Olen tässä jonkin aikaa katsesellessani mm. leivontablogeja, huomannut että siellä liikkuu joku muukin Tarjuska, todennäköisesti blogiton. Jossain vaiheessa olikin jo joku tuttu hieman närkästynyt "kaksinaamaisuudestani". Olin hieman ällikällä päähän lyöty, sillä en ollut edes käynyt kyseisissä blogeissa. Nyt ajattelin vain tarkentaa, että minä olen minä, enkä joku muu kaimani. Ensinnäkään ein esittäydy muiden blogaissa pelkällä nimimerkillä, vaan käytän aina blogiosoitettani linkkinä. Jos johonkin kirjoitan ilman linkkiäni, niin se on sellainen blogi, johon ei voi jättää muuten viestiä kirjautumatta kuin anonyyminä. Silloin kirjoitan tekstiin oman käyttäjänimeni.

Lisäksi en kommentoi tällä nimellä mihinkään keskustelupalstojen juttuihin. Sieltäkin löytyy pilvin pimein, samaa nimimerkkiä käyttäviä.
Toki blogiessa voi olla vaikka kuinka paljon saman nimisiä käyttäjiä, mutta joskus sitten tulee yhditäneeksi samannimiset toisiinsa ja toivottavasti tunnistatte minut ja oman tyylini.

HUOMASITKO MUUTEN TÄMÄN:

Anteeksi, jos täällä hieman kummittelee....
Hieman on kategoriani hakusessa, joten päätin lisätä uuden kategorian eli kirppiskivaa, johon laitoin kaikki kirppispostaukseni. Kierrätys-kategoriaan jäi muut kierrätystä koskevat postaukseni ja myös omat kierrätypäiväni.

On vähän mukavampi löytää kirppispostuket ehkä sieltä.

Ystäväni Maija kertoi minulle viestin, että on menossa jutustellen juontamaan Konginkakaan kirkkoon 9.3,  siellä pidettävää Kaipaus-konserttia, jolloin muistellaan lauluin Konginkankaan taannoisen linja-auto-onnettomuuden uhreja.

Kaipaus-konsertti

Sunnuntaina 9.3. 2008 klo 17:00 Konginkankaan kirkkossa

Ensi sunnuntaina 9.3. syvennytään Konginkankaan kirkossa musiikin ja runon keinoin teemaan kaipaus.

Konsertissa kuullaan mm. Pave Maijasen, Jaakko Löytyn, Pekka Simojoen ja Ilmari Hannikaisen musiikkia.
                                 Konsertti

Lähdemme liikkeelle kaipauksesta

Konginkankaan kirkossa 9.3.2008 klo 17

 

"Kaivaten laulaa Jumalallensa

matkan varrella ihminen"

                                                                                             Hiironniemi

                                                      

                                                      

 Tiedoksi niille, jotka siellä päin oleilette... ja kaikille joita asia kovin kosketta.

Huomenna tulee Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan perustamisesta kuluneeksi 50 vuotta. Silloin joukko sairaalakiinteistöjä siirrettiin keskussairaalan hallintaan. Vuotta aiemmin laki yliopistosairaaloista oli asetettu voimaan.

Hyks on yksi maamme miljoonasairaanhoitopiireistämme, joka vastaa alueellisesta erikoissairaanhoidosta.

Meilahden sairalassa on huomenna yleisöluentoja ja tapahtumia seuraavasti:

Tervetuloa kysymään,

Kampuspäivillä Hyksin huippuasiantuntijat kertovat erikoisalojen ajankohtaisista asioista ja saavutuksista. Jokaisen esityksen jälkeen on myös varattu aikaa yleisön esittämille kysymyksille ja kommenteille.

osallistumaan...

Kampuspäiviä järjestetään juhlaviikon aikana kolme.

- 26.2.2008 Meilahden kampuspäivä kello 10-18 Biomedicum,Haartmaninkatu , Helsinki
- 27.2.2008 Jorvin kampuspäivä kello 9-17 Jorvin sairaala, Turuntie 150, Espoo
- 27.2.2008 Peijaksen kampuspäivä kello 10-18 Peijaksen sairaala, Sairaalakatu 1, Vantaa

...ja tutustumaan!

Kampuspäivän aikana on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua sairaaloiden näyttelyalueilla Hyksin toimintaan.

Meilahden näyttelyalueella voi nähdä mm.

• miten aivokäyrä seuraa nukutuksen syvyyttä 
• miten tähystysleikkaus tehdään 
• millainen on nykyajan synnytyssali 
• miten sikiö kehittyy kohdussa 
• miten tietokone ymmärtää puhetta 
• millainen on keskoskaappi 
• millaisia varaosia ihmiseen voi laittaa 
• miten näkövammainen näkee maailmaa

Meilahden näyttelyalueella hyksiläiset asiantuntijat tekevät ihon kosteuden ja vartalon rasvaprosenttimittauksia sekä hemoblobiiniverikokeita. Näyttelyn päätteeksi voi istahtaa rentoutumistuoliin.

Aamupäivän luennoista silmiini tuli heti "Ihmisen varaosat", jonka alustaa dosentti Heikki Mäkisalo. Tämä luento on Biomedicumissa, luentosali 1:ssä, klo 11:10-11:40.
Luentosali 1:ssä puheenjohtajana toimii Jukka Meurman

Meilahden kampuspäivän virallinen ohjelma löytyy täältä. Kannattaa käydä katsomassa, jos vaikka jotain itselleen tärkeää ja mielenkiintoista aihetta joukosta löytyy.


Hyks Meilahden sairaala


Tämä on Hyks Kirurginen sairaala...

ja täällä on tietoa Hyksin viidestä vuosikymmenestä.
Valokuvia vuosien varrelta.

Harmi, etten taida itse ehtiä mukaan, sillä aamusta menen Kirurgisen sairaalan labraan, jättämään vuosikontrolliin tarvittavat näyteet. Sen jälkeen minulla on sovittu tapaaminen MarLin kanssa, joka on tullut lomailemaan tänne etelään. Niiltä treffeliltä kiiruhdankin kuntosalille ja sitten on päivä kutakuinkin pulkassa.

Tuhannet kiitoksen Muoriskalle, joka keksi piristää päivääni ja lähetti toiselta puolelta Suomea minulle ihanan ylläripaketin.



Hieman ihmettelin kaunista pakettia ja sitä, että miten se oli märkä. Tuntui jopa vähän kuraiseltakin. Olikohan Pate tiputtanut sen kuralätäkköön? Paketista puuttui myös osoitelappu eli kohdalla oli vain repeytynyt ja märkä aukko. Onhan paketissa pitänyt olla osoitelappu, sillä miten Pate muuten tiesi nyytin tuoda meidän luukusta sisään.

Jännittyneenä availin Marimekkokuosista pakettia ja mitähän mukavaa sieltä löytyikään.....



Ei näköjään ole jäänyt epäselväksi mistä minä tykkään. Neljättä kerää ihania rosan värisiä Zimba Fix-lankoja putkahti paketista esiin. Voi, muoriska....olet sydämellisen ihana ja todella piristit päivääni. Ajattelinkin heti, että noista langoista pitänee opetella tekemään sellaiset ihanat pitsineulesukat, joita olen vuosia kuolannut. Kutakuinkin tuollaiset, jotka linkin takaa löysin.

Ihania ystäviä täällä blogimaailmassa....tuntemattomia, mutta silti niin tutun olosia. Jaksavat vielä yllättää ihanilla paketeillakin, kun vaan joku esine tai tavara tuntuu niin toisen oloiselta. Kiitos!

Antakaa tekin tukenne vammaisille, jotta heidän tähän tärkeään asiaan saataisiin muutos. Sain tämän tiedon sähköpostitse.:

Laitathan tämän eteenpäin kiertämään.

On saada mahdollisimman paljon nimiä adressiin. Kun koskaan ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua..
Oikeus henkilökohtaiseen avustajaan! Matti Vanhasen hallituksen on laitettava vaikeavammaisten avustaja-asiat kuntoon. Vaikeavammaisilla on oikeus itsenäisyyteen ja olla mukana elämän eri osa-alueilla.
16 vammaisjärjestöä järjesti *Itsenäisyys vammaisille!* -hiljaisen> mielenosoituksen itsenäisyyspäivänä 6.12.2007 klo 11.00-12.00 Helsingin Senaatintorilla Unioninkadun puolella. Mielenosoitus oli alku kampanjalle, jonka tarkoituksena on saada vaikeavammaisille subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen
avustajaan.
Vammaisia mielenosoittajia oli saapunut eri puolelta Suomea, kaukaisimmat Oulusta saakka. "Oikeus henkilökohtaiseen avustajaan" -kampanjan vetoomuksen voit allekirjoittaa sivulla: http://www.itsenaisyysvammaisille.fi

Tässä sitten ensimmäinen tekemäni nappi, jos haluatte liittää sen blogiinne. Toivottavasti tuli tehtyä oikealla tapaa..



Edit:
Lisäsin vielä toisenkin napin:



...en ole niin haka näissä asioissa, mutta kelpaako? Teen paremmalla ajalla sitten uuden ja ehomman.

Olen jo pitkään pohtinut jonkinlaisten nappien tekoa. Tänään joku "Lila" halusi jostain kumman syystä parinkymmenen viestin kera valittaa, että minulla ei ole Ystäväkirjaa, eikä linkkiä sille. Täytynee todeta, että linkki on ollut olemassa jo niin kauan kuin Ystäväkirjanikin. Tosin en ole oikein osannut nappia tehdä. Kategorian kautta on kirjaan päässyt kirjoittamaan merkintöjä, sekä lisäksi on ollut erillinnen palkki ystäväkirjaan oikeassa sivuston laidassa.

Tässä sitten uusi virallinen nappini, joten jos joku haluaa virtuaalisesti liittyä ystäväkseni, niin tästä se onnistuu, kuten myös sivustolla olevan napppini kautta:

Kaikki mitä pyydän että laitat tämän kiertämään. Vaikka laittaisit vain
yhdelle henkilölle niin liekki ei sammu. Teemme tämän henkilöiden puolesta
jotka ovat sairastuneet vakavaan sairauteen.Anna liekin palaa!



Sain tällaisen viestin sähköpostitse ystävältäni Maijalta. Viikon aikana on kantautunut blogimaailmassakin ikäviä kuulumisia, joten haluan kaikkien vakavasti sairastuneiden puolesta pitää tätä liekkiä yllä. Voit myös napata liekin itsellesi ja sytyttää tämän valon kaikille sitä tarvitseville. Itse toivon liekin henkuvan tänne blogiin kuin myös isolla liekillä tännekin .

Voimia jokaiseen aamuunne!

Hallatar esitteli blogissaan omn lempimukinsa. Hän kyseli minkälaisia mukeja muilla lukijoillaan on ja tässä esittelen omat lempimukini.



