Tanjaa askarrutti kysymys, että voiko hän täyttää elinluovutuskortin omien sairauksiensa vuoksi. Yleensäkään ihmiset eivät puhu kuolemasta. Kuka nyt haluaisikaan ajatella kaikesta luopumista, kun elämä on vasta alullaan ja on vielä liian nuori ajattelemaan sellaisia asioita. Kuitenkaan kukaan meistä ei tiedä, että onko matkaa paljon vai vähän. Yllättäviä tilanteita voi sattua ja siltä varalta kannattaa asiaa pohtia ja siitä keskustella ajoissa. Itse olen ollut monesti mukana tapahtumissa, joissa jaetaan elinluovutuskortteja. Huomioni mukaan keski-ikäiset naiset välttelevät eniten tuota asiaa. Vanhemmat ihmiset taas epäilevät, ettei heidän elimiään enää voisi käyttää. Nuoret ovat saaneet tietoa asiasta ja ovat yleensä kovin innokkaita tämän asian suhteen. Naiset suhtautuvat yleensä miehiä paremmin asiaan.Suomessa tehtiin tutkimus v. 2003, jossa kysyttiin kuinka moni luovuttaisi elimensä kuolemansa jälkeen. Tutkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta olisi valmis luovuttamaan elimensä sitä tarvitsevalle.
Elimistä on jatkuva pula. Joka vuosi parikymmentä ihmistä kuolee uutta elintä odottaessaan. Väestön ikääntyessä krooniset sairaudet lisääntyvät, samalla myös elinsiirtojen tarve kasvaa. Maksan, sydämen tai keuhkojen pettäessä ainoa hoitomuoto on elinsiirto. Munuaisten vajaatoimintaa voidaan hoitaa dialyysikoneella, mutta munuaisensiirto parantaa sairastuneen elämänlaatua ja on edullisempi yhteiskunnalle. Elinsiirtotoimintaa on harjoitettu Suomessa vuodesta 1964, ja siirtojen tulokset ovat maailman huipputasoa.
Elinluovutuskortin täyttäjiä ei Suomessa rekisteröidä eikä heistä kerätä tietoja. Kortin allekirjoittamisesta on tärkeää kertoa lähiomaisille. Kun ihminen on todettu aivokuolleeksi, elinten irrottamisesta keskustellaan aina omaisten kanssa. Elinsiirtotoimintaa säätelevän lain mukaan aivokuolleelta ihmiseltä voidaan irrottaa elimiä toisen ihmisen sairauden hoitoon, jollei ole syytä olettaa, että vainaja eläessään olisi vastustanut sitä tai että hänen lähiomaisensa vastustaisivat sitä. Lain mukaan omaisten tahto ei syrjäytä vainajan elinaikanaan ilmaisemaa tahtoa, jonka voi parhaiten kertoa Elinluovutuskortilla.
Yleensä sanon ihmiselle, jota asia askarruttaa, että kirjoittakaa elintenluovutuskortti. Viisaammat sitten sen paikan tullen päättävät voidaanko elimiäsi käyttää toisen ihmisen hengen pelastamiseen. Suomessa tehdään vain priimasiirtoja, joten huonosti toimivia elimiä ei oteta talteen. Sinun ei itse tarvitse olla huolissasi siitä, että kelpaako elimesi edelleen ja estääkö sairautesi tai lääkityksesi elinten luovuttamisen. Sarveiskalvoja voidaan kuitenkin yleensä käyttää. Ikäkään ei ole este, jos elimet ovat käyttökelpoisia ja toimivia. Pienikokoinen elinluovutuskortti lompakkoon ja tieto läheisille, että et ole eläessäsi vastustanut elinsiirtoa. Siispä kerro läheisellesi viimeinen tahtosi ajoissa, ettei kenenkään tarvitse sitä ikävän paikan tullen pohtia siinä tilassa, jos sitä joudutaan heiltä kysymään. Elinsiirtoon on kelpaa siis elimet aivokuolleelta henkilöltä eli sydän vielä lyö, mutta ihminen on oikeasti kuollut siinä tilassa. Laki säätelee elinsiirtotoimintaa Suomessa. Lääkärit, jotka toteavat kuoleman, eivät saa osallistua elimien ja kudoksien siirtotoimintaan.
Tässä teille pieni tietopaketti ja vielä tiedoksi, että Elinluovutuskortteja on saatavilla Munuais- ja Maksaliitosta. Niitä siis voi tilata ilmaiseksi netin kautta tai soittamalla järjesöjenpuhelimiin, jotka ovat mukana tässä toiminnassa. Apteekeistakin on saatavilla elinluovutuskortteja
Anna Lahja Elämälle
