Valokuvatorstain 112. haaste: Tekstikatkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

2136304.jpg

Toisinaan minä inhoan sanoja tai sitten niitä ei vaan löydy...ikään kuin ei osaisi sanoa mitään.

Edit:

Hieman kuvan taustaa: Kuva on otettu toissa syksynä Juuan Kivikeskuksesta, Itä-Suomesta....Kolin reissultamme. Siellä oli kuva näyttely, joka kuvasi Suomen suurinta esihistoriallista kivirakennelmaa. Tässä kuollut kivikauden aikainen ihminen näyttelyssä.



Kiven käytön historiaa:
Kiven käytön historia kertoo ihmisen biologisesta kehitystä ja kiviteknologian varhaisvaiheista.

Vitriinikehän keskelle on sijoitettu varhaispronssikautista polttohautausta esittävä dioraama. Uskomuksissa kiviset käyttöesineet ja aseet seurasivat vainajaa kuoleman valtakuntaan. Vainaja, vaikka vain keinotekoinen, tuo vitriinien elottomiin esineisiin inhimillisen taustan, yksilön, joka edustaa symbolisesti yhtä rengasta kauttamme tulevaisuuteen ulottuvassa sukupolvien ketjussa.