Joka vanhoja muistaa, niin sitä tikulla ( tai sukkapuikolla) silmään. No, eihän toki, vaikka vähän menneessä muodossa näitä postauksiani näin viiveellä kirjoitankin. Viime torstaina, oikein kovan ukkosmyräkän ja rankkasateen saattelemana, kokoonnuimme Päivin kutsusta kässäkerhoilemaan. Sain houkuteltua myös Savisuden mukaani ja muita ennestään tuttuja paikan päälle oli kerääntynyt mukavasti, ilmoja pidellessä.
Täytynee tunnustaa, että käsityöt ovat olleet hieman jäähyllä, jostain syystä. Omaa tuntoa hieman soimaa, että Maijulle lupaamani bolero valmistuu hieman jälkijunassa, mutta hitaasti ja varmasti kuitenkin.
Tapanamme on ollut hieman nyyttäriperiaatteella viedä tarjoiluja kässäkerhoon. Itse olin aika nuutunut ja tarkoitus oli tehdä joku marjapiirakka, mutta väsy iski ja armoton päänsärky. Pienten päivätorkkujen jälkeen piti lääkitä itseäni särkytabletin kera, jota harvoin otan eli vani hätätapauksessa. Onneksi päänsärky tokeni ja pääsin lähtemään kerhoon.
Matkan varrelta ostin kääretorttua, jäätelöä sekä kotimaisia mansikoita, jotka onneksi maistuivat kaikille.Ettei ihan herkutteluksi menisi, niin tässä meidän kättemme jälkiä. Ehkä on hieman "vaikeaa arvata", että mikäkö noista tekeleistä olisi omiani. Tuosta puuttuu vain Marjan tekeleet eli korttikuvia, jotka olivat tuossa vaiheessa päätyneet jo kassin uumeniin.



Sukkia pukkaa, lapasia, ristipistotyötä, pitsineulepuseroa ja tuo oma pinkki tekeleeni tuossa mytyssä, joka on kuvassa tuplana. Olisihan minullakin ollut kesken eräiset sukan tekeleet, mutta jospa ne ehtii valmistua ennen kuin talvipakkaset tulevat ja varpaita paleltaa.

Kiitos kaikille mukana olleille ja otetaan taas uusiksi syksymmällä.

Eilen oli ystävättären juhlapäivä eli 50-vuotissynttärit. Minut oli kutsuttu juhliin mukaan. Viikonloppuna sain ajatuksen tehdä hänelle lahjaksi Salomoninsolmuhuivin. Tosin piti ensin hieman kiertäen tiedustella ylläriä varten lempiväriä. Onneksi se sattui olemaan lila, sillä minulla oli sattumalta kolme kerää varsin ihanan väristä Rose-mohairia. Sunnuntaina, kun omat juhlavieraani olivat lähteneet, niin aloitin virkkausurakan, sillä torstaina työn piti olla jo paketoituna.


Maanantainakin tuli juhlavieraita itselleni, joten ei silloinkaan kovin paljoa ehtinyt virkata. Tiistaina olin koko päivän koulutuksessa ja kokouksessa, joten vasta illalla oli taas aikaa muutama rivi solmuilla. Keskiviikkona oli pikkutyttöjä puolen päivän verran kylässä, joten loppurutistusta kohti oli pakko kiirehtiä iltamyöhään. Torastaina heräsin sattumoisin vasta klo 11 maissa. Ensitöikseni otin käsityön esiin ja vielä muutama rivi koukuttavana ja sitten oli hapsuttamisen vuoro viimeiseksi. Muutama hapsulenkki oli jäljellä, kun huomasin, ettei neljää hapsua voinut laittaa huiviin, sillä lanka olisi loppunut kesken. Niinpä piti jälleen vähentää joka hapsulenkistä yksi hapsu, jotta saisin jäljellä oleviin hapsuihin langan riittämään. Aikaa tuhraantui vain tuplaten, kun piti irroittaa hapsut ja miinustaa yksi hapsu puuttuviin, kustakin jo laittamastani. Loppujen lopuksi huivi valmistui ja aamupäivän ajasta meni siihen kolme tuntia.


Kolme kerää riitti Rose-mohairia tähän huiviin ja vain kourallinen hapsun jämiä jäi ylimääräiseksi.


Tässä siis yksi juhlahuivi taas lahjaksi eräälle "mummo-ikään" ehtineelle.

Enpä odotellut vielä mistä kotiin, pari tuntia ennen työpäivän päättymistä, mutta soitti vasta kotimatkalla, että olenko valmis? Minäkö....en toki, kun en edes tiennyt, että hän tulee aikaisemmin. Korttikin oli vielä tekemättä, joten viimetipassa sellainen piti saada vielä matkaan ja huivi pakettiin.


Lahja ja kortti matkaan ja menoksi kohti Lahnajärveä. Olipa kivat juhlat ja illaksi kotiin.

Viikon ajan olen ollut hieman alavireessä ja innostus kaikkeen on ollut tipotiessään. Saamani antibiottikuuri tulehdukseen, on väsyttänyt melko lailla ja mahataudin iskiessä vielä kaveriksi, niin veto on ollut pois.
Eilen ja tänään olen uurastanut kuitenkin kuntosalilla ja tänään oli potilasyhdistyksen askartelukerho vielä salipäivän päätteeksi. Sinne menimme yhdessä potilastoverini Sirkan kanssa.
Kas kummaa...eipä kenenkään näppejä näytä palelevan tähän aikaan vuodesta, kun ei ole luntakaan. Siten lapasten teko ei oikein saanut tuulta purjeisiin. Itse en ollut jaksanut aloittaa lapsten tekoa kotosalla, joten ajattelin aloittaa kerhossa Alli-lapsten opettelulla.
Toisn ilta menikin vähän muissa merkeissä. Sirkka oli ottanut kotoaan mukaan neulakintaiden tekeleitä ja valmiit sellaiset. Näin minulla oli ainutkertainen ilo ja kunnia saada ihan henkilökohtaista neuvoa ja opastusta tämän vanhan perinteen vaalimiseen. Tosin, ei ehkä niin helppoa heti ensi näkemältä, kuin näytti toisen tekemänä. Sain itse kokeilla miltä tuntuu. Ehkä sitä jokeenkin suoraa pötköä tekisi, mutta miten selviäisi noista levennyksitä ja käänteistä sekä peukusta. Ainakin sain hieman ensituntumaa tähän.



Tässä muutamia kinnasneuloja, joita ystävälläni oli mukana. Tuo alakulman ensimminen neula on entisaikaan tehty alumiinisen lusikan varreta. Pronssin värinen ylempi neula on kalevalakorusta. Puisia voisi kai tehdä itsekin.



Tässä neulakintaan aloituksesta. Näytti hieman kimuraiselta. Langoissa pitää olla tietty järjestys koko ajan. Tuntuu, että ne menisivät helposti ristiin..rastiin.



Tässä hänen muutamia hänen keskeneräisiä tekeleitään.



Onnistuneen lopputuloksen jälkeen voi saada tällaiset vanhan aikaisen näköiset, kauniit neulakintaat.
Täältä Vajannon sivulta löydät pro Gradu-tutkiemasta tietoa ja ohjeita, Euran emännän neulakintaista.
Ohjelmat ovat video-formaateissa.

Siis loppujen lopuksi ilta oli antoisa. Kotona sitten aloitin tekemään resoria niihin aikoimiini Alli-lapasiin. Toivottavasti ehtivät vielä täksi "talveksi".

Tuli hieman pikainen projekti Salomoninsolmuilulle. Ystävätär täytti viikonloppuna 60-vuotta ja lupasin tehdä Salomoninsolmuhuivin vaaleansinisestä mohairlangasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka asumme täällä ruuhka-Suomsessa, niin eipä mohairlankaa ollutkaan ihan niin helppoa hakea kaupasta, kuin kuvittelin. Loppujen lopuksi piti torstaina lähteä ihan varta vasten hakemaan Lauttasaaresta Novitan myymälästä lankaa. Varmuuden vuoksi soittelin aamupäivällä ja tarkistin, että lankaa on saatavailla, jotta ei tarvitsisi tehdä hukkareissua myymälään asti. Koska en ehtinyt tarkistamaan mahdollista määrää, minkä verran olen aikaisemmin kolmiohuiviehin kuluttanut, niin päätin ostaa sitä ihan summassa ja ostin kuusi kerää vaaleansinistä Kid Mohairia.Tosin se näytti myymälän valossa aivan vaaleanturkoosilta langalta. Kotona taas se näytti vaaleansiniseltä väriltä. Langan nro oli 121....Näköjään valo vaikutataa aika paljon langan väriin ja erityisesti myymälän loisteputkien väri. Pitäisi kai mennä myymälän ulko-ovelle katsomaan minkä väristä lanka on päivän valossa.



Lankaa jäi vielä reilusti huivista eli lahjahuiviin meni kolmatta kerää KidMohairia.



Tässä tämä lahjahuivi on etupuolelta kuvattua. Tosin synttärisankari ei ehtinyt saada lahjaa vielä lauantaina, jolloin kävimme synttärikahvilla. Muuten ehkä olisin ehtinyt sitä tekemään, mutta olin luvannut mennä perjantaina blogiystäväni Papuliinin luokse visiitille. Siellä vierähti muutama tunti mukavasti. Perjantaina ahertelin sitä yömyöhään, mutta korttikin piti vielä siinä sivussa västätä, joten luovutin ja vein kauniin amaryllisistutuksen mennessäni ja lupasin toimittaa tämän huivin tänä viikkona.



Tässä tämä huivi on takaa päin kuvattuna. Toivottavasti ystävätär ei pane pahakseen, kun tämän jo tänne näytille pistin, jos hieman etuajassa sattuu kuikuilemaan sivustollani.



Tänään pikaisesti ehdin piipahtaa lähikirppiksellä, josta ostin pussillisen villasekoitelankaa 1,50 eurolla. Olipa edullinen pussi ja ehkä noista jotain sukkia tai lapasia voisi västätä.

Viikonloppuna löysin kirppikseltä kolme kerää kullanruskeaa Lady Mohairia, joita jo esittelinkin aiemmin. Ne päätyivät synttärilahjaan. Eilen illalla tuli pienoinen kiirus aloittaa lahjaa, jonka oli määrä valmistua täksi päiväksi. Illalla telkkaria tuijottaessa se pikkuhijaa eteni. Illalla kun piti vielä käydä blogeja selailemassa ja konekin välillä hidasteli, niin siinä ohessa virkkailin huivia. Vihdoin piti antaa periksi ja mennä nukkumaan. Aamulla heräsin miehen lähdettyä töihin, kaivoin käsityöni esiin ja jatkoin työtäni päämäärääni kohti. Pari tuntia siinä meni ja huivi oli valmis. Sitten tuntui, että piti jatkaa vielä keskenjääneitä uniaan parilla tunnilla ja herättyäni oli vielä aikaa tehdä onnittelukortti, ennen kuin piti lähteä kuntosalille.



Tässä päivänsankarille viemäni huivi. Nyt olisi aloitettava uutta huivia, sillä ystävätär täyttää vuosia viikonlopulla ja lupasin tehdä kolmiomaisen mohairhuivin hänelle. Nyt vaan pitäisi keksiä mistä saisin nopeasti ostettua vaaleansinistä mohairlankaa, jollaisa varastossani ei ole. Näyttää siltä, että Prismassa ja Cittarissa on vaan tavallisia Novita-lankoja. Olisikohan kaupungissa Anttilassa halutun väristä Rose-lankaa tai Kit Mohairia? Novitan myymälään tulisi aikamoinen kieppi.Pitänee ehkä huomenna lähteä mutkan kautta kuntosalille, muuten voi tulla kiirus lahjan kanssa.  Ei näköjään huivien teko lopu, vaan aina tulee uusia tarpeita.
Muutama onnittelukorttikin pitäisi saada pikaisesti aikaiseksi, kun tämä marraskuu on hyvin synnttäreiden täyteinen kuukausi.Tämän päivän kortti jäi kuitenkin kiireissäni kuvaamatta.

Eipä siis mennyt hukkaan nuokaan ostamani langat ja väri oli mieleinen saajalleen.

Vihdoin päätin tuumasta toimeen saada viikko sitten koolatut langat vyyhdeistä takaisin kerille. Aiemmin en ollut koskaan koolaillut, saati sitten käyttänyt näitä vyyhdin- ja kerätekolaitteita.



