Lauantaina oli Etelä-Suomen yhdistystemme alueellinen vertaistukikoulutus uudessa Liittomme toimistossa. Meitä oli paikalla yli 20 henkilöä. Olin oikein tyytyväinen päivän antiin ja hyvään, iloiseen seuraan. Luennoitsijakin oli loistava ja aiheena käsittelimme kohtaamisia.

Hieman kyllä nauratti, kun edellisenä päivänä "pinna" oli niin kireällä monista asioista, joihin ei saanut tukea. Kouluttajamme mainitsi elämänasenteesta, jossa otti esiin ajatusmallin "ASIA ON". Luokittelemme mielessämme asioita huonompiin ja parempiin. Oma suhde asiaan tekee siitä huonon tai hyvän.
Siis olisiko perjantaina pitänyt ajatella potuttvista asioista, että ne vaan ovat niin ja ne täytyy hyväksyä sellaisenaan.

Tuli tuossa mieleeni tämä tyyneysrukouskous:



Ehkä joskus kannattaisi miettiä, miten asiaan suhtautuu ja joitaillekin asioillehan ei voi mitään, joten asia kannattaa ottaa tyynesti. Tosin jossain asiassa kyllä edelleen haluan pitää puoliani ja silloin jostain kumman syystä ne adrealiinit pulpahtavat pintaan. Sen verran periksiantamaton haluan olla, että oikeuksista ja heikompien asioista haluan pitää kiinni.

Tuli vielä mieleeni Maaria Leinosen runo, heikompien puolesta:



Liiton uusi toimisto oli avara ja paljon enemmän tilaa kuin entisessä. Olipa mukavaa päästä sinne tutustumaan. Kurssillamme näyttelimme kohtaamisia näytelmäharjoittein. Nauroimme suunnattomasti mahtaville improvisionäyttelijöillemme. Täytyy todeta, että koulutusaiheet ja kouluttajat menivät oikein nappiin.



Tässä oiva vertaistukipari.

Launtaina olimme vielä päivän päätteeksi eräissä eläkeelle pääsy juhlissa. Siinäkin kaiksi samaa kokenutta, eli vajaakuntoista jotka työmaailmassa tulleet päähän potkituiksi. Näin se menee...tänä päivänä ei ole välttämättä enää sijaa vajaakuntoisille työyhteisössä.

Sunnuntaina aamupäivällä kirppiksellä ja iltapäivällä olimme lapsenlapsen futismatsia katsomassa Porvoossa ja kyyditsemässä tyttöä kisoihin.


Tämä maali ei sentään ollut futiskisan pelimaali.

Tytöt voittivat matsin 3-2, joten ei ihan turha reissu. Sieltä suoraan jo toisiin treeneihin. Joten on nykynuorten elämä kiireistä. Harrastuksia harrastusten perään, mutta parempi se kuin toimettomana ja pahoja tekemässä.  Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun pari kymmentä vuotta sitten kuljimme jatkuvasti kentän laidalta toiselle, kun poika pelasi futista.

Tänään meillä oli askartelukerho yhdistyksessä ja oli tarkoitus alkujaan askarrella pääsiäiskortteja, mutta koska pääsiäinen olikin näin nurkilla, niin päätimme keksiä jotain muuta. Alkuunsa olimme jo suunnitelleet, että menemme tuttavamme Salme Salkolan ikoninäyttelyä katsomaan kirjakauppa Kirjataivaaseen.
Sattuipa vaan niin ikävästi, että yksi sun toinen oli sairastunut tai näin pääsiäisen alla muita kiireitä, joten minä ja ystävättäreni Sirkka ehdimme ainoastaan näyttelyyn.
Aiemmin en ollut edes tuossa kirjakaupassa käynytkään ja omistaja esitteli meille Galleria Leon, sekä pohjan alla olevan tilan eli varastokerrokseen tehdyn lisänäyttelytilan. Kirjakaupassa oli useiden taiteilijoiden töitä näytilla kirjamyynnin lisäksi.
Salme tarjosi meille pientä purtavaa ja samalla tutustuimme hänen taidokkaaseen Ikoninäyttelyyn. Ihmettelen suuresti, että kuinka joku oppii tuollaisia maalaamaan. Työ on vaativaa ja takkojen kriteerien mukaista. Työ ja kurssit tekijäänsä ovat varmaan neuvoneet 25 vuoden ajan.
Kauniaisten kirjastossakin on nähtävissä hänen ikonejaan ja niitä voi ostaa ja tilatakin häneltä. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu ikonikortteja, joista enemmän täällä.



