Pari päivää sitten innostuin tekemään jäälyhtyjä. Tosin, eihän siihen kummempaa tekemistä tarvita....riittää sopiva pakkanen, vettä ja muutama muoviämpäri ja hetki tuumasta toimeen. Kaksi isoa ämpäriä sekä yksi pienempi täyttyi vedestä ja sai jäätyä parvekkeella noin viisi tuntia. Ehkä vähempikin aika olisi riittänyt, vaan käytiin siinä välillä shoppailemassa ja meinasin ihan unohtaa jäälyhdyt jäätymään. Onneksi muistin ajoissa, ettei tullut jäätyneitä pölkkyjä.
Tänään sitten laitoin lyhtyihin kynttilät palamaan. Iltaa vasten näyttivät tuovan mukavasti tunnelmaa pihamaalle. Naapurirapun pikkuinen poika, äitinsä kanssa äsken ihasteli ohikulkiessaan niitä valoja. Täytyy laittaa vielä viikonlopulla muovinen valopukki pihamaalle lasten iloksi. Toivon mukaan kukaan pitkäkyntinen ei mitään muuta innostu pihapiiristämme toistaiseksi nappaamaan. Tokkopa nämä jäälyhdyt kuitenkaan kelpaavat tai eihän sitä koskaan tiedä.
Ajattelin laittaa pihamaalle keraamisen, aika ison tontun, vaan huolimattomuuttani siirsin sen epätasaiseen paikkaan, jolloin keikahti nurin ja meni säpäleiksi. Se siitä pukista sitten. Valopukki onneksi vielä pitäisi olla käytettävissä eli ehjä.
Tämän lyhdyn suun onnistuin kalauttamaan hajalle
Päivällä ei vielä lyhdyt niin hyvin valaisseet kuin illalla.
HUOM! ARVONTA-AIKAA JÄLJELLÄ SUNNUNTAI-ILTAAN ASTI. OLKAA HYVÄT JA JÄTTÄKÄÄ KOMMENTTI TÄNNE, NIIN OLETTE MUKANA ARVONNASSA.
Esittelin mummonmökkiämme, viikon numerokuvahaasteessa. Tieltä päin kuvattuna pihapiiri näyttää ahtaalta ja heinittyneeltä. Nuo heinät kasvavat kuitenkin rajan toisella puolen rinteessä eli tien kupeessa. Pihapiiriin mentäessä näyttääkin jo avarammalta.
Viikko viikolta, näyttää kesä edenneen mökkipihapiirissä. Välillä on saatu kokea kesän helteitä ja viime aikoina sitten on tullut runsaasti vettä ja jopa rakeitakin satoi viime viikonlopulla. Kasvit tarvitsevat vettä ja nyt oli ainakin irikset hehkussaan. Tässä samalla esittelen mökin pihapiiriä, joka tieltä katsottuna näyttää ehkä tiheiköltä.
Tässä irispenkkini. Seuraavaksi ovat kukintavuorossa kurjenmiekat, jotka muistuttavat näitä iriksiä, mutta ovat pienempiä.
Näistä kulleron kukista jotenkin pidän kovasti. Nämä eivät olleet vielä aivan auki...kuitenkin ihan hilkulla.
Omenapuiden siimeksestä pilkottaa punainen mummonmökkimme.
Omenapuut kukkivat parhaillaan. Toivottavasti tänä syksynä saadaan omenoita. Niitä ei ole tullut pariin vuoteen. Välillä sadon vie pihlajamarjatoukat, välillä halla vie kukat tai sitten ei ole mehiläisiä. Nyt näyttää olevan mehiläisiä ja pihlajanmarjojakin näyttää tulevan, joten toukat pysyvät poissa ehkä omenapuiden kimpuista.
Omenapuiden siimekesessä ja tienpenkassa kukkii parhaillaan runsaasti kauniita, tuoksuvia kieloja. Oli hirveä hinku poimia niitä kotiintuomisiksi. Osan keräsin itselleni, osan äidille ja maanantaina vein nipun toimintakeskuksen yhteislaulutilaisuutta pitävälle pariskunnalle, joka käy säännöllisesti laulattamassa väkeä. Maanantaina oli taas odotettu laulutuokio.
Keskipihamaalle jää laajaa nurmikkoaluetta leikkejä ja auringonottoa varten. Tuon tuulimyllyn rakensi aikoinaan ystäväni Maijan mies, joka menehtyi tämän vuoden alussa. Tämä tuulimylly on muisto häneltä.
Pihapiirissä on myös erillinen saunarakennus, jonka eteen teimme viime kesänä terassin. Saunan yhteydessä on myös varasto ja puuliiteri.
Mökillä on muutama erilainen kaariportti ja tässä yksi, jonka alle olen asettanut tämän puusta veistetyn naisfiguurin. Torson päälle laitoin kauniita kieloja, odottelemaan kaupunkiin lähtöä.
Tässä se meidän ulkohuussimme. Seinässä on käsienpesupaikka.
Olen istuttanut keskelle pihaa kukkapenkin, jossa on lähinnä narsisseja ja tulppaaneja.... Mutta mitä nämä valkoiset kukat mahtavatkaan olla? Jäin näitä ihmettelemään kukkapenkissä. En muistanut, että siellä tällaisia olisi kasvanutkaan. Kai ne olen sinne sitten istuttanut, vaan en muista ja tiedä mitä mahtavatkaan olla.
Tontin takalaidassa on kivi, jonka päälle olen istuttanut maanpeitekasveja sekä mehikasveja. Sieltä löytyy kaikenmaailman kääpiöitä ja sammakoita ym. somistuksia. Tontin raja-aita on lahonnut jaloistaan, joten vaatisi pientä nikkarointia. Soisin sen tulevan korjatuksi tänä kesänä, ettei hirvet jyllää siitä vielä pihamaallemme. Niitähän tuolla metsikössä kyllä liikkuu ja kulkureitti kulkee aivan tontin lähietäisyydeltä toiselle puolen tietä.
Joka kerta löytyy täältä mökiltä kyllä uutta kuvattavaa. On se niin mielenkiintoista kulkea kesällä kameraa ulkoiluttamassa.
Tänään on ollut aivan ihana kesäpäivä jälleen. Keitin päiväkahvit parvekkeelle ja kun mies tuli töistä, niin houkuttelin hänet lähtemään kanssani ennakkoäänestykseen. Sieltä olikin hyvä jatkaa kameroita ulkoiluttamaan ympäri asuinseutua, kuvaten kaikkea kaunista, jota kesä eteen tuo.
Tällainen orapihlaja kukkiin tietokonehuoneeni ikkunan edessä ja kuvan nappasin päivällä ikkunalasin läpi. Tänä kesänä siis näyttää pihlajat kukkivan, joten toiveita saattaa olla syksyllä omenista.
Tässä ihan vakio pihlaja kukassaan.
Kukapa arvaa, että mikäs kukkiva kasvi tässä on kyseessä? Nappasin sen parveekkeeltani päivällä. Tässä vastaus: Tämä on purjon kukka. Istutin purjon loppupätkän ruukkuun ja siitä kasvoikin uusi purjo kukkineen.
Tässä siis kukkiva purjo...toisen pätkä istutin mökille puutarhaan.
Parhaillaan kukkiin särkynyt sydänkin parvekkeellani.
Jäin ihmettelemään tällaista oranssin väristä kukkivaa pensasta, että mikäköhän kaunistus tämä mahtaa olla. Ihania, värikkäitä kukkia, jotka jo ikävä kyllä, oli suureksi osaksi kukkineet ja näyttivät olevan kuihtumaan päin.
Kiitos vastauksista tämänkin kukan suhteen. Kävin tarkistamassa netistä ja todellakin tämä on Japanin ruusukvitteni.
Tällaisia oranssin värisiä kukkia siinä kukki rintarinnan.
Onpa tässä kirsikkapuussa mahdottomasti kauniita, valkoisia kukkia. Saahan nähdä paljonko tulee marjoja?
Tämänkään pensaan nimeä en tiedä, mutta siinä oli hauskoja pillimäisiä, pinkkejä kukkasia. Kauniilta sekin näytti.
Tämä siis on rusokuusama. Kiitos tiedositanne.
Näitä vaalenpunaisia koristekukkapuita en lakkaa ihailmemasta. Onkohan tämä sitten koristeomenapuu vaiko -kirsikkapuu?
Lähempää kuvattuja kukkia, yllä olevasta puusta.
Ihan viikonlopun aikana ovat syreenikin päässeet kukkaloistoonsa. Niitä täällä meidän rinteellä riittää ihailtavaksi.
Ihanan hempeitä syreenejä.
Tässä vielä mökiltä keräämiäni kieloja ihailtavaksenne. Ihanaa, kesä on tullut ja kukat sen mukana. Kieloista tulee niin jo juhannus taas mieleen. Eihän siihenkään ole enää kovin montaa viikkoa aikaa.
Lisäsin tekstiin vihreällä kirjoitetut osiot 2.6.2009. Kiitos kaikille informaatikoille. :)
Tänään vierailin ystäväni Tuulan luona. Heidän pihallaan kukki mahtavan kaunis koristekirsikkapuu. En voinut vastustaa kiusausta, vaan oli ihan pakko ikuistaa tuon kauniisti kukkivan puun oksat.
Kirsikkapuun kukintoja
Olisipa meidänkin ikkunan alla tällainen ihana koristekirsikkapuu, niin en varmaan muuta tekisi, kuin tuijottaisin ikkunasta ulos.
Räpsin näitä kuvia vähän sieltä sun täältä...läheltä ja kaukaa.
Tavallisessa kirsikkapuussa on kai valkoiset kukkaset, mutta näissä koristepuissa on vaaleanpunaiset kukat ja punertavat lehdet. Eihän näistä mitään marjoja tule, mutta kaunis ja koristeellien se joka tapauksessa on kukkiessa.
Ehdimme olla lomalla vain parisen viikkoa, joten en ostanut erityisemmin mitään kesäkukkia mökille. Kotiparvekkeelta vein mukanani lomalle kaksi karjalanenitoamppelia, yhden pinkin lumihiutaleamppelin sekä petunia-amppelin ja kymmenisen kappaletta petunioita. En laittanut tänä kesänä kolmelle ikkunalleni punaisia pelargonioita, joita yleensä laitan. Ensinnäkin ne olisivat maksaneet maltaita ja toiseksi ei muutaman viikon ja satunnaisten viikonloppujen vuoksi kannata rahojaan sijoittaa kukkiin, joita ei edes pysty hoitamaan ja niistä ei pääsisi nauttimaan. Ostin yhdelle ikkunalle kolme pinkkiä petuniaa ja muutaman lopelian siihen väliiin. Saas nähdä, ovatko vielä elossa....siirsin ne kyllä aitauksen laitaan, josta saisivat parhaiten vettä, sateen sattuessa.
Ennen lomia ostin kukkatarhasta pari ihmeköynnöstä femmalla ja ajattelin laittaa ne kesäksi kukkimaan terassin kupeeseen. Saas nähdä ovatko vielä elossa, kun kukaan ei ole pariin viikkoon ollut kastelemassa kukkia. Hieman riskaapelihommaa, mutta kestäköön mitä kestää. Kukatkin kuolevat aikanaan ja tämä kesä on ollut hieman poikkeuksellinen, kun loma-aika on jäänyt melko vähäiseksi ja itse ei niistä kukista kuitenkaan ehdi juuri nauttia.
ihmeköynnöksen kukka
Perennoita on kukkinut onneksi lomamme aikana. Runsaasti kukkia näytti olevan kultahelokissa ainakin.
kultahelokkeja
Oranssi värililja kukki myös mökillä. Kotipuutahassa kävi ikävästi niiden kanssa. Täällä meillä on ollut monena vuotena liljakukkoja ja en ole onnistunut niitä häätämään millään myrkyllä lopullisesti. Tänä kesänä ne tekivät lehtokotiloiden kanssa varsinaista tuohoa värililjoilleni. Ne munivat munansa lehdille ja peittivät ne vallan ulostellaan. Loppujen lopuksi liljat nuutuivat aivan kokonaan ja yhtään lehteä, eikä kukannuppua niissä sitten enää näkynyt. Ajattelin, että ehkä on parasta kaivaa kaikki värilijat kotipihamaalta pois ja istuttaa tilalle jotain muuta, vaikkapa pioneja. Se on sentään hyvä, etteivät ne ole tietään löytäneet meidän mökille asti.