Nyt siis pääsin testaamaan Maijulta ostamiaani kerintälaitetta. Sillä sain tuon vyyhtimasiinan kanssa nopeasti langat takaisin kerälle. Tämä oli hauskaa ja keristä tuli mukavan näköisiäkin. Tosin tuo lanka näissä kuvissa ei ole ihan oikean väristä, sillä valo vähän vääristää väriä.



Tässä kolmen vyyhdin lopputulos kerissä. Nuo kaksi pinkin vivahtavaa kerää ovat Woolia ja vanhan rosan värinen lanka on Kesto-lankaa, jossa on 80% villaa ja 20% polyamidia. Se on konepesunkestävää lankaa.



Viimetöikseni punnitsin vielä langat eilen kirppikseltä ostamallani elektroonisella vaa'alla. Se on painonvartijoiden vaaka, mutta sama kai se vartioiko lankavarastonsa painoa vai jotain muuta. Joka tapauksessa isommassa kerässä woolia on 144g lankaa. Se on ensin värjätty pink-limonadevärillä ja sen jälkeen vielä pätkävärjätty jollain mansikan värisellä KoolAidill, joka lisättiin siihen samaan mehuseokseen.. Yksi valkoinen woolkerä vielä solmussa pätkävärjättiin siinä samassa liuoksessa. Sitä on kerässä 43 g. Loppuun väriveteen kastelin vielä tuo Kestolangan, joka alunperin oli harmaata. Siitä tuli saldoksi 99grammaa.  Vaakan päällä oleva kerä kuvaa varmaan lähiten sitä oikeaa värisävyä tuosta woolista. Tosin isossa kerässä on vaalenpunainen pohjaväri.
Aika somia keriä tuolla laitteella saa. Laitoin ne vyötteet lankojen ympärille, jotta ei tarvitse sitten miettiä, että mitäköhän lankaa mahtaa olla kyseessä. Ei ole kyllä vielä aavistustakaan mitä näistä teen, mutta aika tavaran perii.
Tuosta vaakasta maksoin kirpparilla muuten 5 euroa, ei paha, kun olin jo pitkään sellaisesta haaveillut, mutta en ole raaskinut ostaa kaupasta kolmen-neljänkerataisella hinnalla. Tämä vaaka oli nääs uusi.

Perjantai oli aika vauhdikas päivä, vaikka kotoa edemmäs en päässytkään. Kerrankin laitoin jopa herätyskellonikin (siis kännykän) soimaan. Minullahan ei muuten muuta herätyskelloa olekaan, vaikka kämppä on tulvillaan kelloja. No, mitäpä minä millään patterikellolla tekisinkään, kun en niiden pirinöitä kuitenkaan kuule. Kännykässä on tärinät ja värinät ja sen verran kova ääni, että siihen pitäisi herätä ilman kuulolaitettakin.

Kun sain kammettua itseni taas ylös, niin empä mennyt tapani mukaan tietokoneelle, vaan keittiöön. Siellä alkoi valmistelut päivän ja illan vastaanottoja varten.Noista valmisteluista kerron eri postauksessa, kun muuten tämä venyy ylipitkäksi. Minulla kun oli sovittuna elämäni eka koolauspäivä ja illalla siihen jatkoon vielä Tupperikutsut. Savisuti ja Marsu olivat tulossa meille. Marsun opastuksella vihdoin ja viimein tuli käyttöä aiemmin hankkimilleni KoolAideille. Pinklimonadea odotti muutama pussillinen varastaossa ja Marsulla oli lisää tykötarpeita. Ennen kuin päästiin tuumasta toimeen, niin aika kului kaffetellessa ja höpistessä. Toki me saimme jotain aikaiseksi. Olin hankkinut Maijulta taannoin  kerintälaitteen ja silloin ajattelin, että mitäköhän mahdan tälläkin tehdä, mutta pitää ostaa kun edullisesti saa. No, nyt päästiin testaamaan sitä.


Savisuti vauhdissa....

Ensin piti muuntaa lankakerät vyyhteihin. Itselläni oli aiemmin hankkimaan valkoista woolia värjäystä varten kerittävä.



Langat sidottiin vyyhteihin jatkotoimenpidettä varten.



Sitten liotettiin lankavyyhti altaassa, niin että se kostuu kokonaan.



Tässä se jännittävin vaihe olikin. Ei varmaan saa kahta samanlaista vyyhtiä tehtyä. Savisudin koktailissa on kahden väristä mehua, joten langasta tulee näin yllättävän kivan väristä.



Ei suikaan voi olla arvaamatta kenen väreistä tässä on kyse. Tässä on sitä pinkin limonaadin väristä lankaa. Ensin kastelin koko vyyhtini siinä.



Tälläinen oli välitulos ja tästä päätettin vielä hieman sävyttää kaksiväriseksi tätäkin vyyhtiä.



Lisättiin yksi pussukka mansikan väristä vielä edellisen värini lisäksi astiaan ja paikka paikoin värjättiin, joten tällaista siitä loppujen lopuksi tuli. Jotta väri pysyisi langassa, niin laitoimme vyyhdit yksitellen mikroon ja "paistoimme" niitä 3-4 minuuttia pariin kertaan välillä vyyhtiä möyhien. Sitten vaan langat kuivumaan ja joku päivä pitänee taas keriä ne takaisin keräksi. Onneksi siihenkin tuli hankittua Maijulta laite.



Vieläkin väriastiassa oli toimivan tuntuista mehuväriä, niin tehtiin yksi kerä vyyhdiksi ja solmittiin se kahdesta kohaa ja siten syntyi tällainen kerä.

Illan päätteeksi ajattelin vielä kokeilla, että minkäköhän väristä lankaa tulee harmaasta Kotiväkilangasta, jos sillä lopulla koktailillani kokeisin värjätä sen. Sitä kun ei edes tarvinnut keriä, kun oli jo valmiina vyyhtinä.

Tällainenhan siitä syntyi:



Näyttää vähän sellaiselta ruispuolukkapuuron väriseltä tai mitä nyt lieneekään. Ehkä paikka paikoin hieman harmaata näkyvillä. Siitähän saa hauskan väristä sukkalankaa....kunhan tulee ne ekat yrittämänikin tehtyä valmiiksi.

Vielä olisi sininistä KoolAidia odottamassa koolausta ja sitä pinklimonadeakin on monta pussia jäljellä. Taidan tehdä kyllä vielä ihan tuollaista vaaleanpunaista, jota ekakokeilussa teimme, mutta sitten jatkovärjättiin sitä sillä mansikan värisellä.

Meillä oli oikein kiva tyttöjen koolausheti ja tällaista voisi tehdä useamminkin, eikös vain "tytöt"?

Toista viikkoa on kulunut virkatessa iltaisin tai silloin kun on ollut "luppoaikaa". Lupasin jo aiemmin tehdä ystävälleni Maijalle Salomonin solmuhuivin ja  "tyttöystävälleen"  myös.
Toiveena oli toteuttaa punainen, hieman muhkeamman kokoinen Salomonin solmuhuivi Maijalle ja pikku ystävälle pienempi ja kapeampi huivi. Tässä nämä siis vihdoin ja viimein valmiina.



Tässä tuotokseni rintarinnan. Punaisella huivilla on pituutta yli 2 metriä ja vaalenpunaisella n. 160 cm. Punaisen huivin leveys on noin 35-40 cm. Lankaa meni punaiseen huivin noin 2½ kerää Rose-mohairlankaa. Rosaan huiviin meni 50g+ 10 hapsua toisesta kerästä.



Näitä huivejahan voi kietoa kaulan ympäri ihan niin kuin itse haluaa. Kaksi kerroin tai yksin kerroin....sama se kunhan on oman tyylin mukainen.



Tässä on pikku-tyttösen huivi, joka ei voi olla niin pitkä, sillä muutenhan siihen kompastuu tai voi jäädä solmuun siihen. Toivottavasti nämä ovat mieleisiä. Nyt sitten voin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan sen sukantekeleeni sädekavennusta. Toivottavasti kantapää sujuu vielä toisestakin sukasta muistin mukaan. Se jää sitten nähtäväksi.

Eilen teimme potilasyhdistyksessä askartelu-/käsityökerhossa teemana villasukkia ja opettelimme kantapään tekoa. Monilta on jäänyt sukan teko unholaan, jos sitä on edes tullut koskaan opeteltua. Eräs siirtoystäväni tuli meille opettamaan sukan kaksinkertaisen kantapään tekoa. Varret teimme kotona valmiiksi, mutta se kantalapun ja kantapohjan opettelu jäi sitten tuohon eiliseen iltaan.



Tämän ohjeen löysin Jepyn blogista ja sen nimi on polvekeraidalliset sukat. Tosin en tehnyt raidallisesta langasta, vaan aiemmin ostamastani Novitan Jussi-langasta. Mallikerta vaikutti helpolta näin ensikertalaiselle. Minä tykkään pitsikuviosukista. Aiemmin Katri on tehnyt minulle Kerttu-sukat tuliaisiksi (katso postauksesta) ja nekin on hienot, mutta hieman vaikeahkot ehkä ihan ensikertalaiselle. Jossain jemma-nimisessä paikassa on mun lempparisukkien malli. Sellaiset pitsineulesukat, joiden malli on ollut joskus ET-lehdessä. Saattaa olla, että eräässä Kotiliedessä on ollut samanlaiset tai ainakin samankaltaiset sukat. Sellaisia aion kyllä vielä opetella, kunhan tämän kantapään ensin opin. Jepyn mallissa taisi olla tiimalasikantapää, mutta en aivan alkuun edes kuvitellut sellaista tekeväni.
Eilinen kerhoilta taisi mennä aivan "harakoille". Yritin parhaani mukaan opetella, mutta kun en oikein ymmärtänyt mikä siinä kantapäässä tai oikeastaan kantapohjassa oli jujuna. Ystävä neuvoi, mutta ehkä se hänelle oli liian tuttu juttu ja sitten sellaiselle joka ei ole tehnyt kuin joskus kaksikymmentä vuotta sitten tainnut sukat tai kahdet kokeilla kälyn opastuksella, niin ei sitä osaamiseksi pysty sanomaan. Jouduin virheen takia purkamaan ja sitten en enää edes tiennyt mitä piti tehdä.
Tänään sitten soitin ystävälle ja pyysin ihan "tukiopetusta" puhelimitse. Toinen taisi puhua niitystä ja toinen niityn aidasta....sitten vasta sen hokasin, että miten ne silmukat jaetaan sitä kantalappua varten. Kokeilin, että meneekö opin mukaan. Toivon, että se meni, mutta vielä pitää opetella se kiilakavennus.Kuitenkin olen jo ns. paremmalla puolella tässä neulomisessa. Voinen huokaista helpotuksesta, jos ja kun saan joskus nämä sukkani valmiiski. Siinä tapauksessa lupaan tehdä niitä jatkossakin. Jos taas menee pahasti pieleen, niin pystyttelen sitten ehkä Salomonin solmu-linjalla.



Tässä molempien sukkein valmiit varret ja ensimmäisen sukkani koemielessä tehty kantapää. Kaikki pitää oppia kantapään kautta...eihän siitä muuten mitään tule. Nuo bambupuikot ovat toisessa sukan varressa vain apupuikkoina odottamassa työn jatkoa. Minun pitää ajalla opetella niillä tekemään. Ne ovat niin paljon kevyempiä kuin nämä pula-ajan puikkoni.

Oheistyönä teen sitten ystävälleni Maijalle Salomoninsolmuhuivia. Tästä piti tulla tuplaleveä omaani verrattuna. Nyt vain tuntuu siltä ettei Korialta ostettu lanka riitäkään. Pistin Maijan hankkimaan lisää lankaa. Vielä olen luvannut tehdä vanhasta rosasta eräälle pikkuneidille myös huivin. Siihenkin tarvitaan ehkä lisää lankaa. Oli hieman vaikeaa arvioida langan kulutusta, kun nämä mallit ovat eri kokoa kuin aiemmin tekemäni ja toisesta langastakin.



Tässä vaiheessa ollaan punaisen Salomonisolmuhuivin kanssa. Se on virkattu kolmosen koukulla punaisesta Novitan Rose-mohairlangasta. Tähän mennessä on kulunut toista kerää lankaa.
Huomenna menen polille ja tätä on ehkä hyvä tehdä odotellessa vastaanotolle menoa, jos aika sallii.

