Eilen sain mahdollisuuden lähteä taidekerhoystävieni kanssa Ateneumiin katsomaan Pablo Picasson näyttelyä. Kuulosti mielenkiintoiselta, silä aiemmin en ollut juurikaan hänen töitään käynyt katsomassa. Onneksi on vielä näyttelyaikaa, sillä ne jotka eivät ole vielä ehtineet sitä katsomaan, mutta mieli tekisi, niin näyttely päätyy 6.1.2010.

"Anna minulle museo, niin minä täytän sen"  (Picasso)

Harvinaisen pitkän taiteiijaelämän Picasso onkin saanut elää, sillä hän kuoli 91-vuotiaana. Hänellä on huisin pitkä ristimänimi. Sellaisessahan litaniassa menee sanat sekaisin.

Tässä ensimakua Picasson erikoisesta taiteesta.

Picasso on ristimänimeltään Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso.

Sisätiloista löytyi valaisa määrä Picasson taidetta. Hieman erilaista taidetta mitä on tottunut katsomaan. Yli kolmisen tunita kului kierrellessä galleriaa.Tuli vielä kierreltyä yläkerran jatkuvaa näyttelyäkin, josta löytyi Pekka Halosta ym suurten kansantaiteilijoiden jatkuvan näyttelyn taidetta. Jalat olivat kyllä aika raihnaiset illalla, kun kotiin oli päästy.

Kaikki mahdolliset tietolähteet tuli noukittua lipunmyyntiaulasta matkaaan, Ostin vielä matkaan Paplo Picasso. Ateneumissa-vihkosen, josta löytyy useita kuvia hänen taiteestaan.

Kotiinlähtiessäni ostin vielä muutaman Picasson kortin, joista näkee tuon tyylisuunnan, mitä hän enimmäkseen maalasi. Olihan joukossa vielä paljon erikoisempaakin taidetta.

Olipa ihan mielekäs reissu ja kyllä tuossa taiteessa oli vähän sisäistämistä.

Siinä rautatientorin kupeessa on Aleksis Kiven patsas, jonka lokit olivat keksineet. Viikonvaihteessa olikin tuon kansantaiteijamme juhlapäivä, joten tässä kuva myös hänen kunniakseen ja muistolleen.

ALEKSIS KIVEN patsas

Olen monena viikkona päättänyt lähteä maanantain taiteilijaryhmään, mutta laiskuus on voittanut. Tänään sitten herätyskello soitti aamusella. Olisi kyllä nukuttanut ja hetken jo ajattelin kääntää vain kylkeäni, mutta sitten sain kuitenkin aikaiseksi soittaa taidekerhoystävälleni. Hän oli juuri lähdössä kerhoon, joten lupasin tulla mukaan. Lähtö on aina niin vaikeaa ja taidetarvikkeeni olivat olleet samassa vetokärryssä keväästä lähtien. Ei harmaat aavistustakaan mitä tekisi ja inspiraatio oli täysin hukassa. Sinne kuitenkin sain itseni rahdattua. Opettajaa kaupunki ei tänä syksynä ole meille raaskinut palkata, joten siellä me keskenämme taiteilemme ja puhumme hauskoja juttuja. Löytyi joku kuvakortti, josta hieman osviittaa löytyi maalaukseeni. Itse käytän mieluummin akryylivärejä. Niissä on se hyvä puoli, että ne lähtee vesipesulla käsistä ja päälle voi aina maalata uudelleen, jos lopputulos ei miellytä. Öljyväreihin vaaditaan pidempää pinnaa ja ne on tärpättiliukoisia, joka ottaa henkeen vaikka käyttäisikin sitä ns. hajutonta tärpättiä. Mun pitää kai saada nopeampaa valmista kuin viikkojen tai kuukausien päästä.

Maalausinnon herättelyä

Viikonloppuna ostin Hartolan markkinoilta tutulta taidetarvikemyyjältä oikein taiteilijaessun. Tosin se vielä on luonnonvalkoinen, mutta kun pääsen vauhtiin, niin eiköhän siinäkin sitten näyt taiteilijavärit kaikessa kirjossaan. Välillä käväisimme kahvilla ja Toimitakeskuksessa oli koolla "Kevytkenkäiset" eli painonhallintaryhmä. Tosin en uskalla mennä takuuseen omasta painostani, että saisin sen pudotettua tietylle tasolle. Meitä houkuteltiin myös tähän ryhmään, joten jäimme hieman seuraamaan mitä siellä puuhastellaan. Paino ja vyötärönympärysmitta on kirjattu näin vihkoon ja katsotaan onko kanttia jatkaa ensi viikolla. Voihan siellä käydä välillä hallitsemassa painoaan ja sitten taas taiteilemaan. Oli ihan kivaa ja poislähtö tuntui jo siltä, että tässäkö tämä taas tällä kertaa. Ehkä yritän mennä torstainakin kun ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa. Olen keväällä ollut vain maanantaisin, kun noita harrastuksia kerääntyy monelle päivälle.

