Neljäs postaus 14-vuoden takaisista sairaalapäivistäni. Tässä jatkoa edellisiin:

SAIRAALAELÄMÄÄ

3.1.1994 (maanantai):

"....Kello on 1:30 yöllä, kun saamme uuden huonetoverin osastolle. Ei kovin mukava aika uusille tuttavuuksille. Hoitajat rymistävät, voisvat toimia ehkä hiljempaa tähän aikaan yöstä. Kehoittavat minua kääntämään kylkeäni....sekä muka auttaisi unen tuloon. Onneksi nukahdan, kun joku on avannut ikkunan ja huoneessa on raitis ilma.
Aamulla taas odottaa tutut kuviot tippoineen ja rasvoineen. Laboratoriokokeita otetaan paljon. Onneksi on taas arki, joten päiväkin menee nopeammin. Saamme uuden huonetoverin tänään, hän on Leena, myös maksansiirron saanut.
Päivällä lääkärikierrolla on osastolla uusi tohtori. Kaikki on outoa, puolin ja toisin. Pelästyttävät minut pahemman kerran. Väittävät kreatiiniarvoni olevan 300. Ihmetellään ja kummastellaan, että mitenkä nyt sillä lailla munaisarvot kohoavat yht'äkkiä. Tilanne selviää muutaman tunnin päästä. Ovat sotkeneet toisen potilaan tulokset omieni joukkoon. Huh, helpotusta.
Tänään ei mitään tutkimuksia, paitsi mitä nyt vähän "rasvaa" taas kerätään. Ihmettelen ovasti kuinka rasvoja on tänään vähemmän.
Mies käväisi katsomassa. Ei viipynyt kauaa. Lähdimme huonetoverin  kanssa "kaupungille" eli ala-tunnelin kautta etsimään sairaalan kirjastoa...etsiäksemme Maaria Leinosen runokirjoja. Löydettiin kirjasto ja löydettiin jopa takaisinkin. Ahmimme runoja päivällä omiin runokirjoihimme ja mieliimme.
Päivään mahtui taas niin paljon, etenkin syötävää. Melkein itketti taas, kun piti ahtaa sisälleen enemmän mitä jaksoi syödä. Tulipa urakka suoritettua...mielessäni ajattelin kaiken olevan ohi.
Yöhoitajat tulivat toivottamaan hyviä öitä. Yllätys, yllätys....jääkaapista löytyi vielä unohtunut välipala. Ei voi olla totta. Kaksi palaa leipää, 3 nappia sulatejuustoa. Tämä on raakaa touhua. Pitääkö minun vielä ahtaa itseeni nämä rasvat. Laitanko rasvat leivän päälle? Yksi jäi jäljelle eli laitanko sen sulatejuuston päälle vai tomaatin päälle vai syönkö sellaisenaan. Naurettiin huonetoverin kanssa kippurassa.


Voi, voi...eikö muka voita, voita mikään?