Lauantaina on odotettu juhlapäivä. Lapsenlapseni pääsee ripille ja on tulossa aikuisuuden kynnykselle. Mitenkä vuodet ovatkaan kuluneet. Muistan vielä varsin hyvin, kun pieni käärö syntyi ja siitä sain voimaa vaikeina hetkinä. Tiesin, että minulla olisi vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Nyt tämä käärö on kasvanut jo rippikouluikäiseksi.

Tällä kortilla tahdon onnitella lauantain juhlijaa:



Viikolla väsäsin tällaisen rippikortin. Ostin rahalahjan lisäksi vielä pienen muiston eli hopeisen koruristin, joka oli mielestäni oikein soman näköinen eli ei ihan tyypillinen risti. Olen ehkä vielä sen verran vanhan aikainen, että haluan itsestäni ja juhlasta jäävän jonkun oikean muistoesineen lapsenlapselleni. Tiedä sitten tuleeko ristiä pidettyä, mutta toivon, että hän säästää sen kuitenkin muistona rippijuhlasta eli tästä tärkeästä päivästä. Muutaman rosan ruusunkin hain tänään ja laitoin ne paketissa jääkaappiin. Toivottavasti ovat vielä voimissaan aamulla.

Kortin sisällä on tällainen teksti, jonka olen aikoja sitten poiminut eräästä lehdestä:

On nuoruus ja elämä edessä Sulla,
voi monta valintaa eteesi tulla.
Niissä pyydä sä Luojasi tahtoa täyttää.
Hän elämäntehtävän sinulle näyttää.

Minne elämäntiesi johtaakin kerran,
on turva Sinulla sanassa Herran.
Sukupolven ajat kun vaihtuu,
sana Jumalan pysyy,
muu haihtuu.

Onnea rippilapselle!