Olen joskus 80-luvulla ostanut Arabian tehtaanmyymälästä tällaisia pienikokoisia mukeja. Minusta nämä ovat sopivan kokoisia kahvimukeja. Yleensä en pidä isoista jumbomukeista ja niihin menee aivan liian paljon kahvia kerralaan. Lisäksi kun nyt vielä pitänee hieman rajoittaa kaliumin takia tuota kahvin juontia, niin tämä on kuppikoosta seuraava parempi vaihtoehto. Lisäksi minulla on sitten isoon janoon oleva Iittalan Primavera-muki, joka on Marimekko-mallistoa.
Päiväkahvikin odottaa ja vaalea Arabian muki...joten kahville ja taitaa hieman omenapiirakkaakin olla jäljellä.

Minkälainen kahvimuki sinulla on käytössä?

Ounastelin hieman etukäteen, että todennäköisesti mennään verkkaisesti mökkimatkalla. Mäntsälän kohdalla hieman oli jonoa ja satunnaisia tumpeloita oli liikenteessä. Yksi motoristi ohitteli milloin penkan puolelta, palasi kaistalle ja puikkelehti ohituskaistan kautta ja jos ei päässyt sieltä, niin sitten penkan kautta ohi. Ihmetytti tuollainen ohitustapa ja tuumattiin, että kohta sillä särkee varmaan päätä ja pahasti, jos sattuu onnettomuus. Ei mennyt kauanakaan aikaa, kun paloautoa, poliisia ja ambulanssia meni pillit ulvoen letkan ohi.



Paloauto meni ensin ja sitten seurasi muut  hälytysajoneuvot perässä.



En tiedä mitä siinä oli loppujenlopuksi tapahtunut... ehkä peräänajo, kuten tyypillistä tällaisissa letkoissa, kun on kova "kiire". Kaksi autoa kuitenkin oli penkalla ja emme tietty jääneet ihmettelemään vaan jatkoimme matkaa. Hups, hetken päästä ei jonosta ollut tietoakaan. Minne kaikki autot olivat kadonneet? Lahden ohitustien kohdalla näytti aivan autiolta.



En kyllä muista, että koskaan olisi ollut juhannuksena näin autiota ja hiljaista menoliikenteessä. Satunnaisia autoilijoita oli matkan varrella, mutta päästin mökille mukavasti normaalia viikonloppuruuhkaa paremmin. Vietiin kyytiläiset mökkilomalle ja itse päästiin nauttimaan ihanasta juhannusviikonlopusta, josta kerron tänään vielä myöhemmin enemmän. Ehjänä ollaan kuitenkin tultu takaisin ruuhkasuomeen.

Näinhän sitä mainostetaan, että etelän mies älä huido, vaan käytä offia. Posion matkalla muistin, että se off jäi ostamatta. Niinpä  Oulun yläpuolella Lapin rajamailla sitten eksyimme erääseen matkailuyritykseen, josta sitten viimetipassa ostin kyseisen itikkamyrkkyvoidepötkon. Tarkempia siinä vaiheessa tutkimatta jatkoimme matkaa kohti eräleirikeskusta. Valmistautuessani häihin, piti purnukka kaivaa esiin, jotta saisin laiettua tököttiä sääriini sekä käsivarsiin itikkahyökkäyksiltä suojautuakseni. Yllätys oli melkoinen, kun avasin korikin. Ensinnäkin sisältö tippui muitta mutkitta lattialle. Tarkempi tutkinta selvitti, että tuote oli kaksi vuotta yliaikainen ja aivan rutikuiva. Tosiaankin harmitti, sillä olimme tulleet Lappiin, jossa oli itikoita pilvin pimein ja meillä ei ollut suojaa niitä vastaan. Putkilo oli tämän näköinen:



Huomio viimeinen myyntipäivä tarrassa.



Tällaisesta puolikkaasta ja vajaasta, kuivasta hyttyskarkoitteesta maksaa sitten 6,10 euroa eli reilut 36 mummon markkaa. Nauroinkin matkalla, että samalla hinnalla saimme ravintolassa ruokailla seisovassa pöydässä. Päätin palauttaa tuotteen paluumatkalla. Tällaiseen turhuuteen en kyllä eurojani jakele. Myyjä sanoi, että näköjään se on kuivunut. Meni katsomaan uutta purkkia ja neljästä kolme oli ihan kuivia. Taisi kyllä se viimeinenkin olla, sillä kai ne samaa erää kaikki ovat. Näin sitä etelän immeisiä huijataan. Tässä on yksi syy, minkä vuoksi ostan tiettyjä tuotteita jo täältä etelästä. Monet pienet kaupat myyvät kaiken mitä heillä on laadusta välittämättä. En suostunut ottamaan uutta tilalle, vaan ostimme kahvia ja Lapin juustoa, josta saimme tuon verran hyvitystä.

Käytpä sitä Offia?

Selailin eilen paperivalokuva-arkistoani, etsiäkseni vanhoja potilasjärjestökuvia reissujen varrelta. Sattumalta eteeni sattui yksi muistojen kuva. Kuva on otettu Elinsiirtoväen liikuntapäivillä noin 9-10 vuotta sitten Tampereella. Sattumalta törmäsin häneen...painijaan...nykyiseen kansanedustajaan.



Marko Asell          Tarjuska....vai kumminkohan päin se menikään....

HS:n sivulla taas voit testata, ketä julkkista muistutat eniten. Minä muistutan sen mukaan Lenita Airistoa. En kyllä aivan heti olisi itse samaistunut Lenitaan.

Tänään on taas keskiviikko...sen vielä muistan ja tajuankin. Päivällä oli ihan viittä vaille lähdössä tavanomaille keskiviikon kuntosalireissulle, mutta kuinkas sitten kävikään. Eilen henkuttelin, että kauppareissulla oli ihan "vastustamattoman ihanaa" kun käytiin kirppiksellä. Siinä himoissani unohdinkin sitten vallan tyystin, että mistä olin tulossa. Olin silloin tulossa kuntosalilta ja kirppiksellä on tapana jättää kassalle kassinsa ja saa ns. narikkalapun pantiksi. Niin minä sitten laitoin sen koffin lapun taskuuni ja kiertelin ostoksiani, hehkuttelin löytöjäni ja poistuin vähin äänin autoon ja hurautimme kotiin. Ei silloin tullut pieneen mieleenikään kaivata kuntosalivarusteita. Tänään sitten huomasin, että pian on kiirus bussiin ja katselin kuntosalikassiani...ei missään. Kävin kaikki huoneet läpi ja aloin miettimään, että minne ihmeessä sen olen laittanut. Sitten tuli mieleeni narikkalappu. Tarkastin taskuni ja kappas vain...mitäs sieltä löytyikään. Siellähän se koffin mainoslappunen oli jossa ohessa joku vanhan kapakan narikkanumero ja vastaava samanlainen todennöisesti sitten oli kassissa kiinni ja kirppiksellä. Mikäs muu siinä sitten auttoi, kun ei toisia tossujakaan ollut siihen hätään ja jumppatossut teillä tietämättömillä. Radikaali ratkaisu eli en pultteja tästä ota, vaan jätän kuntosalin tältä päivältä väliin ja lähden reippailemaan kirppistä kohti.



Ensin kuitenkin suuntasin kulkuni Prismaan, jossa oli iso remontti meneillään ja kävelin kohti lankahyllyjä. Mitkäköhän tarjouslankoja vielä olisi edullisesti. Foxia näytti olevan tumman harmaana kuusi euroa kerä ja valoAnnia kahdella eurolla. Muita en juurikaan himoinnut ja jätin nuo Annit ja Foxitkin hyllyyn...en tarvi, enhän?- hoin itselleni...on mulla sen verran selkärankaa, jotta en osta, en, en, en....
Olipa pakko plarata housuhengarit tarjousrekistä läpi. Harvoin itselleni ihan suoraan kaupan hyllyltä vaatteita ostelen, Kirppis on ykkössijainen ostopaikkani. Kuitenkin ajattelin, että jos edullisesti saisin siistit mustat suorat housut, niin kehtais esittätyä vän paremmissakin paikoissa, nih. No, sattuipas somasti. Hengarista löytyi just nappiin omaa kokoa olevat mustat siistit pitkikset ja sitten nokka kohti pukukoppia, kunhan sen taas sieltä hullunmyllystä löytää. Pikainen johtopäätös, että koppi täytyy olla lähistöllä missä vaatteetkin on ja löytyihän se uusi pukukoppien sijaintipaikkakin. Housut olivat kuin minulle tehty, paitsi minulla kun ei ole tuota mannekiinien pituusmittaa, niin 10 cm ainakin olisi pätkäistävä lahkeista ennen kuin niitä saattaa käyttää. Sainpas kybällä juhlavat nätit housut ja taas sääsitn kaksikybää.

Sitten suuntasin kirppikselle ja koska ilma oli sen verran kylmä niin tullessani silmälasit olivat huurussa, että en nähnyt läpi kuin peukalonpään kokoisesta kirkkaammasta aukosta. Pitipä kaivaa esille puhdistusliina ja kuivata ja kiillottaa linssit, jotta taas näkisi paremmin. Niinpä päätin kupeksia kirpparilla sen ajan, että pääsisin puolison kyydissä kotiin ja säästyisin sokkona kävelemästä, kun liukuesteetkin olivat jossain teillä tietämttömillä. Ei jaksa sitäkään muistaa minne ne on käsistään laittanut. Muistiko jo alkaa pätkiä, mutta luulenpa että palailee pikkuhiljaa itsekseen takaisin.

MAINIOSTUSTA

Tuomas on tarjonnut Monsterin mainostusta bloggaajille. Näin houkutteleva tarjous: "Haluatko lisää tilaa kuvagalleriaasi? Voit nyt näyttää blogissasi Monster.fi-palvelun uusimmat työpaikat ja saat kuvagalleriaasi kymmenen megatavua lisää säilytystilaa! Tarjous on voimassa vain rajoitetun ajan."
Toki tuo kymmen megaa lisää kuvagalleriatilaa meikäläiselle kelpaa, kun toinen vaihtoehto on tilan loputtua perustaa uusi blogi ja se ei tässä vaiheessa vielä aikaan kovin innosta. Yritetään mennä tällä taas eteenpäin. Toivottavasti tuo Monster ei paljoakaan teitä tuossa sivuston oikeassa alareunassa haittaa ja voihan sen kautta löytää vaikkapa töitä. :)

Aamupäivällä puhelin pirisi ja kiiruhdin vastaaman, ennenkuin puhelu katkeaisi, sillä langattomasta puhelimseta oli akku tyhjentynyt ja piti juosta toiseen huoneeseen ehtiäkseen toimivaan puhelimeen. Kukapa muukaan siellä saattoi olla, kuin lehtimyyjä. Tosin hän ilmoitti heti, että koska olen ollut "hyvä asiakas", niin Valitut Palat haluaa kerrankin antaa minulle ilmaiseksi lehtiä ja saisin vielä turvaliivitkin kaupan päälle. Tosin ilmaislehdistä joutuisin kyllä maksamaan 2,40 euroa/ lehti, posti- ja käsittelykuluina. Sanoin, että eihän se silloin ole ilmainen, sillä se on jo yli 12 mummoa. Lehtimyyjä totesi, että oikea hinta onkin yli 30 mummoa. Mainitsin jo aiemmin, että en yleensä ehdi lukea lehtiä, sillä eilenkin löysin läjästä avaamattoman joulukuun alun Kodin Kuvalehden. Hän sanoi, ettei näissä olekaan mitään juoruja jne. Intin vielä, että turha minun on maksaa edes sitä 2, 40 euroa, sillä en jaksa enkä ehdi lehtiä lukea ja miksi maksaisin turhaan edes tuota summaa, jos lehdet jäävät lukematta. "On sinulle tullut aiemminkin." Juu, on minulle tullut etupäässä VP:n kirjoja. Mietinkin äsken, että lehteä sieltä en ole tilannut varmaan yli 20 vuoteen. Kauampa muistavatkin minun olleen hyvä asiakas. Vuosien saatossa olen kylläkin tilannut kirjoja sieltä, mutta en mitä tahansa, vaan niistäkin sellaisia, jotka liittyvät elämään ja harrastuksiin. Tosin olen myös kirpputoreilta heidän kirjojaan löytänyt edullisemmin.
Kun myyjä ei saanut vastakaikua, niin sitten hän totesi: "Ei sinun ole mikään pakko ottaa. Pyyhitään sinun nimesi sitten listalta pois.". Sen jälkeen kuului vain TUUT-TUUT-TUUT, eli puhelu poikkaistiin. Sanoin varmaan tyhjälle, että kiitos soitosta.