Käsityörintamalta en ole paljoakaan viikkoon ehtinyt päivittämään. Ennen reissuun lähtöä sain valmiiksi MarLille lupaamani Salomonin solmuhuivin. Tosin sen leveyttä piti hieman jatkaa ja tein sen poikittaissuuntaan, joten langan värisävyt sitten sattumoisin vaihtoivatkin suuntaa. Tosin ei kai se tällaisessa kaulahuivissa paljon merkitse. Tuo lanka kun on sellaista monikirjavaa. Tein sen kolmosen koukulla ja tuota mohairlankaa meni tähän työhön 94 grammaa.



Tuossa sivussa jokseenkin näkee sen värisävyeron, mutta mielestäni se ei haittaa.



Tässä tämä huivi kaksin kertaisena ja lenkitettynä kaulan ympäri. Pituutta valmiissa huivissa on n. 220cm ja leveyttä n. 30 cm. Paketti pitäisi saada joskus ensi viikolla postiin, kun tänään otin vallan huilaten, jotta en tulisi entistä kipeämmäksi.



Tästä langasta tein tuon huivin.



Tämän punaisen solmuhuvin aloitin Kolin matkalla tekemään ystävälleni Maijalle. Siitä piti tulla hieman normaalia huivia leveämpi ja onneksi Maija oli matkalla, joten mielipiteen sai huivin teosta ihan tuoreeltaan.



Ystäväni mies kuvasi autossa työni edistymistä. Tässä matkan alussa Helsingissä tämän huivityöni aloitin.



...työ edistyy pikkuhiljaa ja Kolilla se oli tuossa huivinpätkävaiheessa. eli ylin punainen huivikuva. Tosin matkan aikana tuli paljon muutakin tehtyä eli matka meni rattoisasti myös keskustellen.



Tänään posti kiikutti uuden uutukaisen käsityölehden kotiin. Sitä selaillessani huomasin, että siinä on tuo samainen Salomonin solmuhuivin malli, jota virkkaan eli tuo neljälehtinen solmuhuivi.



Tällaisen mustan juhlahuivin löysin viikolla kirpparilta 2,50 eurolla. Se ei ole kovin pitkä, mutta se on kivan ohkaista juhlavaa lankaa ja mallikin on ihan kiva. Tosin saattaa olla tehdastekoinen.



Niin...ja tällaisia ihanuuksia sain Marsun tilauksen kautta Saksasta. Kolmet addin bambuiset virkkauskoukut ja yhdet bambupuikot. Tosin jäin ihmettelemään, että minne kummaan olen sen pienimmän koukkuni tunkenut vai ehtikö jo hävitä sillä Kolin matkalla? Kokeilin meinaan sillä tehdä sitä huivia, mutta en osannut. Tuntui kuin kädessäni ei olisi ollut minkään laista koukkua ja työ tuntui tosi hankalalta....Niinpä vaihdoin takaisin totuttuun peruskoukkuun ja harjoittelen sitten ajallaan noilla bambuilla.



Tällainen pujotteluvekotin minun piti kyllä matkan varrelta ostaa. Jospa sillä saisi tehtyä omaan sekä lapsenlapsen nukkekotiin mattoja. Helpolta tuo ainakin näyttää ja jossain kun olen nähnyt sellaisia pieniä kangaspuita, mutta en kyllä osaisi niitä lankoja asentaa paikoilleen. Tämä näyttää yksinkertaisemmalta ja maksoikin vain vitosen.

Vielä pitää esitellä lapsenlapselle ostamani tuliaiset nukkekotiin:



Vaalenpunavalkoraidallisen nukkekodin maton ostin. Tosin se on suhteellisen iso, mutta niin on se nukkekotikin. Omaani tuo olisi aivan liian iso matto. Lisäksi ostin vaaleanpunavalkoisen puisen pienen kissan prinsessani nukkekotiin.

Edellisestä viikonlopusta viisastuneena päätin ottaa mökille runsaammin näperreltävää, jos ilma käy hankalaksi. Näin näytti olevan lauantaina, jolloin satoi koko päivän aika runsaasti. Aamupäivällä tosin käväisimme kirkolla ja siellä tavanmukaisesti kirppiksellä. Tosin sieltä bongasimme vain lastenvaatteita tällä kertaa.
Perjantai-illalla aloitin koukkuamaan mohairlangasta itselleni vaihteeksi Salomonin solmuhuivia. Varastostani löytyi vanhan rosan väristä lankaa, jota olin ostanut näköjään joltain kirppikseltä....muisti pätkii...kerän. Mahtanee olla Kid Mohairia. Siitä ajattelin tehdä itselleni talven varalle huivin. Työn sain koukuttua valmiiksi lauantaina iltapäivällä.



Tässä tämä huivini ja lankaa siihen meni koko kerä eli siinä taisi olla 100g tuota mohairlankaa.



Tässä tämä huivi vielä lähemmin viikattuna.

Lisäksi kun aikaa oli ja lankaakin mukana, niin päätin tehdä jotain Palma-langasta. Ensin ajattelin pikkuneidin ponchoa, mutta kun ei ollut ohjetta eikä hajuakaan silmukkamäärästä, niin päätin neuloa langasta kaulaliinan. Tämä lanka tuntuikin neulottaessa kovin pehmeältä ja lämpimältäkin varmaan. Katsotaan kummalle mummin pikku-prinsessalle siitä tulee sopivampi. Toiselle täytyy myös tehdä sitten kun tämän saan ensin valmiiksi.



Palma-lanka on rosa-valko-lilakirjavaa lankaa. Tässä työssä on 24 silmukkaa ja pituuden teen sitten summassa, kun katson mitenkä sen saa suhteutettua tuohon leveyteen. Saattaisi jopa sopia itse mummillekin. Nyt näytti jostain löytyvän se kadonnut inspis. Hyvä näin, sillä pian on kylmät ilmat tulossa ja joulukin pikkuhiljaa tulla jolkuttaa.

Saatuani sen monivaiheisen ja välillä hankalankin hihatinprojektin vietyä kunnialla, taikka vähemmän.... läpi, niin vaide jäi taas päälle. Otin jälleen koukun "kauniiseen käteeni" ja ryhdyin solmuilemaan uutta työtä. Huomasinpa tyrmistyksekseni, että tietämättäni olen jättänyt huomioimatta ystävän syntymäpäivän. Tosin en vieläkään tiedä koska se on ollut, mutta pyöreitä kuitenkin tänä vuonna. Niinpä päätin tehdä lahjaksi näin jälkikäteen talvikylmiä varten Salomoninsolmuilla harmaan huivin Seiskaveikasta. Eilen sen aloitin ja tässä se nyt sitten on valmiina. Tuossa Big Brotheria katsoessani sen koukkusin loppuun.



Huivi on tehty siitä vaalean harmaasta Novitan uutuusväristä, joita sain hyvitykseksi viallisesta Samos-langasta. Tähän huiviin meni vajaa 150g eli en ole punninnut, mutta kerästä jäi pienoinen sykerö...ehkä n. 50g, joten noin 100g saattoi riittää tähän kaulaliinamalliseen huiviin.
Tuo väri on aika jännää harmaata. Koukutellessa se näytti jopa hieman vaaleansiniseltäkin. Sopisi varmaan hyvin myös rosan kanssa. Toivottavasti tuli mieleinen ylläri.

Mitäköhän seuraavaksi keksiksi. Tosin MarLille olisi vielä tehtävä Mohairista samankaltainen, mutta teen sen kyllä tässä kun jaksan. Neljä kappaletta vaakatilkkujakin on tullut vain kasaa, kun näyttää olevan liian monta projektia taas tähän saumaan. Ehkä teen lisää, mutta en jaksa ottaa siitä paineita. Ensi viikolla on taas menovaihde päällä. Perjantaina lähdetään kuitenkin taas mökkeilemään ja sitten en pariin viikkoon joudakaan sinne päin.

Torstaina alon koukkuamaan uudestaan projekti-hihatinta...edellinen kun oli hieman liian lyhythihainen sekä isolenkkinen. Opettelin Tiitsan blogin kautta virkkaamaan hieman pienempää lenkkiä. Näyttikin heti paremmalta. Lisäskin hihojen leveyteen muutaman lenkkisilmukan ja tein hihattimen samoilla periaatteilla kuin aiemmankin. Ensin tein kyllä hihan ja sitten selkäosan. Sen jälkeen koukkusin toisen hihan kahta riviä kapeammaksi. Hihasauman koukkusin sitten kahden kerroksen tekeleellä jälkikäteen.
Toiveena  oli, että myös kaulukseen tekisin pylväskerroksen sekä nirkkoja. Niinpä virkkasin ylälaitaan ketjusilmukkakerroksen eli viisi ketjusilmukkaa ja kiinteällä silmukalla solmukuvion kulmaan aina ketjusilmukat kiinni. Sitten tein pylväitä neljä kappaletta aina ketjusilmukkakaareen, kainaloiden kohdalle asti. Sitten käännyin ja tein nirkkokerroksen, niin että kolme ketjusilmukkaa ja piilosilmukalla liitin tyvestä kiinni, siten että siihen muodostuu nirkko. Väliin tuli kolme kiinteää ketjusilmukkaa ja sitten taas nirkko. Näin tein rivin loppuun. Hihan suut tein samoin. Lisäksi tein selkäosaan ketjusilmukkakaaren. Jouduin tekemään pari kerrosta pituutta lisää, niin muuten olisi selkäosa jäänyt jotenkin roikkumaan löyhästi.

Tässä tämä tekeleeni, joka on jo matkalla jossain päin Suomea....

 

   

Tosin tämän tekeleen kanssa meinasi tulla kiirus. Ensinnäkin lanka loppui perjantai-iltana kesken. Soteltiin projektin toisen osapuolen kanssa ja mietittiin mitenkä lankakerä parhaiten ehtisi minulle ja vielä ehtisin tekemään tuon työn valmiiksi. Niinpä sitten sunnuntaina kotimatkalle lähdimme mökiltä varsin myöhään. Treffasin MarLin Joutsassa Huttulan huoltoasemalla. Sieltä nappasin mohairkerän matkaan ja lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Yömyöhään virkkasin hihatinta vielä kotona ja aamulla jatkoin työn valmiiksi. Tässä on ainakin hihat pidemmät...mulla kun on lyhyemmät kädet. Tästä tuli tiheämpikin, mutta ainahan tuosta olkapäiden kohdasta neulos joutuu venytykselle.
Oikeastaan minunkin mielestäni tuo kaula-aukko on kauniimpi ja jämäkämpi, kun siinä on tuo nirkkokerros. Sain vielä työni postiin tämän päivän puolella.

Lisäksi tein MarLille helmet sekä korvakorut juhla-asun väriin sopiviksi, mutta se on sitten eriasia käyttääkö hän niitä tässä yhteydessä. Toivottavasti tuli mieleiset. On tietenkin hieman vaikeaa tehdä neulos ilman mittoja koruja tietämättä välttämättä toisen makua.
Tässä helminauha sekä korvakorut:



Korutoiveena oli ruskeaa ja turkoosia. Varastossa olevista helmitarvikkeista löytyi siemenhelmiä ja yksi purettava kaulakoru, jossa oli lasihelmiä. Korvakoruissa on samoja siemenhelmiä kuin kaulakorussakin ja yksi lasinen ruskea pyöreä helmi hopeapiikissä koukkuineen.



Tällainen ison lasisen pötkylän laitoin kaulakoruun. Tyvessä on turkoosit  kivihelmet .

Jatkoa edellisestä:....

Solmusekoilut sen kun jatkuvat. Aloitin toissa iltana siis muutan kuvan kera kirjoittamaan tuosta Salomonin solmuhihattimen teosta. Tosin aika loppui kesken...tuli aika siirtyä silloin nukkumatin maille. Tosin meikäläisen nukkumaan menoaika venyy yleensä lehdenjakajan kolisteluun asti.

Innostuin sitten eilen koukkuamaan tuon "ei kenellekään" tarkoitetun hihattimeni loppuun. Piti vaan testata Tiitsan tekemän ohjeen mukaan, että onko lopputulos yhtään erilainen.



Koukkusin siis Salomonin solmuja pitkän huivin verran eli ranteesta toiseen ranteeseen pituudelle. Tein vielä sivuttain yhden lisäkerroksen leveydeksi ja sitten aloitin koukkuamaan hihasaumaa kiinni...vuorotelle kummankin laidan puolelta eli niillä samanlaisilla solmuilla eli yksi lenkki ja kiinnitys vastakkaisen puolen kulmaosaan.