Taisipa ensimmäistä kertaa nousta kukkapenkistä tällaisen punaisen värililjan kukkia. Niissä oli tosi hehkuvan punainen ja kaunis väri.
Tarha-alpit kukkivat myös komeasti. Tosin ne pitäisi kasvaa jossain muualla kuin perennapenkissä, sillä ne näyttävät leviävän kulovalkean tavoin. Kauniita ne ovat kuitenkin.
Muutama sormustinkukkakin oli noussut kukkapenkistä. Taisin istuttaa ne viime keväänä, jos en väärin muista. Samanlaisia ja valkoisia kukkii myös kotipihamaalllamme.
Lehtoängelmäkin kukki vielä lomalla ollessamme. Siinä näyttää olevan pitkäaikainen kukinta-aika. Loppujen lopuksi nuo kukkaset ovatkin aika kauniita, vaikka alkujaan ne näyttivät melko yksinkertaiselta. Kultakuoriainen myös viihtyi varsin hyvin sen kukkalatvassa. Ehkä sen väri tai tuoksu houkutti luokseen.
Muutama jaloritarinkannuskin kukki loman aikana.
Isotähtiputki kukkii myös mökillämme.
Lila varjolilja on vanha perennakasvi. Se on mökkimme omenapuiden joukkoon villiintynyt kukka, joka leviää aika lailla ja viihtyy nimensä mukaan varjoisassa paikassa. Varjoliljoja on kukkinut mökillämme varmaan jo vuosikymmeniä ennen meidän omistusoikeutta. Kaupungissa se näytti kelpaavan myös niille pahuksen liljakukoille, joten nyhdin kaikki sipulit kukkapenkistäni kotosalla.
Äitienpäivälahjaksi sain tällaisen ihanan runkoruusun. Toin sen mökille kasvamaan ja heti istutuksen jälkeen sen kukat ja lehdet näyttivät kuivuvan ja ajattelin, ettei siitäpä olikin lyhytaikainen ilo minulle. Nyt siinä olikin kukkanuppuja pilvin pimein ja muutama ruusu oli jo auennut. Täytyy vaan miettiä, että minne sen laittaisin talvisäilöön, sillä ehkä se ei tarkene pakkasen puremassa maassa talven yli.
Tähän mennessä vain yksi palava rakkaus kukki. Viime vuonnahan jotkut tosi oudon näköiset matoset nekersivat kaikki palavan rakkauden kukkani, mutta nyt en nähnyt onneksi jälkeäkään moisista.
Riittäähän se yksikin palava rakkaus....vai mitä?
Unikkoja ei näyttänyt jostain syystä tulevan yhtään kappaletta tänä kesänä, mutta odotetuin kukkanen oli kuitenkin pionit. Alkujaan minulla oli näitä valkoisia pioneja ja joskus niihin muodostuu sellaisia punaisia raitoja, mutta nyt ne näyttivät ikäänkin hieman vaaleanpunertavasävyisiltä osittain. Tämä kerrottu pioni on mielestäni aivan ihmeen kaunis. Sen kukkanuput aukenivat ensimmäisinä.
Toiseksi aukeni tällaiset aniliininpunaiset pionit. Aika hulppean näköisiä nämäkin olivat ja tuoksu ja väri vallan ihana, kuten muissakin pioneissa.
Punainen pioni on myös niitä ensimmäisiäni eli ostettu noin kymmenisen vuotta sitten. Se ei myöskään ole sellainen runsaasti kerrottu lajike, vaan avautuu pinkin pinonin tavoin ja siinä on keltainen keskusta.
Ystäväni Sirpa ja Marjatta kävivät mökkivisiitillä loman aikana ja Marjatta toi minulle kaksi vallan ihanaa rosan väristä pionin oksaa. Ihastelin niitä maitotölkissä ja harmittelin, ettei minulla kasva pionipenkissäni samanlaisia. Jätin maitotölkkiin kukat yöksi pinonipuskan juurelle ja kappas mitä aaumlla silmäni näkivätkään. Minullakin oli pionipenkissä yksi avoin samanvärinen pioni ja pari muuta oli nupuillaan. Naureskelinkin, että ovatko saaneet tartunnan puskan juurella olleista leikkokukista. En muistanut, että olen Tommolan tilalta ostanut jossain vaiheessa tämän värisiä pinonin alkuja ja nyt ne vasta kukkivat minunkin puskassani. Tämä tuntui varsin kummalliselta yhteensattumalta. Olin olettanut, että kukkanuput olivat valkoisen pionin nuppuja ja vasta auettuaan ne näyttivätkin oikean värinsä minulle. Olin iloinen, että minulla onkin nyt neljän värisiä pioneja.
Tässä kulmauksessa nämä pionini näyttävät viihtyvät varsin hyvin.
Ostin ennen lomalle lähtöä kukkatarhan alesta 70% alennuksella kaksi kauniin punaista köynnösruusua, jotka kuvittelin laittavani omenapuun oksista tehdyn kaariporttini kupeeseen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, etteivät ne siinä kasvaisi, kun ympärillä on niin paljon puita, jotka vievät voimavarat maaperästä. Jäin ihmettelemään, että minne laittaisin ne köynnöskukat kukkimaan. Sitten sain ahaa-elämyksen ja annoin miehelleni tehtävän. Hän saisi rakentaa minulle tällaisen koristeportin toisen samanalisen lähettyville. Sen toisen portin laitamilla kasvaa jalokärhöjä ja tämän portin piti tulla noin puoli metriä edemmäs, toisen portin etuoikealla siis. Sitten raahasimme sen keskelle naisveistoken, jonka olin taannoin saanut veljeltäni. Portin sivuille sitten istutin nuo köynnösruusuni ja yläpuolelle laitoin lumihiutaleamppelini roikkumaan. Tuon toisen alta voi kävellä oikopolkua pihamaalle, mutta toinen ei vie siis minnekään, kun sen nyt on sitten vaan sellainen koristeportti. Pihamaallahan voisi olla vaikka kuinkapaljon kaariportteja ja ihan huvin vuoksi vain.
Tässä toisen köynnösruusun kukkia, jotka sattumoisin jopa kukkivat ostaessa.
Saahan nähkdä, että onko muita kukkia kukassa mökille mennessä. Yritän vielä jaksaa näyttää teille luonnon kasvustoa maalaismaisemissa. Näin heinäkuussa löytyy luonnostakin vallan kauniita kesäkukkia.
Tuossa jokin aika sitten yritin etsiä nimeä mökkipuutarhan kukkaselle. Joku ehdotus tuli, vaan ei oikea. Tässä alkukesän kukintoja.
....eli aiemmin julkaiseman kuva, jossa kukka on vielä nupuillaan.
Kukkavarsi on pitkän huiskea eli se kasvaa noin 1½ metriseksi tai pidemmäksikin. Lehdet muistuttavat jotenkin akilleijan lehtiä, vaan eivät silti samanlaisia.
Tässä kukkanuput ovat hieman jo auenneet.
Kukkanuppujen auetessa kukka alkaa jo näyttää joltakin. Kukan terälehdet ovat ohuita "tikkumaisia" ja hennon ja kauniin näköisiä. Useampi kukkanen muodostaa näyttävän kukkaryhmän. Tällainen ihanuus löytyy myös täältä.
Kukan nimeksi osoittautui ängelmä. Ystävättäreni soitteli sunnuntaina ja kertoi siinä ohimennen, että heidän palstallaan on upea kukkanen kukassaan ja hän harmitteli, ettei ollut kerännyt aiemmin siitä siemeniä minulle. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että kukkamme ovat samanlaisia ja olen metsästänyt juuri tuolle kukalle nimeä. Sen nimi on ängelämä.
Nyt siis kukan nimi selvisi.
Tässä on ollut kaiken näköistä vipinää viikonlopun jälkeen, joten aiemmin en ole ehtinyt näyttää teille viime viikonlopun kuvasatoa mökkimaisemsita. Taas monen kukan nuput ovat puhjenneet kukkaloistoon.
Hieman nämä Iriksen kukatkin olivat jo ehtineet kuivuudesta ja sateestakin kärisiä. Tulomatkan aikana satoi ainakin vettä, mutta muuten luulen, että viikon aikana ei paljoakaan vettä ole herunut taivaalta....ainakaan vesiastioiden mukaan.
Tämä otos on seuraavan päivän puolelta, jolloin kukat näyttivät jo hieman ryhdistäytneiltä. Vettä ne ennen kaikkea taisivat tarvita. Sitä saivatkin sitten ruiskun kautta vähän enemmän kerralla.
Mikäköhän tämäkin pitkän huiskea lilahtavakukkainen kasvi oikein on? Ehkä olen kuullut sen nimen aiemmin, en muista. Tämän sain pari kesää sitten eräältä sikäläiseltä talon emännältä, kun karsivat puutarhastaan tiettyjä kasveja. Tämä on hieman mitään sanomattoman kukan näköinen. Vähän tillimäisiä kukintoja se muistaakseni tekee.
Tulppaanien raatojen ja kuihtuneiden liljojen joukosta vielä nosti päätään muutama tällainen valkokukkainen lilja. Olisiko nämä tasetteja vai mitä liljoja lienee? Paljon pienempiä kuitenkin kuin narsissit ja muut pääsiäisliljat.
Tämän kukan ensimmäisiä kukkanuppuja esittelin jo aikaisemmin ja kyselin kasville nimeä. Tämä osoittautui todennäköisesti Konnantatariksi. Nyt kasvi oli jo aika lailla nuppuja täynnä ja kunhan nuo tuosta aukenevat.
Olisikohan tämä nyt se samainen kukkanen, jota Savisuti arvuutteli jokunen aika sitten. Se osoittautui vuorikaunokiksi, näin tätäkin arvelen. Silloin ei oikein selvinnyt minulle ruiskaunokin ja vuorikaunokin ero, mutta nyt kun näin tämän, niin muistin tuon kaunokkikeskustelun. Silloin en nähnyt niitä kukan lehtiä, mutta tässähän on ihan erilaiset lehdet kuin ruiskaunokissa.
Mansikkamaallakin oli jo aika reippaasti mansikan kukkia. Kunpa vaan mehiläisiä pörräisi myös. Tämä mansikkapaikkamme on vanhan Solikan kokoinen. Myimme aikoinamme Solikan pois ja tuohon kohtaan teimme pikkuisen mansikkapaikan....kesän makunautintoja antamaan.
Näitä luonto tarjoili viime viikonloppuna:
Osittain olivat jo kielotkin auenneet. Riippui hieman kasvupaikasta. Tontin takalaidasta nappasin kimpun tuoksuvia kieloja kotiin mukaan. Tosin siirsin ne parvekkeelle maljakossa, koska tuoksu oli niin valtava ja aiheutti synttärivieraalle päänsärkyä. Kielot ovat kauniita, mutta niissä on kyllä niin huumaava tuoksu, että ei kaikki siedä niitä maljakossa. Minulla oli aikoinaan niitä morsiuskimpussa, taisin olla aika huumattu siinä tilanteessa, että vastasin "kyllä".
Oppikouluajoista on jo niin kauan aikaa, ettei jaksa muistaa monien kymmenien kasvien nimiä, jotka piti opetella ulkoa suomeksi ja latinaksi. Mikäköhän tämäkin mahtoi olla? Näitä lilahtavia luonnonkukkia kasvaa mökin vierustalla.
Tässä esittelen teille vielä "mökkini mun".
Kaariportin humasalot ovat kasvaneet alkukesästä jo melkein täyteen mittaansa. Humalasalkojen takaa pilkoittaa neljä vuotta sitten synttärilahjaksi saamani Tuijat.
Tässä tämän kertaisia kesäkukkia ja pitänee vielä tarjota teille katsaus viime viikonlopun öttiäisiin ja muihin eläväisiin mökkitienoilta.
Viikonlopulla mökillä, sai taas nauttia aurinkoisesta ja kauniista kukista, jotka olivat viikon aikana auenneet nupuilleen.Viikko sitten ei omenapuussakaan näkynyt kuin pienen pieniä kukan nuppuuja ja viikonlopulla iso omenapuu näytti tällaiselta.
Tätä hetkeä kesässä odotan ilolla, että omenapuu kukkisi. Sitten vaan saattaa toivoa, ettei pihlajamarjatoukat asetu omenapuuhun taloksi. Nyt uskon, ettei tänä vuonna matosia omenoita tulisi siinä määrin, sillä pihlajamarjat näyttävät tekevän kukkasia ja toukat löytävät mieluummin tiensä niihin.
