Vihdoin ja viimein....sain tehtyä siskon tilaaman neuleboleron valmiiksi. Meillä oli diili, joten lupasin tehdä hänelle boleron ja saan vastineeksi askartelutarvikkeita. Oikeastaan pitää sanoa, että olen saanut jo suuren osan "palkastani" ja vielä on saamatta laite, jolla voi tehdä paperista  itse tehtyä "paperia".

Vähän 'väkinäisesti' aloittelin tuota boleroa, koska pelkäsin juuri sitä, että en jaksa kovin innokkaasti tehdä kyseistä tilaustyötä. Sisko vakuutteli, ettei ole mitään kiirettä....sitten vasta kesän jälkeen tarvitsee. Kesä meni, syksy meni ja talvi on jo ihan nurkilla, joten päätin jatkaa siitä mihin joskus keväällä tai alkukesällä jäin. Paljostahan ei ollut kiinni, vaan muutama sentti neulosta ja virkkauskerrokset hihojen suihin sekä kauluksen ja helman ympäri. Tämä malli on Novitan keväisestä lehdestä.

2068188.jpg

Samoslanka on aika raskaan oloista puuvillalankaa ja loppua kohden neulos painoi kyllä aika reippaasti. Ajattelinkin, että miltäköhän tuntuisi tehdä vastaavan lainen neulos mohairlangasa? Ihan kaunis siitä tuli, vaikka kuvittelin etten ymmärrä noista virkkuukerroksista yhtikäs mitään. Ymmärsinhän, kun tarkkaan katselin kuvia ja luin tekstin ja yritin tehdä ohjeen mukaan.

2068205.jpg

Tämä bolero tuntuu kyllä aika reippaan kokoiselta, tämän muotinuken päällä ja samoin tuntui itsenikin päällä. Siskon päällä sen on varmaan paljon paremman ja sopivamman näköinen. Nyt voin jo huokaista helpotuksesta, sillä yksi ufo on vähemmän komerossani. Yksi nappi tuosta edustalta puuttuu, mutta ommelkoon sisko sen kiinni, jos kiinnostaa. Se on kai hieman makuasia, haluaako nappia vai eikö?

Vielä on ne aloitetut polvekeraidalliset sukat (ilman raitoja), jotka aloitin maaliskuussa ja jäivät kesken kantapään kohdalta. Vielä kun muistaisi, miten oikein niitä olen neulonut.  Ei pitäisi koskaan jättää mitään kesken. Ajattelin, että pitäisiköhän tästä hieman terästäytyä, näiden neuletöiden suhteen.  Joulukin se tulla jolkuttaa ja käyköhän taas niin, kuten ennenkin, että lapsenlapset jäävät vailla lämpimäisiä.