...elikä näin se sitten käytännössä kävi.

Lopputulos ei ollut juurikaan erilainen, kuin omassa aikaisemmassanikaan,  sillä selkäosa oli edelleen lyhyempi kuin Tiitsan tekelessä.



Minun työssäni taitaa olla siinä se ongelman ydin, että nämä solmuni ovat näissä hihattimissa liian isokokoiset. Opettelin tänään vielä illalla uutta työtä ja siinä onnistuin koukkuamaan soman pieniä lenkkejä. Tulee automaattisesti vedettyä näitä isoja lenkkejä, kun yrittää aktiivisesti saada työtään valmiiksi. Nyt täytyy muuttaa hieman tyyliään.



Nyt en laittanut tässä hihattimessa hihan suihin mitään pylväitä, vaan solmulenkeillä somistin vielä tuon hihan suun laidan.



Tällainen siis tällä kertaa. Täytyi vain kokeilla siis eri järjestyksessä tuon hihojen yhdistäminen eli siten, että ei tarvitse aloittaa hihoja erikseen vaan voi virkata selkosaan vielä yhden ylimääräisen tukikerroksen, jonka avulla siirtyi toisen hihan yhdyssaumaan. Sama lopputulos siis suunnilleen.

Toki siis kävin niin kuin aavistinkin sen MarLin hihattimen kanssa eli kun stategistiset mitat puuttuivat, niin piti käyttää tätä "maaliasjärkeä", mutta se ei tällä kertaa riittänytkään arvioimaan oikeita mittoja, joten nyt sitten vaa koukkuamaan hieman isompaa hihatinta. Mitä tästä opimmekaan....älä nuolaise ennen kuin tipahtaa eli uusiksi meni. No, mitä tässä on positiivista, niin tuon hihattimen tekee kyllä aika nopeasti ja nyt vaan koukkuamaan puolta pienempiä lenkkejä. Toivottavasti nyt onnistuu paremmin.

Oppia ikä kaikki :)

Tiitsa jo kyselikin tuota ohjetta, niin ajattelin laittaa sen tänne, jos joku haluaa kokeilla sellaisen virkkaamista.





Samat kuvat tässä vielä muistin virkistämiseksi.

SALOMONINSOLMUHIHATIN

Mallityön tarvikkeet (eli tuon ruskean hihattimen):
Lanka: Mohair Lux 1x50g
Virkkuukoukku:  INOX 3.0

Luo Tiitsan opettaman ohjeen mukaisesti 11 Salomonin silmukkalenkkiä ja kääntymistä varten vielä  kolme lenkkiä.. Kiinnitä solmu piilosilmukalla 10:n ja 11:sta silmukan väliin. Työn leveyteen vaikuttaa paljon langan paksuus ja virkkauskoukun koko.

Tosin lenkkien määrä riippuu ranteen ja käsivarren paksuudesta. Jos tuntuu, että lenkkejä on liikaa tai liian vähän, niin kokeilemalla löydät itsellesi sopivamman silmukkamäärän. Tiitsan ohjeessa käännökseen tuli kolme solmua, mutta käänny tässä kolmella lenkillä, sillä liittäessä hihasaumat tarvitset niitä kulmia työssäsi.



Jatka Salomonin solmuja kerroksen loppuun ja käänny kolmella lenkillä jälleen kolmannelle kerrokselle.



Jatka solmuilua edelleen....



Edetessä työ näyttää tämän kaltaiselta.

Helpoin tapa on tehdä pitkän omanen huiviosa, joka on ranteesta mitattuna hihojen pituudet sekä selän yläosan levsys. Sitten kun työ on halutun mittainen, niin tee kainaloon asti vielä ylimääräinen solmukerros eli käänny sivusaumaan ja teet kerroksen siihen, niin että työ levenee tällä kerroksella hieman. Laske solmulenkit alhaalta ylöspäin, niin että pystyt tekemään Salomonin solmulenkin ja kiinnittämään sen vastakkaisen laidan vastaavalla tasolla olevaan kulmaan. Jatka työtä solmulenkki väliin ja kiinnitys aina vastakkaiselle puolelle seuraavaan vapaana olevaan kulmaan. Näin saat sivusauman yhdistettyä kiinni. Tee samoin toisen hihan kanssa. Tee yksi ylimääräinen lenkkikerros sivulaitaan ja laske, että siinä on yhtämonta lankalenkkiä kuin toisen hihan kohdallakin. Koukkua hiha vastaavasti kiinni.

Kokeile välillä onko hihatin sopivan kokoinen ja kannattaa kokeilla jo ennen toisen hihasauman ompelua, jotta osaa arvioida, tuleeko selkäosasta tarpeeksi napakka, ettei se roiku. Näin sinulla on valmiina Salomonin solmuosuus työstä.

Päätteeksi tee hihojen suihin viisi ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne aina solmulenkkien solmukohtiin alaosaan kiinni. Näin saat kauniimmat ja kapeammat hihojen suut. Toki voit tehdä suuosan myös solmulenkeillä. Silloin teet aina väliin yhden solmulenkin ja kiinnität ne piilosilmukalla hihansuun somuihin. Halutessasi voit virkata hihansuun lenkkeihin puolipylväitä ja viimeisellä kerroksella nirkkokerroksen. Tee sitä varten kolme ketjusilmukkaa ja liitä piilosilmukalla ensimmäisen ketjusilmukan tyveen. Koukkua kolme ketjusilmukkaa hihan suiden laitaan ja sitten taas nirkko. Jatka näin hihan suun ympäri. Päätä langan päät. ja sovita tuliko hihattimestasi halutun lainen.

Hihojen leveyteen vaikuttaa paljolti työn leveys. Vain kokeilemalla löydät oman kokosi.

Tässä menneellä viikolla MarLi teki huikean haasteen. Hän ehdotti, että minä tekisin hänelle Salomonin solmuilla hihattimen. Minä, joka ei mitään osaa tehdä ilman tarkkaa ohjetta...en siis mitään ihan "omasta päästäni". Kolusin monia blogeja ja eihän niistä mitään Salomonin solmuilla tehtyjä hihattimia löytynyt. Löytyi kyllä hieman osviittaa siitä mitä hihattimet ovat ja mnkä näköisiä niiden tulee oleman. Niinpä "huusin" Tiitsaa apuun. Tiitsahan on tunnetu Salmonin solmujen opettaja ja hänen kanssaan olen aiemminkin tehnyt poncon haastetyönä. Tiitsa innostui tästä hihatinkokeilusta ja niinpä päätimme yhteistuumin tehdä saillaiset. Ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen tuon MarLin haasteen kanssa, niin kokeilin Maijulta hankkimallani langalla tehdä ns. koeversion.



Tässä koeversiossani näytti heti olevan liian leveät hihojen suut. Mietin miten niitä pienentää ja virkkasin hihojen suihin pylväskerrokset ketjusilmukkakaariin ja viimeksi nirkkokerroksen koristeeksi.



Selkäpuoleen olin aika tyytyväinen, sillä se ei roikkunut mielestäni pahasti. Sitten odotin MarLin ja Tiitsan mielipiteitä tästä koehihattimestani. Saatuani kommentit uskaltauduin koukkuamaan sitä MarLin haastehihatinta.



Eilen ja tänään sitten koukkusin tätä haastettani ja tässä tämä valmis työ sitten on.
"Tarjuska eestä, Tarjuska takaa, Tarjuska seisoo...mutta ei makaa."
Hihat ovat mielestäni paljon paremmat kuin siinä koehihattimsessa. Tähän vaikutta tietty myös langan laatu ja paksuus. Tuo pinkki lanka kun oli paljon karheampaa ja pörröisempää kuin tämä. Tosin tuohon toiseen meni 120 g lankaa ja tähän vain 50 g. Tämä lanka on siis paljon parempilaatuisempaa, ei nin nukkaista eikä pörröistä ja ohuemapaakin, jotan kerässä näyttää olevan paljon enemmän lankaa.



Selkäpuoli jäi hieman lyhyemmäksi, mutta se taas johtuu siitä lankaerosta. Jos olisin tehnyt selkäosan korkeammaksi, niin hihoistakin olisi tullut taas leveämmät. Hihojen suihin olin paljon tyytyväisempi. Ne eivät ole niin leveät ja MarLin toiveena kun on, että hihat eivät ole liian leveät ja selkäosa ei roiku, vaan on napakan oloinen.



Toivottavasti hihassa on tarpeeksi pituutta, mutta tämä neuloshan on aika joustavaa ja laskeutuu kyllä alemmas vielä kuin omasta kädestäni näyttää. Täytyy toivoa, että on sopivan kokoinen.
Olen iloinen, että tämä hihatin on valmis ja onnistuin siinä....ilman mitään mallia. Tosin tämän tekeminen ei vaatinut mitään kummempaa kuin tämän "blondin älyni". Nyt vain odottelemaan Tiistsan aikaansaannosta..

Tähän mennessä olen saanut vasta neljä tilkkua valmiiksi. Tosin kun vertasin, niitä toisiinsa, niin huomasin, että woolista tekemäni tilkut olivatkin "kutistuneet" ja siksi niihin piti virkata pylväsreunukset. Toivottavasti se ei tahtia haittaa?



Kelpaakohan nämä ympäri vikatut, siihen haastekeräykseen? Yritän tehdä lisää pikkuhiljaa niitä jonkun verran  eli mitä ehdin ennen tilkkujen yötä.

Eilen piti ottaa loppukiri, jotta saisin huivini valmiiksi viikonlopuksi. Tässä se luonnonvaaleasta Seitsemän Veljestä-langasta tehty luomus sitten on. Koukkuna käytetty nro 3:n virkkuukoukkua ja lankahapsut ovat noin 40-45 cm mittaiset. Niitä on neljä hapsua per nippu. Lisäksi kokeilin tällä kertaa virkata ylälaidan ympäri reunuksen eli viisi ketjusilmukkaa ja kiinteällä silmukalla Salomonin kuvion kärkisomuihin kiinni. Näin reunuksesta tuli jotenkin huolitellumman näköinen. Olisi kai voinut myös kiinteillä silmukoilla täyttää tuon ketjusilmukkaosionkin, muta päätin jättää sen tällaiseksi. Aiemmin olen tehnyt huivin 3½ tai 4 koukulla ja lankalenkitkin ovat ollee varmaan isompia. Nyt huomasin, että tästä tuli ikään kuin kuohkeamman näköinen. Pituutta tein vähemmän, kuin niihin aikaisempiin...ihan hyvä näinkin.


Salomonin solmuhuivi edestä


Hartiahuivi takaa..

Edit-täti lisäsi jotain tänne.

Minunkin teki mieli kokeilla mitenkä tuo kaulakorun tekeminen onnistuu. Tosin itselläni ei ole mitään mahdottomia määriä tykötarpeita. Tein tämän korun pääsääntöisesti helmistä, jotka ostin Joutsan Taitoshopista kesälomallani, kun MarLin kanssa oltiin ostoskierroksella treffattuamme mökkipaikkakunnalla. Lajitelmassa oli vähän erinäköisiä helmiä ja tällainen tästä suunnittelemastani korusta sitten tuli.



Muutama silmukkamerkkikin tuli vielä tehtyä ja nyt kokeilen uudenlaista kaulakorua....Saas nähdä mitä siitä tulee. Tosin se Salomonin solmuhuivikin on vielä kesken eräinen ja viikonlopuksi pitäisi saada valmiiksi.



Tässä aloittaman Salomonin Solmuhuivi luonnon vaaleasta Seiskaveikasta. Tulee huomattavasti kuohkeamman näköinen,  kun aloitin 3 koukulla ja pienillä lenkeillä. Kunpa saisin sen pian valmiiksi.

Tänään tultuani kotiin kaupungisa oli posti-Pate taas käynyt ja tuonut pakettikortin. Mietin, että mitäköhän sieltä taas on tulossa, kun sain jo Meemulta tilaamat langatkin. Mitään muuta ei voi olla, kuin Novitalta, kun lähetin palautetta kierteettömästä vanhan rosan värisestä Samoslantasta. Jouduin vielä maksamaan postimaksunkin, kun virkailija ei tajunnut sen paketin olevan kirjelähetys tai jos kriteerit eivät täyttyneet yhden lankakerän paksuudesta, niin kai hän olisi osannut selittää mikä lähetyslupanumero alkaa saamallani numerosarjalla. Niinpä piti maksaa tuosta palautuksesta 3:75...lupasivat Novitalla hyvittää sen lankana.



