Arkisto
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
Kategoriat
12.10.2006 - 10:35
Valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla ylpeys.
Elinsiirtoväen Liikuntaliiton SM-kisat 2005, hopeaa petanguepelissä
Olin pelannut petangueta vain kerran aiemmin, ennen tätä vuoden 2005 Oulussa pelattua peliä. Kyseessä oli Elinsiirtoväen liikuntaliiton järjestämät Suomen mestaruuskisat, jossa yhtenä kilpailulajina oli Petangue. Uudenmaan alueelta meitä ei ollut Ouluun asti lähtenyt kuin muutama osallistuja. Omien voimavarojen puitteissa en pystynyt osallistumaan ns. yleisurheilulajeihin ja lupauduinkin menemään yhdistyksen joukkueeseen yhdessä mieheni kanssa. Joukkueita oli yhteensä 16 ja oliko se pelkää hyvää sattumaa vai ihme, että olimme lähes voittamassa kultamitalin kisoista. Pieni virhe vastapelaajien hyväksi jätti meidät hopeasijalle. Olimme kuitenkin mieheni kanssa ylepeitä tästä saavutuksesta, sillä monien jäsenyhdistysten väki oli treenannut useampaan kertaan viikossa pelaamista ja me lähdimme kylmiltään, säännöistä tietämättöminä, kilpailemaan ja meitä onnisti.
On minulla kultamitali silloisen Transplantaatioliiton kesäkisoista juoksukilpailustakin, vuodelta 1992 Tampereella. Parasta olla mainitsematta kilpailijoiden osanotto määrää. Nyt en edes jaksa juosta bussinkaan perässä, vaan on todettava sen menneen ohi ja odotettava kiltisti seuran saapumista. Tanssia kyllä voisin kilometritolkulla, mutta juokseminen ja käveleminen tuottaa vaikeuksia.
Elinsiirtoväen Liikuntaliiton SM-kisat 2005, hopeaa petanguepelissä
Olin pelannut petangueta vain kerran aiemmin, ennen tätä vuoden 2005 Oulussa pelattua peliä. Kyseessä oli Elinsiirtoväen liikuntaliiton järjestämät Suomen mestaruuskisat, jossa yhtenä kilpailulajina oli Petangue. Uudenmaan alueelta meitä ei ollut Ouluun asti lähtenyt kuin muutama osallistuja. Omien voimavarojen puitteissa en pystynyt osallistumaan ns. yleisurheilulajeihin ja lupauduinkin menemään yhdistyksen joukkueeseen yhdessä mieheni kanssa. Joukkueita oli yhteensä 16 ja oliko se pelkää hyvää sattumaa vai ihme, että olimme lähes voittamassa kultamitalin kisoista. Pieni virhe vastapelaajien hyväksi jätti meidät hopeasijalle. Olimme kuitenkin mieheni kanssa ylepeitä tästä saavutuksesta, sillä monien jäsenyhdistysten väki oli treenannut useampaan kertaan viikossa pelaamista ja me lähdimme kylmiltään, säännöistä tietämättöminä, kilpailemaan ja meitä onnisti.
On minulla kultamitali silloisen Transplantaatioliiton kesäkisoista juoksukilpailustakin, vuodelta 1992 Tampereella. Parasta olla mainitsematta kilpailijoiden osanotto määrää. Nyt en edes jaksa juosta bussinkaan perässä, vaan on todettava sen menneen ohi ja odotettava kiltisti seuran saapumista. Tanssia kyllä voisin kilometritolkulla, mutta juokseminen ja käveleminen tuottaa vaikeuksia.
|
|
'Lahjattomat harjoittelee', joten ansaittu oli varmasti se hopeamitali ainakin. :-)