Viikonloppuna käsityöt jäivät päiväajaksi katkolle ja lähdimme kävelylle. Sattumoisin eksyimme tattiapajalle. Ikinä aiemmin en ole herkkutatteja kerännyt, mutta matkan varrella tuli naapuri vastaan sienisaaliinsa kanssa ja siinä sitten ihmettelin ja tutkailin niitä herkkutatteja ja totesin metsän laidasta löytäneeni aivan saman näköisiä sieniä. Tosin sienikoria ei ollut mukana, joten kannoimme ne lippalakissa ja käsissä kotimökille. Piti kyllä vielä käydä tarkistuttamassa saaliinsa naapurilla, joka on varsinainen sieniasiantuntija. Herkkutateiksihan ne paljastuivat. Naapuri oli menossa Dalla Vallen sieniautolle omiaan myymään. Sieniauto kerää paikallisten poimimia sieniä kulkureitiltään ja I-luokasta maksetaan 4 e/kg, II-luokasta maksetaan 2 euroa/kg ja kolmosluokasta vain 0,50 euroa/kg. Voihan niistä pienoisen summan saada, jos niitä on kerännyt kilotolkulla, mutta omasta saaliistani sain 1, 20 euroa. Saahan sillä tietenkin puoli kerää käsityölankaa ja mummon markoissa tuo summa onkin jo 7 mk 20 p, hihii.

190216.jpg

Herkullisia tattiaisia...

190319.jpg

Dalla Valle Oy:n tattiauto kierroksella

Sunnuntaina sitten löytyikin paljon enemmän noita tatteja ja komea metso kuikuili sienimeträtien varrella tuloamme ja pyrähti sitten metsikköön vauhdilla. Tuoreita hirven jälkiä oli paljon metsäautotien varrella. Olivat käyneet nuolemassa suolakiveä metsän laitamalla. Onneksi ei tulleet meitä vastaan. Muistui taas mieleen edesmennyt marjareissu Snappertunassa vuosikymmeniä sitten, kun silloin pieni poikani näki puolukkareissulla pusikossa ison hirven ja kiljaisi "katso äiti, hevonen". Ei siinä paljoa ehditty katsomaan vaan lähdettiin juoksujalkaa tielle päin. Tuntui se iso otus sen verran kauhistuttavalta pöpelikössä, joten päätimme poistua vähin äänin takavasemmalle.

Sunnuntain tatit siivottiin ja tuotiin tuliaisina tyttären perheelle. Niistä varmaan on sitten kotikokki loihtinut jotain herkkuja tai ainakin loihtimassa.

190228.jpg

kanttarellejako eli keltavahveroita vaiko valevahveroita ?

Sunnuntaina lisäksi löysin "kanttarelliapajan". Tosin jäin sitten miettimään, että onkohan nämä sitten varmasti niitä herkullisia kanttarelleja eli keltavahveroita? Osa oli vaaleampia, osa tummempia, osassa lakin reunat olivat kääntyneet alaspäin ja osassa ylöspäin. Osassa oli tummempi jalka jne. Luin netistä Sepon sienioppaasta, että on olemassa "valevahveroita" sekä niittyvahakkaita. Mistäs nyt sitten tiedän, että onko nämä niitä oikeita kanttarelleja vai valevahveroita? En ole mikään sieniasiantuntija ja tähän mennessä en ole juuri syönytkään muita sieniä kuin vain kanttarelleja.. Niitä en ole lähes koskaan löytänyt  kuin viimekesänä erään vanhan metsäautotien varrelta sammaleiden ja heinien välistä.

Kannattaisikohan nämä kuitnekin sitten heittää tunkiolle vai uskallanko tehdä näistä "kanttarellikastiketta"?