Tänäänkin vielä olo oli hyvin flunssainen. Aamusella en pitänyt mitään kiirettä ylösnousemisella...välillä luin lukematta jääneitä lehtiä ja jatkoin sitten uniani. Vihdoin ja viimein nousin ylösä, kun 80-vuotias potilastoverini soitteli. Hän kertoi juhlineensa viikonlopulla synttäreitään. Minä en tiennyt juhlista mitään...hieman harmitti, kun en siten ollut tietoinen, enkä laittanut hänelle korttia tai muistanut muuten. Asia pitänee vielä korjata. Ajattelionkin, että jos ihmiselle tehdään maksansiirto 67-vuotiaana ja joku sanoo, että hänellä on vähän liika ikää...vaikka eivät vanhaksi haukkuneetkaan. Siirto tehtiin kuitenkin silloin ja nyt sama ihminen täytti 80-vuotta. Todella kannattavaa...ajatella kuinka kauan saanut jatkoaikaa lähtöiästänsä huolimatta. Viikonloppuna siis todellakin hänen kannatti juhlia. Ajattelinkin, että pitäisi kai hieman ryhdistäytyä ja jospa ehtisi tehdä hänelle viikonlopuksi Salomonin solmuhuivin.

Viikonloppuna, lauantaina, olemme menossa heidän kanssaan toisen potilastoverini miehen hautajaisiin Porvooseen. Olen näinä päivinä paljon miettinyt elämän rajallisuustta ja sitä miten yllättävästi täältä voi joutua lähtemään. Syksyllä olimme Ylläksellä ja tämä ystäväni miehineen oli mukana. Silloin ihmettelin niin hiljaista ja huonovointista miestä....reissun jälkeen selvisi syy...syöpä. Nyt häntä ei enää ole. Usein ajattelee, että me siirron saaneet ketkuttelemme täällä aikamme ja sitten tulee päivä, jolloin emme enää jaksa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että ne terveemmät puolisot voivatkin sairastua ja joutua poistumaan ennen meitä täältä maan päältä.  Eilen sain kortin edesmenneen ystäväni Eijan mieheltä. Eijan saatoimme viimeiselle matkalleen viime vuoden puolella ja nyt on Porvoossa edessä sairaalaystäväni puolison viimeinen matka. Yleensä tässä potilasyheisössä onkin se pelko, että ympärillä olevia ihmisiä poistuu joskus jopa aika tiheäänkin tahtiin.  Montakohan ystävää olen näiden 16 vuoden sisällä saattanut hautaan, jotka ovat tätä kautta tutuiksi tulleet.

Viikonloppuna katsoin Estonia-dokumenttia Tv:stä. Tuli mieleeni aika sairaalassa, jolloin näin tv:stä tuon kauhujen yön. Itse olin toipumassa toisesta maksansiirtoleikkauksestani ja mietin kuinka rajallista ihmisen elämä on....Toisille annetaan mahdollisuus ja toisilla sitä ei ole. Tuntui kauhealta kuunnella mukana olleiden kahden henkilön kertomusta selviytymisestään ja pintapelastajien kertomuksia.

Kukkavihko lauantain hautajaisiin on tilattu....valkoisia liljoja, valkoisia ruusuja ja sinisiä callonian kukkia. Monta kivaa muistoa jäi mieleen tästä tuttavapariskunnan miehstä, jonka olen saanut tuntea jo 12 vuoden ajan. Elämä antaa ja elämä ottaa...ei sille mitään mahda...vaikka aina se tuntuu niin vaikealta.

* *  *  *  *  *
ATC-KORTTEJA

Maiju sai houkuteltua minut tänään mukaan Nukkeäiti atc-vaihtoon. Olen sitä toitottanut, ettei minulla aikaa ole moiseen, enkä niistä ymmärrä mitään. Sujuvasti olen muiden kortteja katsellut, mutta en minä niihin höynäytetyksi tule. Nyt piti siis saada  yksi osallistuja mukaan...minä täällä toimettomana sairstelen. No, jospa Maiju tulisi hieman opastamaan...ehkäpä sitten. Näin hän lupasi ja niin me teimme muutaman tunnin ajan niitä kortteja. Toivottavasti ei mennyt ihan pieleen. Vielä hetki....kunnes kortit ovat lähetetty eteenpäin ja sitten vasta on aika paljastaa mistä kaikki alkoi.

Aamulla aikaisin menen Kirralle laboratoriokokeisiin ja vastaanotolle puolen päivän jälkeen. Kuntosali saa jäädä tältä erää, kun on vielä tuo flunssa päällä. Jospa jaksaisin poiketa luppoajalla Sinellissä ostamassa maanantain Uumun askartelukerhoa varten hieman tykötarpeita. Ajattelin, että voitaisiin tehdä Maijun ja Taavan mallin mukaan keväisiä paperikukkia. Olen ostanut jo grillitikkuja ja valkoisia kukan terälehtiä sekä kukkateippiä. Muita tykötarpeita pitänee vielä etsiksellä Sinellistä ja rautalankaakin tarvittaisiin ja maalarinteippiä. Eiköhän me jotain kukkia saada aikaiseksi. Kevättä kohti mennään. Sunnuntaina olisi mentävä lipasvahdiksi Eduskuntavaaliäänestykseen. Jos kuitenkin olen tautinen, niin pitänee perua se, sillä yleensä lipasvahdit istuvat ovensuussa kaikkein vetoisemmassa paikassa ja mitään lisäongelmia en kyllä tähän hätään halua tieten tahtoen hakea.

Huomisen polikäynnin jälkeen taas saatan olla tuuman verran viisaampi.