Onneksi on tullut säästettyä lapsieni ihanampia kirjoja. Olen vienyt mökille noita n.30 vuotta vanhoja aarteita. Viikonloppuna keskenkasvuiset varhaisnuoret keksivät hyllystä kirjat ja heillä oli hauskaa. Lueskelivat vuoron perään sivuja eri kirjoista ja näin syntyi aivan uusia hauskoja tarinoita. Mielestäni sitten joskus vanhoina päivinä on  kiva muistella mitä kirjoja ja leluja on entisaikaan ollut, kun omat lapset ovat olleet pieniä. Itselläni ei ole tallessa yhtään lapsena saatua lelua. Tosin ainoat lapsuuden muistot ovat mummolta lahjaksi saatu pienenpieni vaasi kukkasomistein ja naapurin tytöltä saatu keraaminen villakoira synttärilahjaksi. Onneksi olen säästänyt pojalle brion puujunaradan osia, jos joskus hän osaa pitää niitä arvossaan ja huolii ne itselleen. Nyt ne ovat vielä kotosalla ja joskus tyttären tyttö kyläillessään kysyy, että missä on puujunarata ja sillä on hauska mummilassa leikkiä. Kannattaa säästää joitain suosikkileluja lapsuudesta lapsille muistoksi.

175434.jpg

kultaiset aarteet