Aamusella soitti apulaisosastonhoitaja Kirurgisesta sairaalasta. Minun pitäisi mennä osastolle aamulla CT-kuvaukseen ja maksan koepalan ottoon. Mikä siis on maksakoepala eli maksabiobsia: Tarkimman kuvan maksatulehduksen aktiivisuudesta antaa sairaalassa otettava maksakoepala eli biopsia, jossa ontolla neulalla otetaan maksasta näyte mikroskooppitutkimusta varten.

Magneettikuvauksessa ilmeni siis toukokuussa jonkinlaista tulehduksellista muutosta maksassa sappitiehyeissä. Viime viikolla lääkäri Meilahdesta soitti ja sanoi keskustelleensa asiasta maksakirurgin kanssa. Olivat päättäneet varmuuden vuoksi otattaa tämän viipalekuvan maksasta ja koepalan, jos siellä näkyy jotain tulehduksellista muutosta. Sen vuoksi minun pitäisi mennä sairaalaan osastolle aamulla aikaisin eli heti seitsemän jälkeen. Joudun olemaan sairaalassa ainakin iltaan asti. Koepalan oton jälkeen täytyy maata liikkumatta määrätty aika vuoteessa (n. 4-6 tuntia) hiekkapussit sidottuina maksanseutuville, ettei maksa ala vuotamaan, sillä se on herkästi vuotava elin. Mitenköhän taas malttaa olla paikoillaan noin pitkän aikaa. Siitä on tosi monta vuotta, kun viimeksi olen kokenut tuon tutkimuksen, että se on jo jotenkin jäänyt unholaan.

Muistan vuonna 1 ja 2 eli joskus 80-luvun alkupuolella tai olisiko ollut 70-luvun loppupuolella, kun olin ensimmäsitä kertaa sairaalassa maksakoepalan ottoa varten. Silloin tuli mieletön horkka, kun näin silloiset vehkeet jolla koepala oli tarkoitus ottaa. Lääkäri lähestyi hehtaarikokoisella ruiskulla, jossa oli pitkä ohut neula. Kauhean kapistuksen nähtyäni, alkoi elimistö horkkaamaan ihan valtavasti. Hoitaja tuota ihmettelemään, että onkos sulla noin kylmä. Sanoin ettei mulla toki kylmä ollut vaan pelkäsin ja jännitin. Kuvittelin, että mitä tapahtuisi kun lääkäri kiireissään pistäisi neulan vapisevaan kehooni. Voisipa ruiskun neula mennä vaikka keuhkojen läpi tai ties minne. Hoin itselleni, että rauhoitu ja lopeta tuo tutina. Loppujen lopuksi elimistö rauhoittui ja neulakin meni sinne maksaan, johon sen pitikin. Onneksi tänä päivänä ei tuollaisia kammottavia neuloja enää ole ja tutkimus sujuu lähes rutiinilla näiltä lääkäreiltä, kun heillä on homma hanskassa. Välineet ovat hyvin paljon kehittyneet noilta ammoisilta ajoilta jolloin itse olin "koekaniinina". Onhan kyllä joskus käynyt niinkin, että kokematon lääkäri on ottanut maksanäytteen sijasta suolistonäytteen. Toivossa taas on hyvä elää, sanoi lapamatokin. Tällä kertaa varmaan tulee maksanäyte ja toivon, että selviän pahempia jännittämättä. Sitä on ollut jokseenkin pakko sopeutua näihin tutkimuksiin vuosikymmenien saatossa. Tai tottuuko kipuun ikinä, kuitenkin sopeutuu siihen, että omaksi parhaaksi näitä tutkimuksia otetaan ja siten saadaan selville mahdolliset muutokset jo varhaisessa vaiheessa.

Samalla näkyy varmaan myös muutokset haiman seudulla. Eniten kai jännittää kuitenkin se, että haimasyöpämerkkiaineet olivat koholla viime kontrolleissa. eli CA-19-9 oli 65. Vaikkakin se on ollut pahimmillaan yli 22 000, niin en voi olla varma ettei haimassa mitään syöpää olisi. Tuudittaudun kuitenkin siihen uskoon, ettei mitään pahempaa olisi, sillä maksa-arvoni ovat normaaliluokkaa ja haima-arvot myös. Ehkä mulla on vaan vähän koholla noi tuumorimerkkiaineet, johtuen jostain lievästä tulehduksesta. Saas nähdä sitten.

15.6.2006 eli torstaina on meidän 32 vuotishääpäivä, johon on kuulunut myötä- ja vastamäkeä.. Kun olimme olleet naimisissa 20 vuotta, niin hääpäiväämme vietin sairaalan osastolla. Olin juuri silloin saanut toisen maksasiirrännäiseni ja palannut tehohoidosta osastolle. Kokemus sekin oli juhlia hääpäivää sairaalassa tippaletkuissa, mutta yöpöydällä komeili parinkymmenen ruusun kaunis kimppu. Nyt on tullut tuosta tuokiosta toistakymmentä vuotta lisää. Meneehän tuo hääpäivä näinkin. Pitäisi kyllä illaksi päästä kotiin.