Totesin vain, että ilmaisia lehtiä ei kustantajat kyllä jakele kiitokseksi. Sitten lehti on ilmainen, jos siitä ei tarvitse maksaa mitään ja ihan hyvää hyvyyttään sen kiitoksena lähettävät.


Valittujen Palojen kirjoissa on enemmän luettavaa ja tietoa ei tarvitse ahmia kuukauden aikana

ILMAISIA LEHTIÄ TARJOLLA

Minulla tosin olisi ilmaisia lehtiä tarjolla, jos joku tulee hakemaan. Vuosikymmenien saatossa on nurkkiin kerääntynyt käsityölehtiä, joista luopuisin, tai olsin luopunut jo aikaa sitten. Pääsääntöisesti minulla taitaa olla  80-90-luvulta, mutta voi olla vanhempiakin lehtiä. Kerran eräs naisihminen kirpputorilla lupasi tulla hakemaan niitä, mutta ei ole näihin päiviin asti näkynyt. Hänen lapsensa olivat yhtä aikaa käyneet koulua omieni kanssa ja tunnisti minut kirppiksellä. Hän sanoi mieltyvänsä vanhoihin kaavoihin ja malleihin ja lupasi pariin otteeseen hakea, mutta ei ole näkynyt, joten en enää odottele josko joskus ilmaantuisi. Tokkopa, kun siitä on jo toista vuotta aikaa.

Minnekäs muuten kategoriat ovat hävinneet?....Löytyikin vain yleinen.

Olen tässä edeltäneen tunnin ajan yrittänyt kertoa ja teille kässäkerhomme tämän päivän vaiheista ja muutakin siltä reissulta. Olisinhan toki voinut kertoakin, mutta mikä tässä raivostuttavinta on se, ettei kuvien lataaminen kuvagalleriaan omasta tiedostosta onnistu. Vuodatus on ollut viime aikoinan ilmiömäisen hidas monessa suhteessa. Tuskastuttavalta tuntuu ladata kuvaa kymmeniä kertoja ja odottaa aina viitisen minuuttaia ja sitten tulee ilmoitus, että kuvan siirto ei onnistunut, yirtä myöhemmin uudestaan.
Olin jo kirjoittanut pitkän litanian tämän päivän tohelluksista, kun nekin sitten sattumoisin häipyivät superhyperavaruuteen tuossa yrityksessäni, joten turhaa tätä on enää tänä päivänä jatkaa, vaan odotellaan jos huomenna olisi uusi ja parempi päivä tämän asian suhteen.

Tänään on ollut muutenkin vähän sellainen höhelö päivä. Ensinnäkin aamusella ajattelin kokeilla verenpaineen mittaamista pitkään aikaan, vaikka syytä olisi ollut mitata sitä jo paljon aiemminkin. Ällistyin mittarin osoittaessa n.80/60 eli olenkos vielä hengissä, kun verenpaine on pudonnut noin alalukemiin. Tuntuu kyllä siltä, että se olisi ollut alhainen jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut mieleeni edes mitata sitä. Kun on noita kremppoja enemmän ja vähemmän, niin ei aina tiedä mikä vaiva johtuu mistäkin. Olo on ollut viimeaikoina vähän niin kuin osuuskaupan hevosella eli aika vetämätön ja liikenteessä ollessani olen joutunut välillä levähtämään sopivan istuin paikan tullen. Tosin liikkeissä harvemmin on niitä taukopaikkoja ja välillä istahtaa sitten mihin sattuu tai kumartuu odottamaan, että olotila kohentuisi. Nyt taidan ymmärtää, että monet noista vaivoista johtuisivatkin tuosta verenpaineestani. Soitin keskussairaalaan, jossa hoitaja lupasi, että lääkäri soittaisi tämän päivän aikana. Ei kuulunut soittoa...jospa soittaa huomenna tai sitten ei. Ei oikein uskalla mennä itse muuttelemaan verenpainelääkitystään, jota tällä hetkellä on kolmea lääkettä. Keväästä lähtien lääkärit paasasivat, että mulla on liian korkea verenpaine ja lääkitystä mitää muuttaa. Kesäloman jälkeen sitten sain uuden verenpainelääkkeen tilalle ja se aiheutti ikävää virkayskää päivin ja öin. Marraskuussa se vaihdettiin toiseen lääkkeeseen, joka aiheutti kurkun karheutta. Kurkku oli viikkoja kuin raastinrauta, mutta pikkuhiljaa elimistö kai siihen tottui. Tosin verenpaine reagoi siihen aika voimaakkaasti, kun on noin alhainen. Tosin luulen, että minulla on ns. lääkäriverenpainetta. Verenpaine nousee, kun menen lääkäriin ja he määräävät lisää lääkettä, vaikka se ei olisikaan tarpeen. jos oikeasti verenpaineeni on kutakuinkin normaalilla tasolla kotioloissa. Lääkäri epäili, että mittarini näyttäisi väärin ja se pitäisi kalibroida. Tosin sen paineen kyllä tunteen olossaan. Jos on liian kokea paine, niin silloin voi tulla kova päänsärky ja taas jos se on alhainen, niin kurkkua kuristaa ja tulee aika vetämätön olo ja se näyttää vaikuttavan koko kehoon. Katsotaan mitä tämän asian kanssa on tulossa ja pitänee mitata päivittäin monta kertaa se paine.

Tuosta kässäkerhosta kerron huomenna, jos onnistuisi paremmin.

Parhaimmat palat voit kuitenkin käydä lukasemassa ja katosmassa Marsun kirjoittamana ja kuvaamana kässäkerhomme blogista.

Eilen harmistuneena katselin blogiani, että kävijälaskuri on kadonnut taas. Onhan aiemminkin ollut häikkää, joten ajattelin laskurin palaavan pian ennalleen. Tänään sitten kurkkimaan, että joko....mutta ei vieläkään. Käynti laskuri.net sivustolla varmisti, että sivua ei löytynyt. Hain osoitepalkin kautta sivustolle ja kappas vain, siellä kiiteltiin käyttäjiä ja ilmoitettiin, että palvelin on lopetettu. Harmillista. Näinkö minun n. 35 000 kävijääni on kadonnut kuin tuhka tuuleen?

Onneksi sisko, joka on vähän kouliintuneempi näissä teknisissä asioissa tuli taas apuun. Yhdessä tuumin saimme toisen palvelimen kautta asennettua uuden laskurin, joka löytyy oikealta sivustoltani olevien tekstien alapuolelta. Tästä 35 000-lukemasta jatketaan eteenpäin. Ehkä se oli aika lähellä sitä entistä lukemaa.

Edit 1 (16.12.2006, klo 22:34):

Nyt on myös Vuodatuksen kommentointi-ilmoitukset nähtävissä hallinnointisivustolla. Ainakin äsken oli aikoihin  nähtävissä eka kommentointi siellä. Tosin minulla näkyy myös sähköpostissa ilmoitus kommenteista.

Eilen lueskelin Helsingin Sanomista, että tanssin harrastajana tunnettu nosturiyrittäjä Pekka Niska aikoo rakennuttaa Helsinkiin Vanhan Makasiinin jäljelle jääneisiin osiin tanssipaikan. Tätä ollaan odotettu. Itsestäni ainakin on tuntunut vallan kulttuurihäpeältä, kun pääkaupungissa ei enää ole kunnon tanssipaikkoja. Vielä 70- ja 80-luvullakin löytyi ainakin useampia tanssiravintoloita. Nykyään aikuinen väki voi mennä tanssimaan ehkä vain Vanhaan Kellariin. Tosin pienet tanssiravintolat eivät ole ihanteellisia tanssipaikkoja, sillä niissä on liian pienet tanssilattiat. Itse en pidä siitäkään, että lattialla hyppii joukko huppelissa olevia ihmisiä ja näin ollen saa koko aika olla varuillaan.
Hesalaiset tanssin ystävät joutuvat yleensä lähtemään tanssilavoille Lohjalle, Nurmijärvelle, Mäntsälään ja ehkä vieläkin pidemmälle.
Nuoruudessa kävimme innolla Malmin Työväentalolla, jossa nykyäänkin on vielä tansseja, mutta ikäluokka taitaa olla lähinnä eläkeläisiä. Onhan noita muitakin työväentaloja ja muita saman kaltaisita, mutta missä liikkuu keski-ikäisiä ihmisiä? Kesällä kyllä on Pavi Vantaalla. Tätä menoa lavatanssiperiinteestä on tulossa katoavaa kulttuuriperinnettä. Tätäkin tarvitaan Hip-hoppien ja salsojen joukkoon.

Helsinkiin  yritettiin saada kovalla innolla tanssipaikkaa Mustikkamaalle, mutta Kulosaaren rikkaat pistivät hanttiin ja niin hanke jäi toteutumatta. Olisimme olleet liikaa häiriöksi rikkaille. No, toivottavasti Makasiineista saadaan meille tanssin ystäville viihdekeskus...Kiitos, Pekka Niskan. Tosin hankkeen kunnostus maksaisin 2,5 miljoonaa euroa. Aluksi kirjoituksen mukaan kaupunki solmisi kolmen vuoden vuokrasopimuksen ja sittemmin se voisi sitä pidentää 30 vuoteen.
Makasiinit ova Valtion omaisuutta, mutta siirtyvät kaupungille ensi vuoden alusta. Alueelle tehdään nyt musiikkitalon perusteita ja jos Niska saa luvat, niin hän voi alkaa rakentaa pavilionkiansa saman aikaisesti Musiikkitalon kanssa.
Katsotaanpa nyt mitä tässä tuleman pitää ja päästäänkös me Tiuli ja muut tanssi-intoiset testaamaan sitten Vanhan Makasiinin mahdollisia parketteja:


Vanhan makasiinin jäänteet Eduskuntatalon kupeessa

Haeskelin tässä joulun tuntuista sivupojaa ja tuo enkelikuva tuntui niin kauniilta. Tosin katsastelen, että tuntuuko tämä sivupohja kätevältä ja toimivalta. Tämä pohjasivu on napattu Sivujen pohjalta, joka on Tiian Surffilaudan sivu.
Olkoon nyt toistaiseksi ainakin. Kertokaa kommentteja toimivuudesta!

