Viikon ajan olen ollut hieman alavireessä ja innostus kaikkeen on ollut tipotiessään. Saamani antibiottikuuri tulehdukseen, on väsyttänyt melko lailla ja mahataudin iskiessä vielä kaveriksi, niin veto on ollut pois.
Eilen ja tänään olen uurastanut kuitenkin kuntosalilla ja tänään oli potilasyhdistyksen askartelukerho vielä salipäivän päätteeksi. Sinne menimme yhdessä potilastoverini Sirkan kanssa.
Kas kummaa...eipä kenenkään näppejä näytä palelevan tähän aikaan vuodesta, kun ei ole luntakaan. Siten lapasten teko ei oikein saanut tuulta purjeisiin. Itse en ollut jaksanut aloittaa lapsten tekoa kotosalla, joten ajattelin aloittaa kerhossa Alli-lapsten opettelulla.
Toisn ilta menikin vähän muissa merkeissä. Sirkka oli ottanut kotoaan mukaan neulakintaiden tekeleitä ja valmiit sellaiset. Näin minulla oli ainutkertainen ilo ja kunnia saada ihan henkilökohtaista neuvoa ja opastusta tämän vanhan perinteen vaalimiseen. Tosin, ei ehkä niin helppoa heti ensi näkemältä, kuin näytti toisen tekemänä. Sain itse kokeilla miltä tuntuu. Ehkä sitä jokeenkin suoraa pötköä tekisi, mutta miten selviäisi noista levennyksitä ja käänteistä sekä peukusta. Ainakin sain hieman ensituntumaa tähän.



Tässä muutamia kinnasneuloja, joita ystävälläni oli mukana. Tuo alakulman ensimminen neula on entisaikaan tehty alumiinisen lusikan varreta. Pronssin värinen ylempi neula on kalevalakorusta. Puisia voisi kai tehdä itsekin.



Tässä neulakintaan aloituksesta. Näytti hieman kimuraiselta. Langoissa pitää olla tietty järjestys koko ajan. Tuntuu, että ne menisivät helposti ristiin..rastiin.



Tässä hänen muutamia hänen keskeneräisiä tekeleitään.



Onnistuneen lopputuloksen jälkeen voi saada tällaiset vanhan aikaisen näköiset, kauniit neulakintaat.
Täältä Vajannon sivulta löydät pro Gradu-tutkiemasta tietoa ja ohjeita, Euran emännän neulakintaista.
Ohjelmat ovat video-formaateissa.

Siis loppujen lopuksi ilta oli antoisa. Kotona sitten aloitin tekemään resoria niihin aikoimiini Alli-lapasiin. Toivottavasti ehtivät vielä täksi "talveksi".