Illalla laitoin puhelimen herättämään kahdeksan aikaan, jotta ehtisin pesutupaan yhdeksäksi. Kuinkas sitten kävikään....Nukutti niin vietävästi ja sammutin torkkukytkimestä, ajatellen nousta hetken päästä. Näin tein muutaman kerran ja viimein sammutin kellon pärinän katkaisijasta. Hups...Heräsin muutaman minuutin yli yhdesän, jolloin olisi jo pitänyt olla pyykkituvassa. Missä se mamma sitten viipyi? Äitini on käynyt kanssani pyykkäämässä vuosien ajan, kun itse en pysty paljon kantamaan. Äitiäkään ei siis näkynyt. Puin vaatteet pikapikavauhtia päälle ja äkkiä pesutupaan. Sääntönä on, että jos puoleen mennessä ei ole tullut paikalle, niin naapuri saa huoletta laittaa pyykit koneeseen ja oma pyykkitupa vuoro katsotaan peruuntuneeksi. Onneksi ehdin varttia yli paikan päälle. Tuttu naapuri naureskeli, että olet vähän myöhässä, johon selitin nukkuneeni vähän pommiin. Pyykit sain koneeseen ja sitten ihmettelemään muoria, että missäs hän luuraa. Soittelin kännykkään ja ei vastausta. Sitten kotinumeroon ja siellähän se äiti oli juuri kotiin tulleena veljen luota yökylästä, jossa hoitaa välillä veljen lapsia. Meinasin, ettei hänen tarvitse lähteä uudelleen takaisin päin, mutta hän sanoi tulevansa. Ei siis mitään hämminkiä pyykkäämisestä, sillä ehdimme ajoissa seuraavan tieltä pois. Meillä on pyykinpesu aikaa kaksi tuntia ja mankeli ja konekuivaus kuuluu tuohon samaan aikaan. Välillä tulee pienoinen hoppu. Tosin joustavuus on valttia pyykkituvassakin ja useampien naapurien kanssa voi sopia kuivausrummun käytöstä, että saa kuivata puoli tunita yliajalla, koska heidän pyykithän on vielä koneessa, joten eivät kuivausrumpua tarvitse ainakaan puoleen tuntiin. Tosin on sitten sellaisiakin naapureita, jotka eivät salli kenenkään olevan edes koko tilassa silloin kun he ovat pyykillä ja eivät jousta minuuttiakaan vaan haluavat olla aivan yksin pyykkituvassa. Minä vältän näitä naapureita, sillä en jaksa ottaa turhia pultteja enää heistä.

Tässä sitä olen jonkun päivän siis potenut kurjaa niska-hartiaseudun kipuilua ja päänsärkyä. Kaurapussi tuli kaivettua komerosta ja aaaaahhh, kun tuntuukin ihanalta pistää lämmin pussi hartioille ja istua telkkaria katsomassa. Lisäksi olen lämmittänyt sen nukkumaan mennessä ja tarvittaessa myös aamusellakin. Tuntuu, että siitä on jotain hyötyä. Olin myös eilen kuntosalilla. Päätin paneutua enemmän niskan ja hartioiden seudun kuntoutukseen. Kyselin kuntosaliohjaajalta sellaisia liikkeitä, joista voisi olla hyötyä. Tein muutamia punttiliikkeitä sekä keppijumppaa. Jätin laitteet tällä kertaa hieman vähemmälle. Tosin varoitettiin, että voi tulla hieman huippaava olo, kun niskoja jumppauttaa ja venyttely on tärkeää. Tänään meinaan toteuttaa myös kuntosalilla tuota niskan seudun lihasten huoltoa.

261974.jpg
Oma lämmin kaurakisulini ja liukuesteet eli halvin henkivakuutus

Meidän seutumilla on tänään ollut tosi liukasta. Kadut ovat jäisiä ja vetisiä, joten aika liukasta näyttää olevan. Parasta onkin laittaa jääpiikit kenkiin tuollaisella säällä. Se on halvin henkivakuutus ja luutkin säilyy ehjinä mitä suuremmalla todennäköisyydellä, kun muistaa pitää piikkejä kengissä eikä kassissa tai kotona. Suurin apu näyttää olevan oma-apu lihashuollossa ja luittensa varjelussa. Kasassa ei näytä pysyvän, jos vain istuu kotosalla, eikä jumppaa tai liiku ja sitten vielä käytä olemassa olevia apuvälineitä, kuten liukuesteitä. Tosin ei myöskään tarvitse jännittää aivan niin paljon kävellessään, kun kengissä on pitoa. Kuulokuntoutuksessa kuulin, että miksi naiset kaatuvat ja satuttavat itseänsä miehiä enemmän? Siksi kuulema, että naisia on opetettu kävelemään fiinisti eli mannekiinimaisesti ja se taas on kävelytyyli, joka johtaa kaatumiseen suuremmalla todennäköisyydellä. Miehet taas kävelevät hieman hajareisin ns. elefanttikävelyä ja pysyvät siksi paremmin pystyssä. Tehdäämpä niin, että kävellään kuin "miehet"...

Edit 1 (15.11.2006, klo 21:05):
Liikenneturvan tiedotus liukuesteistä