Liput liehuivat isäinpäivän kunniaksi lipputangoissa.

Isäinpäivä alkoi kakun koristelulla, jonka olin tehnyt edellisenä iltana valmiiksi, kostuttanut sen sekä täyttänyt ja laittanut jääkaappiin mehustumaan yön yli. Minulla ei ollut sen kummempaa visiota kakun koristeluun, vaan mietin mitä tarveaineita kaapistani sattuu löytymään. Tällainen kakku siitä sitten syntyi.



Kakun tein ns. sienikakun ohjeella, joka on mielestäni takuuvarma onnistumaan. Se on kuuden munan kakku...normaalisti teen juhliin 8 munan kakun, mutta nyt kun kyseessä oli vain oman perheen juhlapäivä, niin typistin kakkua parin munan verran. Kakun kostutin säilykeananasmehulla, johon oli lisätty hieman vettä. Päällimmäisen kerroksen pohjaosan kostutin suurelta osin persikoiden liemellä+vedellä. Täytin kakun karviaishillon ja survotun banaanin seoksella. Olen kerran aikaisemmin tehnyt sairaalaan lääkäreille ja hoitajille sellaisen kakun ja kehuivat vallan kakun makua. Nyt päätin laittaa tähän, kun sain kesällä ystävättäreltäni maalla purkin karviaishilloa ja se oli vielä käyttämättä. Ehkä olisin vielä reippaammin voinut karviaishilloa laittaa, mutta pelkäsin kai että siitä tulisi liian kirpakkaa. Makean ja kirpeän yhdistelmänä ei ollenkaan hassumpi maku.
Päälle laitoin Flora-vispiä sekä säilykepersikkaa ja muutaman kuution säilykeananasta. Lisäksi leikkelin tuoreesta mehukkaasa ananaksesta koritesuikaleia kakun keskelle ja pakasteesta metsävadelmia. Muutama pakasteesta otettu puuutarhamansikkakin pääsi joukkoon. Tämä on tällainen extempore-koristelu.

Kun sain kakun koristeltua, niin suunnistimme nopeasti Prisman parkkihalliin kirppikselle, joka onkin viimeinen ennen itsenäisyyspäivää, sillä muina pyhinä on taas joulun alla kaupat auki ja parkkis ei ole tähän tarkoitukseen käytössä. Kerron ehkä myöhemmin näistä löydöistäni.
Sen jälkeen olikin kiirehdittävä kotiin, sillä perunat odottivat altaassa kuorijaa ja ruoka piti valmistaa ennen kuin vieraat eli lapset perheineen ehtisivät tulla syömään ja isäinpäiväkaffeelle.
Ruokakin tuli valmiiksi, lapset perheineen saapuivat ja ilo oli ylimmillään pikkuväen kanssa. Ateria näytti maistuvan ja kakkuakin tuli tuhottua ja toivon mukaan se oli syömäkelpoista. Illalla pikkuhiljaa torppa rauhoittui ja vielä piti käydä oman isän muistoksi täällä:



Vein isäni haudalle 120 tuntia kestävän kynttilän valaisemaan viikon verran, sitä enkelin vartioidessa haudalla.

Olin niin väsynyt illalla kotiin tultua, että kuvia ladatessani koneelle, alkoi silmät lurpahdella niin, että piti mennä sohvalle pötkölleen ja siihen sitten nukahdin "maajussia katsellessa". Hieman ehdin nähdä loppusuoraa ja vielä BB-häätöä sen jälkeen. Nyt taas hieman piristyneenä kirjoittelen tätä postausta.



Ostin lasteni isälle puntin verran tällaisia pinkkejä ruusuja kiitokseksi.
Suurin ilon aihe ukillekin oli varmaan pikkuiset lastenlapset. Ukin syli on kysyttyä tavaramerkkiä pikkuisille.