Elämä on elämää

Valokuvatorstain 109. haaste on tällä kertaa tekstiote:

Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Tässä oma visioni tästä lääkkeestä. Kumpa ihminen olisi kuin vedettävä nukke. Avaimella saisi lisäaikaa ja tuntikin tuntuisi pidemmältä, aikuisuuteen saisi lisäaikaa avaimesta vedettäessä...aika ei pysähtyisi, jos sitä haluaisi jatkaa.

Sillä voisi olla myös vastakkainen vaikutus. Jättää vain ajan vetämättä, niin silloin ajan kulu pysähtyy, aivan niinkuin nukenkin kohdalla on käynyt.

Kategoria: Valokuvatorstai 36 kommenttia Kommentoi

savisuti kirjoitti 20.11.2008 - 01:06

Joskus olisi hyvä kun tuo toimisi ihmisen elämässä. Miten ihmeessä tuo nukkekin on vaaleanpunainen!

Doris50 kirjoitti 20.11.2008 - 01:29

Tuossa on ajatusta.

Tarjuska ite kirjoitti 20.11.2008 - 01:31

Savisuti: Niinpä...joskus sitä toivoisi, että itsessään olisi vetoavain ja vetoketjukin voisi olla tarpeen. Tietenkin tuo nukke on vaaleanpunainen...sehän on kuin minä. :))

Marja-Leena kirjoitti 20.11.2008 - 01:45

Hyvä idea haasteeseen. Vastakkainen vaikutus tulee esille myös!;)

Nukke kirjoitti 20.11.2008 - 07:44

Hyvin keksitty ! (ja nukkekeräilijänä on pakko sanoa, että ihku nukke !!!!)

Emmaleena kirjoitti 20.11.2008 - 08:11

Kiva oivallus :)

Elegia kirjoitti 20.11.2008 - 09:05

Hieno ajatus ja kaunis nukke. Jos nyt voisin, jättäisin itseni vetämättä - pysäyttäisin ajan tähän.

Lastu kirjoitti 20.11.2008 - 09:24

Onko siinä monta vaihdetta? Ihan juoksuksi en haluaisi pistää, mutta pientä liikettä saisi tulla ;D

auringonkukkaperhe =) kirjoitti 20.11.2008 - 09:47

maini kuva haasteeseen!
kaunis nukke!

Neulekirppu kirjoitti 20.11.2008 - 09:54

;D minä ainakin tarvitsisin vetovirtaa, varavirtaa tai mitä tahansa näin marraskuussa.

Marjut kirjoitti 20.11.2008 - 10:12

Kiva oivallus, olisipa sitä vieteri omassakin selässä :)

vapulis kirjoitti 20.11.2008 - 10:13

Minäkin kaipailisin pientä vetoa tähän aikaan vuodesta, mutta pientä vain..:)

Inkataika kirjoitti 20.11.2008 - 10:36

Suloinen ajantajun kadottaja. =)

Sain vihdoin luovuttamasi tunnustuksenkin jatkamaan matkaa. Kiitokset vielä! Linkistä löytyy seuraavat 7 blogitunnustuksen saajaani.

Yira kirjoitti 20.11.2008 - 11:55

Kivasti oivalsit ja nätti nukke muuten :)

eem kirjoitti 20.11.2008 - 12:02

Vieteristä saisi uutta potkua!

Uukka kirjoitti 20.11.2008 - 12:12

Tänään on sellainen päivä, jolloin voisi toivoa että vieteristä loppuisi veto. Toisinaan sitä vetoa saisi olla vähäsen liiankin kanssa.

Hallatar kirjoitti 20.11.2008 - 13:07

Hellyyttävä ajatus...

hpy kirjoitti 20.11.2008 - 13:09

Ajan kanssa voi olla vaarallista leikkia.

Tupuna kirjoitti 20.11.2008 - 13:28

Tarjuska...olet kekseliäs:)

Maija kirjoitti 20.11.2008 - 16:14

Hyvä. Kiintoisa ajatus, mutta haluaisiko joku oikeasti, että aika pysähtyy. Välillä hidastuu ja silloin voisi lisävirta olla tarpeeseen.

