Ensinnäkin eilen olimme kyläreissulla ja sieltä palatessamme näimme ajomatkalla peräti yhdeksän kuumailmapalloa aurinkoisella taivaalla. Äkkiä nappasin laukustani kameran, muttä *argghhh*....eihän siinä ollut mitään muistikorttia, kun olin päivällä kiireessäni ladannut kuvat tietokoneeseeni ja siihen se kortti sitten oli jäänyt pöydälle. Pahus, sillä kerrankin kun näkee jotain ennen näkemätöntä, niin sitten ei voi kuvata. Aina pitäis kai olla varalla toinen muistikortti jossain kassain sopukassa. Voitte sitten vain kuviella miltä näytti 9 isoa kuumailmapalloa sinisellä taivaalla lähes yhdessä läjässä.

Viime yönä ei uni tullut sitten millään. Pyörin ja hyörin sängyssä ja lisäksi huoneilma oli aivan liian lämmin, vaikka ikkunakin oli avoinna. Oli meinaan ukkosta ilmassa, kun oli niin hautovaa. Aamuyöstä sitten sain unen pääsä kiinni ja tietty sitten aamukin venyt yllätävän pitkälle lähes puoleen päivään, ennen kuin pääsin ylös sängystä. Todellisuudessa kello oli jon niin paljon, että työläisillä oli siihen aikaan päivästä jo lounasatuko. Tosin oma aamukahvitaukoni venyy muun kiireen keskellä monesti tuonne neljän hujakoille, jolloin puoliso tulee töistä. Tämä on tätä elämää. No, siitä sitten kärsin taas, kun ei voi olla hereillä silloin kun posti-Pate on matkassa. Todennäköisesti on soitellut meikäläisen ovikelloa, mutta olen vaan vetänyt hirsiä sillä aikaa. Herättyäni näin postiluukun alla lappusen, jossa kerrottiin että minulle on saapunut isokokoinen kirje. Ilmoituksessa luki, että posteljooni on käynyt oven takana ennen yhtätoista. Todennäköisesti siis en ole unen läpi kuullut kellon soittoa, kun vielä se "varakorvanikin" oli yöpöydällä.
Tällaista saapui postipaketin mukana, jonka iltasella noudimme postista.

Olin ajatellut jo edellisenä iltana, että lähden asioimaan taajaman keskustaan, mutta herättyäni totesin, että ei sovi mennä tietokoneelleenkaan, kun ukkonen kolistelee hirmuisesti taivaalla. Piti keksi jotain vähemmän riskialtista. Olen jo keväästä asti tuijottanut eteisen kulmassa lojuvaa kankaista koottavaa "pyykkipussia", jossa mulla on ollut ns. luettuja tai vähälle lukemiselle jääneitä lehtiä. Päätin tyhentää sylillisen niitä kerrallaan pussukasta ja kävin läpi niiden sisältöä. Revin herkullisen näköisiä reseptejä irti ja bongasin vanhoista Pirkka-lehdistä niitä neuleohjeita, joita ennen vanhaan niissä oli. Uskokaa täi älkää, mutta pussukassa oli jopa viisi vuotta vanhoja aikakausilehtiä. Kaikkea se ihminen laiskuuttaan säästää ja joskus ihan muuten vaan. Olis kyllä oikea suursiivon aika ja kirppiksellekin olisi asiaa syksymmällä. Tosin ei tällä kertaa ostamaan, vaan myymään. Kohta seinät ratkeaa ellei hieman vähennä tätä roinaa täältä.

824537.jpg

Nähtyäni Meemun blogissa myynnissä olevat kirppislangat, niin en voinut vastustaa noita värejä. Seiskaveikan oranssi-pinkkiraitakin oli niin houkuttavan pirteän väristä, että kyllä siitä jotain keksii. Minulla oli jo varastossani tuota rosaa Teddyä, joten siitä saa lisää samaa lankaa, jos on tarvis. Samoin mulla oli tuota Jasmin-puuvillalankaakin. Lisäksi tuo Violan vaalenpunaninen lanka oli niin suloisen ihanan väristä...tiedättehän minut...en voinut vastustaa. Lisäksi oli kolmatta kerää tuota Chic Mohairia, josta vaikka kapean Salomonin solmuhuivin voisi tehdä. Tosin lankaahan on pilvin pimein ja nyt on vielä haastetilkkujan tekeillä. Tosin en näitä lankoja siihen haasteeseen käytä. Lisäksi olisi yksi huivi tehtävä lahjaksi ja siihen ei taida olla passelia lankaa varastossa, joten pitäisköhän mennä jälleen lankakauppaan. Ihan vaan lahjalankoja ostamaan...ei muuta..ei, ei, ei.