Tänään oli määrä mennä aamusta Kirralle hemoglobiinitutkimuksiin. Lähdin hyvissä ajoin kotoonta ehtiäkseni laboratorioon ennen sovittua ravitsemusterapeutin aikaa. Olinkin näyttenottopaikan edessä käytävällä jonottamassa vuoroani kolme varttia aiemmin tuota sovittua vastaanottoaikaa. Tosin ei mitenkään silminpistävän paljon ollut paikan päällä "jonoa", mutta kuitenkin se kulki verrattain hitaasti. Taisi vain pari hoitajaa olla labrassa paikalla ja muut olivat todennäköisesti osastokierroksella. Näyttää tuo hoitajapula iskostuneen vähän joka paikkaan sairaalassa. Kello kävi uhkaavasti ja minua edeltävää numeroa kutsuttiin sisälle. Henkilö oli jostain syystä kuitenkin poistunut jonosta ja minun vuoroni olisi ollut sopivasti, jolloin vielä olisin ehtinyt ajoissa ravitsemusterapeutille. Kuitenkn jonon hänniltä joku luisti hoitajan luokse ja sai puhuttua itsensä sisälle, enkä sitten kehdannut huutaa, että mullakin on kiirus. Jäin "kiltisti" odottamaan seuraavaa kutsua sisään, joka tuli just puolen aikaan, jolloin minua odoteltiin jo muualla. Kerroin hoitajalle, että nyt on kiire. Hän soitti onneksi terapeutille ja selvitti, että olen tulossa heti kun näytteet ovat otettu. Kuusi putkea verinäytteitä, jotka sisälsivät hemoglobiinin, rautakokeita sekä B-12-vitamiinikokeen ym. niihin liittyvää.Vihdoin olin valmis poistumaan ja kiiruhdin kulman taakse sovittuun paikkaan. Siellä minua jo odoteltiinkin.

Vakituinen ravitsemusterapeutti oli poissa ja sijainen oli paikalla. Tosin ei se minua haitannut. Ihan hyvä varmaan tämäkin oli. Hän kirjasi ylös ruokatottumuksiani ja antoi hyviä neuvoja ravitsemustottumusten muuttamiseen. Tosin omat ruokatottumukseni eivät ole kyllä kaikkein parhaimmat. Olen vähän sellainen, että "unohdan" usein syömisen, kun yksin päivällä ei ole kivä puputtaa ruokaa tai mitään. Keitän monesti aamukahvinkin vasta klo 15 maissa....ei hyvä.
Maitoa pitäisi opetella rajoittamaan, sillä siinä on runsaasti kaliumia, fosforia ja proteiinia. Osan maidosta voisi korvata soijamaidolla tai kaurajuomalla. Niitä voisi käyttää mm. ruoan valmistukseen. Niissäkin täytyy olla tarkkana, ettei ota mitä sattuu, vaan katsoa se tuotesisältö, että ei sisällä fosforia tai kaliumia. Perunassa on runsaasti kaliumia. Syötävämpää siitä saisi tietyin menetelmin. Perunat tulisi kuoria mahdollisesti jo edellisenä iltana. Niitä sitten liotetaan yön yli väljässä vedessä. Sitä ennen ne tulisi siivuttaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Seuraavana päivänä tulisi liotusvesi kaataa pois ja keittää perunat mahdollisimman väljässä vedessä. Lisäksi neuvottiin joku hapanimelä maku tekemään perunoiden päälle, jotta ne maistuisivat edes joltakin. Suolaa pitäisi välttää myös.Vaalea leipä olisi myös valttia, vaikka yleensä kehoitetaan välttämään sitä epätervellistä roskaleipää. Kaikki joka on epäterveellistä, taitaa olla terveellistä munuaisille. Ruisleipä taas on pahasta, sillä siinä on runsaasti noita kiellettyjä aineosia. Keitettyjä kasviksia tulee suosia, mutta raakoja vihanneksi välttää. Yksi hedelmä päivässä on hyvä syödä, että saa edes jotain vitamiineja, mutta banaanissa on runsaasti noita kielletyjä aineita. Maitoa ei siis pitäisi nauttia yli kahta lasillista päivässä. Tosin siitäkin määrästä pitää laskea mitä menee kahviin tai mitä menee muihin maitotaloustuotteisiin. Marjoistakin sanottiin, että metsämarjat ovat suositumpia kuin puutarhamarjat, joissa on runsaammin kaliumia. Mansikoita saa syödä Hedelmistä viinirypäleet sekä ananans ja vastaavat ovat parempia, mutta garambolaa ja greippiä meikäläiset eivät saa syödä. Valkoinen riisi ja makaroni on terveellisempiä kuin peruna. Maidossakin on proteiinia ja kaliumia tai fosforia ennemän kuin rasvaisemmassa kermassa. Kerma siis on parempaa kahvin kanssa ja toki voisi opetella juomaan osan päivän nautintoaineista teenä, johon ei tarvitse laittaa sitä valkaisuainetta.
Mitäköhän tässä opetteleisi syömään....pitäisikö olla ravinnotta vai opetella rajoittamaan? Muuten voi käydä niin kuin Mannen hevosen....juuri kun oppi olemaan syömättä, se kuoli. Tosin enhän tähänkään asti ole ollut mikään suursyömäri, mutta aina kun jotain kielletään, niin silloin sitä tekisi mieli. Tosin en ole muutamaan viikkoon ostanut banaania, vaikkakin se on suurta herkkuani.

Ensi viikolla keskiviikkona sitten haen Meilahdesta vuorokausiverenpainemittarin, jolla seurataan 24 tuntia paineitani. Siten saadaan selville todellinen verenpaineeni.


Kirurginen sairaala...U-rappu  eli munuaispoli valkoisessa rakennuksessa ja siinä yläkerrassa on tuttuakin tutumpi teho-osasto

Jokatapauksessa...vappua vietetään...simaa ja munkkia!