Pakasteesta näyttääkin loppuvan pikkuhiljaa omenasose, kun viime syksynä sain vain pari pussillista tuttavilta omenoita, kun omistamme ei ollut soseeksi asti.
Näitä omenapuun kukkia sitten jaksaa ihailla.
Viisi vuotta vanha kirsikkapuu tekee ensimmäistä ketaa hieman enemmän kukkia. Viime vuonna siinä oli vain pari raakiletta, jotka tipahtivat ennen aikojaan pois. Saahan nähdä miten nyt käy. Ensimmäisen talven jälkeen oli jo pupu napsinut korkeimman oksan poikki, mutta nyt on ollut hyvin suojattu, joten on päässyt hieman kasvamaan uutta kasvustoa.
Mökin raja-aidan kohdalla on kasvanut useita koivuangervoita jo mökin ostoajoilta. Välillä mietin, että jos ne raivaisi siitä pois, mutta vielä ovat saaneet olla siinä. Kukkiessaan ne ovat hyvin kauniita ja tuoksuvia. Kukinnan jälkeen muuttuvat vähemmän kauniiksi, ,kuihtuvine kukkineen. Jostain kumman syystä kukat keräsivät pilvin pimein, vihertäviä kultakuoriasia oksiinsa.
Irikset näyttivät olevan aivan kohta aukeaimaisillaan. Niissä oli kovin paljon nuppuja. Toivottavasti tänä kesänä nään ne avoimina, kun viime keväänä ehti kukkia niin nopeasti, että olivat jo oikeastaan kukkineet, kun mentiin siinä vaiheessa mökille.
Kullerotkin olivat jo nupuillaan, joten eiköhän ensi viikonlopulla ala olla väriloistoa mökkipuutarhassa.
Tulikellukassakin oli jo muutama avonainen kukka ja nuppuja enemmän. Minusta tuossa kukassa on niin kaunis väri.
Kivikkokasveja kasvaa tonttu ja sammakkokiveykselläni. Tässä viikonlopulla ilmestyneitä sammalleimun kukkia. Niitä oli näyttävän näköinen mätäs auenneita kukkia.
Tämän kukan nimeä en sitten kuollaksenikaan muista. Katsoin kukkakirjoistani, mutta ei tullut vastaan. Kukapa muistaisi kukan nimen? Sain sen jokunen vuosi sitten naapurikunnasta, erään talon emännältä, kuten monia muitakin perennoja. Siinä on pitkät leveähköt huiksumaisesti kasvat lehdet ja rosa tähkämäinen kukinto. Ei kovin näyttävä, mutta kauniin väriset kukat.
Kielot olivat jo aloittaneet kukintonsa. Ei vielä siinä määrin, että niitä olisi vaasiin asti poiminut, mutta viikko tai pari, niin ovat parhaimmillaan. Näitä kasvaa ihan omenapuiden alla....ei henno leikata herukkapensaiden lomasta, ennen kuin akillejat ja varjoliljatkin ovat kukkineet.
Eiköhän nämä ole luonnonvaraisia ojakellukoita, joita kasvaa myös kielojen lomassa....omenapuiden alla. Nekin ovat kauniita kukkasia. Koiranputket ja nokkoset vaan saattavat tupsahtaa riesaksi muiden kauniiden kukkien välistä, sieltä marjapensaiden ja omenapuiden varjosta, mutta ne sietää repiä pois, ennen aikojaan.
Tässä osa tästä tämän viikonlopun kukkaloistosta.
Eilen sain hyvältä ystävältä heidän vanhan parikeinunsa, kun ostivat uuden tilalle. Oma parvekekeinumme on varmaan jotain 80-luvun mallia. Eihän siinäkään mitään vikaa olltu, mutta vihreä katos ja kulahtaneet istuinosat. Pistin sen vanhan keinun kiertämään taas eteenpäin. Tämä uudemman keinumme katos ja runko ovat valkoisia ja istuinosat ovat sinivalkoraidallista markiisikangasta. Hieman niistäkin on jo vuosien saatossa väri haalennut, mutta ihan hyviltä ne näyttivät. Kerrankin sain aikaiseksi siivota parvekkeen päivällä. Imuroin koko lattiaosan. Siellä oli kaikenmaailman siilin jätöksiä keinun alla, rojujen takana.
Meillä kun parveke on ollut miehistyksen rojuja täynnä. Sinne keinun alle kun on ollut hyvä kerätä kaiken maailman roskaa. Siellä oli yksi toimintakyvytön agrekaatti ja jäteöljypöniköitä ym. Akregaatti onneksi lähti jo illalla muualle varastoon, johon se piti viedä jo viime kesänä. Jotain rojua heitettin roskiin ja loppujen lopuksi kesäparvekkeemme sai kesäistä viihtyisyyttä.
Vihreän katoksen sijaan, saimme valkoisen käyttämättömän katoksen. Lisäksi neljän tuolin pehmusteista tuli kahteen muovituoliin selkänojalliset pehmusteet. Vielä pitäisi saada joku sopiva pöytäliina tuohon pöydälle. Pöytä oli aiemmin purettuna, keinun takana, kun ostin viime vuonna kirpparilta tarjoiluvaunun. Nyt vaan totesin, ettei mies osaa pitää sitä siistinä, vaan se on roskaa täynnä ja törkyinen kuin mikä. Pesin sen ja vien mökille tarjoilukärryksi terassille. Harmi, ettei tässä pikkupöydässä ole varjolle reikää. Itse kun en oikein siedä tuota auringonpaahdetta, kun muutenkin pitänee varoa. Nyt vielä tulin entistä varovaisemmaksi, kun tuossa huulessa on ehkä se aurikokeratoosi, joka on okasolusyövän esiaste. Vieläkään ei tänään kuulunut vastauksia ja kolme viikkoa on mennyt jo yli. Yritin päivällä soittaa polille, mutta siellä olikin ollut soittoaikaa vain ihan aamusta. Ehkä huomenna yritän uudelleen, jos vaan herään ajoissa.
Varjon jouduin laittamaan sitten tuohon pöydän viereen. Maistuipa päiväkahvit tosi hyvältä, siinä ulkoilmassa. Ehkä parvekkeella voi nyt viihtyä enemmän, kun se on viihtyisämpi.
Keskiviikkona kävimme ostamassa hieman kesäkukkia. Tarkoitus on viedä niitä mökille, sitten kun loma-aika koittaa. Pirilän kukkatalo on edullinen paikka ja sieltä löytyi 25 eurolla paljon kukkia.
Karjalanneito on yksi lempikukkiani ja monesti ostan noita pareittain mökille. Tarkoitus on laittaa tämä "huussin" seinustalle. Häh?...jo luit kyllä oikein...se on lempipaikkani tälle kukalle. Kukkikoon nyt heinäkuuhun asti parvekkeellamme, sillä mökillä ne kuolevat lomaa ennen, veden puutteeseen.
Tämän ihanan amppelin löysin myös kukkatarhasta. En ole varma mikä se on. Kuitissa luki, että lumihiutaleamppeli, mutta tytär oli toista mieltä. Ehkä myyjä laittoi väärän koodin kuittiin ja kukka on jokin muu. Väri ja kukkaset olivat kyllä niin houkuttavia.
Tämän amppelin ostin jo aiemmin, kun kävimme muulla asialla HongKongissa eli siinä tavaratalossa....ei Kiinassa.
Kymmenen petunian tainta sain 5,90 ja ostin niitä tuplaten. Muuten olisivat maksaneet 0,85 kappale. Minusta ne olivat jännän värisiä ja hieman pienempikukkaisempia, kuin muun väriset. Nämäkin ajattelin viedä kesälomaksi mökille. Laittaisin niitä kukkalaatikoihin aitaukseen tai teranssin reunustalle.
Tuollainen keinuheppa on ollut vuosikausia parvekkeella toimettomana. Nakkasin sen pihamaalle ja laitoin jalohortensian sen päälle. Käyhän se näin somisteenakin.
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen....ainakin meidän parvekkeelle ja pikkupihamaallemme. Särkyneet sydämetkin ovat vielä kauniissa kukissaan.
Viime lauantaina tehtiin kaupat näistä Varax Julia-kalusteista. Jo aiemmin kerroinkin, että myynnissä oli aivan mukavan näköisiä kalustesarjoja, mutta yllätys, yllätys....istuinten painoraja olikin vain alle 60 kiloa, joka onneksi kuitenkin muistettin kertoa. Ehkä kaikki myyjät eivät olisi olleet yhtä rehellisiä. Niinpä jätimme ne kaulusteet ostamatta ja löysimme nämä kotimaiset, vaikkakin hieman kalliimmat.
Tuolit tuntuivat tosi tukevilta ja uskonpa, että nämä kestävät paljon enemmän painoa kuin alle 60 kg. Käsinojallisia tuoleja sarjaan kuuluu neljä kappaletta.
Lisäksi siihen kuuluu tällainen tumma 150 cm pitkä pöytä, joka tuntui myös tukevalta ja lujarakenteiselta.
Eilen käväisin sitten kaupunkireissullani Kodin Ykkös-Anttilassa ja sieltä silmiini osui muhkeita ja kauniita ruusukuosisia istuintyynyjä, jotka myytiin puoleen hintaan. En voinut vastusaa kiusausta, sillä tuolit kaipasivat istuinpehmusteita, mutta niihin oikeasti kuuluvat pehmusteet olisivat maksaneet yhteensä sata euroa ja en kyllä niihin olisi raaskinut satsata. Tosin niissä oikeissa olisi ollut pehmusteosaa myös selkänojalle.
Jos nyt olisin jättänyt nämä pehmusteet ostamatta puoleen hintaan, niin tokkopa olisin saanut enää näin muhkeita pehmusteita muualta tuohon hintaan.
Kotona sitten mielikuvissani mallailin tyynyä istuimeen ja kokeilin myös toista tyynyä selkänojaksi. Sitten kyllä hieman harmitti, että niitä pitäisi olla vielä neljä lisää, jotka voisin ommella selkänojiksi ja olisipa mukavaa istua noin pehmeillä istuimilla. Täytyy ehkä vielä harkita, että ostanko niitä lisää. Mies kyllä tuumasi, että olkoon vain yhdellä ja voithan ostaaa kahteen sitten toisenlaiset.....se on sitä miesten logiikkaa taas. Pöh, en kai minä erilaisia ostaisi kahteen tuoliin.
Maanantaina, puutarhakalusteita hakiessa, poikkesimme samalla "Köyhien Stokkalla" eli Helsingin Metalli ja Rauta Oy:ssä, Tattiksella. Siellä oli myynnissä femmalla isoja kaislamattoja. Ostimme sellaisen mökkiterassille, koska sen hinta ei paljon päätä huimannut ja jos ei osoittaudu sopivaksi, niin ei siitä ainakaan konkurssia synny.
Matto on ainakin pari metriä halkaisijaltaan. Nyt se odottelee parvekkeen nurkassa kyytiä mökille. Siellä sen paikka on todennäköisesti saunan terassilla, uuden pöytäryhmän alla.
Pari viikkoa sitten ostin Tarjoustalosta itselleni kaksi jalohortensiaa ja todennäköisesti vien ne vielä mökille, mutta ehkä vasta loman alussa, sillä muuten ne saattavat nääntyä kuivuuteen.
Tässä toinen hortensia saviruukussa. Toivottavasti kotilot eivät näitä pistä poskiinsa.
Vähän erikoisen näköisen, pinkin petunia-amppelin ostin myös pari viikkoa sitten kesäiseen puutarhaani. Senkin vien mökille vasta loma-aikanamme.
Vähän tarkempaa katsottuna, näitä petunian kukkasia. Kesä keikkuen tulevi....ainakin keikuttaa kyllä rahapussia. Ei sille mitään mahda, kesä saa mielen virkistymään ja kauneuden heräämään kukkaloistollaan.
Lähes koko päivä meni tänän vertaistuen merkeissä. Ensin olin liittomme Vertaistuen teemavuotta 2009 sunnittelemassa. Sitten oli vielä muutaman tunnin työryhmän kokous päälle.
