Näinkin voi käydä, että joulunaluskiireessä jää kalenterin luukut avaamatta ajoissa. On ollut sellaisia tohina päiviä ja tämä päivä on mennyt olosuhteiden pakosta vähän hunningolle, kun olen ollut kylässä miltei koko päivän. Näin yömyöhään vasta eilistä ja tämän päivän luukkua kurkkaamaan. Onpa Positiivareilla taas kauniita ajatuksia ja ihanaa taustamusiikkia luukkujensa sisällä.

8. luukku:

Niin kuin yö vaihtuu aamun sarastukseen,
on jokainen alkava päivä uusi mahdollisuus
tarttua hetkeen ja tehdä unelmista totta.



9. luukku:

Kaiken takana olen minä,
Ihminen.
Ehkä en ole enää yhtä tuottava yksilö.
Ehkä ajatukseni eivät ole enää tähän aikaan sopivia.

Vaikka askeleeni eivät enää kulje samaan tahtiin kanssasi,
niin saanhan silti kävellä rinnallasi?
Olenhan silti sinulle ihminen?



"Tuonne taakse metsämaan, sydämeni halaa. Siell' on mieli ainiaan, sinne toivon salaa. Siellä metsämökissä on "kaunis" kultaseni...", rallattelin tuossa kalenterin musiikkia kuunnellessani ja näihän se sinne metsämökkiin halaa talviaikaan mieli.