Paketissa ei tullut sitä Samoslankaa, mutta ei olisi ollut väliksikään, kun kyseinen työ on valmis ja enempää sitä en tarvitse. Sain siis hyvitykseksi kolme kerää (3x150g) Seiskaveikkaa, aivan vaalean harmaata. Kiitos vaan eli eiköhän niillekin vielä käyttöä löydy. Lisäksi sain Novitan uuden syksy-extralehden.  Nuo alimmat lankakerät eivät kuulu tähän satsiin, vaan bongasin tuo vaalenpunaisen virkkauslanka-colorin eurolla Menitalta. Tosin en ole tuollaisesta ohuesta langasta mitään tehnyt, mutta kun halvalla sain, niin saatanhan joskus kokeilla. Tuo vanha rosa mohairlanka on Fidasta eli lähetyskirppikseltä eurolla. Jotenkin tuntuu, että mulla saattais olla sitä lankaa varastossa...tai sitten ei.
Kävin vielä Menitalla ostoksilla, mutta siitä sitten myöhemmin.



Tämä Salomonin solmuhuivi on siis tehty siitä langasta, jonka viallisen kerän palautin Novitalle. Enpä taida toiste siitä langasta huivia tehdä tai hapsut täytyisi jotenkin solmia, ettei purkaannu tai säikeile.Vaihtoehtona tietty on jotain toista lankaa hapsuihin. Ihan kiva muuten tuo huivi on ja pehmoista puuvillan tuntua.

Ei sitä vallan jouten ole lomallakaan oltu, vaikka sen  kuvan ehkä saa noista aiemmista postauksistani. Ensinnäkin oli niin rajuja vesisateita, että vanhasta mökkipahasesta pamahti vedet katon läpi uunin pankolle. Se oli urakka, joka piti heti hyvänsään aikana korjata. Kuivattelimme pahvikattoa ja sitten miehet avasivat huopakaton ja hajoittivat laudoituksen. Uusittiin kattolaudoitus siltä kohtaa ja huovutettiin ja tiivistettiin, ettei vesi pääsisi sisälle. Jossain vaiheessa on kai tehtävä jotain vintilläkin. Siellä on vanhan aikaisesti laitettu sammalta ja hiekkaa eristeeksi, kuten 30-luvulla oli tapana.



Paras kai se olisi koko kattoon laittaa peltiä...mutta kaikki maksaa. Jotain täytyy kyllä kehitellä ennen kuin on myöhäistä.



Tässä on sitten se juhannuksen maissa aloittamamme terassin valmistus. Terassi sai loman aikana valkoisen maalipinnan. Täytyy ihan kehua, että minä maalasin sen melkein kokonaan. Tosin selkä olikin sen jälkeen aika jumissa. Kurkotukset ja kyyristykset sekä kiertoliikkeet kun eivät ole osteoporootikolle parhaasta päästä olevia liikkeitä. Kävi eilen vielä hyvä "mäihä", kun sattumoisin löysimme kauppareissulla Citymarketista haitarimallisesti levitettävän katoksen. Sen normaalihinta oli ollut 99 euroa ja se myytiin 15 euroon. Ostimme viimeisen kappaleen. Se on yhtä leveä kuin tuo terassi, joten se sopii ehkä siihen ympärille katokseksi. Täytynee kokeilla kun saadaan se mökille asti.



Eikä sitä laiskana muutenkaan olla oltu. Mustikassa on käyty sen verran, että 25 litraa on tullut noukittua yhteensä. Tässä niitä ensimustikoita putsattuna.



Tämä se oli varsinainen ylläri. Ken muistaa, että joku onnistui poimimaan viime kesänä "valekanttarelleja" luullen löytäneensä aino apajan. Nyt nämä ovat todellakin niitä aitoja kanttarelleja ja meikäläinen kun aina ihmettelee, että mistä ne ihmiset niitä löytää. Nämä kanttarellit kävelivät melkein metsässä luoksemme. Ihan sattumoisin bongattiin muutama ja sitten löysimme ensimmäisenä päivänä pari litraa ja seuraavana ehkä kolmisen litraa. Tosin annoin niistä osan äidille ja tyttärelle, jotta hekin saisivatvähän kesän makua. Mustikoitakin saatiin vielä ihan syömämarjoiksi. Niitä olen laittanut aamupuuron joukkoon viikon aikana. Katsastimme metsävadelmia, mutta meillä päin niitä taitaa kasvaa aika heikosti tai sitten ne ovat niin yliaikaisia vatukoita, jotta eivät enää jaksa tuottaa marjoja. Tosin viinimarjat ovat vielä pensaissa, kuten karviaisetkin. Ne pitää kai poimia viikonloppuna pois, sillä sitten seuraavalla viikolla onkin jo ristiäiset, emmekä pääse mökille.



...ja ettei totuus unohtuisi, niin sen verran tuli tehtyä käsitöitä, että yhden Salomonin solmuhuivin sain valmiiksi. Tein tämän huivin itselleni Samos-langasta. Tosin yksi Katrin kanssa Novitalta ostamastani keristä oli viallinen. Siinä lanka lähti säikeilemään monen metrin verran kerän alussa. Purin tekeleen siltä osin, kun olin kerästä aloittanut ja päätin palauttaa sen takaisin. Ennen lomaa soitin Hgin myymälään, jossa kehoitettiin soittamaan Korialle, jossa on asiakaspalautus. Siellä sanottiin heidän olevan lomalla ja palaavan töihin heinäkuun ekan viikon jälkeen, jolloin me olisimmekin jo sitten lomalla. Minun oli sitten pakko käydä ostamassa kaupasta lisää lankaa, mutta tosin ei se ollut samaa erää. Toivottavasti se väri ei eroa työssä. Nyt lomalta palatessani sitten soitin Korialle ja käskivät lähettää kerän kirjepostina ja sain asiakaspalautusnumeron, jolla olisin postissa saanut lähetyksen ilman postimaksua. Eipä vikailija postissa sitten tunnistanut tätä numeroa ja sanoi sarjan alkavan aina kutosella. Niinpä piti maksaa lähes neljä euroa palautusmaksua alle kolmen euron kerästä. Aika hassua. Tänään soitin uudelleen Novitalle, jossa sanottiin, että se numero on kirjepostin asiaksapalautusnumero. Kerroinkin pakanneeni sen kirjeeseen, mutta postin virkailija ei ole kai ollut oikein ajan tasalla tai sitten tämä kuori oli liian paksu kirjeelle. Tosin lankakerä on kerä, eikä sitä saa litistettyä kuin jotenkin teippaamalla tai jollain kepulikonstilla. Lupasivat hyvittää postimaksut lankana. Odotellaan nyt sitten mitä tuleman pitää.
Huomasin, että tämä Samoslanka säikeilee noissa hapsuissakin. Ei ehkä ollut paras mahdollinen lanka tähän huiviin. Ajattelin, että puuvillan tapainen lanka ei olisi niin hiostava kesällä ja huivin tein lähinnä juhlatilaisuuksiin. Tämä huivi on ollut ylläni jo pari kertaa loman aikana ja se on herättänyt myös ihastusta. Kiitos vielä Tiitsalle, kun muinoin Salomonin salat minulle neuvoi ja Marja ne kädestä pitäen opetti. Kiitos kuuluu heille.

Tänään oli taas potilasyhdistyksen askarteluilta. Yhdistyken jäsen ja ystäväni Malla oli luvannut tulla opettamaan meille vesihuovusta. Varasimme mukaan muovia pöydän suojaksi, ettemme pilaisi yhdistyken hienoja viilupintaisia pöytiä lutratessamme vedellä. Kävin ostamassa Marseille saippuaa ja lisäksi tarvittiin mäntysuopanestettä sekä tiskiharjaa. Olin ostanut Tiimarista muutaman pussillisen huovutusvillaa ja jotain vanhoja tähteitä oli lisäksi mukanani. Malla oli tuonut aiemmin tilaamiaan huovutusvilloja, joista osa kerholaisista sitten teki omia huvoutusharjoituksiaan. Tarkoituksenamme oli huovuttaa näin ensi alkuunsa patalappu tai joku liina. Miten vaan kukin halusi. Itselläni oli tarkoitus huovuttaa patalappu. Tosin siitä ei tullut patalappua, mutta ei liioin liinaakaan. Olin laittanut hieman liian ohuelti huovutusvillaa ja yritin lisätä sitä nurjalta puolelta, mutta ei se oikein huopunut siihen kiinni. Loppujen lopuksi irrotin sen jälkikäteen lisäämäni palan, josta teen sitten joskus jotain...tai sitten en.


Lisäsin vielä (22.5, klo 13:51) tämän Mallan nappaaman ja lähettämän kuvan

Näin Malla opetti:



Haalealla vedellä, johon oli lisätty vähän mäntysuopaa kostuttelimme huovutettavaa työtä. Ensin olimme latoneet villaa kerroksittain sivu- ja pystysuunnassa työn kokoiseksi palaksi ja osa teki vielä somisteita lisäksi. Marseille saippuaa käytettin myös tässä huovuttamisessa apuna. Kun työ oli huopunutta, niin sitten alkoi vanutus.

Pesualtaassa heiteltiin hieman vanutettavaa työtä ja sen jälkeen huuhdeltiin vuoroin kylmällä ja vuoroin kuumalla vedellä, jotta työ vanuttuisi.



Vanutusta vesihanan alla.



Tällaiselta näyttää sitten huovutettu ja vanutettu vesihuovutustyö. Tässä on käytetty somisteena eriväristä huovutusvillaa sekä langan jämiä.



Tässä on kokeneemman kurssilaisen tekele. Itselläni tuotti työtä ja tuskaa oman kanssa.



Tässä yksi kädentaidon näyte. Reunoissa hieman paikattavaa.



Sydämelliset huovukset näyttivät olevan suosittuja.



Joo, tästä siis piti tulla patalappu. Ei tullut patalappua....Taitaa käydä vähän samalla viisiin kuin kissan peitollekin tarinan mukaan. Siitä ei tainnut tulla yhtään mitään. Laitetaan työ odottamaan parempia päiviä tai sitten siitä tulee pyllyn alunen, jos ei muuta.

Suunnittelimme jo kovin syksyiä teema-aiheita, että mistä sitten jatkamme ja mitä kivaa voisimme kenties jatkossa kehitellä. Toivotaan, että innokkuutta riittää. Tänään ainakin oli väkeä enemmän kuin muina kertoina. Olihan se ainakin kiva opetella ja ehkä harjoitus tekee tässäkin asiassa vielä mestarin tai jos ei tee, niin parasta on sitten kai siirtyä taas neulehuovuttamisen puolelle.



Kotimatkalla ihailin tuomien tuoksuvia kukkasia. Tosin sisälle niitä ei kannata kantaa, sillä silloin tuo tuoksu voi tuntua epämiellyttävämmältä. Kauniita kuitenkin vielä tässä vaiheessa luonnossakin. Sitten kun niihin tulee toukkien tekemiä seittejä, niin parasta pysyä loitommalla.

Eilen oli jo suurelle osalle tullut uusi, odotettu Novita-neulelehti. Meille Posti-Pate kiikutti sen tänään ja samalla tuli myös Et-lehti. Tosin siinä ei enää nykyään ole mitään neulemalleja, kuten joskus muinoin. Tänä vuonna on lehtikaupustelijat olleet taas ahkeraan liikkeellä ja työn sekä vaivan kanssa heille saa toitottaa, että nyt on lehtikiintiö täyteen....ei kiinnosta Mökkilehdet sun muut kalliit turhanpäiväiset lehdet. Se mikä kiinnostaa, niin on käsitöihin liittyvää. Tuo Et-lehti tulee vielä jonkin aikaa ja sitten sen lopetan, mutta kyllä varmaan taas joku kehuu, kuinka hyvä tilaaja on ollut ja lehtiyhtiö haluaa aivan ilmaiseksi taas antaa lehtiä...ja ihme jos ei kelpaa...Tosin unohtavat heti mainita, että niihin tarjouksiin liittyy "pieni omavastuu" eli tilaat muutaman kuukauden lehdet ja saat jonkin kuukauden sitten ilmaiseksi. Aina niihin on "koira haudattuna". Ei eläkeläisellä ole varaa pilvin pimein lehtiin rahojaan haaskata, kun pitää ostaa lääkkeitä ja muutenkin tulotaso on alhaisempi kuin työtä tekevillä. Moda, Suuri käsityölehti ja Novita-lehti ovat niitä omia ilonlähteitäni ja ne riittäköön.