Ikonitaiteilija töittensä ääreellä. Kiitos Salme, että kutsuit meidät näyttelyysi ja esittelit ja kerroit meille ikonimaalauksesta kaikkea mitä vaan halusimme tietää.Ehkä jotain jäi mieleeni. Huhtikuussa kuulemme sitten enemmän ikonien maalauksesta.


Kirjakaupan puolella oli vielä lisää ikoneja....



Eilen oli myös kulttuuriluontoinen päivä, vaikkakin hieman toisen lainen kuin tänään. Menimme isolla porukalla seuraamaan "Kunnon komediaa" Pohjola-yhtymän harrastelijateatterin kutsusta. Monena vuonna olemme käyneet katsomassa heidän esityksiään ja aina ne ovat yhtä hurmaavia. Ei tarvitse ottaa mitenkään vakavasti ja naurua piisaa. Olimme entisen luokkatoverini kutsusta ja kiitos taas tästä mukavasta teatterituokiosta...piristi kummasti.


Kiitos PoKo:lle. Olitte loistavia. :)

Päätettiin lähteä ystäväpariskunnan kanssa keilaamaan ja perjantaina soittelin keilahalleja läpi, etsien normaalikeilavuoroja, mutta huonolla tuloksella. Monissa paikoissa oli keilakilpailuja päivällä ja illalla vain hohtokeilailua. Se ei oikein tässä iässä kiinnostanut, joten jatkoin soittamista. Loppujen lopuksi päädyimme Taliin, jossa käymme normaalistikin keilaamassa. Varasin kaksi rataa ja houkuttelin vielä lapsenlapsenikin mukaan.
Perillä yllätyimmekin, kun kyseessä olikin hohtokeilaus. En sitten sieltä tajunnut soittaessa varmistaa. No, kokemushan tämäkin, joten näin päätimme siis keilata hohtokeilausta, vaikka paikan päällä olleista suurin osa oli lapsiperheitä. ja nuoria. Oikeastaan tunnelma oli ihan mukava näin lauantai-illalle. Sali pimeni ja valot vilkkuivat ja musiikki soi, ei mikään riehakas discotunnelma kuitenkaan. Äkkiä siihenkin pimeän hohtoon silmä tottui.



Me naiset pelasimme yhdellä radalla ja miehet toisella. Olipa hieman erilainen lauantai-ilta kuin normaalisti.



Hohtokeilaaman voidaan kyllä mennä jatkossakin . Luulempa, että on helpompaa löytää lauantaisin hohtokeilailupaikka kuin normaaliratapaikka. Monesti kilpailut juuri ajoittuvat viikonlopuille ja on vaikeaa saada normaalia ratapaikkaa tilaamalla. Tosin hohtokeilaus tulee hieman kalliimaksi.

Veimme tytön illalla Vantaalle yökylään ja tullessamme kotiin "Fasun" kautta, niin räpläsin kameraani, kun joskus tekee mieli räpsiä joitain hassuja kuvia ajomatkalla. Yht'äkkiä mies jarrutti ja ihmettelin, että meinasiko ajaa jonkun perään, kun irrotin katseeni kamerastain ja auton edestä vilahti kettu, joka jäi tien sivuun toljottamaan, että mikäs päälle yllättäen meinasi ajaa. Harmi, etten voinut ottaa kuvaa, kun perässä tuli autoja ja emme voineet pysähtyä. Harvoin näillä main kettu tulee tiellä vastaan.
Näin se lauantaikin meni ihan mukavasti.

PERJANTAI-ILLAN HUUMAA:

Lupasin tulevana vuonna siivota vaatehuoneeni, joten nyt lupaus on suoritettu. Perjantaina aloitin projektin tyhjentämällä jo osittain vaatehuonettani ja lauantaina homma jatkui edelleen.Tosin tämän tehtävän suorittamisajankohtaan vaikutti suurelta osin se, että olin varannut viikko sitten Prisman parkkihallista kirpputoripaikan.

