Eilen olin "Meikussa" kontrollikäynnillä. Hieman ehkä jännitin sinne menoa, sillä oli määrä saada magneettikuvauksen tulokset tiedoksi. Lisäksi otettiin edellisellä viikolla runsaasti erilaisia tutkimuksia laihtumiseni selviämiseksi.
Kaikki näytti kokeiden osalta olevan jokseenkin kunnossa. Maksa toimii loistavasti, kolestrolit normaalit, sokeriarvot hyvät, imeytymiskokeet ok....eikä mikään antanut viitteitä painon pudotukselle.
Mitä oli pielessä? Munauaisarvot ovat olleet jo vuosia koholla ja munaisia tutkittiin jo viime vuonna ja todettiin se vajaatoiminta ja kaliumin ja fosforin nousu. Nyt nuo arvot olivat normaalirajoissa, mutta munuaiskoe oli koholla, kuten urea-tasokin. Lääkäri kyseli mitä syön ja miten noudatan ravitsemusterapeutin ohjeita. Sen verran olen karsinut, että maitoa en enää juo ruokajuomana. Sitä saatan kyllä käyttää jonkin verran ruoan valmistuksessa. Hieman marjoja olen karsinut, kuten herukoista en tehnyt tänä kesänä lainkaan mehua. Mansikoita olen kyllä puputellut, mutta "kohtuudella". En niin sanatarkasti ole vielä ruokavaliota noudattanut, mutta jos tilanne muuttuu, niin toki sitten tulee rajoittaa yhä enemmän ruoka-aineksia ravintolistalta. Tuntuu vaan siltä, että ei pajon vaihtoehtoja enää olisi. Lääkäri kyllä sanoi, että kannattaa vakavasti ajatella munuaisten toimintaa. Särkylääkkeistäkin kyselin, sillä tuon huulileikkauksen jälkeen tuli tunne, että voinko ottaa yhtään mitään särkylääkkeitä. Buranalle olen allerginen ja se rasittaa muutenkin munuaisi, ei käy. Panadolit ja Pancodit voi ihan ilman muuta unohtaa, sillä ne ovat oikeita maksamyrkkyjä ja huonoja kokemuksia ja allergiaa niistäkin. Lisäksi ovat maksaosastolla julistaneet sen kokonaan pannaan. Munuaispuolella taas on aisat toisin ja kieltävät nuo muut särkylääkkeet. Sitten ei jääkään juuri mitään. "Ketoa" olen ottanut tarvittaessa, mutta ei ole kuulema suositeltavaa sekään...munuaiset eivät tykkää. Ainoita vaihtoehtoja olisi keskushermostoon vaikuttava särkylääke, johon voi tulla riippuvuutta. Hui, ei oikein innosta. Joskus ennen muinoin, syötettiin Abalginia, joka vaikutti hengittämiseen ja vei pään pilviin. Siitä on luovuttu. Saan siis käyttää ketoa ihan satunnaisesti.  Ei noita särkylääkkeitä tietty mielellään käytä ja minäkin otan vain silloin, jos mikään muu ei auta ja kipu on äärimmäisen kova.

1859768.jpg

Miksi minä tuota männynkoloa teille esittelen? Tuli muuten tuosta mieleeni se magneettikuvausrumpu. Hieman tuntui samalta silloin mennä sinne koneeseen kuin menisi tuohon koloseen. Puolisen tuntia rummun sisällä yksin ja ääni kuului jostain taustalta kaiuttimen kautta....hengitysohjeita tietenkin.

Magneettikuvauksen tuloksissa oli jotain "omituista". Lääkäri ei osannut selventää mitä sinä oli, mutta porttilaskimon suulla oli jotain. Toissa kesänä otettin tutkimuksia, kohonneen Ca-19-9 arvon ja crp:n sekä kuumeilun vuoksi. Silloin jo löytyi jotain häikää tutkimuksista. Totesivat, että minulla lienee ollut joku golanttii eli sappitulehdus, joka on jättänyt jälkensä...ei tarvitse olla huolissaan. Nyt tuossa samassa kohdassa oli outoa, mutta muutosta aiempaan ei ole tapahtunut. Ehkä ei mitään syytä huoleen. Käsittelevät asian kuitenkin vielä meetingissään ja ilmoittavat jos jotain on toisin.Nyt tuo samainen Ca-19-9 eli tuumorimarkkeri oli 47 ja normaaliraja on 26. Tosin on se minulla ollut jopa 22 000, eikä syöpää ole silti haimassa ollut. Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa ja ne hämmästyttää ja kummastuttaa edelleen.  Maksakin kun kerran jaksaa, niin tokkopa mistään vakavasta on kysymys.

Harvoin noin tarkkoja ja huolehtivia lääkäreitä nykypäivinä näkee. Hoitajakin ihmetteli, että olipa paljon asiaa. Hyvin tutki, kuunteli sydänääniä, tunnusteli vatsaa ja imusolmukkeitakin. En edes muista, koska aiemmin näin on toimittu. Kerrankin tunsin, että joku on ottanut minut kokonaisvalatisesti kontrollikäynnillä. Seuraava kontrollini onkin jo marraskuulla ja katsoin kalenteriini ja totesin, että kohta on kolmen kuukauden periodi jo kalenterissa varattu...harrastuksiin ja tutkimuksiin. Onneksi tuohon ei enää tarvise työtä sijoittaa, se voisi sotkea näitä kuvioita pahasti. Viime syksynä vielä ylilääkäri totesi, ettei ole mitään perusteita kolmen kuukauden kontrolliväliin, kun maksa toimiin hyvin. Tosiasassa olen käynyt helmikuun jälkeen kahden kuukauden välein kontrollissa ja nyt on kolme kuukautta välissä. Aina ei pelkät maksa-arvot kerro todellisesta terveydentilasta ja aika myllytystähän tämä kevät-kesä tässä on ollut kaikin puolin.
En voinut olla rutisematta siitä, että herpeksestä kehittyi äkkiarvaamatta ikävä okasolusyöpä, kun kukaan ei ajoissa ottanut kantaa puheisiini. Lääkäri totesi, että pitäisi olla niin hyvä omalääkäri, joka tietää. Mikä omalääkäri? Arvauskeskuksessakin arvaavat mitä lääkettä voisin syödä eli minun pitää itse tietää mitä antibiotteja kulloinkin voisin "haluta". Lääkäri totesi, että ainahan heille voi soittaa, jos eivät tiedä. Enpä oikein usko, että terkkarilääkärit soittelevat niin hanakasti ja kyselevät. Näinhän se vähän kohdallani on mennyt, että itse noutaa netistä diagnoosin ja tarjoaa sitä lääkärille, niin saa lähetteen tutkimuksiin ja sielä varmistetaan antamani diagnoosi. Samoin antibiottikuurin ollessa kyse, kerron mitä olen saanut sairaalassa ollessani ja mitä en voi saada.
Tällaisia kuulumisa tältä reissulta...oli sitten varmaan hyviä kuulumisia, kun ei mitään etenevää löytynyt.