Näin ensi silmäyksellä lehdestä pilkahti esiin ihania pinkkejä virkkausia ja neulomuksia. Ehkä sieltä jotain hyödynnettävää mallia löytyisi vielä. Kaunis jakkupuku tosi iski heti tajuntaani...kumpa jaksaisi tuollaisen tehdä. Tosin olen joskus 80-luvulla neulonut itselleni vaalansinisen hameen ja siihen reikäneuloskuvioisen topin. Siinä oli työtä, mutta se oli silloin nätti ja sitä tuli pidettyä aikansa. En ole varma, että onko se vielä kellarissa vai laitoinko sen joskus kiertoon jonnekin.



Tämä värisävy iskostui heti tajuntaani...sopis varmaan mullekin. :)) Jos taas olisin vain 20 vuotta ja -20 kg niin voisin ajatella ihanaa Novita Bambusta tehtyä toppia (kuva 72), mutta se on parasta jättää väliin tällä kropalla. Pari ihanaa rosan väristä villatakkia kuitenkin lehdessä on....haaveitako vain?

Yö meni  yskiessä ja tuntui kuin sisuskalut tulisivat ulos. Huonosti siis nukutti ja aamulla päätinkin ottaa univelkaa takaisin ja torkuin yhteentoista asti. Heräsin potilastoverini Mailan soittoon. Suunnittelimme huomisen päivän hautajaisiin lähtöä.Ilmoitin jo eilen potilasyhdistykseen, etten kyllä jaksa mennä sinne lipasvahdiksi, mihin olin luvannut. Huonokuntoisena toipilaana ei kyllä kannata lähteä ihmisten ilmoille lisää tauteja hakemaan. Äänestyspaikoillahan on kova trafiikki ja monia sairastuneita ihmisiä on varmaan sielläkin liikkeellä ja itsekin on huonokuntoinen ja vielä flunssainen. Kaiken kukkuraksi olen saanut ikävän Herpesviruksen kasvoihini. Tuo vaiva johtuu näistä hyljinnänestolääkkeistä ja herkistyy yleensä juuri flunssa-aikaan.

Tänään olen sitten näpytellyt koneella ja päätin myös ruveta tuumasta toimeen ompelemaan. Lupasin lyhentää yhden päiväpeiton pikkutytöille ja ommella pinkit verhot. Kangas on ollut viikkoja jo odottamassa toimenpidettä. Olen vaan jotenkin niin laiska nykypäivinä ompelemaan, jotta se on vain jäänyt. Nyt otin kankaan käsittelyyn. Ompelin verhot...lyhensin päiväpeiton eli tein yhdestä isosta kaksi pientä. Lisäksi lupasin vielä tehdä verhokankaan lopusta kaksi tyynyn päällistä sänkyjen päälle.Tyynynpäällisetkin valmistuivat ja laitoin rosan kankaan vuoreksi pinkkiä puuvillakangasta, joka ei näy päälle päin.



Paffille pitäisi keksiä hieman enemmän käyttöä. Tilasin kyllä jo extempore tilauksena Suuren käsityölehden, jospa saisi inspistä ommella enemmän. Nykyään tulee vain korjattua tai lyhennettyä jotakin. Kone pitäisi olla koko ajan esillä jossain, niin tulisi varmaan enemmän käytettyä. Kurjaa aina kaivaa kone esiin jostain ja sitten raivata tilaa sille pöydän kulmasta sekä taas pian jo korjata se pois ruokapöydältä tieltä pois.



Huolittelin verhokankaan sivureunatkin, ettei hapsuttavat reunat näy rumasti. Toivottavasti tulee sopivat verhot ikkunoihin.

Sain tänään Kirralta kutsun Munuaistautipolille eli Nefrologian polille.Vastaanottoaika on varttuna huhtikuun puolivälin maissa. Ennen sitä menen labraan ja munuaisten ultraäänikuvaukseen. Ehkä niistä selviää enemmän munuaisteni tila. Samalla viikolla kuin vastaanotto on myös Hammaslääketieteen laitokselle aika suuhygienistille. Olen aiemmin käynyt hammaskirurgilla, mutta ovat kai säästösyistä muuttaneet käyntiäni suuhygienistille, kun hänelle on tullut aika jo toistamiseen. Pääasia on, että ikenien jatkuva hoito on järjestetty.

Pitäisi vielä etsiä hautajaisvaatteet huomiselle ja lyhennettävä mustat siistit uudet housut tilaisuuteen, sillä hametta en viitsi laittaa, etten saa lisää kylmää. Miehen vaatteet on myös katsastettava kuntoon ja etsittävä sopiva värssy muistokorttiin, joka kukkakaupassa kiinnitetään kukkavihkoon. Aamulla käymme sen hakemassa lähtiessämme Porvooseen.

 Mikä lisko? Kolmiulotteinen hirmulisko tallusti tylsään arkeen flunssan keskelle. Tänään on ollut varsinainen huilipäivä. Mikään ei ole oikein innostanut...jotain kuitenkin piti saada aikaiseksi. Mitä jotain? Sattumoisin muistin kirpparilta tammikuussa ostamani Sinellin kolmiuloitteisen liskon tykötarpeet. Tosin hetken pähkäilimme miehen kanssa tykötarpeita. Siimaa eli sellaista rautalangan tapaista oli rullassa varmaan n. 10 metriä. Ohjeessa luki vain, että taita siima kaksinkerroin. Höh..kaksinkerroin se pitkä siimako? En kyllä moiseen ryhdy. Päätettiin puolittaa se ja vieläkin tuntui järin pitkältä. Edelleen puolitettiin se ja nyt ohje käteen ja hommiin. Paketissa oli kaksi pussia helmiä. Ohjeessa ei kyllä mainittu muusta väristä kuin silmäväri ja pohjaväri. Näin päätin aloittaa työn sinisellä ja silmät mustalla. Loppujen lopuksi huomasin, että työ ei ole vielä lopussa ja siniset helmet ovat vähissä. Siispä päätin tehdä mahapuolta mustalla ja selkäpuolta sinisellä. Lopuksi jouduin kyllä hieman soveltamaan niitä värejä. Siksi liskosta tulikin hieman hassun värinen. Parempi olisi ollut yksivärinen selkä ja mahapuoli mustana, mutta en kyllä alkanut sitä purkaamaankaan. Saa luvan kelveta. Hieman turhauttavan tuntuista puuhaa...tehdä nyt liskoja. No, osaanpahan ainakin tehdä kolmiuloitteisen liskon, jos se siitä on kiinni.



Tässä...saatte tutustua liskooni. :)

Toipumaan päin todennäköisesti ollaan. Nuhanenä on paremmalla tolalla. Illalla iski jonkinlainen mahatautikin ja vessassa sai juosta yhtenään. Aamulla olo oli hieman parempi....vain väsytti vietävästi. Olen katsellut telkkaria, kuunnellut musiikkia, selaillut blogeja ja kommentoinutkin sekä pununut siskojen kanssa puhelimessa. Illalla sitten piristyin tekemään tätä liskoa. Eiköhän tämä tauti tästä hellitä. Kurkku on kyllä vielä kuin raastinrautaa. Huomenissa en mene kuntosalille, enkä kyllä keskiviikkonakaan. Tosin keskiviikkona olisi jaksettava lähteä Kirralle laboratorioon ja odottelemaan vastauksia moneksi tunniksi eli siinä on luppoaikaa labran ja poliajan välillä useita tunteja. Toivottan, että arvot ovat parantuneet viime viikkoisesta. Vielä ei ole kuulunut mitään munuaispoliklinikalta.

Tellu- Tellervo haastoi blogilaisiaan näyttämään nappilaatikkonsa. Minä olen keräillyt vuosikymmeniä vaatteista nappeja. Parikymmentä vuotta sitten tuli ommeltua enemmän, joten nappikaupoista siunaantui mukaan mitä kauniimpia nappeja ja osa on edelleen käyttämättä. Itse kun olen suuriperheen lapsia ja pakostakin jouduttiin olemaan aikan nuukia ja säästeliäitä, niin on jäänyt päälle sellainen ajatus, ettei mitään käyttökelpoista saa heittää roskikseen. Jos olen heittämässä jonkun paidan tai muun napillisen huonokuntoisen vaatteen pois, jota ei voi enää hyödyntää uusiokäyttöön tai antaa kierrätykseen, niin irrotan napit ensin talteen. Toki voisi olettaa, että nappilaatikossani on ainosastaan pinkin värisiä nappeja....ei suinkaan. Tosin penkoessani laatikkoa löytyi ihania pieniä vaaleanpunaisia norsunappeja 20 kappaletta, seitsemän mustaa sydämellistä nappia strassikivellä ja erilaisia kullan värisiä nappeja sekä paljon muuta. Kaikkia en viitsinyt lajitella riviin, mutta ne näyttävimmät napit. Kaipaako joku jotain tiettyä nappia tai haluaa nähdä suurempana? On nappeja, joista voin myös luopua....jos kiinnostaa, eli voidaan tehdä  nappikauppaa...vispiläkaupat eivät kiinnosta. :))


sekalaiset nappini


kauneimpia neppejani


Tässä koko nappivarastoni


Keräsin napit takaisin nappilaatikkoihin. En lajittele niitä värien mukaan....on vain pienet ja isot, eri laatikoissa...ehkä osa on siltä väliltä, joten ei osaa arvioida kumpaan laatikoon laittaisi.

Taava opetti meille muutaman tunnin ajan helmikorujen tekoa. Alkuunsa ei näyttänyt menevän millään päähän ja sitten kun pääsi jyvälle, niin se menikin jo rutiinilla. Auta armias, kun yritin samaa perjantai-illalla kotsalla, niin ei sitten millään tullut mieleen, miten piti aloittaa työ. Onneksi minulla on käsitöihin ja askarteluun hurahtanut sisar, jolta voi tarvittaessa kysyä  neuvoa. Niinpä hän opasti kirjan mukaan miten ensimmäinen kukka tehtiin...just ja joo, niinhän se taisikin sitten mennä. Siitä sitten muistui mieleeni se loppu työkin. Sain tänään tehtyä valmiiksi eilen illalla aloittamani turkoosit helmet. Pinkit aloitin Taavan opissa, mutta niissä on kaksi virhettä, joten luulempa, että pistän ne purkuun. Siitä piti tulla rannekoru ja turkoosista tein helmet. Aloitin iltasella myös siniset helmet. Olisin mielelläni kokeillut spiraalihelmiäkin, mutta olen vain pari pistoa tehnyt Taavan työhön, joten se ei ole oikein muistissani. Pitäisi olla hieman mustaa valkoisella, jotta muistaisi paremmin.



Taustalla takana on siis se eka yritys, jossa työ on kääntynyt parissa kohtaa väärin päin ja näkyy mutkana korussa. Turkoosit on hieman kulmikkaammista siemenhelmistä tehty ja kukkien keskellä on aina yksi valkoinen helmi. Siniset ovat tänäiltana alittamani uusi työ.Kaikkein toivottominta tässä työssä on langan pujottaminen neulan silmään. Neula kun on niin mitättömän pieni ja vanhalla niin huono näkö. Toivoa vain saattaa, että ei enää tule niin montaa virhettä, että koko ajan joutuisi pujottamaan lankaa uudelleen neulan silmään. Tein turkooseihin helmiin helmilenkkikiinnityksen. Tosin taisin soveltaa sitä itse, kun en ehtinyt saada sellaiseen vielä oppia.



Tässä hieman lähikuvaa helmistä. Toivottavasti ei ole liian harvassa...jää muuten rumia lankajälkiä. Nyt vaan ostelemaan siemenhelmiä ja helmilankaa. Kirppikseltä katselen edullisia helmiä ja jos saan muutamalla kymmenellä sentillä, niin purkaan ne ja käytän helmet uudelleen.

Kun Vuodatus takkuili menneellä viikolla, niin aloitin tämän Salomonin solmuhuivin tummahkosta aniliinin punaisestaKnitten Mohairista tai mikä väri tuo nyt lieneekään. Mielestäni kuitenkin ihan nätti väri. Tosin viimeiset kerrokset neuloin tv:tä katsellessa, kun Tuomas puuhasteli vuodatukessa päivitystöitä ja varmaan yritti nopeuttaa meidän blogiemme käyttöä. Kiitos taas Tuomakselle...sen tovin malttoi olla pois koneelta ja eihän se aika tietenkään hukkaan mennyt, sillä nyt on tuo huivi valmis. Aiemmin en ole tehnyt huiveja mohairlangasta. Lämpimän oloinen siitä tuli ja pehmeä. Ainoa haittapuoli oli virkatessa, kun tuli virhe ja piti purkaa, niin oli äärimmäisen vaikeaa saada puretuksi niin, ettei lanka olisi mennyt solmuun. Toki olin kuullut, että hetki pakasteessa auttaisi, mutta kun en malttanut kokeilla.