Edit 1 (klo 12:42)
Muuten tässä sivupohjassa postauksessani  mainittuihin linkkeihin pääsee viemällä hiiren tekstin päälle....se ei näy tekstissä suoraan linkkinä, vaan hiiren avulla vasta, kuten tuohon "sivujen pohjalta" kohtaan.

Vuodatus on siis temppuillut viikon aikana, kuten ei varmaan keneltäkään ole jäänyt huomaamatta. Tuntui tosi tuskalliselta kun ei päässyt lukemaan blogeja tai kommentoimaan. Lisäksi ei kyllä omassa blogissakaan montaakaan kommenttia ole näkynyt. Kävijälaskuri sentään on raksuttanut, josta näkyy selvästi, että blogissani on vierailtu ainakin katsomassa.
Nyt on itsekin päässyt kommentoimaan, mutta ihme ja kumma...Hallintasivulla ei näytä olevan ilmoitusta yhdestäkään uudesta viestistä, mutta blogiin on tullut tämän päivän aikana kuitenkin uusia viestejä. Harmillista, jos en niitä  huomaa. Siis jos en kommentoi takaisin, niin todennäköisesti vastaus on jossain vanhemmassa postauksessa, jota en ole tarkistanut. Niitähän on niin mahdottomasti, ettei kaikkia voi käydä läpi. Jos kaipaatte vastauksia kysymäänne, niin vinkatkaa uudempiin postauksiini, jotta osaan mennä katsomaan oikeasta paikasta ja saatte vastauksen.

Välillä ihan naurattikin, kun tuli ihan hassuja toimintoja blogiin. Kävin kommentoimassa jotain Cottonellalle ja ihmettelin, että hänen postauksensa siirtyi omaan blogisivuuni. Kuitenkin se oli siinä vain sen ajan kun poistuin sivulta pääsivulleni...eli postausta ei onneksi näkynytkään siinä ja kommentti meni taivaan tuuliin. Tuomaksella on ollut kiire viikko, mutta ansiokkaasti on taas saanut blogimme jokseenkin toimimaan. Kiitos siitä!

Ruusut ne ovat kukkineet aikapäiviä täällä Tarjuskan blogissa. Nyt sitten päätin seurata muuta porukkaa ja vaihtaa ilmettä talvisempaan. Tosin se meidän talvi tuli ja meni, mutta onhan ainakin joku paikka missä valkoista lunta voi ihastella. Tämän talvisen kauniin sivupohjan nappasin Piristysruiskeelta.

Kolmatta päivää olen tässä ihmetellyt, että missä tuo kävijälaskuri on? Onhan se joskus aiemminkin poistunut ja sitten palautunut päivän päästä takaisin, mutta nyt jo kolmatta päivää tipotiessään. Paha aavistus...minnekö katosi kaikki laskuritietoni. Äskettäin kun juuri juhlistin 10 000 kävijämäärää ja luku oli jo sen jälkeen huimassa nousussa. Olisi todella tylsää aloittaa jälleen nollasta ja sittenkään ei tietäisi koska on aloitettava nollasta taas jos laskuri häiriintyy. Tietty tämä voi olla myyntikikkakin, että bloggaajat tilaisivat maksullisen laskurin. Ehkä tässä ei voi muuta kuin odottaa, että häipyikö kaikki hyperavaruuteen. Jotenkin tuntuu kommenteista päätellen, että täällä on hiljaista. Kun ei ole laskuria, niin ei voi edes arvioida onko ketään edes kiinnostunut lukemaan blogiani. Plääh....ja nyyhh.

Edit 1.

Kappas vaan...Blogilaskuri ei mennytkään hyperavaruuteen. Mitäs tästä opimmekaan...maltti oli taas valttia. Tosin tuo lukema ehkä jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin. Näin ainakin kuvittelen, mutta hyvä näin...nyt vaan tähdätään tuonne tasalukuihin eli 20 000. Kiva, kun olette tsempanneet kuitenkin tässäkin blogissa mua.

Onneksi on tullut säästettyä lapsieni ihanampia kirjoja. Olen vienyt mökille noita n.30 vuotta vanhoja aarteita. Viikonloppuna keskenkasvuiset varhaisnuoret keksivät hyllystä kirjat ja heillä oli hauskaa. Lueskelivat vuoron perään sivuja eri kirjoista ja näin syntyi aivan uusia hauskoja tarinoita. Mielestäni sitten joskus vanhoina päivinä on  kiva muistella mitä kirjoja ja leluja on entisaikaan ollut, kun omat lapset ovat olleet pieniä. Itselläni ei ole tallessa yhtään lapsena saatua lelua. Tosin ainoat lapsuuden muistot ovat mummolta lahjaksi saatu pienenpieni vaasi kukkasomistein ja naapurin tytöltä saatu keraaminen villakoira synttärilahjaksi. Onneksi olen säästänyt pojalle brion puujunaradan osia, jos joskus hän osaa pitää niitä arvossaan ja huolii ne itselleen. Nyt ne ovat vielä kotosalla ja joskus tyttären tyttö kyläillessään kysyy, että missä on puujunarata ja sillä on hauska mummilassa leikkiä. Kannattaa säästää joitain suosikkileluja lapsuudesta lapsille muistoksi.

kultaiset aarteet

Viikonloppuna oli Jousan markkinat. Tapasin markkinoilla paikallisen tekstiilitaiteilija Anu Pylsyn. Muistui mieleeni heinäkuinen keskiviikkopäivä, jolloin Anu oli myymässä tuotteitaan Savonlinnan Oopperajuhlilla. Tuona päivänä sattui ikäviä...tuntemattomasta syystä alkanut tulipalo tuhosi taiteilijan elämäntyön ja navettaan rakenennetun työpajan. Palossa tuhoutui hänen 18-vuotisen uransa kaikki alkuperäiset mallit ja piirustukset. Jäljelle jäi vain Savonlinnan matkalla olleet tuotteet eli pakettiauton sisältö. Tulipalossa tuhoutui myös tyttären Annan alkava työura eli mm. "zetor by Anna" tuotantoa. Ketään ei ollut tapahtumahetkellä kotosalla, kun naapuri havaitsi tulipalon ja hälytti palokunnan paikalle. Vuonna 2003 katselin tv:stä Tositarinan  "Onnellisten tähtien alla", jossa kerrottiin taiteilijan elämästä ja saavutuksista. Tuolla ohjelmalla oli nettitietojen mukaan 645 000 katsojaa ja uusintalähetyksessä seuraavana vuonna oli vielä 398 000 katsojaa. Se oli koskettava tarina. Anu on tullut hyvänpäivän tutuksi myyntitapahtumien kautta. Moneen kertaan oli tarkoitus mennä tutustumaan heidän kodin yhteydessä olevaan navetta-ateljeeseen, mutta aina kun oli tilan avointen ovien päivä, niin me olimme silloin Elinsiirtoväen Liikuntaliiton kesäkisoissa mukana. Tuosta tv-tositarinafilmistä näin miten ihana ja maalaisidyllinen tämä vanha navetta oli sisältä. Se oli rakennettu erinomaiseksi retkikohteeksi ja siellä saattoi tutustua taiteilijan tuotantoon, työpajaan ja myymällään. Nyt jäljellä on vain savupiippu ja sähkökeskuksen jäänteitä. Onnea oli siinä, että tuuli onneksi toiseen suuntaan eikä tuli tuhonnut heidän kotiaan eli päärakennusta. Joutsan seutu lehti uutisoi seuraavalla viikolla tulipalosta ja lehtikuvan ja -tietojen  mukaan palo oli valtaisa.

Internetissä luki teksti, että "Tuhkasta nousee Feeniks-lintu". Mikä minua itseäni markkinoilla kosketti, niin oli tuo tahdon voima, joka perheestä puhkui. Ne tuotteet, jotka olivat säilyneet, olivat myyntikojussa myynnissä. Iso kyltti oli kiinnitetty myyntikojun laitaan ja siinä luki: "Tuhkasta nousee uusi elämä". Tuo lause kätkee sisälleen paljon positiivisuutta ja optimistisuutta. On kaksi vaihtoehtoa: jäädä murehtimaan mennyttä tai nousta siitä ja aloittaa alusta. Perhe on päättänyt selvitä traagisesta tapahtumasta. Ei ollut ainoastaan elämän työ joka tulipalossa tuhoutui. Perheelle tunnearvoisesti tärkeät esineet tuhoutuivat myös nevetassa, sillä sinne oli rakennettu myös navettamuseo, jossa oli vanhaa suvun perintöaarretta. Itsekin olen elämässäni kokenut kovia, mutta jostain olen löytänyt sen voiman, että eteenpäin on mentävä. Tästa tapahtumasta on nyt jokseenkin kuukauden verran aikaa. Itse olen ollut hotellipalossa mukana, mutta onneksi selvisin muutaman tikin jalkavammalla. Tulipalo jättää kuitenkin mielensopukoihin muistoja. Minulla ne on savunhajussa. Nyt kun Suomeen on tullut ikäviä metsäpalohajuja naapurimaista, niin mielen sopukoissa ne tuntuvat ikäviltä muistoilta ja silloin on paras sulkea ikkuna ja olla haistelematta tuota ikävää ilmaa.

optimistinen yrittäjä ja päällä kaunista omaa tuotantoa oleva t-paita

Kuvateksti: "Tuhkasta nousee uusi elämä" Nämä tuotteet oli mukanani Savonlinnassa! Tässä kaikki mitä jäi itselleni myytävää - valitettavasti kaikkia kokoja ei löydy.

Näitä kankaanpainantatuotteita on syntynyt Anun käsien kautta jo monen vuoden ajan. Luonto ja maalaiselämä ovat olleet Anun tärkeitä ideanlähteitä hänen suunnittelemilleen aiheille ja kaavoille. Nyt nuo kaavat vain tuhoutuivat kaikki siinä tulipalossa. Ainoat mallit ovat säilyneissä tuotteissa, joita hän voi käyttää hyväkseen uusiin tuuliin pyrkiessään.  Anun tunnetumpana tuotemerkkinä on ollut hölkkäävä hirvi, joka onkin tuossa mainostekstin yläpuolella kuvassa. Aihe on peräisin suomalaisesta kalliomaalauksesta. Hänen tuotteissaan näkyy myös muita kalliomaalauksia. Tuotesarja on ollut laaja mm. solmioita, kylpymateriaalia, koruja ja toimistomateriaalia.

