Valokuvatorstain 97.kuvahaaste ja  viimeinen inspis ennen kesälomaa (9.7. - 20.8.) on Beirut-yhtyeen kappale Sunday Smile.  Jos musiikin kuuntelu syystä tai toisesta ei omalta koneelta onnistu, haasteena on silloin kappaleen nimi Sunday Smile.



"Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä salaa kuiskaa: baby I love You
Nyt tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee
-niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee."

Tämä on mummin pikku-ukko, joka saa meidät kaikki hymyilemään hassunkurisilla ilmeillään. Lapsen hymy karkoittaa kaikki maalliset murheet.

Valokuvatorstain 96. kuvahaaste.  viikon haastesana on "kuiske".



Pihlajaperhoset kuiskuttelevat pellon laidassa keskenään. Niitä oli juhannuksen aikaa liikenteessä iso lauma ja tuossa kostealla hiekalla oli varmaan mukava pitää kuiskuttelukokoontuminen.

HUOM!
Nyt on lisäksi luvassa sunnuntai-iltaan asti, 200 000-kävijämäärän johdosta arvonta, joten käy jättämässä merkkisi myös arvontapostukseeni. Jätä linkkisi tai sähköpostiosoitteesi mahdollista voittoa varten linkiksi.

Hyvää kesää kaikille ja napatkaa huikeita myrskykuvia, vaikka toivotaan enemmän aurinkoa ja lämpöä.

Valokuvatorstain 95. kuvahaaste on "Yötön yö":



Juhannukseen kuuluu monesti juhannustanssit. Silmät hieman sumeana kaikki voi näyttää hieman erilaiselta vai olisiko kamerassa ollut vika? Tässä suomalaista maaseudun juhannustunnelmaa. Juhannuspäivänä tämä traditio jälleen toistuu samassa paikassa ja tanssi se on, joka pään sekoittaa.

Pitää vielä nostaa nuo eiliset postaukseni tähän samaan sarjaan, sillä kuuluvat juuri tähän yöttömään  yöhön.




Kaikesta hauskasta ja yöttömästä yöstä huolimatta, kannattaa muistaa muutama tärkeä seikka, ettei veneessä kannata keikkua ja ehkä parempi pitää jalat tukevasti maan pinnalla.

Valokuvatorstain 94. kuvahaase:
 Viikon inspissana on "sattuma".



Se taisi olla sattuman sanelema juttu, kun kesken leivontatouhun kananmuanlaatikko tipahti käsistä, suoraan mökin lattialle. Vieressä istuvat neitokaiset ihmettelivät, että "kelle leivot, mummi kelle?" No, pienoisille piimäsuille.
Tässä tilanteessa noramaalisti ehkä hermostun, mutta nyt alkoi naurattaa ja ennen kuin tuon sotkun sain korjattua, niin piti hakea kamera, sillä tällaista kuvaa minulla ei ennestään ollutkaan. Tämä siis todella taisi olla sattuman sanelema juttu, kun tällainen haaste tälle viikolla tupsahti.
Saivatpa lapsoset mummin tekemiä vohveleita, mutta nämä munat joutuiva laskiämpäriin tämän sattuman jälkeen. Tuumasin vain, että ne taisivatkin olla hieman liian pieniä, joten ei haittaa.

Valokuvatorstain 93. kuvahaaste on "Inhimillinen tekijä".



Sinä voit olla se inhimillinen tekijä, joka voit antaa jollekin tuntemattomalle, korvaamattoman lahjan eli elämän. Kiitos tuntemattomalle!



Tässä toinen vertauksellinen kuva, jonka postasin viime viikolla, kun naapurin pikkutyttö oli löytänyt pari pesästä tippunutta linnunpoikasat ja toisen saimme  pelastettua räystäskourusta syrjään. Hieman pehmeämpään paikkaan, josta emo oli hakenut turvaan lasten leikkipaikalle, hiekkalaatikon alle. Siellä hän kävi syöttämässä pikkuistaan.

Valokuvatorstain 92. kuvahaaste on:

"Jo joutui armas aika..."



Maanantaina kuvailin Helsingin Kaivopuiston rannassa joutsenia. Niitä oli siellä aikamoinen joukko. Kesän tulon aistiin luonnosta ensin. Kukat kukkivat ja muuttolinnut palaavat. Minulle kesä on paljolti kameran kanssa heilumista. Tuntuu kuin joku kumma himo iskisi kuvaamaan eläin- ja kasvikuntaa.
Olisin voinut oleilla kuvauspaikalla vaikka kuinka kauan, mutta kamerasta loppui akut, joten eihän siitä mitään olisi tullut.



Pitänee vielä laittaa tämä kesäisen oloinen, merellinen kuva. Taustalla näkyvä Suomenlinna, on monelle kesän kohokohta ja retkikohde. Merellä seilailee paljon moottoriveneitä sekä purjeveneitä, tähän aikaan suvesta. Kyllä kaupungissakin kesän tulon aistii.
Itse olen kyllä niin kesäihminen, että tuntuu kuin itsekin heräisin talvihorroksestani.

Valokuvatorstain 91. kuvahaaste:

Meillä on synttärit! Tässä kuussa torstaiblogit ovat toimineet 2 vuotta. Runotorstain puolella on kirjoitettu satoja kauniita, karheita, syvällisiä, leikkimielisiä ja haastavia runoja. Valokuvatorstaihin osallistuneet ovat vastanneet haasteisiimme vakavien, hassujen, luovien, tutkiskelevien ja pysäyttävien valokuvien kera! Lämmin kiitos kaikille osallistujille.

Ja sitten tämänkertaiseen haasteeseen, joka on... juhlan kunniaksi...

2

Voit myös osallistua ennenjulkaisemattomalla kuvalla, joka liittyy valokuvausharrastukseesi (esim. kuvausretkiisi) Valokuvatorstain puitteissa. Hyviä inspiksiä.

Onnea 2-vuotiaalle valokuvatorstaille! Kaksin aina kaunehimpi, kuten kuvassakin. Tässä kuvani juhlan kunniaksi. Kiitos menneistä haasteista ja toivotaan monin verroin haasteita lisää. Näitä haasteita joka viikko niin jännittyneenä odotellaan.
 

 Valokuvatorstain 90. kuvahaaste:



Bloggers Unite is an initiative designed to harness the power of the blogosphere to make the world a better place. By challenging bloggers to blog about a particular social cause on a single day, a single voice can be joined with thousands of others to help make a real positive difference; from raising awareness for cancer, to an effort to better education systems or support 3rd world countries."   (Bloggers Unite - Blogging for hope)

Blogiyhteisö nimeltä BlogCatalog haastaa bloggaajat kautta maailman kirjoittamaan ihmisoikeuksista torstaina 15.5.2008. Ihmisoikeudet on osa BlogCatalogin haastesarjaa Bloggers Unite - Bloggin for hope. Mutta kuinka käsittelet aihetta valokuvan keinoin? Kuvaa ja osallistu, aikaa on viikko. BlogCatalogin haastesivulle vinkkasi Teppo.

Kullakin ihmisellä on, oikeus elämään. Kullakin ihmisellä on oikeus ihmisyyteen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Miten saisimme maailmasta niin hyvän ja karsittua epäoikeuden mukaisuuden ja alistamisen.



Ainakin osittain voi toteutua, mutta paljon on vielä saavuttamatta. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille olisi saatava vielä inhimillistä kohtelua ja tasa-arvoa.

