Toki ei ihan kaikki näytä kelpaavan lehtokotiloille ja liljakukoillekaan tai sitten ehkä syövät mieleisensä ensin. Tässä kuitenkin vielä kukkivia pihakukkiani.



Viikolla ostin kaksi jalohortensiaa Tarjoustalosta, kun siellä oli edullisia äitienpäiväkukkia ja hortensioita. Samalla ostin sen ruusun synttäreitä juhlivalle mummin murulle.



Tätä minä jaksan ihailla joka kevät pihamaallani. Punaisia sydämiä nipussa roikkumasssa. Toivottavasti ei lehtokotilot tähän kukkaan mielly. Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä....mitä sen on väliä? Kyllä sillä on väliä.
Taikapeilikin lauloi ennen näin, että:

"Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä,
mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä,
että sinulle riittää
kun hän tulee käymään
edes silloin kun tykkää,
vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä."



Pikkusydämet sen kun jaksavat taas kasvaa ja levitä.



Vuohenjuuren kukkia tuli taas vain muutama. Jostain syystä ne eivät jaksa tuossa portin pielessä kasvaa. Pihapiiriin en ole kauhean paljon panostanut, sillä nuo ötökät vievät vähän intoa. Ei oikein kiinnosta kovin kukkia laittaa, jos tuholaiset pistävät ne oitis poskeensa. Pihalla on myös köynnösruusuja, mutta ajattelin ottaa ne pois, sillä ne kasvavat niin korkeiksi ja niissä on niin yksinkertainen kukkakin vain. Ostin joku aika saksalaiskaupasta muutaman vaalenpunaisen ryhmäruusun, jonka ajattelin istuttaa niiden tilalle. Vielä odottelevat urakointia.

Mökillä kasvaa tuuhea humalaköynnös ja samankaltainen on myös kotipihalla kaariportissa, mutta se tekisi kyllä mieli nyt hävittää. Tulee taas aika lähteä lomailemaan, niin silloin humala jää oman onnensa nojaan ja tuppaa tekemään pihasta viidakon. Kasvaessaan nopeasti, humala saattaa kivuta jo yläkerran parveketta kohti ja se ei ole ihan kiva asia.  Taitaa olla vaan niin, ettei sitä aivan helpolla saa karsittua. Ne juuret kun iskostuvat maaperään niin tiukkaan, jotta ovat ehkä mullan alla jo parikin metriä menossa jalkakäytävää kohti. Pitäisi koko piha myllätä ja aina joku alku jostain nousisi. On kai siihenkin omat konstit eli tukahduttaa alut muovipusseilla, mutta hommansa siinäkin.



Välillä mietin, että mitäs jos portin pielessä kasvaisi vaikka jalokärhöä tai jotain muuta kaunista kärhöä. Kevät saa puutarhaunelmia aikaan. On ainakin mukavaa suunnitella.

Kevään koittaessa sitä innolla odottaa, että mitä kaikkea kukkaloistoa sitä jälleen pihapiiriin ilmaantuu. Sitten yht'äkkiä taas huomaa, että liljakukot ovat päässeet lempipuuhiinsa. Tämän näköisiä ovat värililjani lehdet.

Ne tulee ja syö sut pois hihii. Ne tulee ja syö sut pois hahaa....



Ennen kuin kukat ovat edes ehtineet nupuilleen, niin suuri osa lehdistä on jo kaluttu.

Pihalla kasvoi myös mökiltä tuomiani varjoliljoja, mutta ne minä sitten  loppujen lopuksi nyhtäsin  sipuleineen irti maasta ja tuumasin, että meidän pihallamme ette kyllä kauaa enää juhli. Kemut päättyvät pikkuhiljaa. Ei näihn tuholaisiin auta mikään muu kuin ämpäri alle ja pienellä puutarhalapiolla kopsauttaa kukan vartta, niin eiköhän kukot tipu ämpäriin. Siitä niitä sitten listimään. Ovat kyllä kovin ovelia eli tiputtautuvat maahan heti, kun näkevät vaaran lähettyvillä. Sontivat vielä kukkien lehdille piilottaakseen munasa sinne.



Tässä eräs yksilö lempipuuhissaan varjoliljojen ja akilleijojen joukossa. Eipä enää näkynyt kun kopistin ne sankoon ja kukat lähtivät sen jälkeen. Möyhin vielä mullasta ja jonkun bongasin mullan alta.



Viimeinen tuomio, kukkaruukun pohjalla. Vielä hetki katsella maisemia ja sitten loppu.



Eivätkä nämäkään otukset kyllä mitenkään mieleisiä vieraita ole pihapiirissä. Muutama kesä sitten, ne rajoittuivat vielä puron lähettyvillä olevalle kävelytielle, sekä parkkipaikkamme takana olevalle penkereelle. Sieltä ovat pikkuhiljaa valuneet pihapiiriimme. Niitä on jalkakäytävillä, niin että kenkien alla rapisee. Nyt ne ovat löytäneet meidänkin pikku puutahamme ja majoittauneet sinne. Toissa päivänä mies bongasi parisen sataa kotiloa. Minä niitä olen pikkuhiljaa kerännyt ämpäriin ja tänään juotin niille etikkaa. Ei siinä kauan nokka tuhise. Toki niistä joku etanafani voisi olla iloinen ja ehkäpä niistä voisi saada herkkuillallisen, jos vain etanoista pitää. Niistähän voisi tehdä vaikka bisnestä ja myydä jonnekin etanaravintolaan.
Nyt pitää joku päivä putsata kunnolla vesikouru maasta, jonka laidalta tänäänkin löysin monta etanaa kostean sementin reunasta. Nurmikko pitäisi pitää hyvin lyhyenä ja kitkeä kaikki voikukat pihalta. Muuten kaikki kukkiva on kohta vain reikäistä ja syötyä lehteä ja kukista ei tietoakaan.

Sunnuntaina olimme miehen kanssa Messukeskuksessa Mökki-, omakoti ja puutarhamessuilla. Yllätyksenä sain parhaalta ystävättäreltäni pari lippua messuille, jossa en ole aiemmin käynyt. Olen käynyt vain Vanhassa satamassa oleissa messuissa joskus takavuosina.

Aamupäivä meni kirpparilla ja sitten suuntasimme matkamme kohti Hesan messukeskusta, jossa oli pilvin piemin autoja parkissa. Mitään kummempia projekteja ei ole tarkoitus mökillä tehdä, vaikka tarvetta ehkä olisikin, mutta ei liiemmin varaa. Kiertelimme messuilla, jalat turtana, monia tunteja. Mukaan lähti kaiken maailman materiaalia. Lähinnä noukin opastekarttoja ja tietoa kesän tapahtumista niiltä suuntaa missä mahdollisesti liikumme kesäaikaan. Tulipa jotain pientä heräteostostakin tehtyä.



Oli pakko katsoa jotain muurahaismyrkkyä, sillä näin kevään koittaessa oli viikonloppuna ilmaantunut sisätiloihin muurahaisia. Niitä näytti tulevan listojen välistä, astianpesukoneesta sekä kaappien alta. Hätäpäissäni suihkutin kristallisoodaa, kun ei muutakaan ainesta ollut tyrkyllä. Kyllähän sekin tehosi ja lopuksi tiskikone astioineen päälle, niin sille tielle ne loputkin hävisivät. Tuo ostamani aine on myrkytöntä ja luonnon öljystä valmistettua. Tänään enkä eilen ole sitten nähnytkään juuri noita muurahaisia, mutta onhan nyt ainakin jotain sille varalle, jos sattuvat eksymään jälleen keittiöömme.
Ostin myös muutaman pussin siemeniä. Vaaleanpunaisen unikon siemeniä ostin pussillisen. Mökillä kasvaa niitä oranssin värisiä idänunikoita ja nuo rosan väriset houkuttavat myös. Pitää kokeilla, jos saa sellaisia kukkimaan.
Viime vuonna ostin noita kelloköynnöksen siemeniä, mutta kun tuikkasin ne suoraan maahan, niin ei ne ehtineet kasvaa ja kukkia loppukesään mennessä. Pitänee varmaan ostaa multaa ja istuttaa nuo siemenet esikasvatettavaksi ensin kotosalla. Lisäksi ostin myös pari pussillista ruusupavun siemeniä.