UUSIA TUULIA KOHTI:

Anu suunnittelee ateljeeta Joutsan Pynnölän koululle, joka sijaitsee Joutsasta Pertunmaalle päin mennessä tien oikealla puolella. Tähän elämänmyönteiseen taiteilijaan ja hänen ihanaan tuotantoonsa voitte tutustua hänen kotisivunsa kautta tai poiketkaa esim. lomamatkalla ohi ajaessanne tutustumassa hänen uuteen ateljeeseen kunhan toiminta saadaan pyörimään. Käväsehän vilkasemassa ja uusi osoitekin varmaan ilmestyy jossain vaiheessa sivustolle. Pynnölän koululle sitten minäkin kyllä menen käymään.

Tämän postauksen halusin kirjoittaa myötäelämisen merkiksi Anulle ja merkiksi muille, että vaikeudet vahvistavat, kunhan itse jaksaa uskoa tulevaan. Toivon Anulle ja perheelle parempaa onnea jatkossa.

Anun tuotesarjasta löytyy myös vihkoja, kansioita ja koteloita tekstiilin sekä korujen lisäksi

Tässä taiteilijan tuotantoa

Kun haastoin toissaviikolla Tiitsan ja Leenan tekemään kanssani pitsineuleponchot, niin lupasin heille, että kun kaikilla kolmella on ponchot valmiina, niin sitten keitetään kunnon juhlakahvit. Kas tässä, olkaapa hyvät ja muutkin voivat kyllä napata kupillisen sen kunniaksi =D

"Olkaapa hyvät ja ottakaa ja maistakaa myös kakkua"

Tämän kotoisen hullunmyllyn vastapainoksi oli mukavaa päästä tänään Osteoporoosiyhdistyksen järjestämälle laivaristeilylle Helsingin Kauppatorin rannasta. Meitä oli paatin täydeltä väkeä. Mukaan oli tullut mietä viihdyttämään yhdistyksemme hanuria soittava puheenjohtajamme. Tunnelma oli rento ja iloinen. Merisaraste-niminen risteilylaiva seilasi kolme tuntia ulapalla Helsingin rannikoilla. Käväisimme Malkasaaren rannassa. Minä ikäni helsinkiläinen, en ole koskaan kuullutkaan sellaisesta saaresta. Saati sitten käynyt missään Uunisaaressa tai Kaunissaaressa. Pihlajasaaressa, Seurasaaressa, Kulosaaressa, Mustikkamaalla ja Suomenlinnassa on tullut käytyä kylläkin.Välillä huomaa, että paljon on vielä paikkoja, joissa ei ole tullut oltua. Kaksi arpaakin ostin matkalla. Ekalla ei voittoa ja tokalla voitoksi tuli muotoiluvaahtoa, jonka saa hakea myöhemmin toimistolta. Hyvähän se, että edes jotakin.

Tarjoilu laivalla oli merihenkistä: merimiespihviä, lohta, salaattia ja saaristolaisleipää ja vähän muutakin. Juomia suun kostutukseen ja jälkkäriksi kahvia sekä juustotorttua. Olipa hyvää, nammm....

 paatilla nautimme kaffeeta ja juustotorttua mansikkakastikkeella

Kiiruusti sitten kotiin ja mitäs muuta kun äkkiä koneelle, sillä jo tuli teitä niin ikävä....

Terveisin Helsingin ulapalta!

Viikonloppuna moni päättää koulunsa ja pienemmät koululaiset saavat todistuksensa ja iloisella mielellä lähtevät ansaitulle kesälomalle. Kaikille koulunsa päättäneille ja muillekin koululaisille, toivottelen teille viikonlopun juhlijat kaikkea hyvää ja nauttikaa kesästänne.

ONNEA UUDET YLIOPPILAAT!

ONNEA  AMMATTIIN VALMISTUNEET!

ONNEA KAIKILLE KOULULAISILLE!

Tämän virtuaaliruusun kera onnittelen teitä!

Tänään kuiskivat tuulet sävelmää,
joka on täynnä elämää,
iloa, riemua hersyvää.

 

Keittiö on niin sanotusti maan tasalla. Nyt ei paljoa kokkailla eikä tiskata. Kuitenkin ajattelin ostaa uuden uutukaisen tiskiharjan tulevaan kauniiseen keittiöön. Sitä voisi vaikka roikuttaa tiskikaapin ritilöistä näkyvillä. Haikailin kyllä hieman kokonaan pinkkiä tai vaaleanpunavartista harjaa, mutta ei sellaisia näkynyt. Tämän erikoisen näköisen ja värikkään tiskiharjan löysin Etolasta. Maksoi kyllä harjaksi aika paljon eli 5,90. Siellä oli myös samaa sarjaa rikkalapio+harja settejä ja pölyhuiskia sekä talouskäsineitä. Hauskaa, kun kaikki ei ole niin tylsän näköistä nykyään.

Jotenkin sitä tekee mieli sisutella keittiötä tiettyihin värisävyihin. Uudet matot ovat paperinarupunokselle kudotut rosan väriset. Tasoille olen etsinyt kromattua terästä olevia keittiövälineitä sekä leipälaatikon. Sitten on se rosa kukkien kastelukannu, jonka ostin tiskipöydän laidalle. Odotan innolla, että saamme keittiön käyttöön.

 

Onhan tässä ainakin pinkki harjaosa ja varressa pinkkejä kukkia :)))

Kolme palasta neulottu pitsineuleponcoon ja edessä olisi vielä lähes 40 palasta. Tietenkin myös tietokone vetää puoleensa. Kuka on kirjoitellut kommentteja, kenellä on uutta kerrotavaa, löytyykö uusia mielekkäitä kotisivuja? Kone se vaan vetään puoleensa kuin magneetti. Ajattelin pikaisesti käydä katsomassa sähköpostini ja blogikomentit. Sitten siinä kävi taas niin kuin yleensä jokainen muukin päivä, että iltapäivä häämöttää ja istun edelleen koneella. Toki välillä keitin kahvit, otin lääkkeet ja söin jotain pientä. Remonttimies kävi tyhjentelemässä keittiöstä laudan kappaleita ja hyllylevyjä jätelavalle. En voinut olla tarjoamatta hänellekin kahvia. Siinä tovi rupateltiin maailman menoja ja mieskin sattui siinä päiväkahviaikaan kotosalla piipahtamaan.

On se niin vaikea valita...käsityöstä tai tietokoneesta. Pitäisi kai laittaa lappusia kuppiin ja arpoa, että mitähän tänään tekisi, tyyliin "entten tentten"... Toki ulkonakin on kaunis päivä, mutta sinne asti en ole eilen päässyt ja tänään meinaan yrittää neljän jälkeen lähteä visiitille.

Pari pitkää sähköpostiviestiä tuli sentään tänään laitettua vastaukseksi kahdelle hyvälle ystävälle (Marja-Leenalle ja Hilkalle), joita on lyönyt hieman laimin omien "kiireiden" lomassa. Sitten tulee kerrottua tiiviestettyä elämäntarinaa siinä viestissä, jonka vihdoin ja viimein saa aikaiseksi kun ystävät ensin ottavat yhteyttä ja kyselevät kuulumisia.

Nyt kyllä meinaan edes muutaman palan virkata noita kukkapaloja tänään...

Tänään alkoi meidän huushollin keittiöremontti. Mitään sen kummempaa ei vielä tapahtunut, kuin keittiö "pistettettiin remonttiin". Nyt on kaikki kaapit hajoitettu, hella pois keittiöstä, tiskipöytä ylösalaisin seinää vasten, roskaa lattia täynnä ja kaikki pieninä palasina lattialla. Keittiön kaapistojen alta löytyi vanha kaljatölkki. Se ei ollutkaan mitään sellaista nykyajan kevytmetallia vaan kunnon taipumatonta peltiä. Ei näy viimeistä käyttöpäivääkään, eihän sitä silloin niin väliä ollut. Ei kai se muuten sinne olisi joutunut, kuin joskus aikoinaan talon rakennusmiehiltä. Talo on rakennettu vuonna 1977. Olikohan niihin aikoihin tällaisia Karjalan olut tölkkejä myynnissä? Tämähän on sitten jo oikeastaan antiikkia :)))

Bongasin uuden sivupohjan Susan blogista. Kun en ole mikään alan guru, niin deletoin tehtävän Maijulle. Tuli vaan pienoinen ongelma, kun kaikki laatikkoni ja kävijälaskurini jäivät asetuksiin piiloon, eivätkä jostain syystä näkyville. Pian saatte toivonmukaan nähdä tuon kauniin sivupohjan... kunhan saamme asetukset pelaamaan. "Njei jummarta tata onkelmata". Vaihtelu virkistäisi.

Iltapäivän ajatuksia:

Emme saaneet tuota Susan sivupohjaa toimimaan blogissani, joten otimme käyttöön Maijun tekemän sivupohjan. Ihan nätti tästäkin tuli. Kiitos ja kumarrus Maijulle.

Tähän on sitten jo tultu. Kiva kun blogissani on käynyt näin paljon porukkaa. Helmikuussa kehitin tämän blogin ja helmikuun lopulla laitoin kävijälaskurin. Ensin ajattelin laittaa vain taidettani, mutta välillä laiskuus yllättää ja taiteileminen jää taka-alalle. Kiitos teille kun olette käyneet täällä "sekalaisessa seurakunnassani". Täällä sitä puuhastellaa ja höpötetään kaiken laista. Pääasia jos kiinnostaa. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti... bloggaillaan.

Eilen istuskelin tietokoneen ääressä ja katselin samalla ikkunastani ohikulkijoita. Kävelytietä kulki muuan koirantaluttaja. Kesken kaiken iski eteen niistämistauko. Mitä tekikään tuo matkalainen? Vanhanaikaisella otteella niisti kaiken limaläjän käteensä ja ravisti roimasti sen pusikkoon, pyyhkien käsiään sitten pensaikon lehtiin. Loppujen lopuksi kaivoi taskustaan nenäliinan. Pyyhki kätensä siihen ja sitten nenänsä. YÄÄKS!!!...Sanoisinko, että "voi hyvät-tavat-on"

Olempa nähnyt kaupassa kuinka vanhempi mieshenkilö niisti yhtä vanhanaikaisesti keskellä kauppakäytävää ja ravisteli eritteensä keskelle lattiaa, pyyhkien sitten loput käsistään housun lahkeeseen. Tulee vaan väkisinkin mieleen, että kenellekköhän enää uskaltaa sanoa kohta "käsipäivää". Tiedä mitä bakteereja ja basilleja niissä kämmenissä loppujen lopuksi on.

Koulupojat räkivät pysäkeillä ja siinä on sitten välillä taiteilemista katsoessaan mihin astuu.

