Vähän viiveellä olen tänään liikkeellä, sillä loppuviikko meni vähän liian joutuin ohitse. Torstaina tapasin blogiystäväni Annelin, ihan ekaa kertaa. Teimme treffit kappakeskukseemme ja lähtiessä matkaan, mietin miten tunnistaisin hänet. Olimme suopineet, että minä tapani mukaan pukeutuisin vaaleanpunaisiin asusteisiini ja hänellä olisi tunnusmerkkinä samanvärinen huivi. Jo pitkältä havaitsin asuun sopivan naisen seisoskelevan rullaportaiden läheisyydessä ja kiiruhdin siihen suuntaan. Pitkältä jo huikkasin kädellä tervehdyksen ja hän teki samoin ja näin kohtasimme kuin vanhat tutut konsanaan. Suuntasimme matkamme kiinalaista ravintolaa kohti, jossa oli hyvä paikka aterianlomassa keskusteluun. Tapaaminen oli oikein iloinen ja piristävä. Mukava tutustua tällä viisiin kasvottomini blogituttuihin ja todeta, että aivan ihania ystäviä voi täältä blogimaailmastakin löytää. Anneli toi minulle ihania tuliaisia. Vesi nousi jo kielelle tuon herkullisen purkin nähdessäni. Olen maalla ollessani saanut tottua ihanaan herkkuun eli ternimaidosta tehtyyn uunijuustoon. Tällaista ternimaitoa hän toi minulle tullessaan. Lisäksi hän muisti minua ihanalla runokirjalla eli Marleena Ansioin runokirjalla: Ilopilleri. Ansio kuuluu suosikkirunoilijoihini ja minulla on jo ennestään hänen tuotantoaan. Kiitos, Anneli näistä.
Vierailu päättyi hänen lähettyään jatkamaan matkaansa omille teilleen Pääkaupukiseudulla ja itse palasin kotiin.

Lauantaina valmistin sulatetusta ternimaidosat herkullisen uunijuuston.



Laitoin ternimaidon voideltuun lasiseen uunivuokaan.  Lisäsin ternimaitoon hyppysellisen suolaa ja hieman sokeria pinnalle. Laitoin vuoan uuniin keskitasolle noin tunniksi, 200 asteeseen. Paiston jälkeen uunijuusto näytti tältä:



Tosin uunijuusto ei taida olla ihan munuaispotilaalle suositeltavaa ruokaa, proteiinimääränsää vuoksi, mutta kerrankos tästä herkusta nauttii. Ohessa saamani "Ilopilleri" kirjanen.



Lämmin ternimaidosta tehty uunijuusto ja vadelmahillo, nammm...oli todella hyvää ja kiitos kuuluu Annelille. Tämä on kaupunkilaiselle tosi harvinaista herkkua. Maalla käydessä muutaman kerran olen onnistunut saamaan ternimaitoa. Tosin siitä olisi voinut tulla makoisa ja kuohkea pannukakku laskiaiseksi. Tosin tein sunnuntaina sitten laskiasen kunniaksi pannukakkuakin ja sekin on syöty viimeistä palaa myöten loppuun.