Kun vuoden sisällä on painoa pudonnut kymmenisen kiloa, niin arvata saattaa, että se vaikuttaa myös vaatekaapin sisältöön. Kaapissa oli hirmuinen määrä vaatteita. Niitähän tulee ostettua vähän liiankin kanssa välillä kirpputoreilta ja sitten ei muistakaan ehkä mitä kaapissa oikein loppujenlopuksi onkaan. Aloitin siivouksen vaatehenkareista. Yksi kerrallaan otin syyniin. Perjantai-ilta meni mukavasti mannekeeratessa. Jokainen vaate piti kokeilla ensin päällä, että sopiiko vai onko pieni tai iso? Näitä liian isoja tai hieman omasta mielestäni vanhan malliseksi käyneitä, poistin aika surutta kierrätysläjään. Tosin oli myös paljon sellaista, että jospa vielä vähän aikaa tuumaisin, käytänkö vai enkö. Aiemmin osa oli ollut hieman nafteja ostaessani kirpputorilta, mutta nyt iloitisin, että moni ahdas vaate onkin tullut kaapissa ollessaan sopivaksi minulle. Pinosin vaatteita henkareissa olohuoneen nojatuolin selkämyksen päälle. Kierrätykseen menevät viikasin saman tien kirpputorikassiin.

Yht'äkkiä kuului, kops! No niin, pitihän se arvata kuinka siinä sitten käy. Hain kameran, ennen kuin aloitin läjäämään vaatteita lattialta takaisin tuolin päälle, mutta hieman erilailla, jotta ei tämä tapahtuisi toista kertaa.



Kun vaatehuone oli tyhjennetty jokaista henkaria myöten, niin perjantai-ilta olikin sitten jo pulkassa ja lopetin projektin siltä erää siihen.



Tuossa on läjä poikineen henkarivaatteita, jotka piti sitten vielä saada takaisn vaatehuoneeseen siististi laitettuina.

LEPPOISAA LAUANTAITA:

Lauantaina oli vuorossa vaatehuoneen hyllyjen tyhjennys. Tämän urakan pinot piti levittää makuuhuoneen sängyn päälle ja samoin oli mietittävä mitä huosuja, hameita, t-paitoja, puseroita ym. säästää ja mitä laittaa kiertoon. Olin viime päivänä miettinyt pitkien housujen tilannettani. Tuntui, että vanhoista housuista suuri osa lökötti rumasti tai niissä oli liian leveät lahkeet tänä päivänä pidettäviksi. Kun olin levitellyt henkareista löytämäni housuja ja hyllyiltä löytämiäni pitkiä housuja, niin yllätys, yllätys....löytyi aika läjä "uusia" housuja, jotka ovat jääneet korjausta tai lyhennystä vaille hyllyn takanurkkaan odottamaan parempia päiviä. Nyt otin nämä housut kaikki eri läjään, enkä pistänyt niitä kaappiin jälleen odottamaan, vaan pinoon, jotta ne todellakin tulisi korjattua. Siellä oli oikeita aarteitakin eli tosi passeleita housuja. Nyt minulla on ollut vain yhdet housut, jotka ovat olleet ne vakiohousuni ja sitten jos ne ovat olleet pyykissä, niin on pitänyt etsiä sitten vähemmän lemppareita housuja.


Tässä on tusinan verran korjattavia housuja käyttöön.

Vaatteita kertyi sängyn päälle aikamoien läjä. Mitehköhän niitä kaikkia edes ehtii käyttämään ja sittenkin saattaa tulla himo ostaa uusia vaatteita kaupasta tai kirpparilta. Jotenkin tuntuu, että on vaan tapa ottaa kaapista niistä ensimmäisistä silmiin osuneista läjistä esim. joku lempipaita päälle ja niitä tulee vallan käytettyä ja taaimmaissa pinoissa olevat jäävät helposti unoholaan.