Valokuvatorstain 89. kuva-aihe:



Valokuvatorstain tämänkertaisena haasteena on jatkaa kuvasta. Voit tarkastella maalausta isommassa koossa täällä. Assosioi vapaasti, käytä mielikuvitusta. Antoisia kuvaushetkiä.



Missä mun kultani viipyykään....ei näy, johan pitäisi olla kotona. Ovenkin aukaisin jo valmiiksi ja ei vaan kuulu kultaa kotiin. Onkohan jotain tapahtunut? Vähän kyllä tässä alkaa huolestuttamaan...

Valokuvatorstain 88. kuvahaaste on "aatteen paloa".



Vappuunkin liittyy monenlaisia aatteita. Ilmapallotkin kuvastavat omaa aatettaan. Kenen joukossa seisot?....Taidan itse seistä ainakin näiden pinkkifanien joukossa. Pinkit vaatteetkin, on mun aatteet..

ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Valokuvatorstain 87. kuvahaaste on kotimainen.

Tulipa oikein valinnan vaikeus...

Rappion estetiikkaa on Valokuvatorstain 86. kuvahaasteessa.



Tässä luonnon rappioitunutta estetiikkaa. Pääsiäistulppaanit ovat hetken kauniita, mutta pian ne rappioituvat. Katsojan silmissä kuitenkin voi vielä nähdä niiden kauneuden.

Valokuvatorstain 85. kuvahaaste:

Valokuvatorstain 84. kuvahaaste on mörkö.



Mitähän se mörkö tahtoo?....

Edit:
Oli ihan pakko lisätä tämä. Mörköllä on jo kaveri, joten jotain muuta se mörkö jahtaa...

Valokuvatorstain 83. haaste:

Haasteemme on vaihteeksi vain yksi sana, Heijastuksia. Kuten tavallista, assioida saa juuri niin vapaasti kuin lystättää.

Haasteen keksi Mezzoforten Heidi.



Heijastaa se peilikin ja mikäs siihen peiliin heijastaa? "Kerro, kerro kuvastin....ken on maassa kaunehin".

Valokuvatorstain 82. kuvahaaste:

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."



....mutta tämä lista on tärkeä, vaikka kyllä täytyy myöntää että tästä esineestäkin on tullut aivan liian tärkeä kapine. Tuo lista sisältää kaikki mahdolliset ystävien ja tuttavien numerot. Annas olla, jos sattuu hukkaamaan tuon listan kännykästä, niin sitten on tosi pulassa. Kaikkia numeroita kun ei saa haalittua luettelostakaan takaisin. Listalla kuitenkin pari numeroa on ylitse muiden. Ne ovat ICE-koodit, jotka ohjaavat lähimmäisten numeroihin, jos joudun onnettomuuteen tai hätään ja pitäisi saada läheisiin yhteys. Sen koodilistan takaa tuntematonkin tietää, kelle soittaa ja ilmoittaa tapahtuneesta.

Valokuvatorstain 81. kuva-aihe:

Helmikuun viimeinen haaste on "valinnan vaikeus". Aihetta ehdotti Maiju. Osallistumisaikaa on viikko.



Usein sitä ihmiselle tulee valinnan vaikeus, mihin aikansa käyttää. Meilläkin on "aikaa" näin paljon, mutta aina tuntuu, ettei se riitä. Tulee valinnan vaikeus, mitä jättää väliin ja mihin aikansa kuluttaa.Tänäänkin tuntui vaikealta valita, millä ajalla ehtisi vastata tähän haasteeseen. Kaikki "aikamme" olivat vääriä.

Valokuvatorstain 8o. haaste haikailee rajojen perään eli aiheena on " Jotain rajaa".



Jotain rajaa on oltava ruokailussakin. Ehkä tämä ei silti ole sitä, miltä se näyttää?

Ps, Ota osaa juhla-arvontaan, aikaa 25.2.2008 asti ja osallistua voi täällä.

Valokuvatorstain 79. kuvahaaste on yhdessä.



Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakain....

Valokuvatorstain 78. kuvahaaste on historia.
Historia tarkoittaa paitsi yhteisön menneisyyden vaiheita, myös menneiden tapahtumien kuvausta tai tutkimusta, historiatiedettä ja sen tuloksia (Wikipedia).

Lisään määritelmään yksilön. Myös yksilöllä on historia.

Valokuvatorstain haastesana tällä viikolla on historia. Miten sinä kuvaat historiaa?



Oma valintani aiheesta on Suomen elinsiirtojen historia. Myös yksilöllä on historiansa. Näissä kirjoissa olen itse osa tuota historiaa. Kirjassa on kappale sairaan roolista, jossa itse olen osa tuota hirtorian kirjaa ja lisäksi olen päässyt ihan kuvassakin mukaan tuohon teokseen. Siinä on maksansiirron saaneita, sekä "uuden elämän kätilö" Krister Höckerstedt kuvassa kanssamme.

Valokuvatorstain tuorein haastesana kätkeytyy alla oleviin sitaatteihin.

 

Yks voima sydämehen kätketty on…

On voima, mi mielet nuorentaa…

Yksi on voima ylitse muiden…

 

Haastesana on siis voima.



Löysin paperikuvieni joukosta vuosia sitten ottamani kuvan mökiltä. Tämä kuva on otettu Pekan päivien jälkeen. Ei pidä kuvitella, että juhlat olivat sen kaltaiset, kuten kuvasta voi olettaa. Tuona iltana olimme naapureiden mökillä juhlistamassa pariskunnan syntymäpäiviä, kun toinen naapuri tuli juhliin. Oli aikamoinen ukonilma ja kyselin, että olio katoksemme pystyssä, kun hän ajoi ohi. Hän ihmetteli, ettei mitään katosta nähnyt. Palattuamme illalla mökille, niin edellisen illan nimipäivien viettopaikka näytti tältä.
Mökkimme sijaistee tien laidassa ja joskus jopa tuntuu siltä, että sinnepä voisi joku trobi iskeä. Niitä on ollut muutamien kymmenien kilometrien päässä, joten olikohan tähänkin paikkaan sattunut joku sellainen myrskypyörre.  Tuolitkin taisivat olla kumossa, mutta keinu oli pystyssä. Tuo telttakatos oli pienen hetken verran vain käyttökelvollinen. Tuon nimipäiväjuhlan jälkeen sen putket olivat niin solmussa, että sitä emme enää käyttäneet.

Maan voima se kaiken muun voiman voittaa ja sille ei ihminen mahda mitään.

Tämän kertainen Valokuvatorstain 76. kuvahaaste on humoristinen.



Nuoresta iästään huolimatta, jo rahan kiilto silmissä. :)

Valokuvatorstain 75. kuvahaaste on "Kipupiste".



Eihän tämä järin kaunista katseltavaa tietenkään ole, mutta kun kerran haastettiin, niin tässäpä tämä. Tästä on tullut viimeaikoina varsinainen kipupiste, niin fyysiesti  kuin henkisestikin.
Kaupunki säästä ja priorisoi. Keskussairaala säästää ja priorisoi. Yhteiskunnalla ei ole enää halua, eikä aikaa, eikä rahaa puuttua näihin "vähäpätöisiin" ongelmiin. Täytyy olla todellinen sairaus, jota hoidetaan. Nyt on hoitoni tässä tapauksessa lopetettu, resurssipulan vuoksi. Tästä tulee pikkuhiljaa jo uusia kipupisteitä eli päänsärkyä, että mitä sitten kun tulehdus iskee? Tämä on siis tällä hetkellä, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, oma kipupisteeni.
...ja nyt se koira on älähtänyt, johon kaikka on kalahtanut. Asiasta puhutaan vielä.