Onneksi sain kyydin kotiin ja ajatus olikin lähteä katselemaan vielä ennen kauppojen sulkeutumista, tarjouksessa olevia pihakalusteita. Suuntasimme Itikseen, jossa on monia alan liikkeitä, saman katon alla. Suomi-Soffasta luulimme bongaavamme hyvällä alennuksella olevan kalusteryhmän ja hintakaan ei olisi ollut enää kuin alle kaksisataa euroa. Ryhmä olisi sisältänyt petsatun pöydän ja neljä tuolia sekä lisäksi kaksi käsituellista tuolia. Kolme viikkoa olisi ollut tilausaikaa, mutta onneksi myyjä selvitti ennen päätöstä, että tuoleissa olisi 60 kg painorajoitus. Hups....eihän meistä kumpikaan olisi saanut istua tuoleilla, saati sitten muu suku sekä naapurit. Olisi ollut kestäviä vain lapsenlapsille. Olisikohan kaikki myyjät edes vaivautuneet selvittämään tuota painorajoitusta. Samankaltaisia ryhmiä näyttää olevan myynnissä halpaan hintaan, ympäri maata. Olkaa siis tarkkaavaisia, kun suunnittelette kesäkalusteiden ostoa. Ei olisi mukava yllätys, jos ensimmäisellä istuinkerralla jalat tuolista pettäisivät ja sitten liikkeessä sanoisivat, että eivät ne kestäkään kuin kevytpainoisia.
Käväisimme vielä muissakin liikkeissä ja päädyimme K-rautaan, josta valitsimme jykevämmän pöydän, neljällä kunnon penkillä. Toisn hinta oli 389 euroa, mutta eipä tuolit hetkuneet. Se oli viimeinen kalusteryhmä, joka siinä liikkeessä oli. Tosin emme ottaneet sitä Itiksestä, mutta käväisimme vielä Vantaalla K-raudassa, josta varasimme sen. Täällä on samanlainen Varax Julia kalustesarja ja ei ole ihan hepposen näköinen.
Tänne saunan terassille, jonka viime kesänä teimme, meinaamme nämä uudet puutarhakalusteet laittaa. Olen perin juurin kyllästynyt muovisiin puutarhatuoleihin mökillä, kun ne likaantuvat niin ällön näköisiksi ja eikä se harmaa pinttymä niistä millään puhdistusaineella enää lähde. Tyyliin olisi kyllä sopinut paremmin valkoiset kalusteet, mutta maalipintakin likaantuu puiden tiputtaessa töhniään kalusteiden päälle sekä vesisateessa maali kupruaa helposti pois. Tämän taas totesimme, kun tutkailimme viimeksi terassin tasopuita, että ne olisi maalattava näköjään uudelleen, ellei sitten rapsuittaisi maalia pois ja käsittelisi tuon ylätason petsilakalla.
Toki ei ihan kaikki näytä kelpaavan lehtokotiloille ja liljakukoillekaan tai sitten ehkä syövät mieleisensä ensin. Tässä kuitenkin vielä kukkivia pihakukkiani.
Viikolla ostin kaksi jalohortensiaa Tarjoustalosta, kun siellä oli edullisia äitienpäiväkukkia ja hortensioita. Samalla ostin sen ruusun synttäreitä juhlivalle mummin murulle.
Tätä minä jaksan ihailla joka kevät pihamaallani. Punaisia sydämiä nipussa roikkumasssa. Toivottavasti ei lehtokotilot tähän kukkaan mielly. Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä....mitä sen on väliä? Kyllä sillä on väliä.
Taikapeilikin lauloi ennen näin, että:
"Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä,
mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä,
että sinulle riittää
kun hän tulee käymään
edes silloin kun tykkää,
vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä."
Pikkusydämet sen kun jaksavat taas kasvaa ja levitä.
Vuohenjuuren kukkia tuli taas vain muutama. Jostain syystä ne eivät jaksa tuossa portin pielessä kasvaa. Pihapiiriin en ole kauhean paljon panostanut, sillä nuo ötökät vievät vähän intoa. Ei oikein kiinnosta kovin kukkia laittaa, jos tuholaiset pistävät ne oitis poskeensa. Pihalla on myös köynnösruusuja, mutta ajattelin ottaa ne pois, sillä ne kasvavat niin korkeiksi ja niissä on niin yksinkertainen kukkakin vain. Ostin joku aika saksalaiskaupasta muutaman vaalenpunaisen ryhmäruusun, jonka ajattelin istuttaa niiden tilalle. Vielä odottelevat urakointia.
Mökillä kasvaa tuuhea humalaköynnös ja samankaltainen on myös kotipihalla kaariportissa, mutta se tekisi kyllä mieli nyt hävittää. Tulee taas aika lähteä lomailemaan, niin silloin humala jää oman onnensa nojaan ja tuppaa tekemään pihasta viidakon. Kasvaessaan nopeasti, humala saattaa kivuta jo yläkerran parveketta kohti ja se ei ole ihan kiva asia. Taitaa olla vaan niin, ettei sitä aivan helpolla saa karsittua. Ne juuret kun iskostuvat maaperään niin tiukkaan, jotta ovat ehkä mullan alla jo parikin metriä menossa jalkakäytävää kohti. Pitäisi koko piha myllätä ja aina joku alku jostain nousisi. On kai siihenkin omat konstit eli tukahduttaa alut muovipusseilla, mutta hommansa siinäkin.
Välillä mietin, että mitäs jos portin pielessä kasvaisi vaikka jalokärhöä tai jotain muuta kaunista kärhöä. Kevät saa puutarhaunelmia aikaan. On ainakin mukavaa suunnitella.
Kevään koittaessa sitä innolla odottaa, että mitä kaikkea kukkaloistoa sitä jälleen pihapiiriin ilmaantuu. Sitten yht'äkkiä taas huomaa, että liljakukot ovat päässeet lempipuuhiinsa. Tämän näköisiä ovat värililjani lehdet.
Ne tulee ja syö sut pois hihii. Ne tulee ja syö sut pois hahaa....
Ennen kuin kukat ovat edes ehtineet nupuilleen, niin suuri osa lehdistä on jo kaluttu.
Pihalla kasvoi myös mökiltä tuomiani varjoliljoja, mutta ne minä sitten loppujen lopuksi nyhtäsin sipuleineen irti maasta ja tuumasin, että meidän pihallamme ette kyllä kauaa enää juhli. Kemut päättyvät pikkuhiljaa. Ei näihn tuholaisiin auta mikään muu kuin ämpäri alle ja pienellä puutarhalapiolla kopsauttaa kukan vartta, niin eiköhän kukot tipu ämpäriin. Siitä niitä sitten listimään. Ovat kyllä kovin ovelia eli tiputtautuvat maahan heti, kun näkevät vaaran lähettyvillä. Sontivat vielä kukkien lehdille piilottaakseen munasa sinne.
Tässä eräs yksilö lempipuuhissaan varjoliljojen ja akilleijojen joukossa. Eipä enää näkynyt kun kopistin ne sankoon ja kukat lähtivät sen jälkeen. Möyhin vielä mullasta ja jonkun bongasin mullan alta.
Viimeinen tuomio, kukkaruukun pohjalla. Vielä hetki katsella maisemia ja sitten loppu.
Eivätkä nämäkään otukset kyllä mitenkään mieleisiä vieraita ole pihapiirissä. Muutama kesä sitten, ne rajoittuivat vielä puron lähettyvillä olevalle kävelytielle, sekä parkkipaikkamme takana olevalle penkereelle. Sieltä ovat pikkuhiljaa valuneet pihapiiriimme. Niitä on jalkakäytävillä, niin että kenkien alla rapisee. Nyt ne ovat löytäneet meidänkin pikku puutahamme ja majoittauneet sinne. Toissa päivänä mies bongasi parisen sataa kotiloa. Minä niitä olen pikkuhiljaa kerännyt ämpäriin ja tänään juotin niille etikkaa. Ei siinä kauan nokka tuhise. Toki niistä joku etanafani voisi olla iloinen ja ehkäpä niistä voisi saada herkkuillallisen, jos vain etanoista pitää. Niistähän voisi tehdä vaikka bisnestä ja myydä jonnekin etanaravintolaan.
Nyt pitää joku päivä putsata kunnolla vesikouru maasta, jonka laidalta tänäänkin löysin monta etanaa kostean sementin reunasta. Nurmikko pitäisi pitää hyvin lyhyenä ja kitkeä kaikki voikukat pihalta. Muuten kaikki kukkiva on kohta vain reikäistä ja syötyä lehteä ja kukista ei tietoakaan.
Sunnuntaina olimme miehen kanssa Messukeskuksessa Mökki-, omakoti ja puutarhamessuilla. Yllätyksenä sain parhaalta ystävättäreltäni pari lippua messuille, jossa en ole aiemmin käynyt. Olen käynyt vain Vanhassa satamassa oleissa messuissa joskus takavuosina.
Aamupäivä meni kirpparilla ja sitten suuntasimme matkamme kohti Hesan messukeskusta, jossa oli pilvin piemin autoja parkissa. Mitään kummempia projekteja ei ole tarkoitus mökillä tehdä, vaikka tarvetta ehkä olisikin, mutta ei liiemmin varaa. Kiertelimme messuilla, jalat turtana, monia tunteja. Mukaan lähti kaiken maailman materiaalia. Lähinnä noukin opastekarttoja ja tietoa kesän tapahtumista niiltä suuntaa missä mahdollisesti liikumme kesäaikaan. Tulipa jotain pientä heräteostostakin tehtyä.
Oli pakko katsoa jotain muurahaismyrkkyä, sillä näin kevään koittaessa oli viikonloppuna ilmaantunut sisätiloihin muurahaisia. Niitä näytti tulevan listojen välistä, astianpesukoneesta sekä kaappien alta. Hätäpäissäni suihkutin kristallisoodaa, kun ei muutakaan ainesta ollut tyrkyllä. Kyllähän sekin tehosi ja lopuksi tiskikone astioineen päälle, niin sille tielle ne loputkin hävisivät. Tuo ostamani aine on myrkytöntä ja luonnon öljystä valmistettua. Tänään enkä eilen ole sitten nähnytkään juuri noita muurahaisia, mutta onhan nyt ainakin jotain sille varalle, jos sattuvat eksymään jälleen keittiöömme.
Ostin myös muutaman pussin siemeniä. Vaaleanpunaisen unikon siemeniä ostin pussillisen. Mökillä kasvaa niitä oranssin värisiä idänunikoita ja nuo rosan väriset houkuttavat myös. Pitää kokeilla, jos saa sellaisia kukkimaan.
Viime vuonna ostin noita kelloköynnöksen siemeniä, mutta kun tuikkasin ne suoraan maahan, niin ei ne ehtineet kasvaa ja kukkia loppukesään mennessä. Pitänee varmaan ostaa multaa ja istuttaa nuo siemenet esikasvatettavaksi ensin kotosalla. Lisäksi ostin myös pari pussillista ruusupavun siemeniä.
Tilasin muutaman lehden määräaikaistilauksella. Kotilieden kylkiäisenä sain punaavalkoisen liljan mukuloita pussillisen.
Kympillä sain viiden kuukauden puutarhalehdet ja kylkiäisenä muutaman pienen pussillisen kahvia kotiintuomiseksi.
Harvoin lehtiä tilaan, paitsi käsityölehtiä. Nyt sain kuitenkin 30 eurolla puolen vuoden Kotiliedet sekä kolme aiemmin ilmestynyttä lehteä kaupan päälle. Lisäksi mukaan tuli keväinen maalle-lehti sekä ne liljojen taimet. Kesällä on aikaa hieman paremmin mökillä selailla lehtiä, mutta kotosalla aika menee kaikkeen muuhun ja eipä niitä lehtiä viitsi oikein tilata, kun netissä on niin paljon luettavaa muutenkin.
Karamelliä tuli popsittua messukäynnillä ja muutaman lapion toin pikku-ukolle tuliaisiksi messuilta.
Kyllä tunsi jaloissaan, että oli käyty messuilla. Onneksi siellä oli kahvila, joten pääsi välillä istuskelemaan kahvipukin ääreen. Tulomatkalla käytiin vielä kylässä ja sitten olinkin jo niin raato, että lojuin vain sohvaperunana. Onneksi oli jäljellä lauantaista siskonmakkarakeittoa, joten ei tarvinnut kuin lämmittää ruokaa. Toista tuntia vedin nokosia ennen "Tanssiii tähtien kanssa"-ohjelmaa. Eipä tasan siinäkään käynyt onnen lahjat, kun heikoimmat tallaajat edelleen tanssivat tähtien kanssa. Kai se on niin, että nuoret äänestävät vanhat aikanaiset joukosta pois ja miehet ovat valttia, vaikka ei välttämättä taidoillaan loistaisikaan.
Moneen päivään en ole käynyt sisäpihallamme eli omalla pienellä piha-alueella, jonne pääsee parvekkeeltä. Eilen kurkistin kotiin tullessani portin kautta pihamaalle ja kas kummaa....siellä olikin kevät jo kukoistuksessaan. Jostain kumman syystä pihamaalla kukki vallan vain sinisiä krookuksia. En muista, että onko siellä aiemmin ollut myös muun värisiä.
Kevättä näyttää olevan ilmassa. Parhaillaan kyllä räystäät lorisevat ja vettä sataa...taitaa tulla kesä.
Nämä ovat mahdollisesti lumikelloja. En muista, että olisin tällaisia istuttanut vai liekö tullut jonkun multapussin mukana tai mistä lienee kulkeutunut pihamaallemme.
Ihanaa odotella kevättä ja kukkien kasvua.
Tänään kävimme ostosreissulla Hongkongissa ja matkalla sinne havaitsin Fallkullan pellolla ihmisiä noukkimassa auringonkukkia. Päätimmekin ostaa kaupasta puukon ja paluumatkalla noukkia niitä kukkia omaksi iloksemmekin. Kaupunki on istuttanut auringonkukkia, herneitä sekä pellavaa asukkaiden silmien iloksi ja noukittavaksi. Tosin niitä ei saa noukkia myyntiin, eikä mielin määrin, vaan kohtuullisesti omaan käyttöön. Huomenissa voimme sitten ehkä mennä katsastamaan onko herneitä vielä saatavilla.
Nyt kesälomaan ja mökin kukkaloistoon:
Alkukesästä ostin pari Karjalanneitoa mökille. Toinen on tässä saunan ikkunan edustalla ja toisen laitoin huussin oven pieleen. Tosin joku ihmetteli, että eihän vessaan tarvitse mitään kukkia laittaa, mutta mielestäni sielläkin voi olla kaunista. Huussin sisäikkunalla on sitten pienissä ruukuissa saintpaulinoita, jotka ovat kyllä ihan tekokukkia. Nämä pelakuut sain kaupantekijäisiksi kukkakauppiaalta torilla, kun ostin mummonmökin punaiset pelakuut. Nyt vasta nämäkin innostuivat kukkimaan. Ehkä syy lienee ilmoissa, joita ei ole oikein loma-aikaan pidellyt.
...pelargoniat on mummon akkunalla...Punaistet pelakuut kuuluvat mielestäni mummonmökin ikkunalle. Tosin on harmillista, että niistä ei ole iloa enää seuraavalle kasvukaudelle. Eihän kaupunkilainen voi niitä oikein missään säilyttää talven yli ja niin on sitten joka kesä uhrattava kolmeen kukkalaatikkoon eli kolmen ikkunan kukkiin iso summa.Kukkia kun tarvitaan 15-18 kappaletta niihin.
Tässä kukkii kultahelokki. Onneksi tänä kesänä kukat ovat saaneet rauhassa kukkia. Toissa vuonna kun ostin kukat paikallisesta puutarhasta ja istutin ne maahan, niin pienen poissa olon jälkeen palattuamme, kukista ei ollut mitään jäljellä, kuin poikki nakerretut varret. Myyrä-paholainen oli ollut asialla.Myyriä kun ei onneksi ole tänä kesänä juurikaan näkynyt.
Tämä kaariportti on mieheni tekemä ja viime kesänä istutimme jalokärhöjä sen reunoille. Tämä kärhö on glematiksen risteymä. Siinä on neljä terälehteä kukassa, kun niissä aidoissa on kuusi. Kärhöjähän on vallan montaa lajia.Toisella laidalla kiipeävä varsi on jäänyt melko lyhyeksi, mutta eiköhän sekin siitä jaksa ponnistaa ylöspäin.
Tämä mahtava humaportti jakaa pihapiirin ja ns. autopaikan, jotta voimme rauhoittaa pihan autoilta. Eräänä myrskyisenä iltana loman aikana, huomasimme että portti oli kaatumispisteessä. Mahtava vesimäärä ja painava kasvusto eivät enää jaksaneet pitää metallista porttia pystyssä. Onneksi mies sai vedettyä sen takaisin pystyyn ja tuettua, että ei kaatunut kokonaan. Tosin samaisen yön jälkeen aamusella ihmettelimme, että valurautagrillimme oli pitki pituuttaan pihamaalla sekä paina kaasupullo kaatuneena. Ensin kyllä tuli mieleeni, jos otso olisi käynyt käpälöimässä tai hirvi peijaisilla. Kuitenkin uskoimme jonkun "trombin" iskeneen siihen.
Tällaista kuunliljaa kasvaa mökkimme oven pielessä. Lisäksi siinä on pikkusydäntä, joka kuunliljan kukkiessa jää kyllä aika piiloon reunustalle. Kuunliljojen tyvessä istuu miehen synttärilahjaksi saama koristeinen "vahtikoira", mutta moneen kertaan kesässä koiraa pitää siirtää kauemmas seinästä, kun kukat rehoittavat niin, ettei haukkua näy lehtien alta ollenkaan.
Viime kesänä ostin maanpeiteruusuja, mutta istutin niiden tyveen amppeliruusun, jotta se säilyisi talven yli. Tosin nyt en tiedä onko tämä ruusu sitä maanpeiteruusua vai amppeliruusua, sillä ne ovat niin saman näköisiä. Maassa näkyi vain yksi juurakko vai ovatko ne jotenkin risteytyneet. Annoin tämän kuitenkin kasaa siinä maanpeiteruusuna.
Tänä kesänä ovat ruusuni aika heikosti nousseet. Tämän vaalean punaisen ruusun bongasin viikko siten ruusupenkistä. Penkissä pitäisi kasvaa tumman punaita ruusua sekä keltainen ruusu, mutta niiden kukinnoista ei ole vielä tietoakaan. Tämä on ainoa ruusu, joka on noussut kukkaan...ja ihan mun värinenkin.
Ostin vuosia sitten joltain kirppismyyjältä pienen taimen angervoa. Tämä on rusopajuangervo. Nyt se on kasvanut vallan korkeaksi ja marjapuskani häviää kohta sen pimentoon. Tähän pensaaseen tulee ihania pehmeitä tähkämäisiä kukintoja. Täytyy ehkä siirtää se parempaan paikkaan. Aina istuttaessa ei tajuakaan kuinka kukat ja pensaat leviävät ja kasvavat isoiksi.
Nyt alkaa jotenkin näyttämään siltä, että pihamaallani kasvaa ainoastaan pinkkejä kukkia. Tosin niin ei ole, mutta nämä kukat kai ovat sitten parhaiten vain kukkineet. Tosin niitä keltaisiakin kukkia on esitettävissä. Tässä on ruusmalvaa.
Onkohan tämä sitten tarhapäivänliljaa. Äiti puhui ruso- tai ruskopäivänliljasta. Tämä lilja on yli 50-vuotta vanhaa ja on mummon kotitalon perennoita. Se kasvoi mummon kuoltua hänen haudallaan, mutta kun kukat olivat niin korkeita, niin läheiset halusivat sinne matalampaa kukkaa ja äiti kysyi, jos haluan tätä mökille. Toki halusin, sillä sehän on osa "perintöä". Siinä elää osa mummoa.
Nämä kukat ovat ehkä niitä odotetumpia kukkia. Mökin kulmalla kasvaa valkoista, punaista ja vaalenpunaista sekä pinkkiä pionia. Tänä vuonna ei näkynyt yhtään niitä punaisia ja oli muutama valkoinen, yksi vaalenpunainen ja pari pinkkiä. Tässäkin kukassa on jännää punaraitaa pilkottamassa kukan terälehdillä.
Väristä poiketen tässä on hieman oranssisävyistä värililjaa. Tosin joku "jäärä" on käynyt niidenkin lehtiä nakertamassa. Takana kukkii keltaisenaan tummaa tulikukkaa.
Tässä on lisää liljoja. Onhan mulla ihan oma liljapenkkikin ja siinä on iristä sekä varjoliljaa ja jokunen erilainen liljakin, mutta niiden kukinta on ollut jo aiemmin kesällä.
Siitä se on kivaa mökilläkin, että aina on jotain kukkaa kukassa. Onneksi kaikki kukkivat hieman eri aikaan, niin pihapiiri pysyy piristävän näköisenä. Viimeisimpänä kukkivat sitten kultapallot ja kutapiisut.
Tässä tätä kesäistä puutarhaani hieman teidänkin silmille katseltavaksi.
Hädin tuskin pääsivät kukat aukeamaan ja toisen puskan kukat eivät vielä siihenkään vaiheeseen, kun se epätoivottu vieras iski. Ensin tuli yksi, sitten toinen ja loppujen lopuksi niitä oli kymmeniä. Mustaa möhnää oli kukkien lehdillä ja saatoin todeta, että tuo möhnä on "vieraitteni" jättämää ulostetta. Tosin jotkut tuholaiset, kuten liljakukkokin, kätkee ulosteensa sisään toukat, jotka sitten kehittyvät kuoriasiksi. Nämä "vieraani" olivat ennen näkemättömän näköisiä matosia. Niiden kuviointi muistutti hieman viljan jyviä nurinpäin kuvattuna.
Kukapa tietää onko tämä tuholainen joku perhosen toukka vai muu nilviäinen, joka tykkää tästä kyseisestä kasvisat? Huomaatko kukan lehdillä mustia mökkyjä? Niitä oli pilvin pimein ja uskon niissä olevan niitä toukan alkuja. Tuholaiset napsivat lehtiä ja sitten siirtyivät nakertamaan kukkia irti vasista.
Ei niihin auttanut mäntysuopaliuokset eivätkä muutkaan myrkyt. Pyydystäessä ne heittäytyivät maan pinnalle ja menivät sykeröön. Loppujen lopuksi päätin leikata kukkast juurista asti poikki ja poltimme kaikki jätökset. Sitten vielä parin päivän ajan tarkastelin maan pintaa, jos sinne olisi vielä joku tuholainen jäänyt norkoilemaan. Olisivathan ehkä pian siirtyneet muihin kukkasiin ja näin ollen puutarhan kaikki kukat olisivat kuolleet ennen aikojaan.
Toinen erikoinen kohtaamani mato oli Koriste-Tuijassani. Siellä näkyi kaksi tällaista valepukuista matoa.
Tuo ylimmäinen oksaa muistuttava olio on se vieraileva ötökkä. Piiloutuu aika hyvin oksan väriin ja malliin, joten aika sattumaa on, että sellaisen siitä Tuijasta havaitsee. En häätänyt sitä, enkä sitä toitakaan kaverusta pois kasvistani. Ehkä ne jotain syötävää sieltä löysivät, ellei niillekin sitten maistunut tämän koristekasvini lehdet.
Kaiken karvaisia ystäviä lomalla treffaa....osa niistä on mukavia ja saavat olla, mutta kaikkea ei jaksa sietää.
Pari karjalanneitoamppelia siis jäi itselleni. Ostin myös kymmenen lopeliaa, josta suuren osan laitoin pinkkien pelargonioiden väliin kukkalaatikoihin ja pari jäi niistä yli, jotka laitoin karjalanneitojen oheen. Minusta ne ovat tuon lohen punaisen kanssa, niin kaunis yhdistelmä.
Aiemmin en ollut törmännytkään tällaisiin jättikokoisiin perhosiin eli haapaperhosiin. Tällainen lenteli lauantaina ja sunnuntaina ahkeraan mökin pihapiirissä. Makoisin paikka näytti olevan puutarhatuoleissa solumuovisten penkinpäällisten tuntumassa.
Työmiehen rukkaset olivat naapurissa hyvin suosittuja haapaperhosen näkökulmasta. Tässä perhosen siipien ulkoreunaa, joka on värikkäämpi kuin tuo toinen puoli.
Harmaasiepolla on pesä talon päädyssä ja tämän koristevattupensaan kuivuneella oksalla on hyvä tarkkailupaikka. Minusta se oli niin hauskan näköinen, kun siinä vartioi pesäänsä ohkasen oksan päällä.
Kotipihamaalla kukki myös kukkasia. Näyttävimmän näköinen oli tämä pinkki sormustinkukka. Lisäksi on tulossa muutama vaalea samanlainen.
Sormustinkukkien kellot ovat ihanan värisiä ja kokoisia. Tosin tämä kukka taitaa olla aika myrkyllinen, mutta ei meillä pikkuiset ole sitä maistelemassa.
Tämän ruukkukukan sain muutama viikko sitten ystävättäreltäni. En tiedä onko se muurikello vai tähtikello. Hieman on kukkien väri näköjään kuivuudesta haalistunut. Nätti sekin kuitenkin on.
Ensimmäistä kertaa varmaan kukkii pihamaalla ritiläaitausta vasten istutettu punainen ruusupensas. Siinä oli niin hehkuvan punaisia kukkia. Onkohan se jo useamman päivän ajan kukkinut, kun en ole ehtinyt juurikaan parveketta ihailemaan. Lisäksi aitausta vasten kasvaa myös vaalenpunaista köynnösruusua. Luulempa, että siinä on jo ollut kukintaakin, sillä bongasin yhden nupuillaan olevan kukkasen ja osa oli jo kuihtunut.
Tämä köynnösruusu tekee sellaisia yksinkertaisia kukkia, jotka ovat aika vaatimattoman näköisiä.
Muutama värililjan kukkakin on jo auennut. Eipä näköjään ole liljakukot kaikkia poskiinsa pistäneet. Tosin tänä vuonna ei taida niin runsasata kukkaloistoa tullakaan omalle pihamaalle, kun ovat olleet vain niin luonnon antaman vesisateen armoilla, eikä rikkaruohojakaan ole tullut liiemmin kitkettyä.
Tosin vähän kyllästyttää välillä se pihapiirin hoito täällä kaupunkikodissa, kun pienelle pihamaalle kulkeutuu liljakukkoja sekä lehtokotiloita, jotka ovat kovin kiinnostuneita meidän kukistamme.
Kohta onneksi pääsee mökille muutamaksi viikoksi ja siellä on paremmin sitten aikaa kastella kukkasiakin, kun ei ole tätä tietokonetta "riesana".
Perjantai oli hääpäivämme sekä viikkoa aikaisemmin oli ollut puolison synttärit ja viikolla tämän ystävättäreni synttärit. Siksipä päätimmekin mennä matkalla Heinolan Tähtihoviin juhlistamaan päiviä. Lupasin tarjota matkaseuralaisille ateriat, sillä en ollut vielä silloin syönyt mitään kahvi/voileipäateriaa kummempaa. He taas halusivat vain kahvituksen ja minä ja mies sitten tilattiin oikein makoisat leikkeet, vaikka minun pitäisikin noudattaa sitä proteiini-kalium-fosforirajoitusta. Kerrankos sitä välillä hieman täytyy syödä ranskalaisia pihvilläkin. Siinä syödessäni alkoi nenääni hirmuisesti kutittaa. Mietin, että onko ruoassa jotain allergiaa aiheuttavaa tai onko ilmastoinnissa jotain pölyävää? Kutina oli tosi kiusallista ja se jatkui mökille, mutta ehkä hieman oloa oli helpottanut. Mökillä sitten otinkin yhden hismanalin siihen vaivaan. Heinolassa kävimme vielä ihailemassa hienoja korukiviä lahjatavaraliikkeessä. Ystäväni teki ylläriostoksen ja antoi meille hääpäivälahjaksi tuollaisen ihanan kullatun koristeen, jossa riippui kauniita pinkin värisiä kiviä kullattujen sydänten keskellä. Aivan ihana koriste.
Hääpäivävuosia tuli yhteensä täyteen 33 vuotta.
Tänään sitten selvittelin yhden ystäväni kanssa näitä Panacodin ongelmia ja näköjään olenkin allerginen juuri tuolle lääkkelle. Ennestään olen jo allergisoitunut usealle särkylääkkeelle sekä antibiotille. Näitä lääkeaineallergioita tulee aina lisää, kun vuosien saatossa herkistyy eri lääkkeille pitkäaikaisten eli kroonisten sairauksien myötä.
Olin hyvin väsynyt illalla ja menin ajoissa nukkumaan mökillä. Aamulla sitten heräsin vasta puoli yhdentoista hujakoilla. Mies ei hennonnut herätellä kun tiesi, että olen ollut viikolla kovissa tutkimuksissa ja niistä on väsymystä ja omia oireita jälkimaininkina. Herättyäni join aamukahvit ja lähdimme kirkonkylälle kirppikselle sekä torille ja muuten vaan katselemaan mitä sinne kuuluu. Käytiin kirpparilla ja löysin ison plyysimaton (vaalea pohjainen, jossa on rosasävyistä kuviota). Mulla on ollut aika tumma sävyinen plyysimatto, joka tuntuu niin tummalta näin kesäaikaan. Toivottavasti tuo ostettu matto ei näytä liian pieneltä, kun on kooltaan kuitenkin pienempi tätä nykyistä mattoani. Kirpparilta löytyi edullisia lastenvaatteita ja yksi emalinen kulho. Niitä tykkään mökille ostaa, kun ne kuuluvat niin siihen mökin ikäkauteen.Torillakin käytiin ja tuttu torikauppias oli pikkuhiljaa sulkemassa putiikkiaan. Tarjosimme hänelle kahvit ja kesksutelu siirtyi kesäkukkiin. Kerroin etten ole raaskinut ostaa palakuita mökille, sillä lähes parikymmentä kukkaa maksaa meikäläiselle niin paljon. Sanoin, että ehkä en niitä sitten ostakaan. Hetken myyjä mietti ja lupasi tehdä minulle tarjouksen. Jännittyneenä jäin odottamaan tarjousta. Niinpä tuli kesäkukat ostettua ja säin kaupan tekijäisiin vielä ison laatikollisen 8 kappaletta erilaisia palakuita, marketan, verenpisaran, samettiruusun sekä ruusupegonian. Kaupan taas teimme 16 kappaleesta punaisia pelakuita. Eipä tarvinnutkaan jäädä ilman kukkia ja sain ne jopa mökkitorilta hankittua. Ehkäpä ei kannata ihan alkukesästä niitä kukkia edes hankkiakaan. Meikäläisellä kun on niitä viikonloppuja vain kun pääsee niistä nauttimaan ja välillä on jopa monta viikonloppua välissä, kun mökille ei pääsekään. Onneksi meillä on mökkinaapureita, jotka lehdenhakureissullaan välillä käyvät ruikkaamassa sadevettä ikkunalla oleville palakuille, jotta eivät janoon kuolisi. Tosin pakkassäitäkin voi aina tulla jopa kesäkuun puolivälissä, joten kukkien osto on aina vähän sellaista tuuripeliä eli ei kovin aikaisn kannata riskeerata niihin.
Auton takakontissa on tässä kuvassa niitä kukkahankintoja, joista osa tuli kaupantekijäisiin.
Kolmella ikkunalla, jotka näkyvät pihapiiriin sekä maantielle on näitä pelargonioita. Nyt vielä ne eivät näytä niin tuuheilta, mutta monesti heinäkuussa ne ovat kauneimmillaan ja mielestäni ne kuuluvat mummonmökin ikkunoille.
Muovisista parvekelaatikoista osa oli jäänyt kotiparvekkeelle, joten nämä rosat pelargoniat laitoin tällaiseen lyhyempään laatikkoon tällä kertaa.Niiden väliin sopisi hyvin myös sinisiä lopelioita, jos vaikka seuraavalla kerralla ostaisin muutaman etteivät näytä niin harvalta.
Tässä on tuulimylly, jonka sain viime viikonloppuna ystäviltäni Maijalta ja Teuvolta. Mylly sijoitettiin korotuksen päälle ja laitoin torilta saamani ruusupegonian sekä verenpisaran ruukkuihin siihen tuulimyllyn kupeeseen.
Mökillä on humalaportti ja valkoiset aidan pätkät erottamassa autopaikat varsianisesta piha-alueesta. Tämä humalaportti on saanut jo tänä vuonna upean korkeutensa. Tosin humala leviää aika runsaasti, joten osa pitää jo kasvun alussa repiä poikki etteivät ne alut rehevöidy ihan vieressä olleiden tuijien ympäri.
Olin muuten äärimmäisen väsynyt tullessamme ostoksilta. Ei auttanut muu kuin mennä vähän huilahtamaan ja kuinkas siinä sitten kävikään. Tuli vedettyä kolmen tunnin tirsat, sitten ruoan laittoon. Tein kaalilaatikkoa, sillä ajattelin että keittäessä kaalista väljässä vedessä katoaa kaliumia varmaan jonkin verran ja riisi on terveellisempää kuin peruna ym. Lisäksi proteiinipitoista sekä fosforipitoista lithaakaan ei tule niin runsaasti, kun on niitä "sattumia". Tosin oli pakko keittää muutma uusi peruna, mutta ne kapsutin kuorettomaksi hyvin tarkkaan ja keitin väljässä vedessä vähällä suolamäärällä, joten tokkopa siitäkään paljon makua enää jäi niihin perunoihin. Hyvää ainakin oli tuo kaalilaatikko. Tuli saunottua ja sitten menin taas jo yhdeksän aikaan uudelleen nukkumaan ja heräsin aamulla vasta samoihin aikoihin. Mikä ihme se niin väsytti. Voikohan se panacod ja hismanal yhdessä tehdä sellaisen unettavan vaikutuksen. Sunnuntaina sitten täyttelin ristikkolehteä lepolassessa ja ihailin puutarhan kukkaloistoa ja katselin kun mies ja naapurin timpuri tekivät pihaamme kivan terassin saunan eteen. Sellaista olenkin kaivannut jo useamman vuoden ajan. Sinnehän on kiva mennä vaikka saunasta välillä tuulettumaan ja aitaus estää hieman näkyvyyttä tielle. Pitänee ostaa vielä valkoista maalia, jotta saa värin sointumaan pihapiirin väriyhdistelmään eli punavalkoiseen. Tosin terassin laudat petsasimme punaruskealla värillä. Sitä pitää ostaa vielä lisää, kun saatu jämäpurkki menikin loppuun hieman ennen aikojaan.
Tässä tämä uusi saunan terassimme, joka vaatii vielä väriä pintaan. Täytynee pitää juhannuksena terassin avajaiset näköjään.
Lauantaina ostin vielä paikalliselta Tokmannillta tällaisen pelättimen puutarhaan. Siellä näkyy olevan reippaasti taas räkättirastaita. Tosin luulen, ettei niitä miään pelottele tiehensä, muttaä jotain kivaa ja sympaatista tässä hauksassa pelättimessä kuitenkin oli ja se piti saada matkaan.
Herukoiden marjat ovat jo raakilevaiheessa. Niitä näyttää olevan jälleen tulossa, mutta minua se ei paljon lohduta, sillä munuaisten vajaatoiminnan vuoksi niitä tulisi välttää marjojen sisältämän kaliumin vuoksi. Metsästä noukitut marjat ovat taas turvallisempia syötäviä.
Päivänliljat olivat mökilläkin jo avautuneet ja piristivät kummasti pihapiiriä. Tosin rikakruohoja näyttää olevan joka puolella paljon, etenkin koiranputkia. Minulla kun on kielto viikkoon rehkiä, niin niitä piti vain katsella ikään kuin sormien välistä ja olla huomaamatta sellaisia. Nyt siis otettiin aivan kevyesti tämäkin viikonloppu.
Jokunen vuosi sitten ei vielä tonttimme rajamailla kasvanut ollenkaan lupiineja. Naapurin mailla niitä kyllä näytti olevan. Otimme joskus sitten kourallisen niitä siemeniä ohikulkiessamme mukaamme ja heittelimme summassa tien tuoiselle puolelle olevalle tienpenkalle sekä omalle penkallemme. Nyt kasvaa molemmin puolin lupiineja, mutta näyttää tuo sininen sävy vievän voiton värissään.
Illan suussa sitten lähdimme taas verkalleen ajamaan kotia kohti. Täytyi jälleen taas pysähtyä ajattelemaan niitä turhia ohituksia ja keltaisella ohiajaneita, että mitä heidän päässään liikkuu. Samaan aikaan kuuntelimme radiosta viikonlopun synkkiä kuolonkolareiden tilastoja eli seitemän kuollut tieonnettomuuksissa maantiellä viikonlopun aikana. Näyttää ettei sitä millään ihmiset opi, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Isot helmililjat ja niiden sininen väri ovat kaunista katseltavaa puutarhassa. Lisäksi perhoset ja mehiläiset pitivät niistäkin kovasti.
Kauniita kuusen punaisia kukkasia.
Viimevuonna istutin tähän kukkapenkkiin pääsiäiskukkia eli narsisseja sekä keltaisia ja punaisia tulppaaneja, helmililjoja ja yhden pikarililjan, tuomaan omaa hajuaan, että myyrät pysyisivät hieman kauempana. Tosin ei ole myyriä tänä keväänä näkynyt pihapiirissä. Helmililjoja on kukkapenkissä etualalla. Tuo verkko on tuossa jäniksien takia. Tosin niistäkään ei ole enää mitään havaintoa. On tainnut ilves ajaa ne muille maille.
Valkoiset narsissit olivat avautuneet ja niissä oli elämää vähän joka kukassa, mutta myös omat vaaransa piili kukkien sisällä.
Mustaherukat, kuten myös punaherukatkin olivat kukassaan. Tosin nistä marjoista ei taida meikäläiselle olla tulevaisuudessa paljon iloa, sillä niissä on runsaasti kaliumia ja se on taas haitallista munuaisille. Joten niitä täytyy laistaa.
Kevät on vähän sellaista aikaa, että joka viikonloppu löytyy varmaan uusia ihmeitä puutarhasta. Laitoin Lidlistä osamani kukkien taimet ruukkuun sekä kukkapenkkiin kasvamaan. Katsotaan lähteeköhän ne itämään. Lisäksi laitoin kukkalaatikkoon kelloköynnöksen siemeniä. Toivottavasti ne itävät, sillä niistä tulisi tosin kauniita köynnöskasveja seinustaa pitkin kasvatettuna.
Edit-täti kävi vielä lisäämässä yhden kuvan, Jaanan valokuvauskilpailua varten.
Läheisyys lämmittää keväälläkin.
Kirkkaat liljankukat houkuttavat ötököitä luokseen Tässä ampiainen puuhissaan.
Vaarakin voi vaania narsissin terälehdillä. Tässä on ollut kova kohtalo siivekkäällä, kun valkoinen hämähäkki on lymyillyt saalistamassa kukkakärpäsiä ja muita siivekkäitä.
Tämä turilas eli kultakuoriainen on taas tekemässä pahojaan. Taitaa maistua liljojen terälehdet makoisilta.
Ei kesää ilman mehiläisiä....Niitä näytti parveilevan niin kukkasissa, kuin marjapensaissakin.
Oon ehkä perhonen....Tämä erikoisuus on Auroraperhonen. Taitaa olla melko harvinainen. En ainakaan ole nähnyt kymmenen vuoden aikana mökillä kuin pari kertaa aiemmin. Tosi nätti, mutta myös vikkelä. Täällä lisää kuvia auroraperhosesta. Siivet supussa sitä on vaikea havaita, sillä siipien ulkopuoli on hyvin arkisen harmaa ja siten sekoittuu lähes luontoon.
Minusta tämä oli niin suloisen näköinen. Mikäköhän perhonen lie? Tosi kauniin värinenkin ja mikä katse?
Vaaleanvihreä perhonen voikukassa.
Sitruunaperhonen ja mehiläinen samalla apajalla
Perhostanssia....
Ampparit työssään voikukan kukinnossa
Tämä kauniskuvioinen neitoperhonen eksyi myös viikonloppuna puutarhaamme. Kuvatessani sitä näkyi kaiteella myös joku jäärä tai mikä lie pitkäviiksinen otus, jolla oli haravamaiset piikit vielä tuntosarvissaankin.
Voikukat olivat suosittuja viikonloppuna
Suosio jatkuu...ampiainen on myös kiinnostunut voikukasta
Valkoista perhosta välillä ja helmililjaa...
Kyllä luonto on kaunista kesäaikaan ja ihmeellistä. Olisipa vain paljon aikaa kuvailla kaikkea. Toki muutakin ehdimme mökillä tekemään.
Keltanarsisseja, jossa on valkoistet terälehdet sekä keltainen keskusta. Niitä kukki runsaasti isossa mättäässä.
Keltanarsisseja olen istuttanut kukkapenkkiin, sekä pihamaalle uudempaan penkkiin, jossa on myös tulpaaneja. Tulppaaneja on kyllä vielä tulossa, mutta ne ovat aivan nupuillaan vielä. Kummasti piristävät alkavaa kevättä nämä värikkäät pääsiäiskukatkin, vaikka ovatkin sitten aikaansa verrattuna hieman myöhässä.
Kukkapenkissä kasvaa myös parvitulpaaneja. Ne olivat illalla aivan kiinninäisiä, mutta päiväsaikaan ne olivat kauniisti auki.
Tumma helmililja oli myös aukaissut kukkansa parvililjojen sekä narsissien lomassa.
Kävelylenkillä bongasin ensimmäisen kukkivan metsäorvokin.Myös ensimmäiset kevään sitruuna- ja kaaliperhoset lentelivät mökkipihamaallamme. Pääskysestäkään ei päivääkään kesään. Pääskysiä lenteli jokunen yksilö pihapiirin tuntumassa sekä ystävättäreni mökillä, kun haimme heidät sunnuntaina. Kyllä kai se sitten on niin, että kesä se on kaikesta koleasta ilmasta huolimatta. Sunnuntaina olikin jo aika lämpimän oloista ja äitienpäivä kahvit nautimme mökkinaapureiden kanssa puutarhassa.
Tanja järjesti puutarhaswapin ja ilmoitti parikseni Ritvan. Ritvalla ei itsellään ole blogia. Sähköpostise kommunikoimme toistemme kanssa ennen swapin postauspäivää. Ritva toivoi mm. itsepoimittuja siemeniä. En kuvannut niitä, mutta postissa lähti vanhan idänunikon siemeniä, vanhaa akilleijaa, ruusumalvaa tai saattaa olla myskimalvaa...niitä kun en erota. Lisäksi lähetin ritarinkannuksen siemeniä, kosmoskukkaa, joku harvinaisemp siemenpussi (Wolfsmilcis Berschnee, luki vain päällä). Lähetin yhden Geranniumin mukulan, jonka ostin Lidlistä. Lisäksi olemme itse kasvattamassa luulmupuuta ja kirsikkaa, josta laitoin siemeniä, jos ne sitten onnistuvat tuottamaan mitään...vai pitäisikö olla kaksi eli naaras ja urospuolinen? Mikkelistä olen ostanut jonkun perennan (keltaisen), mutta nimi ei ole muistissa. Kaikkea lähettämäänän en edes muista, kun kiiruulla ne jaoin ja pakkasin. Olisi ollut muutenkin sekavaa kuvata niitä pussukoita. Toivottavasti lähetyksestäni on Ritvalle jotain hyötyä.
Tänään posti toi minulle paksuhkon paketin. Siinä oli suunnilleen saman verran siemeniä, joita itsekin lähetin. Alkujaan tuntui, että viisi olisi sopiva määrä, mutta todellisuudessa niitä kuitenkin kertyi n, 15 pussukkaa.
Haukoin ihan henkeäni kun avasin kirjekuoren. Siellä oli oikein puutarhaharrastajan erikoisuuksia. Paketista löytyi: Jalkalehti (harvinaisuus, jota ei löydy Suomesta), kerrottua akilleijaa (hankittu Englannista), "tumma ripsureunainen" uniko, tuoksuherneen siemeniä, koristekaalia, munkkineilikan siemeniä, sinipallo-ohdake (perenna), ruusunätkelmää, kiinankärhöä, alppikärhöä ja verihanhikkia. Lisäksi oli kolme ulkokivikkokasvin pistokasta (alhaalla kuvassa yksi niistä). Sen Ritva on tuonut Virosta puutarhamatkalta.
Olin aivan myksitynyt. Osasipa Tanja ihan sattumalta jakaa minulle näin hyvän swap-ystävän. Toivottavasti Ritvalle ei tullut kovin huonoja kauppoja, sillä omat siemenet ovat vain mummonmökin pihapiiristä ja kaupan hyllyiltä. Tähän swappiin en kyllä enää mitään puutarhatavaraa olisikaan tarvinnut. Näin on paremmin kuin hyvin. Kiitos paljon Ritvalle! Toivottavasti onnistun pitämään sitten taimien alut elossa, kunhan saan ne esikasvatettua. Loistava swap.
Edit 1 (25.4.2007, klo 13:58)
Kappas vaan...Olinpas huolimaton, kun jäi katsomatta kirjekuoren pohjalle. Ritva oli lähettänyt minulle siemenpussien ohessa kauniin ATC-kortin "Roses". Onneksi hän mainitsi siitä meilissään, joten äkkiä kiiruhdin etsimään kuoren ja siellähän tämä kaunis kortti olikin. Kiitos kortista hänelle. 
Viikonloppuna ostin kirppiksellä olevalta puutarhamyyjältä tällaisen perennan, mutta unohdin jo mikä sen nimi olikaan...kuka muistaa?
kaariportti kesällä
kaariportti syksyllä
Kerronpa siis teille, mistä kaariportti sai alkunsa. Pihapiirissämme kasvaa viisi ikivanhaa omenapuuta. Yksi niistä oli jo niin surkean näköinen, ettei muutamaan oksaan tullut lehtiä eikä omenoita. Oksat oli syytä sahata poikki. Omenapuun oksiahan ei voi polttaa, sillä ne palaa huonosti ja paukkuu. Ne eivät maadu. Mitä niistä tekisi? Ajatus syttyi, että niistä voisi tehdä pihakoristeita. Ensin piti antaa oksien kuivua vuoden verran. Olin nähnyt jossain aimmin vänkyräoksista tehdyn selkänojan laudasta rakennettuun pihapenkkiin. Se ajatus muhi päässäni oman aikansa. Vihdoin oksat näyttivät kuivuneen ja ajattelin karsia niistä kuorta pois. Tosin vähän salavihkaa sitä hommaa tein, ettei naapurit ja muut ohikulkijat kuvittele minun höynähtäneen lopullisesti. Homma saatiin päätökseen ja se penkin selkänojasuunnitelma hautautui siinä vaiheessa, kun mietin että mitenkäs ne oksat kiinnittäisi tuoliin, kun ei naulat niihin pysty. Sitten tuli ahaa-elämys: Tehdään oksista omenapuuportti, joka on samalla portti kaivopolulle. Mies kaivoi kuoppaa johon sai painettua runkoa syvälle, jotta pysyisi pystyssä. Kuopan tyveen upotettiin kiviä, jotka tukevat porttia. Oksat yhdistimme osittain nauloilla ja nippusiteillä. Loppujen lopuksi saimme aivan porin näköisen kyhäelmän kasaan. Istutimme portin viereen köynnösruusuja ja vieressä kasvaa myös alppiruusu. Tänä kesänä ei kyllä ruusut kukkineet siinä ja alppiruusukin näytti kuivahtaneen. Syy oli tietenkin kuivassa kesässä. Minä pidän tuosta portista ja sen oksatappeihin laitoin kaksi valurautaista kiinalaista lyhtyä roikkumaan.Tässä siis tämän portin tarina. Mitä ei voi maaduttaa, niin voi kelvata muuhun tarkoitukseen. Hitunen mielikuvitusta ja siinä se sitten on.
Mökillämme on vanhoja marjapensaita ja useana vuonna olen havainnut niissä jotain vihulaisia. Varsinkin pensaiden latvuksissa on lehtiä kasvamassa jotenkin kurttuun ja tarkemmin niitä tutkiessani voinen havaita latvustenpäät täyteen muurahaisia. Nähtävästi herukkapensaiden päissä on jotakin ötökkää, jota muurahaiset nautisekelevat. Onko kyseessä tuholainen ja pitäisikö niitä jotenkin häätää? Napsin lehtisykeröt pois ja hävitin ne tuhoutuneeta lehdet. Osasta oli syötykin lehtiä. Minusta tuntui, että niitä oli jossain pensaassa lähes joka oksan päässä. Joskus pensaisiin tulee punertavia lehtiä, joissa on sellaisia kupruja. Ne poistetaan kanssa heti kun havaitaan.
herukkapensaan lehdet sykkyrällään ja muurahaisia täynnä
Maasta se pienikin ponnistaa
Kissankello kasvaa tontin rajalla, aivan maantien varressa. Siinä ei ollut muuta kasvualustaa kuin soraa ja asvaltin reunustaa. Ihme, ettei ole jäänyt auton renkaiden yliajamaksi. Pieni väripilkku harmaassa massassa.
Lupiineja mökin maantiepenkassa
Useamman vuoden ajan olemme toivoneet lupiineja maantiepenkkaan. Olemme yrittäneet viljellä siemeniä, kun naapureiden lupiinit ovat kuivuneet ja niistä napsittu siemeniä. Nyt alkaa meidänkin tontin edustalle niitä ilmaantumaan. Nättejä kukkiessaan. Puutarhaan ei kuitenkaan niitä kannata laittaa, sillä kuulemani mukaan leviävät niin, että on hankala saada pois jos oikein villiintyvät. Tuossa tien laidassa ei ole haitaksi.
koiranputket valtaavat puutarhani
Tämä on jokakeväinen harrastus nyhtää näitä koiranputkia marjapensaiden ja omenapuiden välistä. Voisihan toki alueen ajaa ruohonleikkurilla, mutta kun ensin siinä kukkivat kielot, joita ei tietenkään voi turmella. Sitten alkaakin jo ahomansikat kukkimaan ja akilleijat sekä varjoliljat. Voisi kai nekin siirtää jonnekin, mutta hankalaa hommaa ja tämä kun on sopiva kasvupaikka. Siksi olenkin tuumaillut, että anna kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan. Tosin on nuo rikkakasvit, kuten koiranputki. Sitä yritän hampaat irvessä repiä juurineen, mutta yleensä siihen jää sitten pitkä tikku ja revipä sitä sitten maasta. Nokkosetkin työntyvät villinä kukkien lomasta. Ajattelinkin, että hieman voisi edustaa ajaa koneella ja taustalle jättää varjoliljoja ja akilleijoja kukkimaan vaikkakin niitä marjapensaita siinä vierellä on.
Olisiko tuo sitä tulikellukkaa vai mitä lie ja kulleroa vierellä
Keväällä kukkii vuohenjuuren jälkeen tämä oranssi kukka. Olisiko se sitä tulikellukaa vai mitä lie, minä noita kaikkia kukan nimiä niin perusta, kunhan kukkii. Sitten on keltaista kulleroa rinnalla. Pirteäää väriloistoa puutarhaan.
mummon pelargoniat
Saimpa vihdoin ja viimein vietyä ne palakuut mummonmökin ikkunalle. Tosin vielä eivät rehoita niin kauniisti, kun joutuivat hämyssä olemaan kotiparvekkeella ennen maalle pääsyä. Muutama unakarinsireeniikin on aluillaan mökin päädyssä. Odotellaan niiden kasvamista.
Iriksien kuihduttua, alkaa siperian kurjenmiekka kukkimaan
Ensimmäistä kertaa nämä siperian kurjenmiekat kukkivat pihamaallamme, vaikka ovatkin olleet mullassa jo lähes kymmenen vuotta. Ovatpa hehkeän sinisiä.
humalaportti on portti puutarhaamme
Tämä portti jakaa piha-alueen ja autopaikan. Mielestäni autot eivät kuulu mökillä oven eteen, vaan pihapiirin voi rauhoittaa ja siten voi kukkiakin laittaa aivan minne haluaa. Puiset aitaukset ovat irrotettavia, joten talvisaikaan ne voidaan nostaa syrjään. Noihin kukkalaatikoihin laitan loman alussa kukkia kaunistukseksi. Syksyllä humalaportti saa kauniit käpynsä koristeeksi.
Tässä jaoin kanssanne hieman kesäkuista puutarhaani.
Lähtiessäni kaupunkiin laivaristeilylle otin mukaan tietenkin digikamerani. En voinut olla kuvaamatta matkan varrella juna-asemalle ihania kukkivia koristepensaita ja puita. Tässä parhaillaan kukassa sininen syreeni. Voi kun ovat kauniita ja ihanan tuoksuisia. Kuka niitä nyt voikaan haistella, eihän sekään kaikille sovi.
Tässä taas kauniin koristeomenapuun oksa, sinistä taivasta vasten.
Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu ohi. Kävimme mökillä, lauantai satoi koko päivän. Jossakin kolkassa kuulemani mukaan on ollut jopa kaunista, mutta ei siellä missä me olimme. Kuitenkin sunntaina aurinko ihanasti pilkisteli pilvien lomasta ja ilma oli kutakuinkin kaunis ja aurinkoinen. Pikkuhiljaa alkaa kesä puutarhassa näkymään. Nyt oli omenapuiden kukat parhaimmillaan loistossaan. Pari puuta kuitenkin on niin vanhoja ja raihnaisia, että näyttänee niiden aika olleen ohi ja täytynee taas todennäköisesti kehitellä omanapuun oksista taas jotain kierrätettävää pihapiiriin. Saunan uuniin niitähän ei sovi laittaa. Uusia puita on kuitenkin tulossa. Tiedä sitten kuinka kauan niiden kasvaminen kestää, että saamme satoa. Yksi puu on ollut kahdeksatta vuotta ja pari omenaa on tähän mennessä ehtinyt tuottamaan. Joka kevät sitä sitten vain jännittää, että onkohan pupujussit pistäneet ne parhaat oksat suihinsa. Latvasta poikki ja naks. Sitten mitä jäljelle jää, niin hiiret käyvät puputtelemassa. Olen yrittänyt tunkea ainakin niiden isompien puiden oksien ja rungon väliin mieheltä napsittuja hiuksia. Siinä kuulema on jokin taika, ettei puput tykkää siten ihmisen hajusta. Tiedä sitten auttaako.
kauniita ne ovat omenankukat
On vain niin lyhyt aika, kun omenapuut kukkiavat
Sitten sietää vain odotella, että tulisi myös pihlajanmarjoja, että ne vihulaiset (pihlajanmarjatoukat) eivät iskisi hampaitaan meidän omenoihin. Yleensä se on joka toinen vuosi satoa ja joka toinen vuosi katoa. Ei niitä oikein viitsi mennä myrkyttelemäänkään.
Omenapuiden alle ja tienpenkalle kasvaa paljon kieloja. Siksi ei oikein henno mennä ruohonleikkurillakaan tuota aluetta leikkaamaan niin kauan kuin kauniit kukkaset kukkivat. Noukin kieloja kolme kimppua kotiin tuliaisiksi. Yhden toin äidille ja toisen tytölle sekä kolmannen itselleni. Oli niissä sen verran voimakas tuoksu, että jouduin laittamaan kolme kimppua yöksi parvekkeelle, ettei nenä mene heti aivan tukkoon.
omenapuiden alusta kasvoi kielonkukkia, joten malkakkoonkin riitti poimittavaksi
Muutama vuosi sitten sain Iriksen mukuloita ja viime vuonna ehkä sitten oli ensimmäinen kerta kun jokunen Iris kukki. Nyt niitä näyttää tulevan montakin. Se on vaan harmillista, että monesti kauniita kukkia ei ehdi edes näkemään kun viikko tai pari on välissä, ennen kuin taas ehtii mökille käymään. Sitten näkyy nurmella vain kuihtuneita kukan terälehtiä. Harmillista.
Irikset olivat etupäässä nupuillaan, mutta tämä yksi oli jo ehtinyt aukeamaan
Keväällä ensimmäisenä on yleensä vuohenjuuri kukassa, narsissien ja tulppaanien jälkeen. Kauniita keltaisia kukkia, jotka ovat aika helppohoitoisia ja leviävät hyvin. Keltainen kukan väri näyttää houkuttelevan kärpäsiä kovin itseensä.
Vuohenjuuri on kärpäsfani tai kumminpäin tuo nyt onkaan?
Tässä minun kääpiöitä ja kivikkokasveja. Nyt on sammalleimukin jo kukassa.
Mikäköhän tämä sitten on? No se on meidän "juorupeili". Miksi sanuan ikkunassa sitten pitää olla tuollainen juorupeili. No siksi, että näkee saunan lauteilla istuessaan, tuleeko viraita pihaan. Yksi toinenkin tarkoitus tuolla peilillä on. Aiemmin kun meillä ei ollut sähköä, niin laitoimme lyhdyn saunan ikkunan ulkopuolelle ja silloin peilin kautta valo heijastui kahtena, joten saimme tuplavaloa saunaan. Nyt on sähköt saunassa ja lyhtyä ei tule enää käytettyä. Voihan sitä kuitenkin tunnelmoida halutessaan ja siltä varalta jos sähkö menee kesken saunomisen poikki.
Paljon mielenkiintoista näkyi mökkireissulla. Lähtiessämme pihasta, meni kymmenen metrin päästä autosta metsäsika tien yli ja katosi vikkelään metsikköön.
Löysin eilen Hämeenlinnan reissulta kirppikseltä pari tällaista kukkaa. Niissä oli lappunenkin, joka jäi sitten näköjään kassalle tositteeksi. Kukissa luki: valkoinen luostarinkello. Onko tämä kukka sisäkukka vai ulkokukka? Jostain luin, että Luostarinkukka on sama kuin Vaahtera-aulio, mutta mielestäni tässä on erinäköiset lehdet kuin löytämäni vaahtera-aulion kuvassa.
Onko kyseessä joku muu kukka jota kutsutaan myös Luostarinkukaksi? Mahtaakohan viihtyä ulkosalla?
Tässä kuvaamani kukan lehti
Näin vappu on sitten vietetty. Mökillä olin, maaseudun rauhassa. On kaavittu, raavittu, rapsuteltu, lapioitu.... pihapiiriä tietty. Myyrät olivat myllänneet ja kaivalleet koko nurmikentän aivan kauhean näköiseksi. Varustauduin kunnon käsineillä ja haravan kanssa taistoon. Siinä meni lähes koko kolme päivää ennen kuin pihapiiri näytti jokseenkin kotoiselta. On se kumma tuossa haravoinnissakin, että nälkä kasvaa ikään kuin syödessä. Vielä vähänsen tuosta ja sitten lopetan, mutta eihän sitä malta ja loppujen lopuksi huomaa, että koko piha-alue on saatava putsattua ja jopa metsätilkkua myötenkin.
Takapihalla on kivi, jonka päälle olen istuttanut kalliokasveja ja sammalleimua. Siihen kiven päälle sitten kannoin varastosta kaikki metsänolioni. Siellä on jättisammakoita ja seitsemän pientä kääpiötä. Kun kaikki oliot on saatu paikoilleen ja pihakalusteet asetettua totutuille paikolle, piha siistittyä niin sitten on mukavaa odotella kesän saapumista. Portin pielessä on pari keraamista harakkaa toivottamassa tervetulleiksi ja tien reunassa puun juurakko nurin päin ja siinä on kolme harakkaa "pesässään".
Toki vielä huusikin oli siivottava. Sitä varten oli parasta laittaa jopa maski suun eteen ja käsineet käteen. Huusissa on kolme porrasaskelmaa joiden päälle olen laittanut maissimaton palaset. Hiiret ovat olleet tosi nälkäisiä talven mittaan, kun maissimaton palasestakin oli puolet jyrsitty. Hain saunan kuistilta palasesta uuden osan jyrsityn tilalle. Kapsuttelin lattialta rikkasihvilällisen hiiren papanoita. Vihdoin oli huusikin siivottu.
Vaikka mökillä tulee puuhasteltua kaiken näköistä, niin siellä on oma rauhansa. Mitä ihanampia linnun lauluja kuuntelin. Tosin kun aikaismemmin en ole linnunlauluja paljoakaan kuullut, niin nyt tuntuu kun kuulisi aivan uusia ääniä. Pyörin pihalla ja kuuntelin mistä päin ääni kuuluu....ei kun tuolta, tuolta, tuolta... loppujen lopuksi oli vaikea tietää mistä se ääni tulikaan. Sinitiaiset olivat löytäneet pesäpöntön pihapuistamme. Olivatpa ne kauniita ja kova vilske kävi linnunpönttöjen suulla.Viikko sitten oli vielä 30-40cm lunta ja nyt oli kevät saapunut Ryöppyläänkin. Tien toisella puolen oli vielä metsän laidassa lumikasoja ja pihapiirissäkin oli talon varjoisella puolen yksi isompi kasa. Muuten oli keväistä ja oikein kaunis ihana ilma.
Elämä on ihanaa.... kun sen ajoissa oivaltaa!
