Sattuipa tässä tänään:

Suuntasimme iltapäivällä lähistön kauppakeskukseen ruokaostoksille.Pukeuduin lempivärini mukaan vaaleanpunaisiin asusteisiin: pitkikset, paita, jakku ja lippis ja kengät ja sukat sekä reppu eli "rouva Ruusunen". Siinä pitkää käytävää tepastellessamme mieheni kanssa, vastaan tuli keski-ikäinen mies pienessä laitamyötäisessä. Pysähtyi kohdallemme ja ajattelin mielessäni, että mitäköhän tuokin taas on kerjäämässä. Katsoi minua ihmeissään ja kysyi mieheltäni: "Onks toi vaalee sun vaimos?" Saatuaan myöntävän vastauksen, mies tuumasi:" No, voi hyvänen aika sentään". Hieman olo tuntui hilpeältä. Mitä mahtoi miehen mielessä pyöriä? Naureskelimme kotimatkalla ja tuumasimme, että voi hyvänen aika sentään.