Edit 17.1.2008, klo 18:20:
Moni on ihmetellyt, että mitä kummaa kuvassa on? Selvennys niille, jotka eivät ole lukeneet viimeaikaisia postauksiani tästä kipupisteestä. Kuvassa on jousihoidolla oikastavaa kynttä. Jousen on tarkoitus oikaista sisäänpäin kasvavan kynnen kasvusuuntaa. Kynnen kasvaessa nahan alle, on edessä tulehdusriski ja nyt tämä hoito on lopetettu osaltani resurssipulan vuoksi.

Valokuvatorstain 74. kuvahaaste:
Hei. Tässäpä teille jälleen pähkinä purtavaksi, hyvät torstailaiset. Haasteen nimi on "jatka kuvasta".



Ota yllä olevan kuvan herättämien ajatusten tai tuntemusten pohjalta valokuva, jonka voi tulkita olevan sisällön tai muodon puolesta yhteydessä haastekuvaan. Osallistua voit viikon ajan.

JATKUU:



Kuvassa oleva mummo muistelee nuoruuttaan ja lasten sekä lastenlasten syntymää. Miettii katoavaisuutta ja kuinka elämä sittenkin jatkuu jossain muodossa sukupolvesta toiseen.

Valokuvatorstai haluaa juhlistaa vuoden 2008 alkua kuvapeittohaasteella. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman kattava peitto osallistujien uudenvuodenpäivästä. Haaste on varattu yksinomaan tuoreille kuville. Kellonaika olisi mukava lisä. Otoksia voi tarjota linkitettäväksi viikon ajan. Valokuvatorstain seuraava haaste julkaistaan normaaliin tapaan torstaina 10.1.2008.



Uutta vuotta 2008 otimme vastaan ystäväpariskunnan luona aika "kuivissa" merkeissä. Vain pieni lasi siideriä oli juhlistamassa iltaa. Kyläpaikan parvekkeelta oli mahtava näköala ihailla ilotulitteiden loistoa, mutta kauempaa näkyvät raketit näyttivät kuvissa aika suttuisilta, joten valitsin tämän tunnelmallisen illanistujaiskuvan. Olimme autolla liikenteessä ja kotiin tullessa puolen yön jälkeen oli liikenteessäkin melko rauhallista. Jostain vielä kantautui rakettien jyske, mutta mitään ei enää näkynyt.

Oikein hyvää Uutta alaknutta Vuotta 2008 kaikille valokuvatorstain kommentoijille ja kuvaajille!

Valokuvatorstain 72. kuvahaaste on kiire



Joulun maissa on kaikenlaista kiirettä. Tuntuu, että joulu tulee aina yhtä yllättäen. Joulukortitkin pitäisi lähettää parin päivän päästä ja tässä askartelussa näyttää tulevan jälleen yhtä kiire kuin joka muukin joulu. Vielä pitäisi jokunen kortti saada aikaiseksi. Sitten on vanhojen korttien etsiminen, että kenelle sitä sitten ainakin pitäisi muistaa kortti postittaa. Tosin ei niitä kyllä satamäärin tänä vuonna lähetetä. Kiirusta siis pukkaa ja paljon muutakin kiirusta, kuin korttien teko.

Valokuvatorstin 71. kuvahaaste:
Suomi täyttää tänään 90 vuotta. Itsenäisyyspäivän kunniaksi Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on juhlava.



Itsenäisyyspäivän aattona juhlistimme myös Vapaaehtoistoiminnan kautta Suomen itseäisyyden 90-vuotisjuhlaa. Aikoinaan on myös paljon vapaaehtoisia tarvittu tätä maatamme rakentamaan ja niin tarvitaan vapaaehtoisia edelleenkin.



Liehukoon lippu juhalavasti 6.12.2007 kaikissa Suomen saloissa, 90-vuotiaalle tasavallallemme.
 

Valokuvatorstain 70. kuvahaaste on tenkkapoo.



Taisi tulla jollekin tenkkapoo, kun kaksi korkkaamatonta viinapulloa kolahti rapun kaiteeseen kassissa ja hajosi porraskäytävään tuusan nuuskaksi. Parempi ehkä maassa, kuin jumalattoman suussa, sanoo sananlaskukin. Ehkä tämä olisi ollut jo aivan liikaa ja siitä olisi voinut tulla vielä isompi tenkkapoo.

Valokuvatorstain 69. kuvahaaste.

Tämänkertainen haaste on tekstikatkelma.

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
     (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen

Valokuvatorstain 68. kuva-aihe on "keskeneräinen".



Sattuipa somasti. Tänään juuri ihmettelin tätä ainaista keskeneräistä Meilahden sairaalan aluetta. Itse "Hilton" on ollut siinä jo noin 40 vuotta, mutta tontille rakennetaan tämän tästä lisää rakennuksia. Lisäksi vanhaa sairaalaa remontoidaan jatkuvasti. Sisäänkäyntikin on muutettu väliaikaisesti aivan toiseen päähän, josta on hankalampi kulkea.
Keskeneräistä näyttää olevan hoitajiin kohdistuvat palkkaneuvottelutkin.

Valokuvatorstain 67. kuvahaaste.
Viikon haastetta ehdotti Erkka, kiitos. Tehtävänä on tutkailla yläpidon valitsemaa kuvaa ja lähteä analysoimaan, assosioimaan, tai jatkojalostamaan sitä oman kuvan kautta, kuten Erkka kommentissaan kaavailee.



Mistä tiedämme minne polkumme johtaa....Joskus se johdattaa usvaiseen tai pimeään paikkaan, josta ei ole ulospääsyä. Tuntuu kuin viimeinenkin portti olisi suljettu. Parempi kuitekin olisi, jos portti olisi avoinna ja auringon valoa olisi vain vastassa. Toivon, että tuon portin takaa voisi vielä nähdä valonkin paistavan.
Tänään tuntuu ehkä monesta tältä...ikävä päivä 7.11 liian monelle.

Valokuvatorstain 66. haasteena on näyttää toisille kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä.



Vähän noloa.... mutta näinkin voi leipurille käydä. Hyvä ettei sentään valunut taikina lattialle asti.

Valokuvatorstain 65. kuvahaasteena on portaat.



Portaat vievät Ukko-Kolille....eikä tässä vielä kaikki eli portaat jatkuvat tasanteen jälkeen vielä ylöspäin. Joka tapauksessa kannattaa kiivetä katsomaan maisemia...jos suinkin vain pääsee ylös.

Oli vielä pienoinen pakko tulla lisäämään tämmöinen porraskuva, joka ei tullut heti mieleeni ja jäi sen verran kutkuttamaan minua. Nämä portaat eivät ole pitkät, mutta ehkä kuitenkin hankalammat kavuta ylös kuin nuo edelliset. Nämä portaat vievät mökkimme uunin pankolle:



Anteeksi vaan, kun kesken kaiken portaita täällä lisäilen....ettei matka loppuisi kesken.

Valokuvatorstain 64. kuva-aihe on saaste.

Me ylläpitäjät yritämme tällä kierosti osallistua kansainväliseen blogiteemapäivään, jonka teemana tänä vuonna oli ympäristö. Virallisesti päivä tosin oli jo maanantaina, mutta aihe on taatusti ajankohtainen paljon kauemmin.



