Olin tänään hieman salamatkustajana eli ylimääräisenä siskoni Maijun värityskurssilla. Itselläni ei juuri mitään muuta ollut mukana, kuin aamulla leivottu banaanikakku ja paketti Juhla-Mokkaa. Niillä ei paljon kortteja saada aikaiseksi. Mitä sitten hieman kyytipoikana, jotta homma lähtee relaamaan.
Jatkuvasti tulee uusia tekniikoita ja tykötarpeita, joten olin alkujaan ihan ulalla mitä tekemän pitää.



Meitä oli loppujenlopuksi paikan päällä kaksitoista hieman enemmän ja vähemmän hurahtaneita korttien tekijöitä. Tarkkaavaista puuhaa tuo maalaaminen. Maiju opastaa tekniikan vaiheita, jotta saisimme hieman tuntumaa lähinnä maalaamiseen. Ensin piti kuitenkin leimata muutama kuva valmiiksi, josta lähteä liikkeelle.



Värityksen jälkeen oli vuorossa stumpeilla öljyäminen.



Tässä Maijun taidonnäyte ja siitä sitten piti pyrkiä vastaavaan.



Maaret työn touhussa öljyn kanssa lotraamassa.



...Meiltähän tämä käy.



Tässä niitä omia tekeleitäni. Vielä voi kotona viimeistellä kimaltein ja lasituksin niitä, jos haluaa. Yksi enkuli meni leimatessa hieman suutariksi. No, väliäkö sillä sitten on, uusia pukkaa.



Oikeastaan tämä oli ihan mukavaa ja tuli hieman erityylisiä maalauksia, kuin pelkillä akvarellikynillä ja vedellä.Tämä vaatii kyllä vielä harjoitusta.



Ihanaa, että Maiju oli saanut Heinikasta hieman tykötarpeita myyntiin. Itselläni ei ollut oikeanlaista paperia, eikä leimasinmustetta. Lisäksi sain kuusi erisävyistä ProMarkerin tussia ja kaksi stupmmia. Ainakin hieman tarpeita, joilla pääsee alkuun.

Kiitos Maiju kurssista ja kaikille muille seurasta ja avustanne. Oli hauska tavata teitä kaikkia.



Oli mukavaa, kun pääsimme kaupungin Toimintakeskukseen värittämään kortteja. Oli hyvän matkan päässä kotoa ja tilat olivat passelit tarpeisiimme.

MINÄ VÄLITÄN TALOJA:

Tuli tuosta värittämisestä mieleen yksi lastensuusta-juttu. Joskus toistakymmentä vuotta sitten veljen tyttö vietti kaksivuotissyntymäpäiviään ja olimme niitä juhlistamassa. Tyttö väritteli paperille jotain ja toisen veljeni silloinen avokki kysyi tytöltä mitä tämä tekee. Tyttö sanoi: "Mä välitän taloja". R-kirjaimen lausuminen tuotti vielä vaikeuksia ja meitä huvitti nuori asunnonvälittäjä. Veljen avokki sanoi vielä tytölle pensselistä, että eikö olekin pehmeä? Siihen tyttö tuumasi: "Mität jot te oliti ollut kalkee?"