Tanja haikaili blogissaan "Anni-Tannin elämää" vanhaa 70-luvun apinaa. Muistui mieleeni lasten vanha apina, joka oli kolmisen kymmentä vuotta sitten myös meidän perheessämme rakas leikkikaveri. Apina ristittiin nimellä Aappa. Tässä esittelen oman Aappamme:



Hieman on housut haaroista kuluneet. Tosin nämä asusteet ovat valeommeltuja eli ovat osa apinan kehoa. Jotenkin hellyyttävän näköinen tämä kaveri, vai mitä? Joitain vanhoja lasten leluja on tullut säästettyä, mutta omat vanhat lelut ovat ikävä kyllä hävinneet lapsuuden leikkien jälkeen. Olisipa silloin joku tajunnut laittaa, edes jotain säästöön. Ainoa pieni lapsuuden muisto on mummolta alle kymmenen ikäisenä saamani pieni posliininen kukkamaljakko ja siinä oli tekokielo, joka tuoksui kielohajuvedelle. Kielo tosin on kadonnut vuosien saatossa, mutta maljakko on vielä tallella.

Edit 1 (1.6.2007, klo 20:05):

Eilen lähti Aappa lukupaketin kanssa matkaan Tanjan kotiin Savon maille. Tosin piti hieman haaruksia ommella, ettei persaukisena tarvitse matkaan lähteä. Matka on pitkä, sillä ennen viittä lähtevät postipaketit olisivat olleet jo tänään perillä, mutta hieman myöhästyttiin lähdöstä, joten Aappa kotiutuu vasta maanantaina. Saas nähdä mitä Tanjan kotona tuumataan tästä lähes 30-vuotiaasta ottopojasta. Kolmisenkymmentä Chaterine Cooksonin romaania lähti samassa paketissa Tanjan kotikirjastoon.


Hyvästi Aappa ja toivotaan pitkää ikää siellä missä oletkin...