Ei saa antaa periksi, ei saa...Tiitsan ja Leenan kehoistuksesta päätin jatkaa pitsikuvioponcon virkkaamista. Ensimmäinen pala sujui saamieni ohjeiden mukaan vihdoin ja viimein suhteellisen mallikkaasti. Joka sana piti tarkkaan lukea ohjeesta ja vihdoin viimein pala oli valmis. No, entäs sitten. Leena oli kyllä tehnyt avukseni pari mallipalaa, mutta jäin vain ihmettelemään, kun ne oli virkattu kiinni. Jotain oleellista jäi itseltäni huomioimatta. Opiksi siis, että lue ohje ensin huolella. Viimeinen lause oli: Kerroksella 3 yhdistetään palat toisiinsa korvaamalla kjs-kaarien keskimmäinen kjs 1 ps:lla vastaavaan viereiseen palaan. Just..joo. Olisihan se pitänyt arvata, ettei tämä nyt niin helppoa ole kuin kuvittelin. Kymmenen palaa lojui valmiina pöydällä, irtonaisina. Puhisin hetken ja sitten hoin itselleni, että rauhoitutaanpas, nyt ei saa häkeltyä. Ei auttanut muu kuin purkaa yksi toisensa jälkeen paloista viimeinen eli se kolmas kerros, jotta voisin ohjeen mukaan yhdistää ne toisiinsa. Ensimmäiseen palaseen ydistettävästä kukkakuviosta purin kerroksen ja kiepurin ja veivasin sitä kädessäni. Loppujen lopuksi tuntui palasia yhdistäessä, että kaikki on vinksin vonksin ja varmaan heikun keikun. Arvaas, oikun eikun, mikä oon, joko arvaat sen??? (Arvasitkos....toisinaan: tumpelo). Toivottavasti ne palaset ovat edes jokseenkin samoin päin. Nyt on työstä tehty jokseenkin 1/4 osa, eli vielä 32 kukkakuviota. Ne kun saa yhdistettyä, helman ja pääntien reunukset tehtyä (ymmärretysti) ja hapsut vielä. Sitten voi laittaa kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja siellä poncon sisällä.

93555.jpg

Tässä tämänhetkinen "saavutukseni". Pala nyt ei ole peiton päällä aivan suorassa, mutta kai siitä jonkun johtopäätöksen voi tehdä. Keskiosa on kyllä verkkomaisempi oikeasti. Kun nämä kaikki saa yhteen sekoamatta, niin hyvä on.