Tilasin muutaman lehden määräaikaistilauksella. Kotilieden kylkiäisenä sain punaavalkoisen liljan mukuloita pussillisen.



Kympillä sain viiden kuukauden puutarhalehdet ja kylkiäisenä muutaman pienen pussillisen kahvia kotiintuomiseksi.
Harvoin lehtiä tilaan, paitsi käsityölehtiä. Nyt sain kuitenkin 30 eurolla puolen vuoden Kotiliedet  sekä kolme aiemmin ilmestynyttä lehteä kaupan päälle. Lisäksi mukaan tuli keväinen maalle-lehti sekä  ne liljojen taimet. Kesällä on aikaa hieman paremmin mökillä selailla lehtiä, mutta kotosalla aika menee kaikkeen muuhun ja eipä niitä lehtiä viitsi  oikein tilata, kun netissä on niin paljon luettavaa muutenkin.

Karamelliä tuli popsittua messukäynnillä ja muutaman lapion toin pikku-ukolle tuliaisiksi messuilta.

Kyllä tunsi jaloissaan, että oli käyty messuilla. Onneksi siellä oli kahvila, joten pääsi välillä istuskelemaan kahvipukin ääreen. Tulomatkalla käytiin vielä kylässä ja sitten olinkin jo niin raato, että lojuin vain sohvaperunana. Onneksi oli jäljellä lauantaista siskonmakkarakeittoa, joten ei tarvinnut kuin lämmittää ruokaa. Toista tuntia vedin nokosia ennen "Tanssiii tähtien kanssa"-ohjelmaa. Eipä tasan siinäkään käynyt onnen lahjat, kun heikoimmat tallaajat edelleen tanssivat tähtien kanssa. Kai se on niin, että nuoret äänestävät vanhat aikanaiset joukosta pois ja miehet ovat valttia, vaikka ei välttämättä taidoillaan loistaisikaan.

Moneen päivään en ole käynyt sisäpihallamme eli omalla pienellä piha-alueella, jonne pääsee parvekkeeltä. Eilen kurkistin kotiin tullessani portin kautta pihamaalle ja kas kummaa....siellä olikin kevät jo kukoistuksessaan. Jostain kumman syystä pihamaalla kukki vallan vain sinisiä krookuksia. En muista, että onko siellä aiemmin ollut myös muun värisiä.



Kevättä näyttää olevan ilmassa. Parhaillaan kyllä räystäät lorisevat ja vettä sataa...taitaa tulla kesä.



Nämä ovat mahdollisesti lumikelloja. En muista, että olisin tällaisia istuttanut vai liekö tullut jonkun multapussin mukana tai mistä lienee kulkeutunut pihamaallemme.

Ihanaa odotella kevättä ja kukkien kasvua.

Tänään kävimme ostosreissulla Hongkongissa ja matkalla sinne havaitsin Fallkullan pellolla ihmisiä noukkimassa auringonkukkia. Päätimmekin ostaa kaupasta puukon ja paluumatkalla noukkia niitä kukkia omaksi iloksemmekin. Kaupunki on istuttanut auringonkukkia, herneitä sekä pellavaa asukkaiden silmien iloksi ja noukittavaksi. Tosin niitä ei saa noukkia myyntiin, eikä mielin määrin, vaan kohtuullisesti omaan käyttöön. Huomenissa voimme sitten ehkä mennä katsastamaan onko herneitä vielä saatavilla.

Nyt kesälomaan ja mökin kukkaloistoon:



Alkukesästä ostin pari Karjalanneitoa mökille. Toinen on tässä saunan ikkunan edustalla ja toisen laitoin huussin oven pieleen. Tosin joku ihmetteli, että eihän vessaan tarvitse mitään kukkia laittaa, mutta mielestäni sielläkin voi olla kaunista. Huussin sisäikkunalla on sitten pienissä ruukuissa saintpaulinoita, jotka ovat kyllä ihan tekokukkia. Nämä pelakuut sain kaupantekijäisiksi kukkakauppiaalta torilla, kun ostin mummonmökin punaiset pelakuut. Nyt vasta nämäkin innostuivat kukkimaan. Ehkä syy lienee ilmoissa, joita ei ole oikein loma-aikaan pidellyt.



...pelargoniat on mummon akkunalla...Punaistet pelakuut kuuluvat mielestäni mummonmökin ikkunalle. Tosin on harmillista, että niistä ei ole iloa enää seuraavalle kasvukaudelle. Eihän kaupunkilainen voi niitä oikein missään säilyttää talven yli ja niin on sitten joka kesä uhrattava kolmeen kukkalaatikkoon eli kolmen ikkunan kukkiin iso summa.Kukkia kun tarvitaan 15-18 kappaletta niihin.



Tässä kukkii kultahelokki. Onneksi tänä kesänä kukat ovat saaneet rauhassa kukkia. Toissa vuonna kun ostin kukat paikallisesta puutarhasta ja istutin ne maahan, niin pienen poissa olon jälkeen palattuamme, kukista ei ollut mitään jäljellä, kuin poikki nakerretut varret. Myyrä-paholainen oli ollut asialla.Myyriä kun ei onneksi ole tänä kesänä juurikaan näkynyt.



Tämä kaariportti on mieheni tekemä ja viime kesänä istutimme jalokärhöjä sen reunoille. Tämä kärhö on glematiksen risteymä. Siinä on neljä terälehteä kukassa, kun niissä aidoissa on kuusi. Kärhöjähän on vallan montaa lajia.Toisella laidalla kiipeävä varsi on jäänyt melko lyhyeksi, mutta eiköhän sekin siitä jaksa ponnistaa ylöspäin.



Tämä mahtava humaportti jakaa pihapiirin ja ns. autopaikan, jotta voimme rauhoittaa pihan autoilta. Eräänä myrskyisenä iltana loman aikana, huomasimme että portti oli kaatumispisteessä. Mahtava vesimäärä ja painava kasvusto eivät enää jaksaneet pitää metallista porttia pystyssä. Onneksi mies sai vedettyä sen takaisin pystyyn ja tuettua, että ei kaatunut kokonaan. Tosin samaisen yön jälkeen aamusella ihmettelimme, että valurautagrillimme oli pitki pituuttaan pihamaalla sekä paina kaasupullo kaatuneena. Ensin kyllä tuli mieleeni, jos otso olisi käynyt käpälöimässä tai hirvi peijaisilla. Kuitenkin uskoimme jonkun "trombin" iskeneen siihen.



Tällaista kuunliljaa kasvaa mökkimme oven pielessä. Lisäksi siinä on pikkusydäntä, joka kuunliljan kukkiessa jää kyllä aika piiloon reunustalle. Kuunliljojen tyvessä istuu miehen synttärilahjaksi saama koristeinen "vahtikoira", mutta moneen kertaan kesässä koiraa pitää siirtää kauemmas seinästä, kun kukat rehoittavat niin, ettei haukkua näy lehtien alta ollenkaan.



Viime kesänä ostin maanpeiteruusuja, mutta istutin niiden tyveen amppeliruusun, jotta se säilyisi talven yli. Tosin nyt en tiedä onko tämä ruusu sitä maanpeiteruusua vai amppeliruusua, sillä ne ovat niin saman näköisiä. Maassa näkyi vain yksi juurakko vai ovatko ne jotenkin risteytyneet. Annoin tämän kuitenkin kasaa siinä maanpeiteruusuna.