Tummaihoinen maahanmuuttaja puhdisteli toissapäivänä lähiön kuralätäkössä polkupyöränsä rengasta. Sanoi ajaneensa vahingossa koiran kakkaan. Vaan eipä tuo erite sovinnolla renkaasta pois lähtenyt, vaan siinä kului minuutteja ja tuntui kuin se olisi vaan yhtä sitkeästi ollut siinä. Mies totesi, että jos lähtee ajamaan niin vaatteet likaantuu. Harmillista, kun ei kaikki osaa jätöksiä poimia pieniin pusseihin.

Muistan vuosia sitten tapahtuneen. Naapuriston tytöt olivat ulkosalla leikkimässä. Mieshenkilö siihen sattuu koiransa kanssa. Koira tekee hätänsä keskelle pihaa. Tytöt huudahtavat, että katso nyt se pa.....si tohon.  Mies siitä hieman hämmentyi ja noukki pötkylän kouraansa, miettien varmaan tuskaisesti minne sen kädestään pistäisi. Sitten tytöt koilottamaan kovalla äänellä: "Katsokaa, nyt se otti sen kouraansa". Kyllä tytöillä oli hauskaa ja hieman on kyllä itseänikin tuo juttu naurattanut vuosien aikana.

Onneksi ei sitä lintuinfluenssaa tullutkaan vielä... muuten olisi jo aika painajaismaista tällainen räkäkulttuuri.

Nyt alkaa elämä taas voittamaan tuon flunssan kanssa. Pikkuhiljaa taas jaksaa, mitä vielä hieman yskittää. Tänään käytiin sitten kakkukahvilla. Muisteltiin mitä "pikkuinen" pienenä miehenä touhusi ja mitä meitä vielä nauratti.

Tänään oli kaupat kiinni, mutta yksi paikka kuitenkin oli auki eli kukkatarha. Sen oli kyllä moni muukin havainnut. Tunkua näytti olevan. Ensin piti tietenkin päivänsankarille viedä kukkia. Lila surffiina-amppeli lähti matkaan. Sitten löytyi tarjouskassi, jossa oli violetteja tummasilmäisiä kukkia. Muistaakseni nimi olikin joku tummasilmä. Ostin niitä 6 tainta. Nyt on sitten mökille matkaa odottamassa 21 pelargoniaa, 10 vaaleanpunaista surffiinan tainta, 6 tummasilmää ja kaksi amppelia,  jotka sain äitienpäivälahjaksi. Mikäköhän niiden nimi mahtoikaan olla.

Mummonmökin pelargoniat, muutama tähtisilmä ja surffiinoita

Onkohan nämä pelargoniat jotenkin eri lajia, kun toisissa on ruskeat reunat lehdissä ja jotkut ovat vihreitä. Mielestäni tämä väri on se, joka kuuluu punamultaisen mummonmökin ikkunaan.

Nämä kaksi ammelikukkaa ovat äitienpäivälahjoja. Laitan ne mökkisaunan terassille roikkumaan.

Ihanaa kun kesä tulee. Kukkaset ovat niin kauniita. Täytynee taas varmaan kantaa kaupungista multaa maalle. Joskus se tuntuu aika typerältä. Olen kuitenkin huomannut, että kaupungissa multa ja kukat ovat jopa edullisimpia kuin maalla. Mistäköhän moinen johtuu? Etupäässä suosin mökillä perennoita, ettei tarvitse joka kesä ostaa valtaisaa määrää kukkia. Se on sitten taas eriasia säilyykö ne siellä. Aina on pupujussikoita ja myyriä, jotka kiinnostuvat kovin uusista kukistani. Viimekesänä ostin jokusen perennan ja istutin ne maahan. Olimme puolisen tuntia liikenteessä ja palattuamme kukat olivat poikkinaisina kukkapenkissä. ARGGG...raivostuttavaa. Myyrä oli keksinyt maistaa miltä kukan varsi maistuu. Olipa niistäkin taimista kesäksi lyhyt ilo.

Huonosti nukuttu yö takana. Heräsin varavuoteelta makkarin viereisestä huoneesta. Keittiöremppaa varten makkariin siirretty pakastin hurisi koko alkuyön niin vietävästi, ettei siinä metelissä osannut nukkua. Keräsin kimpsut ja kampsut ja vaihdoin majapaikkaa. Vanha pakastin hurisi niin, että tuntui kuin olisi ollut risteilylaivalla.

Sisko pyysi aamusella kanssaan kirppikselle ja shoppailemaan. Niin päätin lähteä ulos tuulettumaan. Eihän nämä työt täältä mihinkään karkaa. Lisäksi olo tuntui vielä kuin osuuskaupan hevosella... pää oli sekaisin ja tuskanhikinen olotila. Kirppikseltä löysin vain saunapesusetin ja miehelle mustavalkoisen tv/maktkaradioyhdistelmän. Tällaista se kuulema on "aina halunnut".

kirppislöytöni: saunapesusetti  (60 cnt) ja mustavalkoinen tv/matkaradioyhdistelmä (6 euroa), joka on aika kiva ja pienikokoinen

Treffasimme vielä vanhimman sisareni, joten menimme kolmistaan pullakahveelle kahvilaan. Sitten shoppailimme cittarissa ja kotimatkalla eksyin kukkaostoksille. Ostin mökille parvekelaatikoihin pieniä sieviä vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oliko ne petunioita vai mitä lienee. Nättejä kuitenkin.

Iltapäivällä vietiin myytävänä ollut hyllykkö uudelle omistajalle ja poikettiin HongKongissa ostoksilla. Hain mummonmökin ikkunoille pelargonioita. Mielestäni niitä pitää siellä olla, vaikka muita kukkia ei sitten raaskisikaan ostella. Vanha pelargonia kuuluu mummon akkunalle. Niitä on sitten ilo kesällä katsella ja iloa niistä on varmaan naapureillekin, kun niitä ihailevat. Harmillista, että niihin uppoaa aina niin paljon rahaa. Ennen pelakuita sai muutamalla markalla, mutta nykyään joutuu pulitamaan muutaman euron kipaleelta. Kun ostaa parikymmentä kukkaa, niin siitä syntyy sievoinen summa. Olenhan yrittänyt niitä säilyttää talven yli, mutta huonolla menestyksellä. Kerran vein naapurin karjakeittiöön, mutta hiiret pistivät ne poskeensa. Toisen kerran vein toisen naapurin kellariin ja hiiret jyrsiät taas kukkien juuristot ja kantoivat multaa hillopurkkeihin. Sitten toin kerrostalon kellariin, mutta eihän siellä mitään säilynyt kun oli liian lämmintä. Sitten toin kotiin kirjakaapin päälle. Muutama säilyi. Viime syksynä toin taas kotiin, mutta yksi kukka oli vain keväällä elossa. Joten aika turhauttavaa homaa. Pitänee kai aina ostaa uudet ja katsoa milloin ja mistä saa edullisemmin.

Tänään on sitten huilattu hieman tuon keittiöprojektin kanssa. Siirsimme tuon metelöivän pakastimen toiseen huoneeseen, ettei tarvitse kahta viikkoa kuunnella sitä hurinaa. Keittiöstä vielä elintarikkeet ja muuama tavara huomenna pois, niin sitten saa minun puolestani remonttimiehet saapua.

Huomenna juhlitaan kuopuksen 27v. synttäreitä ja tupareita. Oikeastaan siitä on tänään kulunut nuo vuodet kun saatoin tämän poikalapsen tähän maailmaan. Tosin on kyllä niin kauan aikaakin kun olen sairastanut raskauden aikaista raskaushepatoosia, joka jäi pysyväksi vaivaksi ja johti vakavaan maksasairauteeni ja näihin siirtoleikkauksiin. Kaikesta huolimatta olen saanut elää nämä 27 vuotta ja seurata lapsieni elämää.

Tänään oli pienoinen pakko tyhjennellä keittiön kaappeja, sillä keittiöremontti alkaa olla jo niin lähellä. Maanantaina aloittavat työt. Monta muovilaatikkoa täyttyi asitoista ja muusta keittiöön kerääntyneestä roinasta. Mistäköhän sitä ihmislapselle näin paljon kamaa kasaantuukaan? Kuka hiivatti niitä tänne on kantanut. Olisi varmaan pitänyt pistää pystyy kunnon huutokauppa.

Viikonloppuna iski pitkästä aikaa joku virus ja päivällä oli aivan pakko mennä unosille. Kuumettakin tuntui olevan jonkun verran. Se veti aivan voimattomaksi. Iltaa kohti oli pakko ryhdistäytyä, sillä eihän tästä muuten mitään tule. Miehen kanssa siirtelimme pakastimet ja jääkaapin olohuoneeseen ja osan makkariin. Nyt kämppä on kyllä aika tylsän näköinen. Huomenna siivoan loput kamat keittiöstä. Kaapeissa on vielä kaikki elintarvikkeet. Onneksi tällaista showta ei tarvitse kokea vuosiin. Kauhistuttaisi jo muuttohommat. Siinä sitä vasta olisi pakkaamista. Onneksi viimeksi muuttaessani, olin sairaalassa, jolloin itse en osallistunut muuttotouhuihin. Menin vain uuteen kotiin, jossa toiset tekivät työt puolestani. Toisin puolen vuoden aikana oli kyllä välillä mahdotonta löytää toiseten jäljiltä tavaroita. Aikansa päästä joululiinatkin sitten löytyivät, kun joulu oli jo aikoja sitten mennyt. Toivotaan, että edes itse muistan mihin mitäkin olen piilottanut.

Toivottavasti tästä ei mitään pahempaa tautia pukkaa päälle. Verenpaine ainakin huiteli aika korkealla tänään, joten täytyy seurailla paineita. Huh-huh...mulla on aivan tuskanhiki päällä. Johtuukohan se pienestä kuumeilusta.

Voi kauhistus. Kohta iskee panikki päälle. Kiinteistössämme on keittiöremontit meneillään. Meidän asuntoomme se on tulossa ensi viikolla ja torppa on kuin kauhistuken kaatopaikka. Projekti "paperituho" on vielä pahasti kesken eli kansioita on hujan hajan pitkin kämppää. Nyt pitäisi pikapikaa tyhjentää keittiön kaapistot ja saada sullottua jonnekin valtaisa määrä astioita ym. Vielä pitäisi mahduttaa olohuoneeseen kaksi pakastinta ja jääkaapisto. Minnekkähän astianpesukoneenkin saisi mahtumaan. Sitten vielä kookas ruokapöytä tuoleineen. Taitaa tulla kerrosmallista sisustamista, kun täytyy latoa tavaroita päällekäin, jos asuinpinta-ala ei riitä.  Lisäksi nurkissa pyörii vielä tarpeetonta tavaraa, joka olisi pitänyt myydä esim. huutonetissä, mutta nyt taitaa olla liian myöhäistä sellaiseen. Jospa lukijoista löytyy joku, jota kiinnostaisi alla mainitut tavarat, niin voisitte ottaa yhteyttä Tarjuskaan sähköpostitse: jaakotar@luukku.com

Nämä tavarat ovat myytävänä:

Livalin kattoblafondilamppu, väri on siis kullanruskea ja jokaisessa seitsemässä plafondissa on kaunis kukkakuviointi. Lampun hinta on 30 euroa.