Monet ihmiset eivät osaa tänäkään päivänä vielä lajitella roskiaan oikein. Jätepisteisiin heitetään sekajätteiden joukkoon jopa vanhoja kaloja, joita on tullut pyydettyä liikaa. Arvata vain saattaa, mikä haju sellaisessa isossa säiliössä on viikkotolkulla kesäaikaan. Tältä näytti kesällä mökkipaikkakunnan roskiksella. Vanhat maalipurkit ja muut myrkkypurkit oli jätetty roskakatoksen viereen maahan. Lisäksi siinä oli iso kasa kyllästettyä puutavaraa eli olisikohan ollut pätkittyä vanhaa puhelinpylvästä. Nämä jätteethän kuuluisivat ongelmajätepisteeseen.
Ei sitä kyllä kaupungissakaan osata lajitella. Olen jopa nähnyt muka "biologisesti hajoavat lenkkitossut" meidän biojäteastiassa. Näyttää Prisman muovikassitkin kuuluvan biologisesti hajoaviin, kun niissä biojätteet lajitellaan. Voi-voi...
Pistetään kierrätys kunniaan, mutta oikealla tavalla.

Edit 1 (18.10.2007, klo 14:20): Oli vielä pienoinen pakko lisätä aiheeseen käypä kuva, joka liittyy tuohon edelliseen kuvaan.



Tämä kuva on tuon jätepisteen lähettyvillä olevalta hakkuualueelta. Sinne on joku "jemmannut" mikron ja autonrenkaat. Ne ovat olleet siellä jo vuoden verran. "Miele"stä ei ole tuolla kyllä mitään iloa... mieletöntä sanoisin.

Valokuvatorstain 63. kuvahaaste on Arki.

"On arkea elomme tää, ja kaikki mi jäljelle jää", kirjoitti hanuristi Lasse Pihlajamaa alkusäkeeksi säveltämäänsä ja sanoittamaansa lauluun  Nuoruusmuistoja.

 

Valokuvissa arki usein siistitään näkymättömiin. Nyt haemme aitoa arkea, sellaisena kuin se sinun elämässäsi esiintyy.

 

Haastesana on siis ARKI.  Näytä oma arkesi.

"Eteenpäin on elävän mieli"...Näin se menee minun arjessani. Menneitä ei kannata jäädä surkuttelemaan ja tulevista päivistä on pyrittävä ottamaan irti minkä jaksaa ja pystyy. Eteenpäin vaikka askel kerrallaan, mutta ylöspäin ja eteenpän, ei takaisin päin entiseen ole paluuta. Jokaisen pienen auringonsäteen arkinen paiste tuo tullessaan ilon nousta uuteen päivään ja ottaa sen haasteet vastaan sellaisenaan kuin ne annetaan. Arkeeni mahtuu tekemistä, välillä vain lepoakin ja ystäviä ja yhteyksien pitoa. Toki se normaali arkikin, mutta ilo ennen kaikkea tästä päivästä, lahjasta.

 

Vuorossa on Valokuvatorstain 62. haaste. Siirrymme melankoliasta valoisampiin tunnelmiin, ainakin toivottavasti. Sillä viikon haastesana on tulevaisuus. Sanaa ehdotti Kati.



Orion-lääketehdas täytti tänä vuonna 90 vuotta. Aikoinaan minäkin olin osa tätä konsernia, mutta edelleen lääkkeet kuuluvat jokapäiväiseen elämääni. Onneksi lääketeollisuuskin koko ajan kehittyy ja lääkkeitä tulee uusia ja parempia moneen eri sairauteen.

Valokuvatorstain 61. kuvahaaste:

"On olemassa kursiivinen melankolia"

       Eino Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja", Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002)

Tämän viikon haasteena on valokuvata Eino Santasen säkeen pohjalta assosioiden. Voit maistella yllä olevia sanoja ja lähteä kuvausretkelle, mutta kuvattavaa saattaa myös löytyä lähempääkin, menemättä varsinaisesti minnekään.

Tässä kuvassa on kai kursiivia ja myös malankoliaa:

"Kursiivinen malankolia"...Tulee hieman surumielinen tunne, kun syksyinen sumu ja halla kaataa elollisen kasvuvoiman kesän jälkeen. Talvi on pikkuhiljaa tulossa...
Kuvassahan tuo sumu "kursiivisesti" on laskeutunut pellolle ja aistii kylmää ilmaa.

Valokuvatorstain 60. viikon kuva-haaste on kivet.

Valokuvatorstain tämänkertainen haaste on valokuvata litteät, pyöreät, kulmikkaat, särmikkäät, järven tai meren huuhtomat, murskatut, hiotut, sammaloituneet, jäkäläiset, kotipuutarhaan kannetut, poisviskatut, käytäväksi ladotut, muuriksi pinotut, akvaarion pohjassa kyhjöttävät, lautaselle tai ikkunalaudalle asetellut, ihan missä tahansa muodossa löydetyt kivet.



Ennen vanhaan mökkejä rakennettaessa, niiden tulipesät tehtiin yleensä luonnon kivistä. Meillä 1930-luvulla rakennetussa mummonmökissä tuvassa isoista kivenlohkareista kasattu vanha uuni, joka ei tosin ole käytössä, sillä sementtisaumaukset ovat ajan saatossa murentuneet. Ennen kuin tämä leivinuuni olisi käyttökuntoinen pitäisi kaikki kolot ja saumat laastia uudelleen.



Sen verran oli vaikeata valita, jotta laitoin myös tällaisen polulta mullan seasta löytyneen vanhan myllynkiven, joka hoitaa hyvää virkaa muurikkapannun alusena.

Valokuvatorstain 59. kuvahaaste on klassikko.



Olisikohan nämäkin tavallaan aikamme klassikoita?

Valokuvatorstain 58. kuva-aihe on tällä viikolla lapsi.



Kesän riemuhetkiä. :)

Valokuvatorstain 57. kuvahaaste:

Valokuvatorstaissa kootaan tällä viikolla digitaalista kuvapeittoa. Tarkoituksena on, että osallistujat kuvaavat viipaleen elämästä laukaisemalla kameransa yhtäaikaisesti lauantaina 1.9. kello 11.00  tai ainakin mahdollisimman lähellä h-hetkeä.

Aamupäivän myrkkypläjäys:


valokuvatorstain 57. kuva-aihe, kuvattu lauantaina 1.9.2007, klo 11:04

Edit 1.9.2007, klo 20:40:  Kuva, jossa on pilleriboxini, kun joku ihmetteli, että mihin ne laitan. Tosin kansi siinä kulkee mukana päivästä toiseen, kun en viitsi laittaa viikon lääkkeitä kerrallaan vaan joka aamu sama homma ja sama boxi. Tuo keltainen on säilytyspussukka, jossa on pienemmät lääkepurkit ja irtonaiset lääkkeet foliopakkauksissa. Hyvä matkapakkauksenakin.




Näin aloittaa, mä päiväni saan...eli aamupäivän pakolliset myrkyt, jotka otan päivittäin kaksi kertaa n. klo 11:00 ja toisen kerran iltasella klo 23:00 maissa. Silloin kun on laboratorionäytteiden ottopäivä, niin lääkkeet tulee ottaa vasta näytteenoton jälkeen ja pitoisuus mitataan 12 tunnin päästä edellisestä lääkkeiden otosta. Lääkkeet siis pitäisi ottaa jatkuvasti samoihin aikoihin päivästä, jotta veressä tämä pitoisuus säilyisi tasaisena ja siten mahdolliset hyljinnät voitaisiin ehkä välttää. Kukaanhan ei tiedä, pärjääkö elimistö ilman näitä hyljinnänestoon tarkoitettuja lääkkeitä, mutta en kuitenkaan tahdo olla siinä mielessä koekaniinina, että kokeilisin tuota.