Tänä kesänä ovat ruusuni aika heikosti nousseet. Tämän vaalean punaisen ruusun bongasin viikko siten ruusupenkistä. Penkissä pitäisi kasvaa tumman punaita ruusua sekä keltainen ruusu, mutta niiden kukinnoista ei ole vielä tietoakaan. Tämä on ainoa ruusu, joka on noussut kukkaan...ja ihan mun värinenkin.



Ostin vuosia sitten joltain kirppismyyjältä pienen taimen angervoa. Tämä on rusopajuangervo. Nyt se on kasvanut vallan korkeaksi ja marjapuskani häviää kohta sen pimentoon. Tähän pensaaseen tulee ihania pehmeitä tähkämäisiä kukintoja. Täytyy ehkä siirtää se parempaan paikkaan. Aina istuttaessa ei tajuakaan kuinka kukat ja pensaat leviävät ja kasvavat isoiksi.



Nyt alkaa jotenkin näyttämään siltä, että pihamaallani kasvaa ainoastaan pinkkejä kukkia. Tosin niin ei ole, mutta nämä kukat kai ovat sitten parhaiten vain kukkineet. Tosin niitä keltaisiakin kukkia on esitettävissä. Tässä on ruusmalvaa.



Onkohan tämä sitten tarhapäivänliljaa. Äiti puhui ruso- tai ruskopäivänliljasta. Tämä lilja on yli 50-vuotta vanhaa ja on mummon kotitalon perennoita. Se kasvoi mummon kuoltua hänen haudallaan, mutta kun kukat olivat niin korkeita, niin läheiset halusivat sinne matalampaa kukkaa ja äiti kysyi, jos haluan tätä mökille. Toki halusin, sillä sehän on osa "perintöä". Siinä elää osa mummoa.



Nämä kukat ovat ehkä niitä odotetumpia kukkia. Mökin kulmalla kasvaa valkoista, punaista ja vaalenpunaista sekä pinkkiä pionia. Tänä vuonna ei näkynyt yhtään niitä punaisia ja oli muutama valkoinen, yksi vaalenpunainen ja pari pinkkiä. Tässäkin kukassa on jännää punaraitaa pilkottamassa kukan terälehdillä.



Väristä poiketen tässä on hieman oranssisävyistä värililjaa. Tosin joku "jäärä" on käynyt niidenkin lehtiä nakertamassa. Takana kukkii keltaisenaan tummaa tulikukkaa.



Tässä on lisää liljoja. Onhan mulla ihan oma liljapenkkikin ja siinä on iristä sekä varjoliljaa ja jokunen erilainen liljakin, mutta niiden kukinta on ollut jo aiemmin kesällä.
Siitä se on kivaa mökilläkin, että aina on jotain kukkaa kukassa. Onneksi kaikki kukkivat hieman eri aikaan, niin pihapiiri pysyy piristävän näköisenä. Viimeisimpänä kukkivat sitten kultapallot ja kutapiisut.
Tässä tätä kesäistä puutarhaani hieman teidänkin silmille katseltavaksi.

Lomalla sattuu kaikenlaista ja näin siinä sitten kävi. Tosin kyse ei ole mistään kesärakkaudesta, vaan perennoistani. Mökin pihapiirissä kasvaa parissa paikkaa punaista palavaa rakkautta. Odottelin niiden kukkien puhkeamista innolla, kuten kaikkien muidenkin perennoiden ja kukkiin puhekamista.



Hädin tuskin pääsivät kukat aukeamaan ja toisen puskan kukat eivät vielä siihenkään vaiheeseen, kun se epätoivottu vieras iski. Ensin tuli yksi, sitten toinen ja loppujen lopuksi niitä oli kymmeniä. Mustaa möhnää oli kukkien lehdillä ja saatoin todeta, että tuo möhnä on "vieraitteni" jättämää ulostetta. Tosin jotkut tuholaiset, kuten liljakukkokin, kätkee ulosteensa sisään toukat, jotka sitten kehittyvät kuoriasiksi. Nämä "vieraani" olivat ennen näkemättömän näköisiä matosia. Niiden kuviointi muistutti hieman viljan jyviä nurinpäin kuvattuna.



Kukapa tietää onko tämä tuholainen joku perhosen toukka vai muu nilviäinen, joka tykkää tästä kyseisestä kasvisat? Huomaatko kukan lehdillä mustia mökkyjä? Niitä oli pilvin pimein ja uskon niissä olevan niitä toukan alkuja. Tuholaiset napsivat lehtiä ja sitten siirtyivät nakertamaan kukkia irti vasista.



Ei  niihin auttanut mäntysuopaliuokset eivätkä muutkaan myrkyt. Pyydystäessä ne heittäytyivät maan pinnalle ja menivät sykeröön. Loppujen lopuksi päätin leikata kukkast juurista asti poikki ja poltimme kaikki jätökset. Sitten vielä parin päivän ajan tarkastelin maan pintaa, jos sinne olisi vielä joku tuholainen jäänyt norkoilemaan. Olisivathan ehkä pian siirtyneet muihin kukkasiin ja näin ollen puutarhan kaikki kukat olisivat kuolleet ennen aikojaan.

Toinen erikoinen kohtaamani mato oli Koriste-Tuijassani. Siellä näkyi kaksi tällaista valepukuista matoa.



Tuo ylimmäinen oksaa muistuttava olio on se vieraileva ötökkä. Piiloutuu aika hyvin oksan väriin ja malliin, joten aika sattumaa on, että sellaisen siitä Tuijasta havaitsee. En häätänyt sitä, enkä sitä toitakaan kaverusta pois kasvistani. Ehkä ne jotain syötävää sieltä löysivät, ellei niillekin sitten maistunut tämän koristekasvini lehdet.

Kaiken karvaisia ystäviä lomalla treffaa....osa niistä on mukavia ja saavat olla, mutta kaikkea ei jaksa sietää.

Viikonloppu meni mökillä mukavasti. Tuli täytettyä sudokuita urakalla ja ostin jonkun kukkasenkin vielä mökille. Minun piti saada pari karjananneitoa, joten onneksi löysin vielä sellaisia. Yhden ostin vielä naapurillemme, kun meidät oli kutsuttu jokavuotisiin ns. kesäkauden avajaisiin eli kesäkaffeelle. Paikan päällä oli sama kööri kuin tavallisesti eli ne lähimmät naapurit, jotka pitävät yhtä.



Pari karjalanneitoamppelia siis jäi itselleni. Ostin myös kymmenen lopeliaa, josta suuren osan laitoin pinkkien pelargonioiden väliin kukkalaatikoihin ja pari jäi niistä yli, jotka laitoin karjalanneitojen oheen. Minusta ne ovat tuon lohen punaisen kanssa, niin kaunis yhdistelmä.



Aiemmin en ollut törmännytkään tällaisiin jättikokoisiin perhosiin eli haapaperhosiin. Tällainen lenteli lauantaina ja sunnuntaina ahkeraan mökin pihapiirissä. Makoisin paikka näytti olevan puutarhatuoleissa solumuovisten penkinpäällisten tuntumassa.



Työmiehen rukkaset olivat naapurissa hyvin suosittuja haapaperhosen näkökulmasta. Tässä perhosen siipien ulkoreunaa, joka on värikkäämpi kuin tuo toinen puoli.



Harmaasiepolla on pesä talon päädyssä ja tämän koristevattupensaan kuivuneella oksalla on hyvä tarkkailupaikka. Minusta se oli niin hauskan näköinen, kun siinä vartioi pesäänsä ohkasen oksan päällä.



Kotipihamaalla kukki myös kukkasia. Näyttävimmän näköinen oli tämä pinkki sormustinkukka. Lisäksi on tulossa muutama vaalea samanlainen.



Sormustinkukkien kellot ovat ihanan värisiä ja kokoisia. Tosin tämä kukka taitaa olla aika myrkyllinen, mutta ei meillä pikkuiset ole sitä maistelemassa.



Tämän ruukkukukan sain muutama viikko sitten ystävättäreltäni. En tiedä onko se muurikello vai tähtikello. Hieman on kukkien väri näköjään kuivuudesta haalistunut. Nätti sekin kuitenkin on.