Huomenna ja tiistaina alkaa syksyiset kuntosaliryhmät, joten kohta on taas viikko-ohjelmaa tarpeeksi ja vuoroin käsientaitoja ja lisukkeena mielen ja ruumiin hyvinvointia.

Kesälomallanikaan en voinut vastustaa paikallisia kirpputoreja. Parhain kesäinen kirppislöytöni oli perinteisen mallinen taittuva vauvan syöttötuoli. Mitäpä minä sellaisella tekisin? Ensinnäkin tuli mieleeni pieni mummin mussukka, joka joutuu istuskelemaan lattialla tai toisten sylissä, kun on vielä niin pienoinen, ettei osaa istua isojen ihmisten tuolilla. Syöttötuoli oli vielä kaiken kukkuraksi tosi halpa eli jouduin maksamaan siitä vaivaiset 4 euroa. Väri oli valkoinen ja hieman kosteassa halkeillut. Niinpä menin maalikauppaan ja ostin rosan väristä kaulustemaalia sekä hienoa santapaperia ja pensseleitä löytyi mökin varastosta, joten näillä eväillä maalaamaan. Tosin tuota puuhastelua tahtoi kokeilla yksi jos toinenkin. Siinä on sitten pojan ja hänen avokkinsa sekä minun kädenjälkiä ja taitaapa joku sutaisu olla itse isännänkin tekemää.

Tällainen syöttötuoli oli ostettuna

Tällainen syöttötuolista tuli käsittelyn jälkeen

Tosin mummin mussukka ei päässyt koeistumaan vielä siinä, joten piti ottaa nukke malliksi. Huomioi, nukkekin on saanut kokeiltavaksi mummin vähän isomman mussukan nukelle tekemän ponchon sekä huivin. Babyborn on ehkä hieman pienempi tätä mallinukkea, joten istuu ehkä paremmin sitten oikean nuken yllä nuo vaatteet.    

Jotta loma ei menisi pelkästään huvin merkeissä, niin jotain tähdellistäkin piti tehdä. Kattoremontti jäi ensi kesään kalliiden kattopeltien vuoksi. Pitänee vain paikata kattohuovalla piipun tyveen tullut lumen painama reikä. Kun ei kattoa remontoitu, niin sitten päätettiin maalata mökin hilseivät ikkunapokat. Kovaa hommaa sanoisin, kun hiottiin vanhaa maalia helteellä ikkunanpokista ja pielistä pois paarmojen hätistellessä jatkuvasti kimpussa. Muutama lasi oli vuosien saatossa halkeillut, joten niitäkin piti uusia ja vanhoja kittauksia korjailla. Mikä paha yhteensattuma oli se, että taannoin sain kiineistömme vähän käytettyjä tuplalaseja viedä mökille, kun muuten ne olisi menneet kaatopaikalle. Siinä ne olivat tukevasti laitettu saunan seinustalle odottamaan mahdollista tarvetta. Kuinkas ollakaan, että juuri edellisenä päivänä kun olimme ajatelleet ikkunaremontin aloittamista, niin aamulla havaitsimme tuulen puuskan hajoittaneen kymmenkunta isoa lasilevyä. Korjasimme maasta ison kasan lasinsirpaleita ja eihän sitä auttanut muu kuin mennä lasiliikkeeseen ostamaan puuttuvat lasit ikkunoihin. Harmillista... onneksi ei ollut isosta erästä kyse, kun mökin ikkunat ovat sellaista vanhan  ajan 30x risat kokoa.

maalari maalas taloa...toivon mukaan maali pysyy ikkunoissa jälleen joitain vuosia

Aina sitä mökillä on joku projekti meneillään. Ensi kesänä kai sitten tehdään kattoa ja tekemistä riittäisi enemmän kuin aikaa olisi ja rahaa. Taitaapi olla sellainen ikuisuus projekti. Olihan se sitten mukavaa katsella kättensä töitä. Vielä on sisäikkunat kyllä maalaamatta, mutta vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä :)

Tämä naisfiguuri maalaus näytettiin siinä Taru-tv lähetyksessä... mielestäni tuo hiilipiirros on onnistuneempi. Tämä ehkä liian räikeä minun makuuni, mutta kaikenlaista sitä tulee tehtyä. Tämä on myös maalattu paperin mallista.