Aamusella yritin soitella sitten jo ennen yhdeksää terveyskeskukseen terveydenhoitajalle. Eipä taaskaan kukaan vastannut puhelimeen. Näköjään vastaavat vain soittoaikana eli puolen päivän jälkeen. Silloin on ihan turha enää mitään lääkäriaikoja kysellä, joten päätin soittaa sittenkin päivystävälle terveydenhoitajalle. Olin jo illalla kuvitellut sähköiskumaisen pääkipuiluni helpottaneen, mutta aamulla herätessäni se tuikki entistä enemmän.
Soittaessani päivystävälle hoitajallle, selitin mitä kaikkea on viikon aikana taptahtunut ja minne kaikkiin paikkoihin olen soittanut. Hän kyseli, että enkä ole yrittänyt soittaa omalle hoitajalleni. Kerroin soittaneeni eilen, mutta hän oli puhelinvastaajan mukaan koko päivän koulutuksessa. Sitten kerroin, että olen yrittänyt aamusta soittaa, mutta ketään ei vastaa. Hän yritti yhdistää puhelua, mutta ei vastausta. Kyseli sitten lopuksi, että voisinkohan tai jaksaisinkohan tulla terveydenhoitajani vastaanotolle klo 11:15. Ajattelin, että onkohan hän paikan päällä ja onko käynnistäni mitään hyötyä. Meiltä on terveysasemalle toista kilometriä ja hieman huonovointisena ei ole ilo lähteä sinne kävelemään. Pakkohan se oli yrittää. Pääsin terveuskeskukseen ja odotin aulassa vuoroani. Sitten minut huudettiin sisään. Hoitaja oli ihmeissään, että miksi päivystävä hoitaja juoksuttaa turhaan potilaita, kun ei hän ole asian suhteen yhtään viisaampi kuin maanantainakaan. Oli vain todettavissa, että lääkärin ajat ovat äärimmäisen täynnä. Lupasi kuitenkin soitella omalle lääkärilleni, joka totesi päivänsä olevan aivan täynnä. Hän oli sitä mieltä, että koska minulla ei ole tasapainohäiriöitä eikä näköhäiriöitä, niin asia ei ole kiireinen. Tosin jos tarve vaatii niin voin mennä sairaalapäivystykseen viikonloppuna. Minulle annettiin keskiviikoksi vastaanottoaika lääkärille, jos tilanne vielä vaatii. Muussa tapauksessa sitten voin perua ajan. Siis puolitoista viikkoa epätietoisuutta ja moneen paikkaan yhteydenottoja...kunnes pääsen lääkärille ja toivottavasti ymmärtävät jotain, ettei ole turha käynti, jolloin toteavat, että kyllä se siitä. Onneksi sentään saatoin pyytää Nefrologian poliklinikkakäyntiä varten virtsankeräysastiat saman tien, joten säästyy yhdeltä juoksulta. Ainoa hyöty tässä reissussa.

Vähän harmitti tuo ylimääräinen juoksu. Yleensä ei viitsisi "turhaan" mennä lääkäriä vaivaamaan, jos ei sitten olekaan mitään vakavampaa kyseessä. Mistäs sen maallikko tietää..onko se ruusua, herpestä, kolmoishermosärkyä vai muuta niskasta johtuvaa. Vaikea sanoa tällä koulutuksella itse. Soitin ystävälleni Mallalle, jonka kanssa piti mennä huomiselle päivälle ostamaan vertaistukikoulutukseen aluesihteerimme läksiäisiin kukkanen. Malla oli kotosalla ja pyysi kylään, jotta voisimme sitten iltapäivällä lähteä kukkaostoksille. Samahan se, kun kerran olin liikenteessä jo muuten olisi pitänyt iltapäivällä lähteä uudestaan reissuun. Muutama tunti vierähti kyläillen, mutta päänupissa ei tuntunut oikein pirteältä. Oli kokeiltava, että auttaako päänsärkylääke yhtään tilanteeseen. Ei oikein turhaan viitsisi särkylääkkeitäkään napsia, ettei rasita maksaa ja munuaisia ylimääräisesti.

Kovin herkästi en viitsi kyllä sairaalapäivystykeen lähteä. Katsellaan kai sitten keskiviikkoon asti..