Virkkasin vielä ylälaitaan ketjusilmukkarivin, johon tuli viisi ketjusilmukkaa ja kiinnitin ne aina piilosilmukalla kuhunkin yläsolmuun. Lopuksi virkkasin viisi kiinteää silmukkaa vielä ketjusilmukoihin, jotta reunus olisi tukevampi. Aiemmin en ole tuota reunusta tehnyt tuolla tavalla. Lankaa tähän huiviin meni 90 g, sillä tein taas pitkät hapsut osoitekirjaani apuna käyttäen.Sen mukaan yhden hapsun pituus oli alkujaan n. 40 cm. Virkkaukseen käytin koukkua nro 4. Nyt vaan toivon, että mummin isompi mussukka olisi tyytyväinen tähän huiviin.

Tässä piti aloittaa ajankuluksi oikein nettikäsityö. Tietokoneen käyttö blogeja selatessa ja kommentoitaessa on osoittautunut perin hitaaksi näinä päivinä. Tänään ajattelin kommentoida blogeissa, mutta siellä missä onnistuin, niin kommentit menivät kahteen kertaan ja toisinaan taas kului armottoman kauan kommentoimiseen ja selaimen palauttamiseen takaisin blogiini.Välillä taas kone teki aikakatkaisuilmoituksen ja kehoitti yrittämään uudelleen. Tuskastuttavaa...en hermoile, enhän. Kärsivällisyyttä....eihän eläkeläisellä ole muuta kuin aikaa.

Puhdetyöksi aloitinkin eilen tekemään tuosta Kitten Mohairista Salomonin Solmuhuivia. Työtä voi tehdä tuossa kommentoinnin ohella. Sillä aikaa kun kone lataa, niin ehdin tehdä useamman lankalenkin tai hyvässä lykyssä jopa toista riviä. Kuvien lataaminen kävi tuossa viikolla ylivoimaisen hitaasti, jolloin jo ehdin tuumata, että onkohan huivi valmis ennen kuin postaukseni. Toisin kuitenkin sitten kävi. Eilen iltasella sitten surffailin netissä ja kommentoin blogeihin. Taidampa siirtyä kohta yölinjalle, sillä kone pelitti silloin loistavasti ja ei takkuillut ollenkaan. Tänään taas alkoi hidastelemaan.

Voi, voi....taitaa olla Tuomaksella kovat ajat taas, kun me täällä rutistaan. Tähän vuodatukseen kun on tullut niin riippuvaiseksi. Elämä on....blogiystäviä, surffailua ja eilen illalla ihan oikeaa keilailua taas. :)

No niin, jospa nyt yrittäisi paremmalla onnella kuin eilen. Tosin tänään näytti olevan vuodatus tosi jumissa...ei enää päässyt minnekään, ei kirjautumaan, ei kommentoimaan.

Eilen siis en mennyt kuntosalille alhaisen verenpaineen vuoksi. Ylilääkäri soittelikin tänään aamusella ja kehoitti puolittamaan uuden verenpainelääkkeeni (Atacand). Katsotaan mitenkä se puolikas vaikuttaa. Ainakin tänään on olo ollut parempi ja paineet hyvällä mallillaan.

Tarkoitus oli eilen lähteä kuntosalilta suoraan linja-autolla paikkaan X, josta Marsu olisi napannut minut kyytiin. Kun tuon verenpaineeni takia en sitten viitsinyt lähteä salille pyörtyilemään, niin soitin Maijulle ja kyselin, jos Kirsti mahdollisesti nappaisi minutkin kyytiinsä, niin lähtö olisi huomattavasti lähempänä. Näin se sitten onnistuikin. Lähdimme ajoissa, jotta ehtisimme vähän shoppailla ennen kuin menisimme Marjan luokse. Käväisimme Klaukkalan käsityökeskuksessa. Kuvittelin siellä olevan vain valmiita käsitöitä myynnissä, mutta siellä olikin kaikkea ihanuuksia. Minun oli ihan pakko ostaa pieni pussi hahtuvaa ja huovuttamisneula, jos sellaista voisi vielä opetella. Lisäksi Marsu oli tehnyt aiemmin Loopan ja tätäkin pitäisi kokeilla. Ostin siis loopan tekoon terkoitetun muovisen apuvälineen. Lisäksi tyttärentytär toivoi mummin tekevän mohairista huivin, kuten siskollaankin on. Lupasin tehdä Salomonin solmuhuivin saman kaltaisesta langasta.  Liikkeestä löytyikin Kitten Mohairia useita värisävyjä. Sitten vain soittelemaan tytölle ja selostamaan minkä laisia värejä löytyy. Uskaltauduin ottamaan rosa/lilasävyistä Kitten Mohairia kaksi kerää. Jos tämä ei kelpaa tytölle huiviin, niin sitten mummi saa siitä jotain ihanaa itselleen. Oikeastaan jo aloitin huivin ja jos ei kelpaa, niin teen sen itselleni. :)





Huomaahan sen, että värillä ei ole väliä, kunhan se vain on pinkki.



Ensinnä esittelen teille sen huivin, jonka tein Cottonellalle lahjaksi kässäkerhon joululahjaswappina. Silloin hätäpäissäni en muistanut kuvata huivia, kun lähetin sen Marjalle. Huivi on tehty Isoveli Colorista. Se on kaulahuivin mallinen.

Itse kukin olimme varanneet käsitöitä mukaamme, kuten Maijukin kipeän kantositeessä olevan kätensä kanssa. Hädässä ystävä tunnetaan. Aloittelimme hieman Maijun tekelettä, että saisi sen joskus valmiiksi. Itse tein jonkun verran, sitten Kirsti ja Marja taisi innostua neulomaan sitä enemmänkin. Saa Maiju sitten harmistella, kun olemme kaikki neuloneet omalla käsialallamme ja tehneet totuttuun tapaan nurjat silmukat. Saas nähdä tuleeko vielä sanomista. Toki Maijultakin käsityö kävi.....meinaan vasurillakin voi pistellä herkkuja naamaan. Käsityötä sekin on.



Ja ettäkö minä en olisi mitään tehnyt... Oli mulla mukana huopatossutekeleeni, jota tein Huopaset langasta ja sileällä neuloksella. Oli taas ihmetyksen hetki, kun Tarjuska neuloi harmaata, eikä totuttuun tapaan pinkkiä. Enhän mä voi sukulaissedälle tehdä pinkkejä huopatossuja, siksi on tämä harmaa. Katsotaan mitä näistäkin tulee.





Ullaneuleen ohjeellahan tämä valmistuu ja piti välillä pitää hetki paussia, kun oli paljon filmattavaa ja syötävääkin löytyi kuin emäntämme Marja oli loihtinut meille ihanuuksia pöytään. Maiju piti sitten huolen, ettei Marja ollut turhaan niitä tehnyt. Anteeksi, kun me mollataan taas pikkusiskoa....Jokainen meistä toi tapansa mukaan nyyttäriperiaatteella jotain herkkuja kässäkerhoon. Kyllä maistuikin hyvältä siinä käsityön lomassa. Kiitos vielä Marjalle.



Ehti se Maiju välillä muutakin tehdä, kuten etsiä kirjakaupan mainoksesta taas uusia mieltymyksiä. Kohta se pinkaisee varmaan Suomalaisen kirjakaupan alennusmyyntiin. Marjalta meinaa torttu mennä väärään kurkkun, kun tytöt naurattavat.



Marsu antoi pikaopetuksen loopan tekoon. On tuossa loopamuotissa ohjekin takana, mutta selvempää se kai on jos joku sen ihan kädestä pitäen opettaa. Tosin uudessa Novita lehdessä oli vähän samankaltainen huivi, mutta siinä oli virkattuja lenkkejä ja tuossa on lankalenkkejä. Kiitos Marsu opista...toivottavasti se meni perille.



Tältä se loopa näyttä tuossa kehikossa eli kaksi kerää lankaa. Toista kierretään kasin malliin loopamuotin ympäri ja toisella kiinnitetään kerron ikään kuin virkkaamalla. Voi tähän virkkuukoukkuakin käyttää, mutta saa sen sorminkin koukittua.



Ja ettei totuus unohtuisi, niin olemme me jotain saaneet aikaiseksikin. Vähän toisen kuvan onnistui Marsu laittamaan kässäkerhon blogiin eli ettette vaan luule, että siellä ripaskaa on tanssittu ja hypitty pelkästään tuolin päällä. Tuo harmaa tekele tuossa on se minun eka tossuni. Marsulla oli sukkaprojekteja meneillään ja rannekkeet ja siihen kuuluu oma projektisnsa. Maijulla oli vihreä kauluri, jota teimme kimppaan. Marjalla oli mustaa tekelettä (olikohan lapanen), joka oli eilen hieman jäähyllä tuon Maijun tekeleen vuoksi. Kirsti ähersi Fifinsä kanssa eli valkoista neulosta näkyvillä. Päivi teki viininpunaista neulosta ja Anitta neuloi myös sukkia eli taka-alalla rosasinertävää työtä.

Illan pimetessä lähdimme takaisin kotiin Helsinkiä kohti. Vaihdoimme kuskia paluumatkalla, joten minä ja Maiju pääsimme takaisin Marsun kyydittäminä. Kiitos Marsulle ja Kirstille kyydeistä. :) Oli taas mukava ja  rattoinen päivä.

Lisää kuvia löytyy kässäkerhon blogista.

Eilen iltasella tuli hieman kiirus neuloa toinenkin tossu valmiiksi, jotta saisin ne mukaan pesutupaan pyykkien joukkoon. Muuten olisi pitänyt odotella seuraavaa likapyykkisatsia, sillä kukapa viitsisi puhtaita pyykkejään pestä uudelleen. Niinpä sain yömyöhään toisen tossun tehtyä. Tossu näytti tosi isolta. Tein sen Tellun ohjeen mukaan eli en alkanut pahemmin laskemaan prosentteja vaan jokseenkin arvioin suhteessa kutistuneisiin mallitilkkuihin. Neuloin 36 silmukkaa ja pituutta tein 31 cm,. kunnes kavensin kärjestä. Kenkäkokoni on  n. 38-38½. Nauratti kyllä hieman kokeillessa näitä Peppi Pitkätossumaisia tossuja jalkaani ja ajattelin, että mitäköhän niistä todellakin meinaa tulla pyykkikoneessa. Lankaa työhön kului n. 3½ kerää rosaa Naturgarn no.1. Puikot olivat 7 numeron neulepuikot.



Aamusella täytin neulotut tossut muovipusseilla ja harsin rullalangalla harvakseltaan tossun suun kiinni.



Pesutuvassa laitoin tossut pyykkikoneeseen ensin 60 asteeseen, jossa pyörivät n. 40 minuuttia. Tossut näyttivät pesun jälkeen tällaisilta. Huopumista oli jonkin verran tapahtunut, mutta ei mielestäni tarpeeksi ja lisäksi tossutn näyttivät aika leveiltä, vaikka pituus olikin aika hyvän näköinen.



Päätin pistää tossut vielä kertaalleen pesuun eli 40 asteen hienopesussa pesin veilä muun pyykin kanssa uudelleen.



Lopputulosta jännitin, sillä ei voinut tietää onko tossut kutistuneet aivan kokonaan mitättömäksi möykyksi vai onnituneet?



Yllätys oli mielestäni postitiivinen. Ensimmäiset omatekemät huopatossut ovat tässä valmiina. Hieman väljyyttä toki niissä voi olla, jotta väliin mahtuu vaikka villasukkakin. Vielä kun karstaa ne harjalla, jotta pinnasta tulisi kauniimpi. Näin ollen uskallan tehdä uudetkin tossut. Ne muovipussit olivat kyllä osittain lähteneet tossujen sisältä pyykissä, mutta ei se mitään haitannut. Tasokuivaan ne vielä kylppärin kuivaustelineen päällä ja sitten harjaan. Kannattaa kokeilla, tämä oli kiva testi. Kiitos kaikille kannustuksesta ja apuopetukseta, etenkin Tellulle, Katrille ja Katjuskalle.

ps. Korjasin tuon lankamäärän, sillä sitä meni kerä enemmän kuin alkujaan mainitsin eli ihan oikeasti 3½ kerää eli n. 175 grammaa. En punninnut, mutta neljä kerää riittää.

