Kaisan blogissa oli suomenruotsalainen evankeliumi ja jotta kaikki sen sanoman ymmärtäisivät, niin tässä on evankeliumi eri muteilla. Tämän sain sähköpostissa jokunen vuosi sitten Jouluna.

 

JOULUEVANKELIUMI Savon kielellä

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, jotta koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa. Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnista

ylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok¹olj jo pieniin päen.

Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo. Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: ³Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokee, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok¹ on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok¹ on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.² Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: ³Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan hiän ei vihhoo pie.² Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä

tuumaelivat toesilleen: ³Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj.² Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata

köllötti aperuuhessa. Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään. Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alu¹alakaen huastettu.

 

 JOULUEVANKELJUMI TURU MURTTEL

 

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus sillon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses. Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil: "Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes." Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos: "Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil,  ketä hän rakasta". Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti". Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi. Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras

sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

 

 

 

 JOULUEVANKELIUMI STADIKSI

 

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.

 

2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.

 

3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.

 

4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.

 

5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.

 

6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.

 

7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.

 

8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.

 

9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.

 

10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.

 

11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.

 

12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."

 

13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:

 

14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."

 

15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."

 

16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.

 

17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.

 

18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.

 

19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.

 

20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

 

 

Olli Seppälä slangintanut. Julkaistu tekijän luvalla.

 

Julkaistu aiemmin Askel-lehden joulunumerossa 1977

 

 

 

 JOULUEVANKELJUMI TAMPEREEN KIÄLELLÄ

 

Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu siilo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa. Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri sen rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys. Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas

valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel

löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano: "Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto." Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää

kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää. Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.

 

 

 

JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA

 

 Antoi käskyn keisarimme,

 

 ahdisteli Augustinus.

 

 Veron raskaan alle menköön,  kukin joutuin jolkutelkoon.

 

 Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen,

 

 vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan.

 

 Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa

 

 listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen.

 

 Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin

 

 mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.

 

 Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa,

 

 joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi. He kun pääsit Beetlehemiin,

 

 tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen.

 

 Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta

 

parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia.

 

Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: "Ällös

 

pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme  perillinen

 

Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on

 

merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi." Tuli suuri sotajoukko,

 

enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan:

 

 "Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä,

 

rakkaus ikuinen heillä!" Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen

 

huomas: "Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!" Näki joukko paimenien:

 

siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä.

 

 Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli

 

jokainen, joka sen kuuli. Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria.

 

Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa

 

ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon.

 

 

 

Nyt tosin jo väittävät Jeesusta saduksi ? Joosef kun meni ja tunnusti?.