Elämä on elämää

Valokuvatorstain 103. kuvahaaste: Tällä kertaa inspiksenä on vajaa säepari Joona Kivirinnan runosta 'Paluu', joka löytyy kirjailijan esikoisrunokokoelmasta Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet (Tammi 2008, s. 54.)

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---

Salaisuus, joka jäi kertomatta. Mielessä salaisuuksia, joita ei osaa vielä sanoiksi pukea, näin tämäkin salaisuus jäi kertomatta, vaikka kommunikointiväline olisikin ihan käsien uloittuvilla. Toivotaan, että kymmenen vuoden päästä ei haudo enää sisällään noita salaisuuksia, vaan osaa puhua pahan- ja hyvänolonsa julki.

Kategoria: Valokuvatorstai 20 kommenttia Kommentoi

savisuti kirjoitti 25.09.2008 - 01:26

Todennäköisesti saat kuulla hänen salaisuuksiaan vielä todella monta kertaa suoraan korvaan kuiskuteltuna.

Olli kirjoitti 25.09.2008 - 06:35

Saattaa vielä joku päivä soitella salaisuuksia kyllästymiseen asti..

Hallatar kirjoitti 25.09.2008 - 06:47

Ihana. =)

Ja tuo punainen lattia on ihana...

Doris50 kirjoitti 25.09.2008 - 08:43

ehkäpä nämä salaisuudetkin aikanaa paljastuu...

Ehlana kirjoitti 25.09.2008 - 08:55

Mainio kuva. Minulla on päivä aikaa miettiä, miten tähän haasteeseen vastaisin. Aika vaikea aihe.

Anuradha kirjoitti 25.09.2008 - 09:12

Niin me toivomme! :o}

auringonkukka =) kirjoitti 25.09.2008 - 09:23

hyväkin joskus pitää salaisuuksia itsellään!

MarLi kirjoitti 25.09.2008 - 09:42

Loistava kuva! Ja upea punainen lattia!
toivottavasti hän joka kuvassa on, aina uskaltaa kertoa mitä mielessä on, myös niitä salaisuuksia luotto ystävilleen!

Krisu kirjoitti 25.09.2008 - 10:56

Suloinen vastaus minusta vaikeaan aiheeseen.

Elegia kirjoitti 25.09.2008 - 12:05

Sinne meni salaisuus! ;) Noh, se ainakin säilynee lapsen sisällä!

Marja-Leena kirjoitti 25.09.2008 - 13:54

Siitä ne salaisuudet iän myötä kasvavat!;)

Inkivääri kirjoitti 25.09.2008 - 14:26

Mainio kuva ja teksti haasteeseen!

Leijonainen kirjoitti 25.09.2008 - 15:36

Hieno kuva! Tyttärentyttäreni juuri soitti, hän haluaa aina, että "viihdytän" häntä puhelimella, kun hän kävelee koulusta kotiin. Ihanaa!

Kiitos napista, oikein luvan kanssa. Silloinkin sen vein mennessäni, mutta tässä yksi kerta koko "näissä vierailen" -osioni häipyi ja jouduin kokoamaan kaikki uudelleen. Siinä vaiheessa aika monta jäi vahingossa pois. Olen pikkuhiljaa saanut takaisin. Vieläkin puuttuu pari, huomasin juuri.

Leenukka kirjoitti 25.09.2008 - 19:00

Voi noita pulleita sormia! Harmi, ettei pikkuiset saa kerrottua salaisuuksiaan, pikkuväellä on varmaan paljon viisaita ajatuksia päässään.

Wiltteri kirjoitti 25.09.2008 - 21:25

Hauska ja hyvä idis!

-wiltteri-

kootee kirjoitti 25.09.2008 - 21:30

Minä ajattelin, että noilla pienillä sormilla olisi helppo näpytellä kännyyn viesit suurista salaisuuksista joita ei ole vielä osannut kellekkään kertoa.

Marjukka kirjoitti 26.09.2008 - 00:37

Lapsen pikku kätöset ovat sitten ihanat! Mitähän nuokin kädet vielä elämänsä aikana tekevät! Vielä on salaisuutta kerrakseen.

Ruusu ja Roosa kirjoitti 26.09.2008 - 13:27

Kuvasta tuli heti mieleen surullinen tarina naisesta joka päätti olla kertomatta oikealle isälle samastaan lapsesta, muuttaen näin vähin äänin toiselle paikkakunnalle. Hieno kuva. :-)

aimarii kirjoitti 27.09.2008 - 08:22

Noin pikkuisella ei ole vielä salaisuuksia. Jo sinänsä, että on saanut kätösiinsä kännykän, on iso salaisuus.
Söpö ja leppoisa kuva.

KirsiM kirjoitti 29.09.2008 - 07:58

Salaisuuksissa on joskus se piirre, että niitä ei ole mahdollista kertoa, vaikka kommunikointiväline olisi käden ulottuvilla ja – hallussa.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: