Pariviikkoisen mökkilomamme viimeisenä arkipäivänä suuntasimme auton nokan kohti kirkonkylää ja samalla käväisimme kyselemässä paikalliselta mansikkatilalta marjatilannetta. Oli siis viimeinen mahdollisuus hankkia talvisäilöön mansikoita, sillä lauantainpäivänä marjatilalla ei ollut itsepoimintaa. En ollut varautunut marjojen poimintaan sen kauppareissun aikana, joten olin pukeutunut tapani mukaan vaaleanpunaisiin tamineisiin ja jalassa oli rosat nahkakengät. Hetken mietittyäni päätin, että marjamaalle oli mentävä...vaatteista viis. Saimme marjatilan omistajalta poimintaan tarvittavat korit ja laatikon, johon voimme sitten marjat poimimisen jälkeen siirtää. Pellolle siis mars ja mansikoiden kimppuun, jota oli hieman satunnaisesti jäänyt riviin jo aiempien poimijoiden jäljiltä. Aluksi tuntui hieman toivottomalta löytää mitään, mutta kyllä niitä sitten sieltä rönsyjen välistä jonkun aina bongasi.

1806003.jpg

Itse poimin vastoin kaikkia sääntöjä eli hajareisin puskan päältä, sillä enhän minä selkäni kanssa mihinkään kyykkyasentoon pääse. Ihme ja kumma, että selkäni ei tuosta mitenkään pahaa tykännyt. Mieheni sen sijaan koikkelehti pitkän saran päästä päähän kyykkykävellen. Arvata saattaa, että oliko hänellä seuraavana päivänä jäsenet kipeät. Toki kyykkyasento olisi ehkä helpompi, mutta kävellä siinä samassa asennossa....en ymmärrä, että joku pystyy.

1806009.jpg

Välimatkamme kasvoi, sillä minä olen sellainen marjanpoimija, etten henno jättää yhtäkään lähes kypsän oloista marjaa mätänemään puskaan. Täytyy kyllä todeta, että miehen saalis oli suurempi ja punaisempia marjoja. Mielestäni poimimani ehtisivät vielä hieman punertua parin päivän aikana kylmässä, ennen kuin meidän oli määrä lähteä kotia kohti.

1806012.jpg

Tässä uutteroiden poimijoiden mansikkasaalis, joka piti sisällään 7kg 50g mansikoita. Hintaa tälle satsille tuli itse poimien 22 euroa ja 50 centtiä päälle. Mielestäni saimme Polka-mansikoita suhteellisen edulliseen hintaa ja huomioon ottaen vielä sen, mitä litrasta pyydettiin torilla. Silloin se taisi olla noin neljän euron luokkaa. Työ tekijäänsä kiittää.

Vaaleanpunaiset nahkakenkäni olivat litimärät ja sukat samoin. Ei auttanut muu, kuin lähteä kirkolla heti kirppiskierrokselle ja löysinkin neljällä eurolla uuden veroiset beesit mokkasiinit, joissa oli kauniita hileitä etuosassa. Sitten ostin vielä Tokmannilta itselleni nilkkasukat ja niin kauppareissu meni kuivin kengin ja vaikka niistä jalkineista tuli hieman lisähintaa reissulle, niin eiväthän ne kengät ja sukat turhaan kuitenkaan tullut ostettua, sillä niitähän voi käyttää monet monituiset kerrat.

Viimeiset lomapäivämme, joista pääsimme nauttimaan viime viikonlopulla, piti pyhittää mustikoiden ja vattujen poimintaan. Mustikat ovat kyllä tänä vuonna vallan hakusessa. Niitä ei taida löytää muuten, kuin pieniä määriä kerrallaan noukkien. Siihen meillä ei taas ollut mitään mahdollisuutta. Lauantaina mies kävi naapurin kanssa jossain matkan päässä etsimässä mustikoita. Minun oli turha lähteä mukaan, sillä en pärjää selkäni kanssa heidän reissuillaan. Olisin jo henkihieverissä, kun päästäisiin metsätaipaleelle ja miehet etsisivät marjansa jostain perimmäisestä kolkasta ja minä voisin jäädä kuin nalli kalliolle. Tyydyin jäämään mökille ja sillä aikaa tyhjensin niitä vähiä viinimarjoja pensaista, mitä linnut olivat jättäneet ja mustaherukoita ei ole ennenkään oikeastaan pensaistamme tullut juuri mitään. Ne pari litraa jonka sain, annoin tyttärelleni. Itsehän en oikein niitä uskallakaan syödä, sillä herukoissa on valtaisa määrä kaliumia, jota minun pitää välttää munuaisteni vuoksi. Poimia ne piti kuitenkin pensaista.  Punaisiakin oli vain parien litraa ja ne pistin riivittyinä pakkaseen. Voihan niistä harvakseltaan tehdä joskus vispipuuroa, sillä mielestäni sen on jopa parempaa, kuin puolukoita tehtynä.

Mustioita löytyi vajaa kolme litraa ja näyttää siltä, että sillä määrällä pitää tulla ensi satokausiväli toimeen.

1806029.jpg

Tässä se harvinainen mustikka-herkku on sitten, jonka pitäisi kai riittää vuoden ajan. Täytyy vielä nuuhkia parin viikon päästä, jos metsästä mistään enää niitä mustikoita löytyisi. Olisihan yksi piirakka kesässä poikaa.

Vadelmia sentään on tälle satokaudelle tiedossa runsaasti ja näyttävät tosi hyvälaatuisilta. Ikävää, että piti lähteä mökiltä parin päivän vattusesongin jälkeen. Nyt menee pari viikkoa välissä, ettemme pääse mökkimaisemiin, mutta toivotaan, että vielä niitä elokuun puolenvälin jälkeen löytyy. Sitten alkaakin puolukkakausi ja hirvikärpäset palaavat ihmisten ja eläinten kiusaksi metsiin. Ei paljon kyllä houkuttaisi lähteä niiden kiusattavaksi sinne.

Täytyy kyllä todeta, että tänä vuona on oma maa ollut enemmän mansikka, kuin mustikka. Saas nähdä mistä ne mustikat myyntiin tulevat. Ovatko ne Saarenmaalta vai Saksasta....vai kuka sen tietää? Ihmettelin, että paikallisella torilla oli myynnissä kanttarelleja. Epäilin niiden alkuperää, ulkonäön perusteella. Kyselin uteliaisuuttani hintaa ja myyjä sanoi, että olivat 8 euroa, mutta nyt on 5 viisi euroa. Kysyin, että mistä ne on noukittu? Hän sanoi, ettei ole tietoakaan. Kysyin, että ne ei taida olla suomalaisia, johon hän vastasi, ettei tiedä sitäkään. Minusta se oli aika kummallista vai yrittikö sitten viilata ostajia linssiin....Eikös torimyyjien pitäisi tietää mistä sienien alkuperä on tai ainakin alkuperämaa? Tämä myyjä ei tiennyt siis yhtään mitään, mistä maastakaan ne siis olisi noukittu. Itse en ainakaan ostasi sellaisten tietojen mukaan mitään.

Taitaa olla niin, että tänä kesänä on oma maa mansikka ja muu maa taitaa olla mustikka.