Salomonin solmuja

Joskus käy niin, ettei millään tahdo saada unen päästä kiinni. Olikohan ajatukset niin kiinni niissä Salomonin solmuissa, kun uni ei vaan tullut. Vihdoin ja viimein päätin nousta ylös, enkä enää viitsinyt väkisten maata. Kello oli kahden pintaa yöllä. Sain kuningasajatuksen aloittaa paremmasta langasta uuden Salomonin solmuhuivin. Lankaröykkiöstä löytyi vaaleanpunaista Maija-lankaa. Siitä sitten saamien ohjeiden mukaan koukkuamaan uutta huivin alkua. Kappas vain, pari tuntia meni hurauksessa ja lopputuloksena monta riviä noita solmuja. Tämä näyttikin jo toisesta langasta huomattavasti mukavamman näköiseltä. Siis puoli huivia tuli valmiiksi aamutunneilla. Neljän aikaan aamuyöllä sitten hiljaa hiiviskelin takaisin sänkyyni, jotta saisin muutaman tunnin nukuttua ennen pyykkitupaan menoa. Periaatteessahan tuo huivin siis voisi tehdä yhdellä istumalla, jos on nelisen tuntia aikaa tehdä yhteen putkeen sitä. Saahan nähdä jäinkö tähän koukkuun? Moni vertaa näitä solmuja ristipistotöihin tai muihin käsityöharrastuksiin ja tuntee tämän oudon solmun vaikeaksi. Niin minäkin ennen, mutta nyt kun ymmärsin pari juttua siitä, niin ei se enää tunnu vaikealta. Varokaa vaan seuraavaa hastettani!

Yöllä voi tehdä muutakin kuin nukkua...

Tämä Maija-lanka tuntui ihanan hempeän väriseltä ja mukavalta koukuta. Olisihan siihen varmaan sopinut Seitsemän Veljestä tai Nalle-lankakin. Noista mohairlangoista en vielä uskalla  yrittää. Kunhan ensin saan tämänkin huivin valmiiksi niin katsotaan sitten. Pitäisiköhän näitä huiveja jotenkin pingottaa sitten ja mitenkäs se sitten tapahtuu?