Eilen pidimme potilasyhdistyksen maksa- ja munuaiskerhojen yhteiset kevätkauden päättäjäiset. Päätimme mennä Helsingin edustalle merelliseen Uunisaareen kahville. Sinne pääsee talviaikaan ponttonisiltaa pitkin, mutta näin keväällä matka taittuu paatilla, joka hakee asiakkaat Merisatamasta Kompassilaiturilta.
Täydellä paatilla lähdimme rannasta kohti saarta, jossa meitä odotti kahvit tarjoiluineen.
Taustalla Uunisaari, joten matka ei todellakaan ole pitkä, mutta venematkan päässä odottaa ihan toinen maailma. Siellä on runsaasti vesilintuja ja parhaillaan menossa pesimisaika.
Kesällä saaressa olisi varmaan kiva lekotella hiekkarannalla ja käydä uimassa meressä. Tunnin verran kahvittelimme ja jutustelimme. Sitten sovittiin, että jää hieman vajaa tunti aikaa tallustella saarella ja tutustua sen elämään. Sovimme yhteisen takaisinlähtöajan. Saarella suuntasimme matkamme, sen kärkeen, jossa näytti olevan paljon valkoposkihanhia, lokkeja sekä yksi joutsenkin oli pesimäpuuhissa.
Näitä valkoposkihanheja kulki sanokoin joukoin. Piti hieman olla varuillaan, koska ne voivat olla tosi äkäisiä, jos olisimme uhkana niille.
Yksi hanhi luimisteli meille ja piti suutaan jännästi supullaan. Oli koko ajan kuin hyökkäysvalmiina. Siihen oli syy, kiven reunustalla hautova naarashanhi. Pitihän paikan päällä olla vahti, ettei kukaan tule heidän reviirilleen uhkailemaan.
Harmaalokki oli hautomassa kallion päälle rakennetussa risukasassaan.
Tällaisia munia on harmaalokilla.
Ulappa oli komea ja kauniina päivänä näkyi purjeveneitä ja paatteja merellä seilaamassa.
Yksi, komea naarasjoutsen hautoi kaisloista tehdyssä pesässään, eikä hievahtanutkaan kun seisoimme kallion päällä kuvailemassa. Upean näköinen yksilö.
Toinen harmaalokki ihmetteli meitä kallion kolosessa. Saarella oli paljon lokkeja ja jos tietämättämme lähestyimme heidän pesiään, niin isot lokit kaartelivat hätälaskuja, lähes päämme päällä. Onneksi eivät pruitanneet ulosteitaan päällemme.
Viimein oli kotiinlähdön aika, vaikka olisin kyllä mielelläni saarella seuraillut lintujen elämää, vaikka niin kauan kuin kamerassa filmiä ja akussa virtaa piisaa. Onneksi oli molemmat kamerat mukana, sillä välillä tarvittiin lähikuvaa ja välillä laajakuvaa. Paatin nokka kohti Merisatamaa ja edessä näkyy taka-alalla tähtitorninmäki ja korkealla tähtitorni.
Oli piristä iltapäivä ja onneksi ilmakin suosi meitä. Sehän oli kuin tilauksesta.
Rantaan päästyämme menimme vielä jäätelöostoksille. Helsingin keskustassa näkyy jokunen näitä vanhoja Helsingin Jäätelötehtaan kioskeja ja nyt kun satamassa näkyi yksi, niin oli aivan pakko mennä maistamaan, että onko se jäätelö yhtään samanlaista kuin silloin ennen? Erikoisen värikästä se ainakin oli ja makukin ihan hyvää.
Tällainen se Helsingin Jäätelötehtaan jätskikoju sitten on.
Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja asustantut täällä jo 55 vuotta, vaan en koskaan muistaakseni ole käynyt Tähtitorninmäellä. Se aukko sivistyksestä piti korjata ja niin kapusimme korkealle mäenharjanteelle, josta oli upeat näköalat kaupugin laitamalle.
Tosin mäenpäällä oli kyllä paljon muitakin, meidän lisäksi. Näytti olevan suosittu auringottopaikka sekä nuorten picnic-paikka.
Nyt se on ainakin todisettavasti nähty, meinaan se tähtitorni ja kivuttu mäen päälle. Nähdä Pariisi ja kuolla, sanotaan, mutta ehkä pitäisi tällä kertaa sanoa, että nähdä tähtitorni ja kuolla. :)
Olin ihan iloinen maanantaipäivän reissusta ja ehkä tuonne Uunisaareen saattaa piipahtaa toistekin.
Kommentit