Vähän ennen tuota lääkkeiden ottoa oli edessä keittiön siivous eli mikään ei ole sen ärsyttävämpää, kuin aloittaa aamukahvin juonti tiskikasan ja sotkuisen keittiön keskellä. Vaikka kaikkialla muualla olisi kaaos ja tavarat lojuisivat ympäri kämppää, niin keittiössä päiväkahvit aloitan "puhtaalta pöydältä". Tosin otin kuvan aamukahvistanikin, mutta tämä tässä on kuitenkin se asia, josta ei saa laistaa aamulla klo 11 maissa ja aamukahvilla ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä elämässä kuin hengissä pysymisellä. Mukavaa päivänjatkoa kaikille.

Valokuvatorstain 56. kuvahaaste on UNI



Voi katti minkä teit???
Tintiltä hengen veit.
Nyt tintti nukkuu ikiunta...

Valokuvatorstain 55. kuva-aihe on "kas kummaa".



Lomamatkalla voi nähdä kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten asuntoauton perässä vedettävä puolikas henkilöauto. Auto oli näköjään poikkastu etuovien ja takaovien välistä ja siinä oli todennäköisesti laitettu peltiä siihen tyjän päälle. Siinä varmaan on oiva peräkärry. Nappasin kuvan auton ikkunasta, kun ajoimme tämän yhdistelämän perässä taajamassa. Kurvissa sai hieman näkyvyyttä paremmin, mutta tuo auton sivuosa hieman häiritsi kuvaamista.

Valokuvatorstain 54. haaste on tuore



Tuore isä syöttämättä "tuoreelle" vastasyntyneelle esikoiselleen vastalypsettyä tuoretta äidinmaitoa.

Valokuvatorstain 53. kuva-aihe on tanssi.



Tangon taikaa v. 2004 Seinäjoen tangomarkkinoilla, jossa olimme ensimmäistä kertaa. Sain 50-vuotispäivälahjaksi majoituksen kahdelle sekä lippuja tanssitapahtumiin ja konsertteihin. Tämä oli kokemuksen arvoinen tapahtuma ja tekisi mieli mennä uudelleen, mutta se vaatii rahaa aika paljon.



Tässä kuvassa jopa näkyy katutanssiin osallistuneita. Onhan se jännä kokemus, kun voi tanssia keskellä valtaväylää, joka ei kyllä normaalioloissa tulisi kuuloonkaan.

Valokuvatorstain 52. haastesana on "jäätelökesä".



Muistan kai moniakin jäätelökesiä, mutta tämä kesä tulee mieleen siitä, että nyt on sitten niin sanottu tavallinen jäätelö kielletty proteeiinin sekä kalium ja fosforirajoituksen vuoksi. Nämä jäätelöthän soveltuvat myös laktoosi- ja maitoallergisille Saan siis tästä lähtien syödä näitä kaura- ja soija-, sekä riisipohjaisia jäätelövalmisteita, joihin ei ole käytetty lainkaan maitoa. Tosin ei nämäkään hassummalle maistu, mutta kaipaan silti mansikkajäätelöä sekä rommi-rusinajäätelöä. Täytyy varmaan joskus "salaa" niitkin maistella, kun ei tavakseen ota.
Verrattakoon tässä vielä noita eroja eli tavallisessa kermajäätelössä on 100 mg kohti kaliumia (K)190mg, fosforia ( F) 120 mg ja proteiinia (Prot) 3,9 g. Soijajäädykkeissä eli Tofussa ja sen kaltaisissa tuotteissa tuo määrä on K 157mg, P 41mg ja prot. 2,5g. Kaurajäädykkeissä, kuten Oatlyssä vanilijanmakuisessa jäätelössä taas vastaavat määrät ovat K 40 mg, P 25 mg ja prot. 1,0g. Suklaajäätelössä vastaavasti on kaliumia paljon runsaammin eli 100 mg.  Tofu-Ice-nimisessä soijajäädykkeessä on kaikista vähiten vastaavia aineosia eli kaliumia 1,4mg, fosforia 5 mg ja proteiinia 0,6g. Tuotemerkkien erot johtuvat erilaisista raaka-aineista sekä resepti eli käytetty soijamäärä poikkeaa eri firmoilla. Kaikkeen vaan täytyy tottua, jotta eläminen olisi helpompaa ja oireettomampaa.

ps. Tosin ei tämä ole mikään myyntipuhe, mutta jos jollain muullakin on vastaavia ongelmia, niin siksi tätä tässä selvitin. Lisää aiheesta on saatavilla tietoa Musilin Munuaispotilaan ruokakirjasta, jota myy Munuais- ja maksaliitto ry.



Edit. Tämä oli vielä pakko lisätä aiheeseen sopivana. Tämän kuvan olen ottanut noin 27 vuotta sitten. Tällaisia jäätelökesiä muistaa kaiholla.

Tämän kertainen valokuvatorstain 51. haaste on ääni


kuulolaite

Itselleni tuli mieleen aiheesta todellakin ääni. Toisille tuottaa hankaluuksia kuulla tiettyjä ääniä. Itselläni on ongelma kuulemisen kanssa. Äänen kuulemiseen tarvitaan erityinen kuulokoje, joka vahvistaa tulevan äänen kuulemista. Tosin aina se ääni ei tunnu mukavalta korvassa. Silloin kun joku huutaa oikein kimeällä äänellä aivan korvan vieressä tai pitää siinä korvan luona muuten jotain ääntä. Joskus on hyvä vain laittaa tämä "varakorva" kiinni ja nauttia hiljaisuudesta. Tosin äänen kuulemiseen vaikuttaa myös toisen osapuolen puheääni ja tapa avata suuta puhuessaan. Huuliltalukutaito auttaa asiaa, mutta kaikkien ihmisten huulilta ei ole niinkään helppo lukea. Puhujan on hyvä asettautua huonokuuloisen eteen punumaan niin, että kuulija voi nähdä hänen huultensa liikkeen samalla kuin yrittää kuunnella kuuluvaa ääntä. Näin ainakin osa puheesta tulee ymmärretyksi tai asian tuttuuskin vaikuttaa ymmärtämiseen huulilta luettaessa.
Yhä useampi nuorista ja aikuisistakin käyttää mp3-soittimia, joiden kyllä pelkään itse vaikuttavan nuorten kuuloon. Ääni tulee suoraan kuuloelimeen ja myöhemmin voikin sitten olla ongelman huonokuuloisuus, myös konsertit vaurioittavat kuuloa, varsinkin jos kuuloa ei suojata.

Täytyy tähän lisätä tämä toinen äänilaite, jota käytetään korvassa kännykän sijasta. Tämä on siis bluetooth-laite. Autoissahan on tullut jo ajat sitten kielto, ettei kännykkään saa puhua ajon aikana. Tällaisen laitteen sitten mies osti itselleen synttärilahjaksi lahjarahoillaan. Hyvä varmaan siihen tarkoitukseen, ettei ajon aikana tarvitse rämplätä puhelinluurin kanssa. Tänään juuri kaupungissa eräs kuski ajoi vastaantulevien kaistalle ja jäi siihen liikennevaloihin seisomaan puhuen samalla kännykkään, kunnes huomasi olevansa väärällä kaistalla. Luuli kai kadun olevan yksisuuntainen ja kaksikaistainen. Näin voi tapahtua kohtalokkaita virheitä.


bluetooth-laite

Sittenpä se vasta ikävää olisikin, kun ääniä ei enää kuulisikaan. Olen senkin kokenut aika läheltä ja tosi kurjalta tuntui. Kiva kun voi jälleen kuulla erilaisia ääniä ja yksi mitä edelleen jaksan ihmetellä on lintujen äänet, joita en ennen kuullut  (paitsi variksen tai lokkien ääniä).

