Tänään perjantaina matkasin Hus Meilahden klinikalle luustontiheysmittaukseen ja määräaikaisiin laboratoriotutkimuksiin. Matkalla kotoa juna-asemalle ohitan aivan jalkakäytävän reunustalla paikan, johon sama pulu-mummo kantaaa kauraryynejä viikosta toiseen. Keväällä oli pelkona lintuinfluenssa ja lisääntynyt rottakanta. Nämä lintujenruokkijat altistavat myös ihmisiä kulkutaudeille. Itse ilmoitin keväällä ympäristökeskukseen kyseisestä  paikasta ja rottahavainnoistani. Lupasivat myrkyttää alueen rottia vastaan. Myöhemmin keväällä havaisin samassa paikkaa useita rotankoloja käytäville ja myös välipalalla olleita rottia. Rottien käytävät sijaitsevat aivan vilkasliikenteisen kadun varrella palveluiden välittömässä läheisyydessä. Tänään taas pusikossa oli parin paketin verran kauraryyniä. Niistä olisi mummo monet kaurapuurot keittänyt itselleen, eivätkä olisi päätyneet rottien aterioiksi. Tosin pusiossa joskus näkyy puluja ja variksia, mutta tokkopa niitä muut linnut syövät. Lintujen ruoat pitäisi olla korkealla lintulaudoilla, eikä pitkin taajamien pusikoita ja viheraluieita. Tosin monet ns. lintumummot eivät edes itse sitä ymmärrä, että he toiminnallaan houkuttelevat isot rottakannat liikkeelle.

156650.jpg

Eloveenaa rottien ruokana

Matka jatkui junalla kohti Meilahden sairaala-aluetta. Hämmästyksekseni havaitsin, että alueella ollaan tekemässä uusia liikennejärjestelyitä ja katuosuus sairaala-alueelle oli suuren myllerryksen kohteena. Kuvittelinkin jo hetken, että nyt ovat rakentamassa jotain uutta sairaalaa keskelle ajoväylää. Paikka tuntuu olevan kyllä aika tiiviisti rakennettua. Kauhulla odotan sitä päivää, jolloin idyllinen Kirurgisen sairaalan elinsiirtotoiminta siirtyy isolle sairaala-alueelle ja olemme sitten vain osa suurta massaa.

156668.jpg

liikennejärjestelyjä sairaala-alueella

156672.jpg

Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikunkeikun...

Meilahdessa kävin ensin röntgenissä luustontiheysmittauksessa. Viikon kuluttua saa sitten tiedon onko luustontiheys muuttunut huonommaksi tai parantunut viimeisestä mittauksesta, joka tehtiin kolme vuotta sitten. Osteoporoosin sain kylkiäisinä pitkäkestoisesta kortisonilääkityksestä sekä sairaalassa makaamisesta, jolloin lihakset ja luusto pääsivät huonoon kuntoon. Osteoporoosiliitolta olen saanut tietoa sairaudesta ja sen hoidosta. Lisäksi kohta alkaa jokaviikkoinen kuntosalitoiminta, joka on järjestetty yhdessä alueellisen osteoporoosiyhdistyksen sekä oman alueen maksa- ja munuaispotilaille suunnatun potilasyhdistyksen  kanssa. Kummallakin järjestöllä on yhteistä siinä mielessä, että molemmissa on potilasjäseniä joilla on osteoporoottisia ongelmia. Onneksi sairauden kanssa selviää kun syö terveellisesti ja huolehtii kalsiumin saannistaan sekä harrastaa sopivaa liikuntaa säännöllisesti.

Tutkimuksen jälkeen kävin viellä normaalikontrolliin kuuluvissa laboratoriotutkimuksissa. Tällä kertaa tosin oli minulle määrätty enemmän reumasairautta paljastavia tutkimuksia. Toivon tietenkin, ettei tätä sairautta enää todeta, kun mulla on muitakin jo ihan riittämiin. Kuitenkin on hyvä kun tutkitaan, että voin olla huoletta asiasta. Viikon päästä ollaan taas hieman viisaampia.

Kotimatkalla ihailin kaunista loppukesää ja taas jälleen on ollut kesäisen lämmin päivä, vaikka ollaankin jo kohta lähes elokuun loppupuolella.

156721.jpg

156732.jpg

pihlajasta se kertoo...

Kauniita ova nuo pihlajat kotimatkan varrella. Tänä vuonna onkin sitten paljon pihlajanmarjoja. Niitä tosin en ole opetellut hyödyntämään esim. hyytelönä tai muuhunkaan luonnonvaraan. Mökillä sitten näkyy onko pihlajamarjoista ollut hyötyä, joten omenoissa ei olisi niinkään niitä toukan aiheuttamia tuhoja. Tosin kuiva kesä on voinutut verottaa omenasatoa ja niiden koostumusta ja kokoa. Saahan nähdä onko kaivo vallan kuiva vai onnistuuko edes saunavesiä sieltä nostamaan.