Tänään olemme muistaneet läheisiämme käymällä hautausmailla viemässä kynttilöitä haudoille ja muutenkin muisteleet pois nukkuneita sukulaisia ja ystäviämme. Kaikkien haudoilla ei ole ollut mahdollisuutta käydä, mutta silti he ovat mielessämme myös muulloinkin kuin tänään.
Ensin on ollut pakahtuva tuska ja sen jälkeen vuosien saatossa tuska muuttuu hiljaiseksi kaipaukseksi ja ikäväksi.
Tänään kävimme miehen ja äitini kanssa Malmin hautausmaalla viemässä kynttilöitä isän, isovanhempien, sedän, serkun ja vanhalle sukuhaudalle, jossa ei enää ole ketään käynyt vuosiin. Laitan aina yhden kynttilän myös heille, vaikka en ole heistä suurinta osaa ikinä itse tavannut, sillä ovat kuolleet jo paljon ennen minun syntymääni.


Rauha isän muistolle...


Hautausmaalla oli tosi kesyjä oravia...kurre tervehtimässä isäntää


Malmin kappeli