Valokuvatorstain 50. kuva-aihe on tällä viikolla kone.



Vanha kunnon pulsaattorikone ja pikkulinko ovat kesämökiellä oivia apuvälineitä, etenkin kesäloman aikana. Meillä on vanha pulsaattorikone, joka on ostettu sähköliittymän hankinnan jälkeen paikalliselta realisaatiomyymälästä. Linkokin löytyi edullisesti jostain itsepalvelukirpputorilta. Näillä koneille sekä muutamalla vesisaavilla saa puhdasta pyykkiä pyöritettyä mökin pihapiirissä. Koneesta valutetaan vesi johonkin isompaan saaviin ja sitten tyhjennetään siitä. Pian tämä mökkilysti sitten alkaa.

Tosin huomen aamulla olisi pyykkitupa, mutta täällä kaupunkiolosuhteissa toimitaankin jo vähän nykyaikaisemmin eli kaksi automaattikonetta, sähkölinko ja kuivausrumpu sekä kuivaushuoneet. Siten saa pyykin mankeloitua vielä suoraan kaappiin.

Valokuvatorstain 48.aihe:

"Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."



Myös minulle kukat ovat rakkauden ja elämän ruokaa. Tässä osa 50-vuotispäivän muistoistani.



Rakkaudella kummityttärelle tekemäni kesäinen kukkaseppele viime kesänä mökillä.

Valokuvatorstain 48. kuva-aihe on yksi. Valokuvatorstai täyttää siis 1-vuotta! Onneksi olkoon!



Meillä on vain yksi elämä. Kuitenkin voit antaa jollekin vakavasti sairaalle ihmiselle toisen mahdollisuuden elinluovuken kautta. Sinulla on tämä yksi mahdollisuus...älä jätä sitä käyttämättä, sillä kuolemasi jälkeen enää itse et niitä elimiäsi tarvitse.



Lisäksi tässä vielä yksi ruusu kaikille elinluovutuskortin täyttäneille sekä ruusu 1-vuotiaalle Valokuvatorstaille! Kiitos ja Onnea.

Valokuvatorstain 47. aihe:

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."



Tämä oma satamani taitaa olla vuosikausien ajan ollut (ja tulee olemaankin) sairaala. Välillä olen kuin satamassa lepäävä laiva, mutta sitten taas uusien voimien saattelemana jaksaa elämän merelle lähteä seilaamaan. Rakennuksen toisen kerroksen parveke ja osasto ovat olleet aikoinaan elämäni lähtevien laivojen satama, josta ikään kuin uudesti syntyneitä ihmisiä on saanut aloittaa uusin purjein ja mahdollisuuksin seilaamisen elämän suuressa seikkailussa.

Valokuvatorstain 46. kuva-aihe on tällä kertaa camp eli wikipedian mukaan:

Campiksi kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä.

Oli hieman vaikea aihe taas, mutta onkohan tämä yhtään sitä mitä haettiin? Tämä kuva on eräiltä 50-vuotispäiviltä jolla tällainen "tyttökuoro sekä tanssiryhmä" esiintyivät.Tämä toisenlainen tanssiryhmä tosin oli ainoastaan tähän tilaisuuteen suunniteltu ohjelmanumero ja näin ollen ainutkertainen esitys. Tyttökuoro esitti mm. Paula Koivuniemen kappaleen: "Aikuinen nainen mä oon...."

Valokuvatorstain 45. kuva-aihe on "tyhjä"...



Onkohan tämä tyhjä vai tyhjää täynnä?

Viime vuoden kuuma kesä verotti vedensaantia monin paikoin. Niinpä myös meidän mökkimme ns. arkkukaivo, johon tulee lähteestä vesi, oli loppukesästä tyhjä. Samoin olivat myös sadevesiastiatkin. Toivottavasti tänä kesänä ei käy sanoin, sillä on ikävää kantaa naapurista saunavedet. Naapurissa on isot kaivot, kun siellä muinoin on ollut sikala ja vesi yleensä riittää. Juomavettä onneksi saa kirkonkylästä marketin hanasta.

Valokuvatorstain 44. kuva-aihe on tällä kertaa kielteinen sana eli EI:...



Minua EI saa kuvata...pois kamera ja heti!

Valokuvatostain 43. kuva-aihe on tällä viikolla mikrokosmos. Tosin aika vaikean tuntuinen aihevalinta, mutta yritetään...



Jättiläisen silmin maailmaa katselen. Mitä kumman pieniä laatikoita tuolla alhaala näkyy? Missäköhän ollaan menossa....Taitaa siellä jotain kosteaakin olla näkyvissä.

Valokuvatorstain 42. kuva-aiheena on tällä viikolla kasvu:



Onko hyvä vai huono asia, että oluen tuotanto ja myynti yhä kasvaa? Kasvavassa määrin on myös monet alkoholistakin johtuvat maksasairaudet....muista sairauksista puhumattakaan.

Maksansiirrostakin hyötyvät vain hyvin pieni osa alkoholikirroosiin sairastuneista. Suurin osa kasvavista maksasairauksista, johtuu muista kroonisista maksasairauksista.
Tällainen tie on erittäin raskas kulkea ja se vaatiin selviytyjältä paljon uskoa tulevaan sekä täydellistä alkosta pidättäytymistä.

Musilin lehdessä (Elinehto)ollutta tietoa "Kenelle maksansiirto?"

Alkoholimaksakirroosi

on ollut viidenneksi yleisin syy maksansiirtoihin Suomessa, siirroista noin 7 % on tehty alkoholikirroosin vuoksi. Muualla Euroopassa ja Amerikassa alkoholin käyttöön liittyvä alkoholimaksakirroosi on tavallisin maksansiirron aihe.

Kun entiselle alkoholistille tehdään maksansiirto, on juomattomuus aina ehdoton ja tärkeä edellytys hoidon onnistumiselle. Ennen siirtoon ryhtymistä arvioidaan, tarvitseeko potilas uuden maksan, parantaako maksansiirto ennustetta ja pystyykö hän olemaan juomatta siirron jälkeen. Maksansiirtoa voidaan harkita henkilölle, jonka tauti etenee vääjäämättömästi käytön lopettamisesta huolimatta.

Alkoholimaksakirroosiin liittyy usein vaikea alkoholin aiheuttama sydän- tai aivosairaus, joka estää maksansiirron.

Valokuvatorstain 41. kuva-aihe on armo. Tosin olen vähän loman vuoksi viimemetreillä mukana, mutta vielä ehtii....



Pikaisesti jouduin mökillä miettimään aiheesta kuvaa. Tuosta oven yläpuollella olevasta vanhasta taulusta tuli mieleeni armo. Kaikkiahan muistavat tutun laulun, jossa lauletaan: "Suojaa Herra kotini, anna sille armosi. Anna olla enkelein, vartijana kodillein".

Niin monta kertaa olen saanut kokea tuon armon ja joka päivä on minulle armoksi annettu. Toivotaan näitä armon lahjoja vielä runasain mitoin lisää.

Valokuvatorstain tämän viikon aine on "kaunein sana".

Kuva on erään rakkaustarinan alkutaipaleelta:


Kaunein sana: R A K K A U S

Rakastan sinua elämä...

Kaunein sana....onpan tosi vaikea valinta. Mieleen tuli ensin elämä. Elämä on minulle ainakin kaunis, rakastan elämää.. Mielessä myös terveys...Rakastan olla taas terve. Lapsen ensimmäinen sana; äiti. Äiti tuo ajatuksia mieleeni ja rakkauden. Äidin rakkaus....kaikki se kestää, kaikki se kärii. Äidin rakkaus ei koskaan katoa..  Lähimmäisen rakkaus...lähimmäisen  joka rakastaa toista ihmistä niin paljon, että voi luovuttaa elimiään toisen hengen pelastamiseksi. Rakkaus luontoon ja kaikkeen elävään. Elämä on rakkaus. Olkoon ihmisellä nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä olkoon rakkaus. Avioliitto ja rakkaus...perhe...koko luomakunta..

RAKASTAN SINUA ELÄMÄ

Päättyy yö, aamu saa.
Uusi päivä kun kirkkaana koittaa.
Sulle oi, kotimaa,
sävel kaunehin tuulessa soittaa.
Rakastan elämää,
joka uutena aamussa aukee.
Rakastan elämää,
joka uupuen illassa raukee.

Kirkkahin päivä ei,
aina prahainta loistetta suone.
Unelman usein vei,
eikä ystävä lohtua tuone.
Rakastan elämää,
joka kyynelten helminä hontaa.
Rakastan elämää,
joka myrskyihin tietäni johtaa.

Jäänyt on päivän työ,
ilta varjoja tielleni siirtää.
Kaupungin sydän lyö,
valot laineille siltoja piirtää.
Rakastan elämää,
joka nuoruuden haaveita kantaa.
Rakastan elämää,
joka muistojen hetkiä antaa.

Elämää rakentaa,
sitä tahtoisin uudeksi luoda.
Elämää parantaa,
todeks' haaveita kauniita suoda.
Rakastan elämää,
joka toivolla mieleni täyttää.
Rakastan elämää,
joka voittoihin tien mulle näyttää.

(säveltänyt: E. Kolmanovski)
(suomentanut: P. Salonen)

Valokuvatorstain 39. aihe on kodikas, kotoinen:



Saanko esitellä makuuhuoneemme. Se on mieleiseni....kodikas ja kotoisakin. Siellä on parisängyn omalla puolellani sähkösäätöinen sängyn pohja, jonka hankimme muinoin, kun selkänikamani oli luhistuneet ja en päässyt omin avuin vuoteesta ylös. Alkujaan oli käytössä kunnallinen lainasänky, joka oli myös sähkökäyttöinen ja yöllä jos minulle tuli hätä, niin tartuntapihdeillä yritin huitoa miehen puolikasta metrin päästä omasta sängystään auttamaan. Oli se sitten hankalaa. Viimein päätettiin ostaa sänky ja tästä säätöpohjasta olen hyötynyt kovin paljon. Tosin entinen tuttavani sanoi: "Mitä ihmettä sinä teet yli 10 000 mk maksavalla sängyllä? Sillä rahalla pääsisi Austraaliaan". Höh...pääsisi Austraaliaan, jos pääsisi edes kävelemään. Mitä minä Australiassa tekisin. Päivät pitkät kuluivat sängyssä, odottaen miespuolista kotiin. Äiti kävi päivällä katsomassa että pärjään, keitti aamukahvit termariin, laittoi tv: n päälle ja siten pärjäsin ruhtinaallisessa sängyssäni iltapäivään asti, kunnes perhe tuli kotiin. Kumpi olisi ollut tärkeämpi...sänky vai matka? Minulle sänky....sillä siinä vietin suurimman osan ajastani vuorokaudessa ja sen piti olla sellainen, että siinä pystyi viettämään sen ajan ilman lisäkipuja. Nikamat kun olivat selkärangasta nurtuneet kortisonin vaikutuksesta ja pitkästä sairaalamakaamisesta.

Nykyäänkin on mukava huonolla selällä istuskella sängyn selkänoja ylhäällä ja lukea päivän lehteä tai tehdä siinä muuta tarkkuutta vaatiivaa hommaa.  Yksi josta en luopuisi....on tämä kotoinen sänkyni.

Valokuvatorstain 38. haaste on "ajatuksen voimalla".



Ajatuksen voimalla... jokainen aamu ja ilta jaksan päivästä toiseen, vuodesta toiseen, ottaa elintärkeät lääkkeeni. Ajatuksen voimalla....uuden elämän jokaisesta kallisarvoisesta päivästä haluan nauttia mahdollisimman pitkään. Tosin voi tulla taas hetki, jolloin ajatuksen voimalla otetut lääkkeetkään eivät auta, mutta sitten taas pitää ajatuksen voimalla ammentaa toivoa jostain muusta asiasta. Ajatuksen voimalla mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Myrkkujähän nuo lääkkeet ovat....solumyrkkyjä, mutta ajatuksen voimalla....
Jos voisin ajatuksen voimalla muuttaa todellisuuden, niin ajatuksissani toivoisin, että potilaan oma keho ottaisin  vieraan elimen vastaan, ilman noita solumyrkkyjä...sopeutuisi siihen ja rupeisi heti isännäksi. Ajatuksen voimalla siten ei tarvitsisi syödäkään noita muita vaivoja aiheuttavia lääkkeitä, vaan tulisi ilman niitä toimeen.

Valokuvatorstain 37. kuva-haaste on tällä viikolla sininen.



Tällaisissa kesäisissä tunnelmissa osallistun tämän viikon valokuvatorstain haasteeseen. Kuva on otettu pari vuotta sitten 30-vuotishääpäivälahjaksi saadulla Helsingin edustan saaristolounasristeilyltä... paatin kannelta. Tämä kunis pieni luoto mökkeineen sijaitsee aivan kaupungin tuntumassa lähellä Helsingin keskustaa.  Sininen taivas ja meri ja taustan puutkin näyttävät sinisiltä. :)

Valokuvatorstain 36. haaste on vastakohdat:



Tällä kertaa ajattelin osallistua tällä kuvalla valokuvatorstain haasteeseen. Vastakohtana on iso Nalle Puh ja pikkuinen Nasu. Isommat ikään kuin suojelevat pienempiään...niinhän sen pitäisi olla, kuten vahvemmat heikompiaan.

Valokuvatorstain 35.aiheena  on ystävä:



Oomme yhdessä kulkeneet laaksot ja vuoret....

Valokuvatorstain 34. aiheena on kengät



Saisiko luvan?

Tämän viikkoisen valokuvatorstain aiheena (eli 33. aihe) on sattuma:



Sattumalta ostettu homeinen eli pilaantunut juusto. Tässä juustossa oli punainen muovi päällä, joten sattumoisin ei voinut arvata mitä sisältä paljastuu. Onneksi meijeri korvasi ikävän yllätyksen. Tokkopa homejuuston ystävätkään ihan tällaisesta pitäisivät?

Valokuvatorstain 32. haasteen aihe on ponnistus:

Valitsin tänään tämän aihekuvan, koska se tuntui sopivan juuri tuohon ponnistukseen. Elämä vaatii ponnistuksia eteenpäin. Pitää vain jaksaa.