Ensimmäistä kertaa varmaan kukkii pihamaalla ritiläaitausta vasten istutettu punainen ruusupensas. Siinä oli niin hehkuvan punaisia kukkia. Onkohan se jo useamman päivän ajan kukkinut, kun en ole ehtinyt juurikaan parveketta ihailemaan. Lisäksi aitausta vasten kasvaa myös vaalenpunaista köynnösruusua. Luulempa, että siinä on jo ollut kukintaakin, sillä bongasin yhden nupuillaan olevan kukkasen ja osa oli jo kuihtunut.



Tämä köynnösruusu tekee sellaisia yksinkertaisia kukkia, jotka ovat aika vaatimattoman näköisiä.



Muutama värililjan kukkakin on jo auennut. Eipä näköjään ole liljakukot kaikkia poskiinsa pistäneet. Tosin tänä vuonna ei taida niin runsasata kukkaloistoa tullakaan omalle pihamaalle, kun ovat olleet vain niin luonnon antaman vesisateen armoilla, eikä rikkaruohojakaan ole tullut liiemmin kitkettyä.
Tosin vähän kyllästyttää välillä se pihapiirin hoito täällä kaupunkikodissa, kun pienelle pihamaalle kulkeutuu liljakukkoja sekä lehtokotiloita, jotka ovat kovin kiinnostuneita meidän kukistamme.

Kohta onneksi pääsee mökille muutamaksi viikoksi ja siellä on paremmin sitten aikaa kastella kukkasiakin, kun ei ole tätä tietokonetta "riesana".

Perjantaina päästiin kaiken tutkimusrumban päätteeksi lähtemään mökille. Tosin polilta kotiin palatessani iski ikävä jysäri eli päänsärky. Olen tottunut ottamaan harvakseltaan rohtoja särkyyn eli yritän tulla hyvin vähällä toimeen, jotta en rasittaisi maksaani turhaan. Nyt vaan tuntui siltä, että jos en ota lääkettä, niin särystä tulee sietämätöntä ja olisi ikävää istua jyskyttävässä autossa kolmatta tuntia. Niinpä soitin munuaisosastolle kysyäkseni, että onko yhdestä ketoriinista suuri riski saada munuaisbiopsian jälkeen vuotoja. Olin saanunut kirjallisen kotihoito-ohjeen tutkimuksen jälkeen, jossa sanottiin ettei vastaavia särkylääkkeitä saa käyttää viikon jälkeen tutkimuksesta ja tulee olla nostelematta raskaita taakkoja sekä olla raisttamatta itseään. Hoitaja sanoi heti ettei niitä ketoriineja saa ottaa ja pitäisi ottaa vain panacodia. Se taas on sellainen maksamyrkky, jota ei maksasairaat ja -siirronsaaneet saisi syödä ainakaan mitenkään pidempiä aikoja. Kehoitettiin siis vain menemään apteekkiin ostamaan kyseistä särkylääkettä. Soitin mökkimatkaystävälleni, joka oli tulossa miehensä kanssa kyytiimme. Hänellä sattui olemaan sitä pancodia kotona ja lupasi minulle muutaman tabletin tarpeeseeni. Otinkin matkan alussa tuon särkylääkkeen, jotta loppumatka tuntuisi siedettävältä.

Perjantai oli hääpäivämme sekä viikkoa aikaisemmin oli ollut puolison synttärit ja viikolla tämän ystävättäreni synttärit. Siksipä päätimmekin mennä matkalla Heinolan Tähtihoviin juhlistamaan päiviä. Lupasin tarjota matkaseuralaisille ateriat, sillä en ollut vielä silloin syönyt mitään kahvi/voileipäateriaa kummempaa. He taas halusivat vain kahvituksen ja minä ja mies sitten tilattiin oikein makoisat leikkeet, vaikka minun pitäisikin noudattaa sitä proteiini-kalium-fosforirajoitusta. Kerrankos sitä välillä hieman täytyy syödä ranskalaisia pihvilläkin. Siinä syödessäni alkoi nenääni hirmuisesti kutittaa. Mietin, että onko ruoassa jotain allergiaa aiheuttavaa tai onko ilmastoinnissa jotain pölyävää? Kutina oli tosi kiusallista ja se jatkui mökille, mutta ehkä hieman oloa oli helpottanut. Mökillä sitten otinkin yhden hismanalin siihen vaivaan. Heinolassa kävimme vielä ihailemassa hienoja korukiviä lahjatavaraliikkeessä. Ystäväni teki ylläriostoksen ja antoi meille hääpäivälahjaksi tuollaisen ihanan kullatun koristeen, jossa riippui kauniita pinkin värisiä kiviä kullattujen sydänten keskellä. Aivan ihana koriste.



Hääpäivävuosia tuli yhteensä täyteen 33 vuotta.

Tänään sitten selvittelin yhden ystäväni kanssa näitä Panacodin ongelmia ja näköjään olenkin allerginen juuri tuolle lääkkelle. Ennestään olen jo allergisoitunut usealle särkylääkkeelle sekä antibiotille. Näitä lääkeaineallergioita tulee aina lisää, kun vuosien saatossa herkistyy eri lääkkeille pitkäaikaisten eli kroonisten sairauksien myötä.
Olin hyvin väsynyt illalla ja menin ajoissa nukkumaan mökillä. Aamulla sitten heräsin vasta puoli yhdentoista hujakoilla. Mies ei hennonnut herätellä kun tiesi, että olen ollut viikolla kovissa tutkimuksissa ja niistä on väsymystä ja omia oireita jälkimaininkina. Herättyäni join aamukahvit ja lähdimme kirkonkylälle kirppikselle sekä torille ja muuten vaan katselemaan mitä sinne kuuluu. Käytiin kirpparilla ja löysin ison plyysimaton (vaalea pohjainen, jossa on rosasävyistä kuviota). Mulla on ollut aika tumma sävyinen plyysimatto, joka tuntuu niin tummalta näin kesäaikaan. Toivottavasti tuo ostettu matto ei näytä liian pieneltä, kun on kooltaan kuitenkin pienempi tätä nykyistä mattoani. Kirpparilta löytyi edullisia lastenvaatteita ja yksi emalinen kulho. Niitä tykkään mökille ostaa, kun ne kuuluvat niin siihen mökin ikäkauteen.Torillakin käytiin ja tuttu torikauppias oli pikkuhiljaa sulkemassa putiikkiaan. Tarjosimme hänelle kahvit ja kesksutelu siirtyi kesäkukkiin. Kerroin etten ole raaskinut ostaa palakuita mökille, sillä lähes parikymmentä kukkaa maksaa meikäläiselle niin paljon. Sanoin, että ehkä en niitä sitten ostakaan. Hetken myyjä mietti ja lupasi tehdä minulle tarjouksen. Jännittyneenä jäin odottamaan tarjousta. Niinpä tuli kesäkukat ostettua ja säin kaupan tekijäisiin vielä ison laatikollisen 8 kappaletta erilaisia palakuita, marketan, verenpisaran, samettiruusun sekä ruusupegonian. Kaupan taas teimme 16 kappaleesta punaisia pelakuita. Eipä tarvinnutkaan jäädä ilman kukkia ja sain ne jopa mökkitorilta hankittua. Ehkäpä ei kannata ihan alkukesästä niitä kukkia edes hankkiakaan. Meikäläisellä kun on niitä viikonloppuja vain kun pääsee niistä nauttimaan ja välillä on jopa monta viikonloppua välissä, kun mökille ei pääsekään. Onneksi meillä on mökkinaapureita,  jotka lehdenhakureissullaan välillä käyvät ruikkaamassa sadevettä ikkunalla oleville palakuille, jotta eivät janoon kuolisi. Tosin pakkassäitäkin voi aina tulla jopa kesäkuun puolivälissä, joten kukkien osto on aina vähän sellaista tuuripeliä eli ei kovin aikaisn kannata riskeerata niihin.