Jossakin vanhassa sketsissä, maailmassa, jossa ajan saattoi pysäyttää ja kokea ihanat hetket uudelleen, pari herraa keskustelivat naisesta, joka voitti veikkauksessa ison summan rahaa, 20 vuotta aiemmin. Kun toinen kysyi, mitä hän sillä hankki, niin toinen vastasi, ettei mitään, ei hän saanut rahoja - vielä. Nainen halusi yhä uudelleen ja uudelleen elää hetken, jolloin kuuli voitostaan eikä ollut päässyt elämässään tuosta hetkestä eteenpäin.

Wiltteri kirjoitti 20.11.2008 - 17:02

Kaunis ajatus ja kaunis nukke. Kiva idea tähän vaikeahkoon haasteaiheeseen...!!!

-wiltteri-

Pekka kirjoitti 20.11.2008 - 17:54

Työpäivää varten täysi veto, niin se menisi nopsaan ja vapaalle sitten vähän löysemmin. ;-)

Nelmi kirjoitti 20.11.2008 - 20:17

Oletpas kivan idean keksinyt tähän aiheeseen.
Täytyy sanoa samoin kuin uukka tuolla edellä, tänään on veto jäänyt hyvin vähäiseksi. Toivottavasti joku muistaa vetää minut huomiseksi :)

Peregrina kirjoitti 20.11.2008 - 20:29

Kekseliäs oivallus tämän kertaiseen aika vaikeaan aiheeseen

Täti-ihminen kirjoitti 20.11.2008 - 21:02

Hyvä idea! Siitä olisi apua vetämättömään oloonkin.

Marjukka kirjoitti 20.11.2008 - 22:48

Hieno idea, ei tarvisi olla vetämättömissä!

Leenukka kirjoitti 21.11.2008 - 10:12

Söpö nukke. Nukeilla leikkiminenkin saa ajan seisahtumaan :)

Raija kirjoitti 21.11.2008 - 13:30

Tämä on mielestäni paras, olis tosi hyvä jos vois vääntää avaimesta silloin kun siltä tuntuu!

Tarjuska ite kirjoitti 21.11.2008 - 15:22

Kiitos kaikille kommentoijille. Joskus vain tuntuu tältä, että pitäisi saada vetoa jostain ja toisinaan taas siltä, että pitäisi iskeä jarrut pohjaan ja hiljentää hieman. Oikeastaan on jo sellainen lääkekin keksitty....kortisoni. Isoina annoksina sen vaikutus voi olla juuri sellainen, että henkilö tulee ylienergiseksi. Elinsiirto-osastolla ennen varoittelivat, että joku kortisonihöyryssään teki suuria asunto- ja autokauppojakin. :) Ehkä on parempi, ettei tuon ajan kanssa kannata leikkiä. Luonto säätää sen omalla tavallaan.
Nukessa on vain yksi vaihde ja oikeasti se rämistelee paikallaan ja heiluttelee käsiään edestakaisin. Hirveää ääntä siitä kyllä lähtee eli kilkattaa kuin kello. :)

aimarii kirjoitti 21.11.2008 - 18:36

Olisikin lisävirran saanti noin helppoa aina kun väsy ja hidasteet uhkaavat. Tietenkin tässä niin kuin monessa muussakin asiassa voisi tulla turha ahneus ja sitten oltaisiin taas hakoteillä.

KirsiM kirjoitti 21.11.2008 - 23:56

Laitoin sulle HPY-palkinnon. Käy katsomassa :)

Anna-Reetta kirjoitti 22.11.2008 - 10:44

Olisi tosi hieno asia jos voisimme säädellä ajan ja sen kulun ja vielä pituudenkin vain vieteriä vääntämällä, ehkä siihen kuitenkin tarvitaan vähän jotain muuta.

katilein kirjoitti 22.11.2008 - 15:13

Hieno ajatus ja hieno nukke! tuota samaa asiaa olen miettunyt, kun tuntuu että aika juoksee liian tnopeasti. Luin tuon esittelysi tuosta sivupalkista! Siitä tuli hyvä mieli, vaikka on tietysti ikävää, että sairastuit. Hyvä mieli tuli tuosta hienosta asenteestasi, elämänmyönteisyydestä ja halusta auttaa muita. Mukavaa viikonloppua!

harakka kirjoitti 22.11.2008 - 21:08

Voi että, kun voisikin itsensä vetää taas uuteen alkuun, ja taas ja taas ja taas!!
Hyvä kuva haasteeseen.

petra kirjoitti 23.11.2008 - 21:26

Ihana ajatus. :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti 26.11.2008 - 06:22

Kyllä joskus tuntuu että joku onkin, vain pysäytysnappi puuttuu.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: