Olen ollut hieman laiska tuon taideharrastukseni kanssa...tämä blogi kun on innostanut kaikkeen muuhun ja kuntoaankin pitää viikottain hoitaa. Lisäksi tuppaa olemaan noita luottamustehtäviäkin aika ajoin. Tänään sitten kiiruhdin taidekerhoon. Ensinnäkin päätin mennä Lidlin kautta...laitan siitä sitten oman postauksen. Lähdin siis kotoonta jo hieman myöhässä....ei se niin "nopon nukaa" ole monelta siellä on. Kotitien päädyssä sitten ihmettelin, että miksi ihmeessä mun kärryni painaa, kuin kivirekeä perässään vetäisi. Tarkastellessani lähemmin kärryäni, joka on ns. kaljakärry ja siinä ostoskassi täyteen taiteilijatarvikkeitani, huomsin kättyjrn tomahtaneen etuosastaan. Yksi metallikappale oli kokonaan irronnut ja ihan sama kuin olisin vetänyt kassia perässäni. Täyskäännös kotia kohti ja miettimään...lähdenkö vai enkö lähde. Lidlissä kuitenkin olisi käytävä. Päätin siis ottaa vain joitakin tykötarpeita mukaani ja lähetä uudestaan matkaan. Pakkasin hiiltä, paperia j akverellikyniä mukaani sekä muutama pensselin ja vesimukin ym. pikku kamaa.

Saimme vuoden vaihteessa opettajan jälleen taidekerhoomme, joten työskentely tuntuu jotenkin mielekkäämmältä. Opettaja oli sitä mieltä, että jatkamme hiilityöskentelyä. Se on oikeastaan mukavaa, kun voi sormin vielä muotoilla työnsä jälkeä. Viime kerralla tein puun. Se piti tehdä ihan "omasta päästä". Ehkä se on lehmus tai jotain sinne päin...koivu se ei ainakaan ole eikä mäntykään.



Viime kerralla teimme myös kannun mielikuvituksen tuottamana. Minulle tuli mieleeni vanha maitokannu. Sellainen, joita on Arabian tehtailta valmistunut tai monessa maalaiskodissa vieläkin. Tosin kannu on myös lohkaistu omasta päästä. Opettaja analysoi  teiteestamme kunkin persoonallisia ominaisuuksia

.

Tänään teimme mallina olevasta kulhosta valon ja varjon heijastumia. Tulikohan kulhoon edes sitä muotoa, että näyttäisi pyöreältä. Tämä on sellaista harjoittelua.



Näkyy olevan vähän kakkoslaatua tämä kulho, kun sivut ovat vähän eri paria..Tekevälle sattuu....Ensi maanantaina jatkamme työskentelyä hiilillä.

Tässä toinen yritykeni... eli nuorempi malli. Tiedä tästäkään tuota yhdennäköisyyttä... vasta harjoitus tekee mestarin?!

Korjailin edelleen hieman silmiä.. on se niin vaikeata... parempi kun ei sitten tee muutoksia, taitaa tulla vaan suttaisemmaksi. No, tämä oli ensimmäien muotokuvani, joten harjoitusta edelleen...

Luonto ei antanut taaskaan periksi. Piti koittaa uudelleen tuota muotokuvan maalausta. Ehkä muutti taas näköä, mutta harjoittelen vielä. Paperilla näyttää kyllä hieman erilaiselta kuin työ kuvattuna.

Eilen kokeilin taidekerhossa ajan kuluksi mutokuvatyöni jälkeen tällaista omenapuun oksaa hiilellä.

Opettelin maalaamaan lastenlasten kuvia valokuvasta. Ei suinkaan niin helppoa, kuin kuvitteli. Ensin hahmottelin lyhjykynällä ja sitten hiilellä päälle. Silmiä tuli tuhrattua moneen kertaan, joten sitten luovutin ennen kuin paperi olisi mennyt puhki. Jotain tuttua, mutta parantamisen varaa olisi.  Jokainen viiva kai pitäisi olla oikeassa kohtaa ja pienikin virhe muuttaa ulkonäköä. Joten ehkäpä seuraavalla kerralla on sitten piirun verran parempi. Tämä kuitenkin on nyt tämä, olkoonkin se sitten vaikka kenen muotokuva tahansa. Toinen puoli kasvoista on kuitenkin onnistuneempi.

Naisfiguurin tein hiilipiirrokseksi monistetusta kuvasta. Viime vuonna tv 2:lla näytettiin Taru-tv lähetys, jossa kuvattiin Malmin toimintakeskuksen kuvataideryhmää. Siinä yhteydessä työstin tätä kuvaa. Nimi on jäänyt laittamatta, mutta "sinetti" tuli laitettua.

Torson piirsin hiilellä ensimmäisellä kuvataidetunnillani. Täytyy sanoa, että sitä ennen en ole piirtänyt kuin lapsille jotain pieniä piirrustuksia ja omaksi huvikseni paperille jotain. Mitään tietoa ja taitoa ei ole ollut siitä  miten värejä käytetään ja varjostuksia laitetaan. Muuten tuo hiilipiirrostyöskentely tuntuu mielekkäältä, mutta vähän sottaiselta. Pitää suihkuttaa fiksatiivia päälle ettei hiili suttaa.