Auton takakontissa on tässä kuvassa niitä kukkahankintoja, joista osa tuli kaupantekijäisiin.



Kolmella ikkunalla, jotka näkyvät pihapiiriin sekä maantielle on näitä pelargonioita. Nyt vielä ne eivät näytä niin tuuheilta, mutta monesti heinäkuussa ne ovat kauneimmillaan ja mielestäni ne kuuluvat mummonmökin ikkunoille.



Muovisista parvekelaatikoista osa oli jäänyt kotiparvekkeelle, joten nämä rosat pelargoniat laitoin tällaiseen lyhyempään laatikkoon tällä kertaa.Niiden väliin sopisi hyvin myös sinisiä lopelioita, jos vaikka seuraavalla kerralla ostaisin muutaman etteivät näytä niin harvalta.



Tässä on tuulimylly, jonka sain viime viikonloppuna ystäviltäni Maijalta ja Teuvolta. Mylly sijoitettiin korotuksen päälle ja laitoin torilta saamani ruusupegonian sekä verenpisaran ruukkuihin siihen tuulimyllyn kupeeseen.



Mökillä on humalaportti ja valkoiset aidan pätkät erottamassa autopaikat varsianisesta piha-alueesta. Tämä humalaportti on saanut jo tänä vuonna upean korkeutensa. Tosin humala leviää aika runsaasti, joten osa pitää jo kasvun alussa repiä poikki etteivät ne alut rehevöidy ihan vieressä olleiden tuijien ympäri.

Olin muuten äärimmäisen väsynyt tullessamme ostoksilta. Ei auttanut muu kuin mennä vähän huilahtamaan ja kuinkas siinä sitten kävikään. Tuli vedettyä kolmen tunnin tirsat, sitten ruoan laittoon. Tein kaalilaatikkoa, sillä ajattelin että keittäessä kaalista väljässä vedessä katoaa kaliumia varmaan jonkin verran ja riisi on terveellisempää kuin peruna ym. Lisäksi proteiinipitoista sekä fosforipitoista lithaakaan ei tule niin runsaasti, kun on niitä "sattumia". Tosin oli pakko keittää muutma uusi peruna, mutta ne kapsutin kuorettomaksi hyvin tarkkaan ja keitin väljässä vedessä vähällä suolamäärällä, joten tokkopa siitäkään paljon makua enää jäi niihin perunoihin. Hyvää ainakin oli tuo kaalilaatikko. Tuli saunottua ja sitten menin taas jo yhdeksän aikaan uudelleen nukkumaan ja heräsin aamulla vasta samoihin aikoihin. Mikä ihme se niin väsytti. Voikohan se panacod ja hismanal yhdessä tehdä sellaisen unettavan vaikutuksen. Sunnuntaina sitten täyttelin ristikkolehteä lepolassessa ja ihailin puutarhan kukkaloistoa ja katselin kun mies ja naapurin timpuri tekivät pihaamme kivan terassin saunan eteen. Sellaista olenkin kaivannut jo useamman vuoden ajan. Sinnehän on kiva mennä vaikka saunasta välillä tuulettumaan ja aitaus estää hieman näkyvyyttä tielle. Pitänee ostaa vielä valkoista maalia, jotta saa värin sointumaan pihapiirin väriyhdistelmään eli punavalkoiseen. Tosin terassin laudat petsasimme punaruskealla värillä. Sitä pitää ostaa vielä lisää, kun saatu jämäpurkki menikin loppuun hieman ennen aikojaan.



Tässä tämä uusi saunan terassimme, joka vaatii vielä väriä pintaan. Täytynee pitää juhannuksena terassin avajaiset näköjään.



Lauantaina ostin vielä paikalliselta Tokmannillta tällaisen pelättimen puutarhaan. Siellä näkyy olevan reippaasti taas räkättirastaita. Tosin luulen, ettei niitä miään pelottele tiehensä, muttaä jotain kivaa ja sympaatista tässä hauksassa pelättimessä kuitenkin oli ja se piti saada matkaan.



Herukoiden marjat ovat jo raakilevaiheessa. Niitä näyttää olevan jälleen tulossa, mutta minua se ei paljon lohduta, sillä munuaisten vajaatoiminnan vuoksi niitä tulisi välttää marjojen sisältämän kaliumin vuoksi. Metsästä noukitut marjat ovat taas turvallisempia syötäviä.



Päivänliljat olivat mökilläkin jo avautuneet ja piristivät kummasti pihapiiriä. Tosin rikakruohoja näyttää olevan joka puolella paljon, etenkin koiranputkia. Minulla kun on kielto viikkoon rehkiä, niin niitä piti vain katsella ikään kuin sormien välistä ja olla huomaamatta sellaisia. Nyt siis otettiin aivan kevyesti tämäkin viikonloppu.



Jokunen vuosi sitten ei vielä tonttimme rajamailla kasvanut ollenkaan lupiineja. Naapurin mailla niitä kyllä näytti olevan. Otimme joskus sitten kourallisen niitä siemeniä ohikulkiessamme mukaamme ja heittelimme summassa tien tuoiselle puolelle olevalle tienpenkalle sekä omalle penkallemme. Nyt kasvaa molemmin puolin lupiineja, mutta näyttää tuo sininen sävy vievän voiton värissään.

Illan suussa sitten lähdimme taas verkalleen ajamaan kotia kohti. Täytyi jälleen taas pysähtyä ajattelemaan niitä turhia ohituksia ja keltaisella ohiajaneita, että mitä heidän päässään liikkuu. Samaan aikaan kuuntelimme radiosta viikonlopun synkkiä kuolonkolareiden tilastoja eli seitemän kuollut tieonnettomuuksissa maantiellä viikonlopun aikana. Näyttää ettei sitä millään ihmiset opi, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Viikon aikana on luonto selvästi edennyt kevättä kohti. Narsissit ja tulppaanit ovat kukkaloistossaan. Lisäksi kuusi on tehnyt kukkasia. Helmililjat kukoistavat ja marjapensaat kukkivat.  Nurmikkokin vihertää ja luonto on todella puhjennut kukkaan. Perhoset lentelivät puutarhassamme lämpimänä kevätviikonloppuna. Oli ilo ihmetellä luonnon väriloistoa ja elämää.



Isot helmililjat ja niiden sininen väri ovat kaunista katseltavaa puutarhassa. Lisäksi perhoset ja mehiläiset pitivät niistäkin kovasti.



Kauniita kuusen punaisia kukkasia.



Viimevuonna istutin tähän kukkapenkkiin pääsiäiskukkia eli narsisseja sekä keltaisia ja punaisia tulppaaneja, helmililjoja ja yhden pikarililjan, tuomaan omaa hajuaan, että myyrät pysyisivät hieman kauempana. Tosin ei ole myyriä tänä keväänä näkynyt pihapiirissä. Helmililjoja on kukkapenkissä etualalla. Tuo verkko on tuossa jäniksien takia. Tosin niistäkään ei ole enää mitään havaintoa. On tainnut ilves ajaa ne muille maille.



Valkoiset narsissit olivat avautuneet ja niissä oli elämää vähän joka kukassa, mutta myös omat vaaransa piili kukkien sisällä.



Mustaherukat, kuten myös punaherukatkin olivat kukassaan. Tosin nistä marjoista ei taida meikäläiselle olla tulevaisuudessa paljon iloa, sillä niissä on runsaasti kaliumia ja se on taas haitallista munuaisille. Joten niitä täytyy laistaa.

Kevät on vähän sellaista aikaa, että joka viikonloppu löytyy varmaan uusia ihmeitä puutarhasta. Laitoin Lidlistä osamani kukkien taimet ruukkuun sekä kukkapenkkiin kasvamaan. Katsotaan lähteeköhän ne itämään. Lisäksi laitoin kukkalaatikkoon kelloköynnöksen siemeniä. Toivottavasti ne itävät, sillä niistä tulisi tosin kauniita köynnöskasveja seinustaa pitkin kasvatettuna.

Edit-täti kävi vielä lisäämässä yhden kuvan, Jaanan valokuvauskilpailua varten.



Läheisyys lämmittää keväälläkin.

Mökillä on hauska kulkea lämpimänä kevätpäivänä kameran kanssa ja bongailla luonnosta mielenkiintoisiä ötököitä sekä kauniita perhosia. Tässä teille hieman viikonlopun kuvasaldoa:



Kirkkaat liljankukat houkuttavat ötököitä luokseen Tässä ampiainen puuhissaan.



Vaarakin voi vaania narsissin terälehdillä. Tässä on ollut kova kohtalo siivekkäällä, kun valkoinen hämähäkki on lymyillyt saalistamassa kukkakärpäsiä ja muita siivekkäitä.



Tämä turilas eli kultakuoriainen on taas tekemässä pahojaan. Taitaa maistua liljojen terälehdet makoisilta.



Ei kesää ilman mehiläisiä....Niitä näytti parveilevan niin kukkasissa, kuin marjapensaissakin.



Oon ehkä perhonen....Tämä erikoisuus on Auroraperhonen. Taitaa olla melko harvinainen. En ainakaan ole nähnyt kymmenen vuoden aikana mökillä kuin pari kertaa aiemmin. Tosi nätti, mutta myös vikkelä. Täällä lisää kuvia auroraperhosesta.  Siivet supussa sitä on vaikea havaita, sillä siipien ulkopuoli on hyvin arkisen harmaa ja siten sekoittuu lähes luontoon.



Minusta tämä oli niin suloisen näköinen. Mikäköhän perhonen lie? Tosi kauniin värinenkin ja mikä katse?



Vaaleanvihreä perhonen voikukassa.



Sitruunaperhonen ja mehiläinen samalla apajalla



Perhostanssia....



Ampparit työssään voikukan kukinnossa



Tämä kauniskuvioinen neitoperhonen eksyi myös viikonloppuna puutarhaamme. Kuvatessani sitä näkyi kaiteella myös joku jäärä tai mikä lie pitkäviiksinen otus, jolla oli haravamaiset piikit vielä tuntosarvissaankin.



Voikukat olivat suosittuja viikonloppuna



Suosio jatkuu...ampiainen on myös kiinnostunut voikukasta



Valkoista perhosta välillä ja helmililjaa...

Kyllä luonto on kaunista kesäaikaan ja ihmeellistä. Olisipa vain paljon aikaa kuvailla kaikkea. Toki muutakin ehdimme mökillä tekemään.

Mökillä kuvasin kukkaan puhjenneita kevätkukkia. Malla kevät on hieman myöhäisemmässä kuin täällä etelässä. Narsissit olivat vasta auenneet viikon aikana.


Keltanarsisseja, jossa on valkoistet terälehdet sekä keltainen keskusta. Niitä kukki runsaasti isossa mättäässä.



Keltanarsisseja olen istuttanut kukkapenkkiin, sekä pihamaalle uudempaan penkkiin, jossa on myös tulpaaneja. Tulppaaneja on kyllä vielä tulossa, mutta ne ovat aivan nupuillaan vielä. Kummasti piristävät alkavaa kevättä nämä värikkäät pääsiäiskukatkin, vaikka ovatkin sitten aikaansa verrattuna hieman myöhässä.



Kukkapenkissä kasvaa myös parvitulpaaneja. Ne olivat illalla aivan kiinninäisiä, mutta päiväsaikaan ne olivat kauniisti auki.

Tumma helmililja oli myös aukaissut kukkansa parvililjojen sekä narsissien lomassa.

Kävelylenkillä bongasin ensimmäisen kukkivan metsäorvokin.Myös ensimmäiset kevään sitruuna- ja kaaliperhoset lentelivät mökkipihamaallamme. Pääskysestäkään ei päivääkään kesään. Pääskysiä lenteli jokunen yksilö pihapiirin tuntumassa sekä ystävättäreni mökillä, kun haimme heidät sunnuntaina. Kyllä kai se sitten on niin, että kesä se on kaikesta koleasta ilmasta huolimatta. Sunnuntaina olikin jo aika lämpimän oloista ja äitienpäivä kahvit nautimme mökkinaapureiden kanssa puutarhassa.

Tanja järjesti puutarhaswapin ja ilmoitti parikseni Ritvan. Ritvalla ei itsellään ole blogia. Sähköpostise kommunikoimme toistemme kanssa ennen swapin postauspäivää. Ritva toivoi mm. itsepoimittuja siemeniä. En kuvannut niitä, mutta postissa lähti vanhan idänunikon siemeniä, vanhaa akilleijaa, ruusumalvaa tai saattaa olla myskimalvaa...niitä kun en erota. Lisäksi lähetin ritarinkannuksen siemeniä, kosmoskukkaa, joku harvinaisemp siemenpussi (Wolfsmilcis Berschnee, luki vain päällä). Lähetin yhden Geranniumin mukulan, jonka ostin Lidlistä.  Lisäksi olemme itse kasvattamassa luulmupuuta ja kirsikkaa, josta laitoin siemeniä, jos ne sitten onnistuvat tuottamaan mitään...vai pitäisikö olla kaksi eli naaras ja urospuolinen? Mikkelistä olen ostanut jonkun perennan (keltaisen), mutta nimi ei ole muistissa. Kaikkea lähettämäänän en edes muista, kun kiiruulla ne jaoin ja pakkasin. Olisi ollut muutenkin sekavaa kuvata niitä pussukoita. Toivottavasti lähetyksestäni on Ritvalle jotain hyötyä.

Tänään posti toi minulle paksuhkon paketin. Siinä oli suunnilleen saman verran siemeniä, joita itsekin lähetin. Alkujaan tuntui, että viisi olisi sopiva määrä, mutta todellisuudessa niitä kuitenkin kertyi n, 15 pussukkaa.



Haukoin ihan henkeäni kun avasin kirjekuoren. Siellä oli oikein puutarhaharrastajan erikoisuuksia. Paketista löytyi: Jalkalehti (harvinaisuus, jota ei löydy Suomesta), kerrottua akilleijaa (hankittu Englannista), "tumma ripsureunainen" uniko, tuoksuherneen siemeniä, koristekaalia, munkkineilikan siemeniä, sinipallo-ohdake (perenna), ruusunätkelmää, kiinankärhöä, alppikärhöä ja verihanhikkia. Lisäksi oli kolme ulkokivikkokasvin pistokasta (alhaalla kuvassa yksi niistä). Sen Ritva on tuonut Virosta puutarhamatkalta.

Olin aivan myksitynyt. Osasipa Tanja ihan sattumalta jakaa minulle näin hyvän swap-ystävän. Toivottavasti Ritvalle ei tullut kovin huonoja kauppoja, sillä omat siemenet ovat vain mummonmökin pihapiiristä ja kaupan hyllyiltä. Tähän swappiin en kyllä enää mitään puutarhatavaraa olisikaan tarvinnut. Näin on paremmin kuin hyvin. Kiitos paljon Ritvalle! Toivottavasti onnistun pitämään sitten taimien alut elossa, kunhan saan ne esikasvatettua. Loistava swap.

Edit 1 (25.4.2007, klo 13:58)
Kappas vaan...Olinpas huolimaton, kun jäi katsomatta kirjekuoren pohjalle. Ritva oli lähettänyt minulle siemenpussien ohessa kauniin ATC-kortin "Roses". Onneksi hän mainitsi siitä meilissään, joten äkkiä kiiruhdin etsimään kuoren ja siellähän tämä kaunis kortti olikin. Kiitos kortista hänelle.



Viikonloppuna ostin kirppiksellä olevalta puutarhamyyjältä tällaisen perennan, mutta unohdin jo mikä sen nimi olikaan...kuka muistaa?