Aamupäivän laskujenmaksu vaati taas ponnistusta. Mitenkä pienituloisen puolison ja eläkeläisen monisairaan rahat riittävät taas kokonaisen kuukauden eteenpäin. Ainaista sumplimista: mitä maksaa ja jättäisikö jotain maksamatta. Toki niinkään ei voi tehdä, joten sitten pitää säästää aina jossain muussa, kuten elintasossa ja yleensä se tarkoittaa jokapäiväistä ruokaa.
Ponnistusta myös tällä kertaa vaati laskujenmaksussa senkin asian huomioiminen, että laivamatka Tukholmaan on maksettu viikonpäähän tapahtuvalle risteilylle lastenlasten kanssa ja siellä tarvitaan myös rahaa. Täytyy ponnistella viikko eteenpäin törsäämättä turhuuksiin. Mitenköhän sekin onnistuu. Elämässä onnistaa, kunhan jaksaa ponnistaa...

Kelalata tulleen tiedotteen mukaan kansaneläkkeeseen oli tullut indeksikorotus. Laskin mitä se käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että saan 1, 82 euroa kk:ssa enemmän käteen kuin viime vuoden lopulla. Saan käydä  yhden kerran esim. assan vessassa sillä rahalla tai kahvikupposen kaupungilla käydessäni. Parannusta sekin.

Tuntuu nurinkuriselta, että mies ponnistaa työssä koko kuukauden ja laskujen jälkeen rahat ovat loppu. Taas todettakoon: Elämä on....

Valokuvatorstain 31. haaste on tällä viikolla Miksi?


Hyvä kysymys: MIKSI?
Miksi täytttää elinluovutuskortti? Siksi,  ettet veisi elimisiäsi taivaaseen, sillä taivas tietää, että niitä tarvitaan täällä.
Suomessakin odottaa jatkuvasti moni uutta elintä sairastuneen elimen tilalle. Kuolemamme jälkeen meillä olisi mahdollisuus luovuttaa elimiämme toiselle sitä tarvitsevalle. Miksi? Siksi, ettemme enää itse sitä silloin tarvitse. Tosin vain aivokuolleiden elimiä voidaan käyttää, mutta kuka se ennalta tietää miten täältä lähtee. Miksi täyttäisin elinluovutuskortin? Siksi, että läheisten on vaikea esim. onnettomuuden sattuessa pohtia asiaa, jos heiltä tätä kysytään. Miksi? Siksi, että on hyvä selvittää läheisen kanta jo hänen eläessään, onko hän halukas luovuttamaan elimiään niitä tarvisevalle.
Miksi tätä kirjoitan? Siksi, että itse olisin menehtynyt jo 16 vuotta sitten ilman tätä elämän Lahjaa. Miksi syön hyljinnän estolääkkeitä joka päivä? Siksi, että pysyisin hengissä ja ettei kehoni alkaisi hylkiä tätä uutta elintä. Miksi kiitän päivittäin tästä lahjasta? Siksi, että olen onnellinen tästä elämästäni ja lapsenlapsistani ja jokaisen päivän uudesta aamusta.

Miksi et allekirjoittaisi korttia jo tänään? Miksi kannat turhaan huolta kelpaako elimesi luovutettavaksi? Lääkärit sen osaavat kiperän paikan tullen arvioida, joten ei siitä tarvitse itse huolta kantaa.

Olisi ollut niin paljon kysyttäää, Miksi?

Edit 1:(19.1.2007, klo 11:54):

Miksi et kysyisi uutta elinluovutuskorttia jo tänään. Sillä niitä saa nykyään useimmista ravintoloista, kahviloista ja huoltamoista, apteekkien lisäksi. Miksi, et  yhtä hyvin voisi soittaa Munuais- ja Maksaliiton Lahja Elämälle puheimeen ja tilata vaikka isommalle porukalle, esim. työyhteisöön elinluovutuskortteja? Miksi vaivaat päätäsi oletko liian vanha? Siirtoelimiä voidaan siirtää iäkkäämiltäkin henkilöilöiltä, kunhan ne ovat siirtokelpoisia. Miksi sitäkään mietit, sillä kyllä ne tutkitaan, ennen kuin niitä siirretään kenellekään. Huonoja elimiä ei oteta talteen. Ethän sinä sitä voi tietää...joten pieni lappu lompakossa ja viisaammat sitten päättävät aikanaan. Miksi, et itse luovuttaisi, sillä kuka tahansa ja koska vaan, voi itse myös sairastua vakavaan maksasairauteen ja tarvitsee tätä Elämän Lahjaa. Miksi et lukisi aiempaa postausta, jossa olen vastannut moniin elinsiirtoon koskeviin epäselviin kysymyksiin...Miksi et katsoisi myös täältä?

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on avara.



Tämä kuva on otettu miehen ollessa kuumailmapallolennolla eli v. 2003 jossain välillä Nurmijärvi- Mäntsälä. Avaralta näyttä yläilmoista katsottuna.

Valokuvatorstain 29. haasteen aihe on epäonnitunut kuva.
Tarkoitus oli kuvata kuutamoa, mutta siitä ei tullut aivan sitä mitä piti. Ensinnäkin jonkun rähmäkäpälän sormi on aivan väärässä paikassa eli linssin edessä. No, tällaita sattuu.



Joo, on se täysikuu kuitenkin.

Valokuvatorstain 28. haasteaihe on: (sanaton ) Tarina

Minun sanaton tarina:
(Kuvat hieman heikkolaatuisia, kun en paremmin osannut niitä suurentaa kännykkäkuvista).









Loppu hyvin...kaikki hyvin. :)

Valokuvatorstain 27. haaste pohjautuu Juice Leskisen kokoelmasta: "Ei elämässä selviä hengissä"

EI ELÄMÄSSÄ SELVIÄ HENGISSÄ...

Raittiushenkilö raittiustuolissaan
sinusta on muka huolissaan.
Se kutsuu sinua hulttioks,
ja väittää, että maksasi sanoo poks!
Däng, däng!
Mutta kyllä se kestää koko elämän!
Ja ainakaan missään jengissä, et elämässä selviä hengissä,
ei elämästä selviä hengissä...

Valokuvatorstain 26. haaste on kaamos



Niin synkkää ja pimeää. Tänään kävellessäni potilasjärjestön kokoukseen vettä satoi ja Helsingin keskusta näyttä järin ankealta. Sanomatalon ja Kiasman tuntumassa oli vanhan makasiinin kohdalla työmaata ja katuosuudella saastuneen maan puhdistusta. Voiko tämän masentavamman näköiseksi kultturiympäristömme enää tulla?

Valokuvatorstain 25. aihe on valkoinen.



Maaseudun lumi on valkoisempaa kuin kaupungissa. Kaupungissa lumi on nokista ja harmaata. Keväällä lumessa näkyy kaupungissa koiran jätökisiä, jotka eivät kyllä mitenkään kaunista lumista maisemaa. Mökillä ei näitä ongelmia ole ja lumi on puhtaan valkoista, jota voi vaikka sulattaa saunavedeksi tarvittaessa.  Maalla puut saa kauniit lumipeitteet oksilleen. Tässä kuva maaseudulla sijaitsevasta mummonmökistämme.

Valokuvatorstain 24.haaste on valmis



Maksansiirtoleikkaus on valmis. Valmis uuteen elämään jatkoajalla. Olen valmis ottamaan haaseen vastaan toiveikkain mielin teho-osastolla.

Valokuvatorstain 23. aihe on "hylätty".



Hylätty sydän lojui tien reunustalla loppukesästä....Toivottavasti ei suurempia sydänsuruja....