Sain jokin aika sitten, ihan tuplaten, kutsun naisten syöpäseulaan. Varasin ajan melkein samantien, jotta saisin sen pois alta, kun saan tietää siitä huulen koepalavastauksesta. Tänään käviäisin sitten siellä mammografiassa. Menin junalla kaupunkiin ja tohkeissani kuljin ihmisvirran mukana siihen suuntaan, jonne minun on yleensä tapana mennä....eli Asema-aukioon päin. Päästyäni aukiolle, vasta mietin, että mitä ihmettä minä siellä teen...olin menossa Mikonkadulle tutkimukseen. Onneksi aika ei ollut kortilla, joten kiersin asemarakennuksen toiselle puolen ja jatkoin matkaani oikeaan suuntaan. Näin ajatuksissa sitä voi joskus olla, että seuraa vain muita kulkijoita, miettimättä sitä, että minne itse on menossa. Matkalla katselin aseman ulkokahvilan reunassa puluja, jotka tappelivat tupla-suklaapalasta. Mahtoi puluilla olla oikein namipäivä eli kaikki kelpaa.


(Tämä kuva on sähköpostitse saadusta jatkoviestistä.)

Olin paikan päällä puolisen tuntia ennen aikojani ja heti tultuani pääsin tutkimukseen. Olikohan laitteisiin tapahtunut parannusta, kun ei tuntunut niin pahalta kuin joskus aiemmin? Kuukauden päästä vasta vastaukset ovat valmiit. Täytyy taas toivoa, että edelleen kaikki olisi hyvin.