Tellu kyseli viime postauksessa, että mikä on kuvassa näkyvän kaariportin tarina?


kaariportti kesällä


kaariportti syksyllä

Kerronpa siis teille, mistä kaariportti sai alkunsa. Pihapiirissämme kasvaa viisi ikivanhaa omenapuuta. Yksi niistä oli jo niin surkean näköinen, ettei muutamaan oksaan tullut lehtiä eikä omenoita. Oksat oli syytä sahata poikki. Omenapuun oksiahan ei voi polttaa, sillä ne palaa huonosti ja paukkuu. Ne eivät maadu. Mitä niistä tekisi? Ajatus syttyi, että niistä voisi tehdä pihakoristeita. Ensin piti antaa oksien kuivua vuoden verran. Olin nähnyt jossain aimmin vänkyräoksista tehdyn selkänojan laudasta rakennettuun pihapenkkiin. Se ajatus muhi päässäni oman aikansa. Vihdoin oksat näyttivät kuivuneen ja ajattelin karsia niistä kuorta pois. Tosin vähän salavihkaa sitä hommaa tein, ettei naapurit ja muut ohikulkijat kuvittele minun höynähtäneen lopullisesti. Homma saatiin päätökseen ja se penkin selkänojasuunnitelma hautautui siinä vaiheessa, kun mietin että mitenkäs ne oksat kiinnittäisi tuoliin, kun ei naulat niihin pysty. Sitten tuli ahaa-elämys: Tehdään oksista omenapuuportti, joka on samalla portti kaivopolulle. Mies kaivoi kuoppaa johon sai painettua runkoa syvälle, jotta pysyisi pystyssä. Kuopan tyveen upotettiin kiviä, jotka tukevat porttia. Oksat yhdistimme osittain nauloilla ja nippusiteillä. Loppujen lopuksi saimme aivan porin näköisen kyhäelmän kasaan. Istutimme portin viereen köynnösruusuja ja vieressä kasvaa myös alppiruusu. Tänä kesänä ei kyllä ruusut kukkineet siinä ja alppiruusukin näytti kuivahtaneen. Syy oli tietenkin kuivassa kesässä. Minä pidän tuosta portista ja sen oksatappeihin laitoin kaksi valurautaista kiinalaista lyhtyä roikkumaan.Tässä siis tämän portin tarina. Mitä ei voi maaduttaa, niin voi kelvata muuhun tarkoitukseen. Hitunen mielikuvitusta ja siinä se sitten on.

Mökillämme on vanhoja marjapensaita ja useana vuonna olen havainnut niissä jotain vihulaisia. Varsinkin pensaiden latvuksissa on lehtiä kasvamassa jotenkin kurttuun ja tarkemmin niitä tutkiessani voinen havaita latvustenpäät täyteen muurahaisia. Nähtävästi herukkapensaiden päissä on jotakin ötökkää, jota muurahaiset nautisekelevat. Onko kyseessä tuholainen ja pitäisikö niitä jotenkin häätää? Napsin lehtisykeröt pois ja hävitin ne tuhoutuneeta lehdet. Osasta oli syötykin lehtiä. Minusta tuntui, että niitä oli jossain pensaassa lähes joka oksan päässä. Joskus pensaisiin tulee punertavia lehtiä, joissa on sellaisia kupruja. Ne poistetaan kanssa heti kun havaitaan.

herukkapensaan lehdet sykkyrällään ja muurahaisia täynnä

Maasta se pienikin ponnistaa

Kissankello kasvaa tontin rajalla, aivan maantien varressa. Siinä ei ollut muuta kasvualustaa kuin soraa ja asvaltin reunustaa. Ihme, ettei ole jäänyt auton renkaiden yliajamaksi. Pieni väripilkku harmaassa massassa.

Lupiineja mökin maantiepenkassa

Useamman vuoden ajan olemme toivoneet lupiineja maantiepenkkaan. Olemme yrittäneet viljellä siemeniä, kun naapureiden lupiinit ovat kuivuneet ja niistä napsittu siemeniä. Nyt alkaa meidänkin tontin edustalle niitä ilmaantumaan. Nättejä kukkiessaan. Puutarhaan ei kuitenkaan niitä kannata laittaa, sillä kuulemani mukaan leviävät niin, että on hankala saada pois jos oikein villiintyvät. Tuossa tien laidassa ei ole haitaksi.

koiranputket valtaavat puutarhani

Tämä on jokakeväinen harrastus nyhtää näitä koiranputkia marjapensaiden ja omenapuiden välistä. Voisihan toki alueen ajaa ruohonleikkurilla, mutta kun ensin siinä kukkivat kielot, joita ei tietenkään voi turmella. Sitten alkaakin jo ahomansikat kukkimaan ja akilleijat sekä varjoliljat. Voisi kai nekin siirtää jonnekin, mutta hankalaa hommaa ja tämä kun on sopiva kasvupaikka. Siksi olenkin tuumaillut, että anna kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan. Tosin on nuo rikkakasvit, kuten koiranputki. Sitä yritän hampaat irvessä repiä juurineen, mutta yleensä siihen jää sitten pitkä tikku ja revipä sitä sitten maasta. Nokkosetkin työntyvät villinä kukkien lomasta. Ajattelinkin, että hieman voisi edustaa ajaa koneella ja taustalle jättää varjoliljoja ja akilleijoja kukkimaan vaikkakin niitä marjapensaita siinä vierellä on.

Olisiko tuo sitä tulikellukkaa vai mitä lie ja kulleroa vierellä

Keväällä kukkii vuohenjuuren jälkeen tämä oranssi kukka. Olisiko se sitä tulikellukaa vai mitä lie, minä noita kaikkia kukan nimiä niin perusta, kunhan kukkii. Sitten on keltaista kulleroa rinnalla. Pirteäää väriloistoa puutarhaan.

mummon pelargoniat

Saimpa vihdoin ja viimein vietyä ne palakuut mummonmökin ikkunalle. Tosin vielä eivät rehoita niin kauniisti, kun joutuivat hämyssä olemaan kotiparvekkeella ennen maalle pääsyä. Muutama unakarinsireeniikin on aluillaan mökin päädyssä. Odotellaan niiden kasvamista.

Iriksien kuihduttua, alkaa siperian kurjenmiekka kukkimaan

Ensimmäistä kertaa nämä siperian kurjenmiekat kukkivat pihamaallamme, vaikka ovatkin olleet mullassa jo lähes kymmenen vuotta. Ovatpa hehkeän sinisiä.

humalaportti on portti puutarhaamme

Tämä portti jakaa piha-alueen ja autopaikan. Mielestäni autot eivät kuulu mökillä oven eteen, vaan pihapiirin voi rauhoittaa ja siten voi kukkiakin laittaa aivan minne haluaa. Puiset aitaukset ovat irrotettavia, joten talvisaikaan ne voidaan nostaa syrjään. Noihin kukkalaatikoihin laitan loman alussa kukkia kaunistukseksi. Syksyllä humalaportti saa kauniit käpynsä koristeeksi.

Tässä jaoin kanssanne hieman kesäkuista puutarhaani.

 

Lähtiessäni kaupunkiin laivaristeilylle otin mukaan tietenkin digikamerani. En voinut olla kuvaamatta matkan varrella juna-asemalle ihania kukkivia koristepensaita ja puita. Tässä parhaillaan kukassa sininen syreeni. Voi kun ovat kauniita ja ihanan tuoksuisia. Kuka niitä nyt voikaan haistella, eihän sekään kaikille sovi.

Tässä taas kauniin koristeomenapuun oksa, sinistä taivasta vasten.