Lamppu on kuvassa ehkä hieman hassunäköinen, kun se on kuvattu lattialla ja hieman vinossa. Katossa roikkuen näyttää varmaan paremmalta.

Valkoinen puhelinpöytä, jossa on neljä sivulaatikostoa ja istuimen alla on iso säilytyslaatikko. Istuin tyyny on pehmustettu ja kaunista gobeliinikangasta. Puhelinpöytä on umpipuuta. Hinta on 35 euroa. Kaapistoon saatavana myös soikea puurunkoinen valkoinen peili, josta pyydän lisäksi 10 euroa.

Tikka ompelukone, joka on sisäänupotettava malli, joten sitä voi hyvin pitää esim. kukkatasona. On kyllä ihan toimiva laitekin. Hinta on 50 euroa.

Kaksi wieniläistuolia, jossa korimallinen istuinosa (ehjät).metallirunkoiset. Myyn tarpeettomana. Hinta on 10 euroa kappale.

Metallinen valkoinen vaatenaulakko, jossa kullanväriset nupit päissä (yksi nupeista puuttuu). Jalusta on marmorimaista kiveä. Tästä pyydän 10 euroa.

Tämä hökötys on tyttölapsille mieluinen prinsessa verho, joka ripustetaan koukusta kattoon. Tosin se tässä on laitettu naulakon päälle, että siitä joku kuva sentää syntyisi. Prinsessaverhosta pyydän 5 euroa.

*Kaapisto videofilmeille/dvd-koteloille on mennyt jo kaupaksi ja lähtee huomenna uuteen kotiin.

Kas tässä tämä ilmoitus, jos kiinnostusta löytyy. Laita mulle sähköpostia tai kysele blogissa lisää, jos haluat tietää jotain. Toivotaan, että tästä sekaisesta seurakunnasta vielä jotenkin siistimpää syntyy.

Huh-huh... nyt täytyy lähteä "hommiin".

Unohdin ihan mainita, että nämä tavarat ovat sitten saatavina Koillis-Helsingistä ja tarvittaessa voidaan neuvotella kuljettamisesta.

Harvoin mökillä tulee istuttua viittä tuntia telkkarin äärellä, mutta nyt tuli pienoinen pakonomainen tarve. Alkuillasta kiireellä saunomaan, jotta ehtii katsomaa telkkaria. Tangomarkkinoiden Raision semifinaali oli pakko katsoa. Todella tasokasta esiintyjää. Oli vaikea sanoa ketä olisi raakannut joukosta pois. Mielestäni kaikki olisivat ansaineet finaalipaikan. Erityisesti jännitin Hallikaisen Jukan puolesta. Harmi, kun Jukka ei päässäyt jatkoon. Moni muukin sinne mielestäni kuulunut joutui poistumaan Raisiosta pettyneenä kotiinsa. Ehdottomasti tämä tanssimusiikki on lähempänä sydäntäni kuin nuo euroviisumusiikit.

En oikein olisi jaksanut uskoa Lordin voittoon, mutta täytyy kyllä olla iloinen heidän puolestaan. Pitää kyllä rehellisesti sanoa, että alkujaan olin hieman pettynyt kun Tomi Metsäketo ei voittanut karsinnoissa. Olihan se aikamoinen uutinen kuulla ja nähdä Suomi-poikien vievän pistepotin kotiin. ONNEA KAIKILLE Tangofinalisteille ja Lordille! On se ihan kiittämisen arvoinen juttu. Silmät ristissä jännitettiin pistetilannetta... eihän sitä voi kesken kaiken mennä nukkumaan, kun kerran elämässään saa suomalaiset kokea moisen euroviisuvoiton.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...

Silppuri ja tuhottavaa (tämä vasta murto-osa niistä)

(Onneksi ei kaikkea näy kuvissa...)

Huh...Miten ihmisellä voi kerääntyä näin paljon peperia nurkkiinsa? Olen tunnetusti "keräilijä" luonteeltani. Jospa voisi vielä tarvita...ei arvaa heittää vielä pois. No, nyt on mitta täysi. Päätin aloitaa arkiston siivouksella. Monta kymmentä mappia hujan hajan pitkin huushollia. Ei se ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Paljon on paperia lähtenyt, mutta kaikkea ei henno siltikään viskoa silppuriin. Olisipa tuota arkistonhoitajan taitoa tai jos vapaaehtoisia löytyy, niin tänne vaan.... Päätarkoitus on, ettei paperinkerääminen ala riistäytyä käsistä. Yksi vitriini saa luvan riittää kansioitani varten. Koskakohan tämä urakka oikein tulee valmiiksi? Välillä tulee ikävä blogikavereita ja täytyy tulla tänne aikaansa kuluttamaan... ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä. Tuo homma vaan kertakaikkiaan on niin tylsää ja se paperisilppu mikä sitten loppujen lopuksin kaikesta vuosikausia kerääntyneestä syntyy on aivan mahdotonta ja aikaa viepää hommaa. Välillä silppuri sanoo tilt ja kaivele sitten tukkeutunutta laitetta ja vielä pitää muistaa sammuttaa virtakin, ettei onnistu sormiaan silpomaan siinä samalla.

Katsotaan mitä tästä projektista tulee...toivotaan, että saan tuon läjän myös tietokoneen läheisyydestä häviämään johonkin ja tilalle valkoiset nätimmät hyllyt (ilman roinaa). Tulikohan luvattua liikoja...

 

Näkyykö huonosti? "Sairaalan vapaavalintaisuus tarkoittaa, että vaikkapa lonkkapotilaat saavat itse päättää, missä leikkaus tapahtuu". ??? "Eiköhän useimmat kuitenkin halua, että se tapahtuu lonkassa....?"

-on se hyvä kun saa itse päättää "tapahtumapaikan"

vähän näkyy huonosti. Poika sanoo äidille: "Etkö ole ylpeä minusta, sillä minä aion lahjoittaa sairaille kaiken niistämäni rään limansiirtoa varten". Äiti tuohon närkästyneenä: "Lopeta tuollaiset puheet! Kukaan ei tarvitse sellaista lahjoitusta! Millainen idea!" Poika mietteisään ja toteaa: "Sinun pitäisi varmaan pestä yksi purkki".

-Näin pitkälle sitä ei onneksi olla vielä päästy...

Kukkia kaikille äideille!

Tänään oli kaksi vaihtoehtoa mistä valita: kuvataidekerho tai yhteislaulutilaisuus. Nyt kyllä voiton veti tuo laulutuokio. Meillä on toimintakeskuksessa aika ajoin laulutuokioita, joissa eläkeläispariskunta käy laulattamassa porukkaa. Mies soittaa ja vaimo laulattaa. Parituntinen meni tosi rattoisasti. Tuli laulettua niitä tuttuja rallatuksia: kesäistä, nuoruudesta, vähän kaihomieltäkin... oi, niin ihania muistoja herättäviä kappaleita.

Mun kestosuosikkini on ollut kuulla "Nuotiotunnelmaa". Nyt sen sanat olivat ilmestyneet lauluvihkoon. Oli pakko saada ne itselleen. Voisin lauleskella salaa.... yksin kotona sitä, ettei kukaan kuule. Toivottavasti ei naapurit ainakaan. Laulu alkaa: "Nuotiolle istumaan iltaa jäin, muistikuvat menneet mun mielessäin. Liekkien hehkuvan nähdä sain ja muistin omaa nuoruuttain". Oi miten nostalgista.

Äitien päivän tuntumassa saimme kuulla myös soittajan esittämänä laulun "Äideistä parhain". Oma äiti istui pöydän toisessa päässä....salaa pyyhin kyyneltä silmäkulmasta kun kuuntelin kappaletta ja loin vaivihkaa katseeni äidin suuntaan. Kiitos äidille siitä, että olen saanut syntyä ja voinut turvata silloinkin häneen kun maailma on murjonut.

Tänään olisi ollut myös oman isäni syntymäpäivä...muistan häntä lämmöllä.

Kaikki kun ei maadu, kuten omenapuun vanhat oksat. Niistä voi sommitella vaikka tällaisen kaariportin kuten omalla mökkipihallamme on.

Tämä  ylösalaisin käännetty juurakko toimii savilintujen kotikolona...voihan sitä näinkin kierrättää

Ihana viikonvaihde mökillä on jälleen takanapäin. Kaivoimme vatukon keskeltä pari vanhaa koiranheisipensasta pihapiirin portin eteen kukoistamaan. Ehkä niistä on enemmän silmäniloa ohikulkijoille siinä kukkiessaan. Tontin takalaidassa on ennen muinoin ollut navetta, joka on tulipalossa tuhoutunut, kuulopuheiden mukaan. Ihmisillä oli ennen (ehkä joillain nykyäänkin) tapana kaivaa maan alle kaikki kaatopaikalle joutava roina. Ikäänkuin ne sinne maatuisivat. Olen löytänyt tontilta vaikka mitä rautaromua ja muuta jäänteitä entisajoilta: vanhoja saranoita, hakasia, tynnyrin vanteita, sahateriä, pyörän vanteen, kengän rajoja ym. Nyt osui kenkieni alle jotain kovaa. Siitä sitten kaivamaan maata jalkojen alta. Kappas vain, siellä oli vanha ruostunut iso keksilaatikko, säilyketölkkiä, tynnyrin vanteita, rautalankaa, kappaleiksi kulunut emaliämpäri. Viime vuonna löysin miltei samasta kohtaa pari pohjatonta emalikattilaa. Vuosikymmenien saatossa ne ei kyllä muutu maaksi, vaan ilmestyvät jossain vaiheessa jälkipolvien ihmeteltäväksi ruosteisena rautaromuna.Toivottavasti ei sentään ole mitään argeologista kaivantoaluetta. No, taitaapa tällaisia löytöjä olla maalla vähän joka talon tuntumassa.

Jokunen syksy sitten kun haravoin pihamaata, niin pihamaalla oli iso kivi, jonka luona oli lehtien joukossa räsymaton jäänteitä. En viitsinyt sormin sitä kaivella vaan vedin haravalla. Kappas... maan alle oli myyrät näköjään vetäneet vanhan räsymaton kudetta "hissiksi". Kolosta tuli metritolkulla räsymattoa. Nauratti, että nyt meni niiltä hissi. Haravointi saalis laitettiin jätekassiin ja ihan oikealle kaatopaikalle.

Kottikärryllinen kompostia tuli saaliiksi talouskompostia tyhjentäessä. Viimevuoden ruokajätökset kompostoitiin ja niitä sitten omenapuiden ja marjapensaiden juurille sirottelemaan. Saas nähdä miten tehoaa. Käymäläjätteet saavatkin sitten maatua vielä vuoden tai pari, ennen kuin arvaa sekoitella niitä mullan joukkoon ja käyttää hyväkseen. Näin ei tule turhaa jätettä, vaan kaikki menee hyötykäyttöön.