Kaikki varmaan uteliaina odottelevat, että kuinkas siinä sitten kävikään. Neuloin siis kaksi mallitilkkua. Toisen tein sileää neulosta, jossa oli 5cm osuudella 5,5 s leveydellä ja 5cm:n pystysuunnassa eli korkeussuunnassa oli 7s. Sen mallitilkun leveys oli ennen huovuttamista 13 cm ja huovuttamisen jälkeen 10 cm.

Tämä huopikkaiden mallineule on aina oikeaa ja siitä otin tarkemmat mitat.



Ennen huovuttamista työn leveys oli 13 cm. Työssä on 15 silmukkaa ja se on tehty lankasuosituksen mukaan kasin puikoilla. Korkeus tässä vaiheessa oli 6 cm. Laskin, että neuletiheys 5cm: llä oli 6s ja korkeudessa 5,5 edestakaiskerrosta.

Huovutin mallikappaleita koneessa ensin 40 asteessa ja linkous oli 1000 kierrosta minuutissa. Tulos oli hieman nukkaantunut pinta, mutta kutistusta ei ollut juurikaan tapahtunut. Laitoin koneeseen muutaman froteepyyhkeen kaveriksi housujen ja trikoiden joukkoon. Lisäsin lämpötilaa 60 asteeseen ja kone uudelleen käyntiin. Kierroksia oli samaisen 1000 verran linkouksessa. Jännittyneenä odottelin lopputulosta. Tässä sen nyt näette. Huopumista oli tapahtunut. Mallitilkun koko oli kutistunut 13 cm:stä
11 cm ja korkeudessa huopumisa oli tapahtunut 6cm:stä 4 cm:iin.





Huopumisen jälkeen 5 cm:llä oli 7s eli huopumista oli jonkin verran tapahtunut. Onkos tämä riittävää ja miten se pitää suhteuttaa tuohon Käspaikan huopikkaiden malliin, jonka mallilankana on käytetty Fritidsgarnin lankaa ja puikkoja 4,5-5,4. Siinä neuletiheys vyötteen mukaan on 15s sileää neulosta =10cm. Oman lankani vyötteen mukainen neuletieheys on 12s= 10cm.
Pitäisikö tämän mallikappaleeni mukaan huopua vielä enemmän eli onko tuo neulepinta oltava ns. vanuttunutta siten, ettei siinä näy noita neuloksia? Olisiko syytä vaihtaa pienempiin puikkohin? Mitäs mieltä kokeneet huovuttajat ovat? Ajattelin tehdä samankaltaiset töppöset kuin Tellulla on omassa blogissaan eli jättäisin nuo varret tekemättä.
On tämä niin vaikeata ensikertalaiselle ja kummallista, että samoja vaatteita pestään moneen kertaan. Tässä on mennyt tässä hommassa ja viimevuoden puolelta tähän aamuun asti. Onpas pitkäkestoista puuhaa... :)

Löysin lankavarastostani vanhan rosan väristä Naturgarn no.1 lankaa neljä kerää. Googletin sen ja huomasin, että sitä voi käyttää huovuttamiseen ja kokemuksien pohjalta on hyvin huopuvaa lankaa. Tosin tämä väri ei sovellu tietenkään tuolle iäkkäälle sukulaismiehelle, mutta olisin ensin voinut tehdä tietenkin itselleni tossu koemielessä. Onko kenelläkään kokemusta tästä langasta huopatossuihin ja mistäköhän löytäisin sopivan ohjeen siihen? Tosin Tellulla on ollut näytillä huopatossuja ja ne on tehty eri langasta. Mietin, että soveltuukohan tämä lanka sellaisen mallin tekemiseen. Sitten se vaikein vaihe tietenkin nissä töppösissä on se peseminen. Kukas uskaltaa antaa vinkkejä pesuohjelmasta ja mitä muuta pitää ottaa huomioon tossuja tehdessä ja pestessä?


Naturgarn no. 1 lankaa joka on norjalaista puhdasta uutta villaa

Edit 1 (klo 18:56):
Lisäsin tähän vielä kuvia tämän vyötteen tiedoista, jos joku sillä perusteella osaa sanoa mitään:

Nyt sain valmiiksi Mussukan kettupuuhkan. Siihen meni vajaa kaksi kerää rosaa Las Vegasin hapsulankaa ja valkoista hännän päähän sekä korviin. Korvat tehtiin kaksin kappalein eli nurja puoli on pääväristä. Tosin mielestäni korvista tuli hieman isot, kun tuo Tango Fani, jota niihin käytin, on pitkäkarvaisempaa kuin Las Vegasin lanka. Seuraavassa kettupuuhkassa käytän varmaan pienempiä puikkoja korviin. Tämän työn tein 4½ puikoilla, mutta tosin tuon vartalon olisi varmaan voinut tehdä isommillakin puikoilla.Valmiiseen puuhkaan tein vielä keskelle selkämystä napin ja sivuun niskan kohdalle nappilenkin, jotta lapsen olisi helpompi pukea se ylleen. Aikuisten tai vähän isompien lasten puuhkan voi kiinnittää vaikkapa jollain korulla kiinni.

Saankos esitellä teille Kettu Repolaisen:



Viekkaan kettusen silmät ovat pinkit viirusilmät. Ne ostin Singerin liikkeestä, kuten tuon kuononkin. Kettu lähti kuvaamisen jälkeen saman tien luikkimaan kohti ketunkotikoloa.

Osa käsityötekeleistä jäi pukinkontista, koska muorille tuli hieman kiirus joululahjojen kanssa. Tänään sitten sai miniäkokelas luvatun Salomonin Solmukaulahuivin. Toki se jäi myös kuvaamatta, joten kuvakin tuli jälkipostissa.

Edit 1. (29.12.2007):
Tähän Salomonin solmuiluun meni yksi kerä valkoista Seitsemän veljestä lankaa n. 100g. Piukun  videopätkästä saat oppia Salomonin solmuiluun ja Tiitsalla on hyvä ohje myös suorakaitesen huivin tekoon sivustollaan.





Tällaisen huivin sitten siis miniäkokelas sai jälkijättöisesti. Huivista tuli pitkä, jotta sen voi solmia kaulan ympäri pariin kertaa.

Samoin oli tarkoitus tehdä mummin mussukalle kettupuuhka. Kattupuuhkan aloitin eilen illalla heti kun sain solmittua huiviin hapsut. Kettupuuhka valmistuu Las Vegasin rosasta hapsulangasta ja nyt ollaan tässä vaiheessa...



Kettupuuhkan ohjeen löydät Teijan blogista.

Kettu Repolainen on vielä noin puolessa vaiheessa ja ilman häntää. Silmiksi saa pinkit viirusilmät ja mustan kuonon. Näytän sitten uudelleen kun työ on esittelyvaiheessa. Mussukka ei vielä tiedä puuhkasta mitään. Sitten on listalla lämmin paketti sukulaismiehelle jälkikäteen ja toiselle mussukalla Tango Fanista pipo. Pikkuhiljaa tässä edetään näiden rästitöiden kanssa. Ei mitään paniikkia kuitenkaan oteta niistä.

Tänään on sitten taas tavanmukaisesti kierrelty kirpputoreilla ja hieman jouluisemmissakin merkeissä kaupoissa. Kirppiksellä satuin näkemään sellaisen Isoäisin neliöistä tehdyn pochon. Täällä blogissa olen jo pariin kertaa tehnyt aiheesta postauksen. Ainakin Uneksijan ja Kaisan kanssa mietittiin yhdisämistä. Vielä jäi epäselväksi, että mitenkä palasia yhdistetään virkkaamalla. Salapoliisi isoäidin hahmossa oli liikenteessä ja ahaa....nythän mä sen hokasin. Enpä kehdannut kuitenkaan kirpputorilla toisten rätei ja lumpui ryhtyä kuvaamaan kameralla. Niinpä kaivoin taskustani kännykkäkameran ja sillä vaivihkaa nappasin kuvan yhdestä kulmauksesta, jotta tajuaisin mistä on kysymys. Jokseenkin sen tajusin, että palat yhdistetään halutun värisellä langalla toisiinsa. Se tapahtuu näin. Siis virkkaa kuten muutkin kerrokset eli aloita yhdestä kulmasta vastaavalla tavalla, kuin aiemmin olen opastanut ja kulmissa tee pidempi ketjusilmukkalenkki. En ole kokeillut, mutta varmaan osaat sen itse hahmotella ja tarkoitus on, että aina seuraavan kerroksen neliön yksi kulma tulee toisen neliön kulmaan kiinnittää piilosilmukalla ja edellisen kerroksen paloihin kiinnitetään ketjusilmukkakaariin palaset. Se on vähän niin kuin siinä omatekemässä pitsineuleponchossani, tuolla joskus kevät puolella tehdyssä tehty ne kulmat. Laitan tämän kamerakännykkäkuvani malliksi ja ehkä siitä sitten ymmärrätte mitenkä ne kulmat menee.



Tässä kuvassa olevassa ponchossa on palaset liitetty yhteen sinisellä langalla eli siinä on pylväitä ja ketjusilmukoita. Kumauksissa on pidemmät ketjusilmukkakaaret ja yhdistetään toisiinsa virkkauksen yhteydessä. Tuliko tarpeeksi selvästi selitettyä....jos ei, niin täytyy itse kokeilla sitä. Tämä näytti mielestäni aivan kivan näköiseltä yhdistämistavalta.

Tänään olin kutsunut Marsun tekemään kanssani pullukkaenkeleitä. Emme ole aiemmin tavanneet, mutta oli kiva nähdä Marsu livenä ja meillä oli tosi hauksa lähes nelituntinen, jonka aikana näpertelimme somia pullukkaenkeleitä. Maiju jäi paljosta paitsi kun ei tullutkaan meidän seuraksemme. Olis näet ollut  hyvää lakkakermakääretorttuakin....
Itse tein kaksi enkeliä ja kokeilin tehdä yhden pullukkatontunkin samalla periaatteella, mutta tietenkin ilman siipiä. Marsu teki upeita enkeleitä ja vähän isompiakin kuin minun tekeleeni.

Olin ostanut  paperimassa palloja , joista tehtiin enkelien päitä ja kroppaan käytettiin ohuehkoja kankaita, kuten satiinia tai askarteluun käytettävää kullan tai hopean väristä kangasta. Dagron vanua toppingiksi ja vähän kynäiltiin kasvoja ja nuken hiuksia  liimattiin  kutreiksi. Tätä saa ostaa askarteluliikkeistä. Pitsiä, helmiä ja  hopean  tai kullan väristä lankaa tarvittiin myös  tekeleisiin.

Kuumaliimalla sitten liimailtiin  osia paikoilleen ja ei  voinut välttää polttamasta myös sormiaan kuumalla liimalla. Sellaista sattuu tekevälle.

Tonttu-ja enkelitehtailu jatkuu vielä, kunhan tässä alkuun päästiin.


Tarjuskan tonttu ja pullukkaenkelit.


Tarjuskan ja Marsun enkelikuoro ja mukana päätonttu


Omatekemät siivet tärkätystä säkkikankaasta kultahileliimalla somistettuna

Olen tässä viikon ajan yrittänyt virkata ( Edit 1: Siis korjaan, eihän sitä virkata vaan neulotaan) Fifiä, kun niitä on näkynyt monissa blogeissa ja täytyihän minunkin yrittää. Sen ajattelin valmistaa iäkkäälle tuttavalle joululahjaksi. Tosin meinasi jo kärsivällisyys moneen kertaan hyytyä, kun jossain kohtaa näytti työ menevän sekaisin ja ymmärrystä ei löytynyt virheen etsimiseen. Oli siis purettava koko työrupeama. Sitten taas uudelleen ja taas miettimään, että mikä meni vikaan. Sain sitten neuvoa blogin kautta, että mallipiirrokseen voisi laittaa kunkin tekeillään olevan kerroksen kohdalla liimalappusia huomioimaan, että missä mennään.
Tänään sitten taas se "viisas ukkeli" keksi oman vinkkinsä miten työ edistyisi vähemmällä vaivalla. Hän leikkasi litteästä postin pahvisesta kuoresta yhd