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu ohi. Kävimme mökillä, lauantai satoi koko päivän. Jossakin kolkassa kuulemani mukaan on ollut jopa kaunista, mutta ei siellä missä me olimme. Kuitenkin sunntaina aurinko ihanasti pilkisteli pilvien lomasta ja ilma oli kutakuinkin kaunis ja aurinkoinen. Pikkuhiljaa alkaa kesä puutarhassa näkymään. Nyt oli omenapuiden kukat parhaimmillaan loistossaan. Pari puuta kuitenkin on niin vanhoja ja raihnaisia, että näyttänee niiden aika olleen ohi ja täytynee taas todennäköisesti kehitellä omanapuun oksista taas jotain kierrätettävää pihapiiriin. Saunan uuniin niitähän ei sovi laittaa. Uusia puita on kuitenkin tulossa. Tiedä sitten kuinka kauan niiden kasvaminen kestää, että saamme satoa. Yksi puu on ollut kahdeksatta vuotta ja pari omenaa on tähän mennessä ehtinyt tuottamaan. Joka kevät sitä sitten vain jännittää, että onkohan pupujussit pistäneet ne parhaat oksat suihinsa. Latvasta poikki ja naks. Sitten mitä jäljelle jää, niin hiiret käyvät puputtelemassa. Olen yrittänyt tunkea ainakin niiden isompien puiden oksien ja rungon väliin mieheltä napsittuja hiuksia. Siinä kuulema on jokin taika, ettei puput tykkää siten ihmisen hajusta. Tiedä sitten auttaako.

kauniita ne ovat omenankukat

On vain niin lyhyt aika, kun omenapuut kukkiavat

Sitten sietää vain odotella, että tulisi myös pihlajanmarjoja, että ne vihulaiset (pihlajanmarjatoukat) eivät iskisi hampaitaan meidän omenoihin. Yleensä se on joka toinen vuosi satoa ja joka toinen vuosi katoa. Ei niitä oikein viitsi mennä myrkyttelemäänkään.

Omenapuiden alle ja tienpenkalle kasvaa paljon kieloja. Siksi ei oikein henno mennä ruohonleikkurillakaan tuota aluetta leikkaamaan niin kauan kuin kauniit kukkaset kukkivat. Noukin kieloja kolme kimppua kotiin tuliaisiksi. Yhden toin äidille ja toisen tytölle sekä kolmannen itselleni. Oli niissä sen verran voimakas tuoksu, että jouduin laittamaan kolme kimppua yöksi parvekkeelle, ettei nenä mene heti aivan tukkoon.

omenapuiden alusta kasvoi kielonkukkia, joten malkakkoonkin riitti poimittavaksi

Muutama vuosi sitten sain Iriksen mukuloita ja viime vuonna ehkä sitten oli ensimmäinen kerta kun jokunen Iris kukki. Nyt niitä näyttää tulevan montakin. Se on vaan harmillista, että monesti kauniita kukkia ei ehdi edes näkemään kun viikko tai pari on välissä, ennen kuin taas ehtii mökille käymään. Sitten näkyy nurmella vain kuihtuneita kukan terälehtiä. Harmillista.

Irikset olivat etupäässä nupuillaan, mutta tämä yksi oli jo ehtinyt aukeamaan

Keväällä ensimmäisenä on yleensä vuohenjuuri kukassa, narsissien ja tulppaanien jälkeen. Kauniita keltaisia kukkia, jotka ovat aika helppohoitoisia ja leviävät hyvin. Keltainen kukan väri näyttää houkuttelevan kärpäsiä kovin itseensä.

Vuohenjuuri on kärpäsfani tai kumminpäin tuo nyt onkaan?

Tässä minun kääpiöitä ja kivikkokasveja. Nyt on sammalleimukin jo kukassa.

Mikäköhän tämä sitten on? No se on meidän "juorupeili". Miksi sanuan ikkunassa sitten pitää olla tuollainen juorupeili. No siksi, että näkee saunan lauteilla istuessaan, tuleeko viraita pihaan. Yksi toinenkin tarkoitus tuolla peilillä on. Aiemmin kun meillä ei ollut sähköä, niin laitoimme lyhdyn saunan ikkunan ulkopuolelle ja silloin peilin kautta valo heijastui kahtena, joten saimme tuplavaloa saunaan. Nyt on sähköt saunassa ja lyhtyä ei tule enää käytettyä. Voihan sitä kuitenkin tunnelmoida halutessaan ja siltä varalta jos sähkö menee kesken saunomisen poikki.

Paljon mielenkiintoista näkyi mökkireissulla. Lähtiessämme pihasta, meni kymmenen metrin päästä autosta metsäsika tien yli ja katosi vikkelään metsikköön.

Löysin eilen Hämeenlinnan reissulta kirppikseltä pari tällaista kukkaa. Niissä oli lappunenkin, joka jäi sitten näköjään kassalle tositteeksi. Kukissa luki: valkoinen luostarinkello. Onko tämä kukka sisäkukka vai ulkokukka? Jostain luin, että Luostarinkukka on sama kuin Vaahtera-aulio, mutta mielestäni tässä on erinäköiset lehdet kuin löytämäni vaahtera-aulion kuvassa.

Onko kyseessä joku muu kukka jota kutsutaan myös Luostarinkukaksi? Mahtaakohan viihtyä ulkosalla?

Tässä kuvaamani kukan lehti

Näin vappu on sitten vietetty. Mökillä olin, maaseudun rauhassa. On kaavittu, raavittu, rapsuteltu, lapioitu.... pihapiiriä tietty. Myyrät olivat myllänneet ja kaivalleet koko nurmikentän aivan kauhean näköiseksi. Varustauduin kunnon käsineillä ja haravan kanssa taistoon. Siinä meni lähes koko kolme päivää ennen kuin pihapiiri näytti jokseenkin kotoiselta. On se kumma tuossa haravoinnissakin, että nälkä kasvaa ikään kuin syödessä. Vielä vähänsen tuosta ja sitten lopetan, mutta eihän sitä malta ja loppujen lopuksi huomaa, että koko piha-alue on saatava putsattua ja jopa metsätilkkua myötenkin.

Takapihalla on kivi, jonka päälle olen istuttanut kalliokasveja ja sammalleimua. Siihen kiven päälle sitten kannoin varastosta kaikki metsänolioni. Siellä on jättisammakoita ja seitsemän pientä kääpiötä. Kun kaikki oliot on saatu paikoilleen ja pihakalusteet asetettua totutuille paikolle, piha siistittyä niin sitten on mukavaa odotella kesän saapumista. Portin pielessä on pari keraamista harakkaa toivottamassa tervetulleiksi ja tien reunassa puun juurakko nurin päin ja siinä on kolme harakkaa "pesässään".

Toki vielä huusikin oli siivottava. Sitä varten oli parasta laittaa jopa maski suun eteen ja käsineet käteen. Huusissa on kolme porrasaskelmaa joiden päälle olen laittanut maissimaton palaset. Hiiret ovat olleet tosi nälkäisiä talven mittaan, kun maissimaton palasestakin oli puolet jyrsitty. Hain saunan kuistilta palasesta uuden osan jyrsityn tilalle. Kapsuttelin lattialta rikkasihvilällisen hiiren papanoita. Vihdoin oli huusikin siivottu.

Vaikka mökillä tulee puuhasteltua kaiken näköistä, niin siellä on oma rauhansa. Mitä ihanampia linnun lauluja kuuntelin. Tosin kun aikaismemmin en ole linnunlauluja paljoakaan kuullut, niin nyt tuntuu kun kuulisi aivan uusia ääniä. Pyörin pihalla ja kuuntelin mistä päin ääni kuuluu....ei kun tuolta, tuolta, tuolta... loppujen lopuksi oli vaikea tietää mistä se ääni tulikaan. Sinitiaiset olivat löytäneet pesäpöntön pihapuistamme. Olivatpa ne kauniita ja kova vilske kävi linnunpönttöjen suulla.Viikko sitten oli vielä 30-40cm lunta ja nyt oli kevät saapunut Ryöppyläänkin. Tien toisella puolen oli vielä metsän laidassa lumikasoja ja pihapiirissäkin oli talon varjoisella puolen yksi isompi kasa. Muuten oli keväistä ja oikein kaunis ihana ilma.

Elämä on ihanaa.... kun sen ajoissa oivaltaa!