Meillä on täällä stadissakin erilaisia roskiksia. On sekajätettä varten, biojätettä varten, pahvia varten sekä lehtiroskis. Sitä vaan ihmettelen usein, että onkohan se niin vaikeata tietää mikä on pahvia, lehtiä ja sekajätettä ja mikä biojätettä. Meidän kiinteistössä kun on näet niin ekologista porukkaan, että niillä näyttää olevan biologisesti hajoavat lenkkaritkin. Heh. Näin olen päätellyt kun olen bongannut biopytystä lenkkarit. Sitten Prisman ym. muovikasseissa heitetään bioroskikseen ruoanjätteet. Joskus vaan sitten suututtaa, että jos ei osaa kierrättään, niin paras kai silloin olisi vaan laittaa roskat sinne sekajätteiden joukkoon.

Kevät on kauneimmillaan, mutta tienvierustat kuin kaatopaikkoja. Yritetään pitää itse kukin Suomi siistinä.

Sattuipa tässä tänään:

Suuntasimme iltapäivällä lähistön kauppakeskukseen ruokaostoksille.Pukeuduin lempivärini mukaan vaaleanpunaisiin asusteisiin: pitkikset, paita, jakku ja lippis ja kengät ja sukat sekä reppu eli "rouva Ruusunen". Siinä pitkää käytävää tepastellessamme mieheni kanssa, vastaan tuli keski-ikäinen mies pienessä laitamyötäisessä. Pysähtyi kohdallemme ja ajattelin mielessäni, että mitäköhän tuokin taas on kerjäämässä. Katsoi minua ihmeissään ja kysyi mieheltäni: "Onks toi vaalee sun vaimos?" Saatuaan myöntävän vastauksen, mies tuumasi:" No, voi hyvänen aika sentään". Hieman olo tuntui hilpeältä. Mitä mahtoi miehen mielessä pyöriä? Naureskelimme kotimatkalla ja tuumasimme, että voi hyvänen aika sentään.

Innostuin Tiulin kertomuksesta "Min en oo mikää Karvinen" kertomaan omia kokemuksia:

Kerran oltiin kahvilla ystävättären kanssa Stellan kahvilassa Helsingissä, kun eräs spurgu hyökkäsi vauhdilla siihen pöytään mihin aikomuksemme oli suunnata. Siihen kun oli jäänyt joltakin kahvileivän jämiä. Töksäytti meille, että "s....nan rotat!" Ihan kun ne tarjoilut olisi meitä kiinnostaneet. Nauratti vain kun äijä ahmi jätteitä pöydästä ja hiljaa hiipi takaoven kautta kartsalle.

Kerran kauniina keväisenä päivänä minulla oli laboratorioaika Kirran labraan. Hoitaja ei muistanut ilmoittaa aiemmin, että tarkoitus oli otattaa myös virtsanäyte. Tuota tutkimusta varten olisi pitänyt sitten norkoilla sairaalassa neljä tuntia. Olin hyvin sairas silloin ja edessä oli maksansiirto. En olisi jaksanut kävellä kaupungissa, joten piti vain löytää paikka jossa saisi olla rauhassa ja istuskella.Kirran pihalla ei ole penkkejä ja puistoa jossa voisi viettää aikaansa ja kahvilassa on liian pitkästyttävää istua neljä tuntia. Niinpä ajattelin etsiä lähistöltä sopivan puiston, jossa voisin kuluttaa aikaani. Suuntasin viiskulman liepeillä olevaan puistoon. Siellä hetken istuttuani kuului kioskikopin takaa ääni; että tule tyttö tänne ja otetaan huikka. Ajattelin ettei sielläkään voinut olla rauhassa. Heti piti tulla joitain juoppoja häiritsemään. Suuntasin kulkuni Korkeavuorenkadun laidassa sijaitsevaan Topeliuksen puistoon. Siellä oli kaunista, kukat kukkivat ja jokunen pariskunta sekä muutama miehenkilö lueskelivat päivälehtiä puiston penkeillä ja nauttivat lämpimästä kevätauringosta. Niinpä istahdin yhdelle penkille, toiveena saada istua siinä rauhassa kunnes voisin palata Kirralle. Hetken penkillä istuttuani, puiston poikki kulki joku pilviveikko, joka minut nähyäni alkoi kailottaa kovalla äänellä: "V...u, sulla on paskanen loppu. Häh-häh-hää. Miten sun aidsin kanssa vielä käy!"

Olin tyrmistynyt ja surullinen. Ohikulkijat ja muut puiston penkillä istuneet tuijottivat minua suut auki ja luulivat varmaan minun olevan joku aidspotilas ja tämän pilviveikon tuttu. Niin lähdin puistosta ajatellen, ettei puiston penkillä saa istua kuin ilotytöt ja juopot. Paras oli siis suunnata kulkunsa takaisin turvallisen sairaalan seinien sisäpuolelle. Siellä sitten odotin kiltisti tuo jäljellä olevan parituntisen, eikä ketään häirinnyt kommenteillaan. Olinhan kasvoiltani keltainen, elimistöni oli kuihtunut olemattomaksi. Joten ei ihmekään jos joku luuli minua aidstautiseksi.

 

Uusi "lemmikkimme": kuvattu kamerakännykällä.

Asuntomme sijaitesee kerrostalon alakerrassa. Meillä oma pieni sisäpiha, joka on aidattu ympäriinsä. Viimeviikolla isäntä istuskeli perinteisesti kyykkysillään parvekkeella poltellen tupakkaansa. Hetken siinä oltuaan, kuului sihahdus. Kumpikohan säikähti enemmän: siili vai isäntä? Parvekkeen oven edessä on porrasaskelma ja siili oli keksinyt mukavan pesäpaikan askelman alta, kun molemmat päädyt olivat avoimia. Mitäpä tuota siiliä sieltä häätämään. Pitääpähän pihapiirissä vipeltävät myyrät ja hiiret loitolla. Pitänee vaan varoa astumasta siilin päälle, kun parvekkeelle tulee asiaa.

Tämä kuva on pienistä vapunviettäjistä yli 20 vuotta sitten. (kuvan laatu hieman kärsinyt)

ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

toivoo: Tarjuska

Talven jälkeen havaitsee mökillä usein outoja asioita. Tarkemmin niitä tutkittuaan voi todeta hiirulaisten vierailleen ja pitäneen lystyä mökissä. Tässä lahjaksi saamani saunataulu, joka on kärisnyt talven mittaan. Osa materiaalista on mennyt todennäköisesti kierrätyksenä majanrakennustervikkeiksi. Pesusieni ja ns. kaljapullo ovat jääneet tosin paikoilleen. Kyseisellä ukkelilla oli taannoin hiuksiakin, mutta ehkä niistäkin on jokunen hiiri saanut lämmikettä majaansa.

Lähes kahdeksan vuotta sitten laitoin rahaa nälkäpäiväkeräykseen ja vastineeksi lahjoitukselle sai ruisleivän. Ajattelin sijoittaa tuon leipäsen vanhan mummonmökin leipäorrelle muistuttamaan entisajan toimista. Niinpä se leipä sai  olla paikallaan vuosikausia. Tosin se oli jo kovin kuivunutkin eikä siihen ihmsisen hampaat olisi enää pystyneet. Yllätys oli melkoinen pääsiäisenä kun huomio kiinnittyi orrelle ja ihmeeksemme saimme havaita leivän sieltä hävinneen. Ei löytynyt muruja eikä murron jälkiä. Tokkopa murtomieskään olisi ensimmäisenä ruisleipäämme kajonnut ellei sitten olisi ollut äärimmäisen nälkäinen. Ei murustakaan lattialla tai kaappien alla. Oli vain todettava, että nälkäiset hiiret ovat sen ahmineet. Tosin ei kai sitä päivässä tai parissa suuhunsa ole pistäneet. Olihan niillä koko pitkä talvi aikaa. Mietimme, että nälkäpäivän leipä taisi mennä todelliseen tarpeeseen eli nälkäisille metsän eläimille. Toinen puuvillasormikkaani oli raahttu kynnyslaudan kolosta puoliksi sisään ja toinen oli naulakon päällä reikäisenä eli syötynä.  Ne joutivatkin siitä sitten kaatopaikalle.

Nyt on taas aika varoa myyräkuumetta, joka on munuaisille vaarallinen. Hanskat käsiin varastoissa sekä puutarhassa. Saattaapa suusuojuksetkin olla paikka paikoin tarpeellisia. Kannattaa pestä mökkipaikalla asuintila heti kauden alussa näiltä hiirien jätöksiltä.

Eläkeläinenkin voi olla lomantarpeessa. Huomenna on potilastoverini siunaustilaisuus....surullinen tapahtuma. Sen jälkeen voimme suunnistaa mökkilomalle. Koko talvena ei olekaan käyty katsomassa mitä maalaismaisemaan kuuluu. Täytyy varmaan pakata kassiin toppavaatteita, villapöksyjä ja kumisaappaat.

Tänään vietettiin muutaman päivän ennakkoon syntymäpäiviäni. Vieraita oli kämpän täydeltä, kakun rippeitä vielä kaapissa, mutta tarjoilut näyttivät maistuvan kaikille. Voin laittaa blogiin ohjeita kunhan ehdin, niin pääsevät muutkin niiden makuun.

Iloista vapun odotusta kaikille!

Tässä sinulle ohje kevennettyyn juustokakkuun... nautinnollista pääsiäistä!

Sitruunainen juustokakku
Annoksia: 6
Valmistusaika: 25 minuuttia + hyytymisaika 24 tuntia
kcal (kJ)/annos: 170 (710)
 
POHJA:
2 rkl margariinia (rasvaa enintään 40 %)
6 digestivekeksiä

TÄYTE:
4 liivatelehteä
1/2 dl kiehuvaa vettä
1 tlk (250 g) maitorahkaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa (rasvaa 20 %)
2 sitruunan mehu ja kuori
makeutusjauhetta maun mukaan
2 valkuaista

KORISTELUUN:
ohuita sitruunan- tai limetinviipaleita
1. Peitä irtoreunaisen kakkuvuoan (halkaisija 22-24 cm) pohja leivinpaperilla.
2. Sulata rasva ja murenna keksit. Lisää keksimurut rasvan joukkoon. Painele seos tiiviisti vuoan pohjalle. Anna jähmettyä jääkaapissa noin puoli tuntia.
3. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Purista liivatelehdistä enin vesi pois ja liuota ne kiehuvaan veteen. Anna jäähtyä noin 10 minuuttia.
4. Sekoita maitorahkan ja tuorejuuston joukkoon sitruunamehu ja hienoksi raastettu sitruunan kuori. Mausta makusi mukaan makeutusjauheella. Lisää liivateliuos ohuena nauhana koko ajan hyvin sekoittaen.
5. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Sekoita vaahto varovasti nostelemalla maitorahka-tuorejuustoseokseen.
6. Kaada täyte murupohjan päälle vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia.
7. Irrota hyytynyt kakku varovasti vuoasta. Koristele kakku ohuilla sitruunan- tai limetinviipaleilla.

Muunn