Ette voi olla kiinnittämättä huomiota tähän vaatehuoneeni sisältöön. Mikäs se onkaan hallitsevin väri? Tosiaan, vaikka joukossa onkin muutakin kuin pinkkiä...on myös hieman vaaleansinistä ja mustaakin. Valkosia vaatteita ei ole kovinkaan paljon eli jokunen t-paita tai pusero. Rusket, vihreät, keltaiset, oranssit ym. vaatteet eivät mahdu vaatehuoneeseeni, sillä ne eivät ole nitä minun värejäni. Muistan kyllä nuorena, että ei vielä osannut tai ehkä ei ollutkaan niin väriensä orja, joten niitäkin värejä silloin tuli sisällytettyä vaatevarastoon, mutta ei enää.



Vaatehuoneeni ei varmaan ole koskaan ollut näin tyhjä aiemmin. On vain tullut siivottua hylly kerrallaan vaatteista, mutta ei näin perusteellisesti. Hyllyiltä väheni kyllä aika määrä tavaraa, kuten myös henkareista, mutta näkyykö se lopputuloksessa?



Tässä siivottu vaatehuone. Mikä parasta, niin samalla on lattiapinta-alaa tullut lisää. Myös lattialla lojuneet roinat ja hyllyjen alle jemmatut vanhat kirppiskamat lähtivät vaatehuoneesta pois tai osa niistä hyllyjen alle. Mikä onkaan ollut ärsyttävintä eli päästä sinne vaatehuoneeseen, kun omien vaatteiden lisäksi lattialle oli kertynyt kaiken maailman jouluvalokasseja, työkalulaatikoita ym. roinaa. Onhan siellä hyllyillä ja henkareissa edelleenkin paljon vaatteita, mutta monin verroi sielä lähti kyllä kierrätykseenkin. Nyt voi huokaista helpotuksesta ainakin tämän projektin suhteen. Tosin niitä projekteja riittäisi tässä huushollissa vähän joka komerolle. No, tässähän on koko elämä edessä, joten eiköhän nekin pikkuhiljaa tule siivottua.

Lauantai-illan päätteeksi oli mentävä nukkumaan, jotta jaksoi herätyskellon (kännykän) soittoon herätä klo 5:15 aamutuimaan, sillä kirpputorin parkkihalliin pääsi klo 7 sisään suoraan autolla viemään tavaroitaan.

Enää muutama tunti aikaa katsela analogisia televisiolähetyksiä ja sitten se virallinen digiaika alkaa. Älköön aamulla sitten kukaan ihmetelkö, että miksi televitsiuuni ei tahdo toimia. Meillä on noita digiboxejakin ihan kolmin kappalein. Ensinnäkin kotosalla pitää olla omansa eli sellainen kaapeliverkkoon käypä maskiina. Sitten mökkeröllä pitää olla omansa eli sellainen antenniverkkoon käypä laite. No, näillä lähdettiin liikkeelle, mutta mitäs sitten jos haluaakin nauhoitta jotain mökilläkin. Ostettin toinen boxi, jonka kautta voi nauhoittaa yhtä kanavaa kammarin nurkkaan.Loman jälkeen se sitten tuotiin kotiin säilöön ja "komistus" halusi kokeilla sitä pikkuhuoneen nurkassa olevaan matkatelkkariin. Totesin, että eihän se käy, kun se on antenniverkkoon tarkoitettu. Jotain pikkuantennia siihen kokeilemaan ja ei sitten näkynyt sillä lailla. Ihan vaan varmuudeksi kokeiltiin kaapeliverkkoon ja kappas vaan se toimi. On muuten sama kone kuin olohuoneessakin, mutta toisen ohjekirjassa lukee kaapeliverkkoon ja tässä antenniverkkoon.  Mistä moinen johtuukaan, mutta toimii se täälläkin.



Jokos teillä on digiboxit tai digitelevisiot hankittuna? Tosin meillä näköjään pätkii tämän tästä. On kurjaa katsella jotain ohjelmaa tai uutisia, kun osa tekstistä jää kuulematta. Toivon mukaan nämä "herrojen metkut" alkavat pelaamaan jatkossa paremmin.  Se on nyt sitten DIGI.

Tämän Upponallen runon myötä toivotan teille kaikille blogilaisille ja muille lukijoille Oikein hyvää ja nautinnollista kesää, rakkautta sekä terveyttä elämäänne! Sateisenkin pilven takaa paistaa aina aurinko.



Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin
....Silloin onni on syvin.

Tämän Uppo-nalle runon on kirjoittanut tietenkin Elina Karjalainen. :)

Iloista kesää ja aurinkoa elämäänne!

Eilen Posti-Pate tiputti postiluukusta Moda-lehdeltä saamani lahjan eli "Neuleklassikot". Muutaman viikkoa aiemmin sain Suuren Käsityölehden kylkiäisinä tulleen kirjan eli "Ompele, kirjo, koristele". Ainakin tuossa neulekirjasessa on varmaan kivoja neulemalleja, kunhan tässä innostuu hieman tekemään jotain. On monta rautaa tulessa, mutta tuli on hieman hiiloksella. Täytyy saada hieman kipinää käsitöihin jostain. Tosin jospa sitä runsaan viikon päästä jaksaisi vaikka autossa istuessaan Posiolle eli häihin mennessä virata tai neuloa jotain. Katsotaan jospa hieman kipinää syttyisi.



Enpäs muistanut viime viikolla edes esitellä kuopukseni ostamaa äitienpäivälahjaa. Poika oli hakenut ihan Forssasta asti tällaisen nukkekotikirjan äidilleen. Ajatteli kai, että ei tuosta projektista mitään näytä tulevan ilman ohjeita. Nyt kuulema pitäisi sitten vaan alkaa kirjan mukaan tekemään kaikkea pientä tilpehööriä nukkekotiin. Kivoja juttuja kyllä kirjassa olikin. Inspistä vaan jostain....onhan tässä vielä noita joulun aluspäiviä, niinpä!

Tässä sitä istun vielä tietokoneella ja ihmettelen. Päätin tehdä pienen korjauksen, joka jo pidemmän aikaa on rasittanut. Blogin suosikkilinkit ovat olleet aivan epäjärjestyksessä...ei minkäänlaista aakkosjärjestystä tai muuta logiikkaa. Lisäksi linkitin sellaisia nimiä, jotka ovat vaan jääneet laittamatta ja kuitenkin roikun noilla sivuilla päivittäin. En tosin ole mikään haka tässä ulkoasun muokkaamisessa, mutta kunhan edes itse sivuston tekstissä ja järjestyksessä olisi jotain tolkkua. Toinen asia joka pitäisi saada järjestykseen on nuo kategoriat, mutta saas nähdä mitän siinä hommassa sitten käy.

Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet. Puntteja pitäis mennä heiluttelemaan....kuntosalille meinaan.

Blogiarvonta 10 000-kävijää, suoritettiin jo viikko sitten. Itseasiassa tuo palkinto oli vielä mietintäasteella tai oikeastaan ajatus oli, mutta se oli toteuttamatta. Arvonnassa onnetar suosi Miia (ei omaa blogia). Nyt kun kuvittelen ainakin Miian saaneen jo tuon odottamansa arpajaisvoiton, niin voinen esitellä muillekin tämän arpajaispalkinnon sisällön. Lisäksi esittelen Hallattarelle postittamani linnun.

Arpajaisvoittona lähti paketti, jossa oli Brunbergin tummaa suklaata levy. Novitan Malibusta virkattu kesäkassi, pussi päivänsinen siemeniä, itsetehty onnittelukortti 10 000-kävijälle sekä pari elinluovutuskorttia omaan tai ystävien tarpeeseeen.

Lisäksi lähetin suojelusenkeli Miialle. Näitä teen yleensä jouluksi, mutta tällainen enkeli voi olla koristeena muulloinkin. Se on pehmoenkeli.

Kassi siis tuli tehtyä Novitan ohjeella ja sama on ollut myös Yhteishyvä-lehdessäkin. Tosin laitoin siihen nauhan, jota ei ohjeessa ollut. Sekä tuon kukkasen koristeeksi ja senhän voi halutessaan ottaa siitä poiskin. Langat sain ilmaiseksi taannoin, kun sain uuden jäsenen Novita-klubiin ja näistä langoista sitten päätin tehdä tuon kassin. Sukaa oli Brunbergin tuliaisia Porvoosta.

Toivottavasti Miialle on iloa näistä arpajaisvoitoista.

LINTUNEN

Hallatar taannoin kuulutti lintusen kaavoja. Mökilläni oli aikoja lojunut varastossa joutsenlintu, jolla oli langat sotkeutuneet tuulessa. En sitten enää viitsinyt sitä selvitellä ja niin se jäi sinne tyhjänpanttina lojumaan. Sitten huomasin Hallattaren blogissa, että hän kaipaili sen tapaisen linnun kaavoja. Ajattelinkin, että turhaan joku sellaista alkaa itse sahailemaan, kun minulla on valmis lintu, josta puuttuu vain narut. Niinpä lupasin lähettää lintusen uuteen kotiin. Vihdoin eilen sain pakattua nämä kaksi lahjusta postipakettiin ja sitten vaan posteljoonille eteenpäin vietäväksi.

Lennä lintunen...kuhan saa siivet kantamaan

Hallattaren kortti vasemmalla ja Miian kortti oikealla

Noita kortteja tulee tehtyä aina vain tarpeenmukaan. Ei tunnu olevan aikaa niitä ihan huvikseen näpertää ja sittten kun tulee tarvis, niin kovalla kiireellä etsimään tykötarpeita ja miettimään, että minkäköhän laista sitä osaisi sitten tehdä. Kortti ilman runoa tuntuu niin tyhjältä. Siksi minulla on paljon värssy- ja runokirjoja ja tarpeen tullessa netistä onneksi löytyy sopivia runoja kuhunkin tilanteeseen.

Ehkä tänään on sitten voinut tehdä jonkun iloiseksi. :)

Edit 1. (31.8.2006)

Kassiohje löytyy kuvatekstin alta eli linkitin sen sinne ohjetta kaipaaville. Tosin itse tein pidemmät kannattimet eli olkapäille ylettyvät. Sen pituuden voi jokainen tehdä haluamansa mittaiseksi eli jatkaen vain mallivirkkuuta. Kassinleveyskin on makuasia ja silmukkamäärää kannattaa verrata käsialaansa ja langan paksuuteen. Tee se haluamasi korkuiseksi eli itselläni oli "noin A 4 kokoa" oleva kassi, johon mahtuu mukavasti esim. kansio matkaan. Vuorikankaan voi kiinnittää halutessaan kassin sisäosaan. Nyöriksi virkkasin 170 ketjusilmukkaa+3 kjs (=1. pylväs) ja jatka siitä yksi pylväs jokaiseen ketjusilmukkaan ja päätä langan pätkät lopuksi. Kukkakuvion ohje on kassin ohjeen ohessa.

Illan päätteeksi eli synttäereiltä palattuamme käväisimme ns. Kissakirppiksellä. Se on Helsingin löytökissojen talossa oleva kirppis "Kulkukolli", jossa tuotto käytetään löytökissojen ylläpidon hyväksi. Sieltä joskus sattuu löytymään jotain mielekästä. Nyt löysin monta mukavaa tavaraa. Ensin löytyi Nokialaiset Kontiot mökkimetsään, sitten löytyi Reino-tossut miehelle tai olikohan jotain kopioita mutta sopivat ja tukevat. Löysin pari kirjaakin eli " Kutsu vaikka kukkaseksi" ja toinen oli "Parhaat ruokakutsuni". Löysin pari valkoista Arabian teemakahvikuppiparia. Sitten eteeni tuli taulun kehykset, jotka oli kappaleina, mutta siitä saan varmaan johonkin maalaukseeni raamit. Mies löysi vielä ison cd-radiosoittimen. Yhteensä saimme kaiken 15 eurolla. Saattoi olla, että jotain jäi satsista vielä mainitsematta.

Kotiin tultuamme oli niin kuuma ja tukula olo, joten päätimme lähteä uimaan Kuusijärvelle. Mukaan pyydettiin veljen lapset, jotka päivällä olivat hinkuneet uimaan. Lapset näyttivät nauttivan kesäisestä uimareissusta. Kotiin tultua aika menikin sitten tietokoneella ja ihmetellessä kameran toimintoja.

Näkymä Vantaan Kuusijärveltä

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä....