Meinaan viime viikolla lopetti sitten meidän kulmakunnan Esso toimintansa. Sehän on ollut siinä niin kauan kuin muistan eli varmaan ainakin varhaisnuoruudestani asti. Muistan, että joskus muinoin pumppautimme pyörän kumeja huoltamolla, kun renkaat tyhjenivät kesken matkaa ja pumppu oli jäänyt kotiin. Asema on ollut meille se "Veijon esso", josta on saanut bensan lisäksi myös muita palveluita. Monelle se ollut myös kohtaamispaikka ja kuitenkin kotoisan oloinen huoltamo. Viime viikon puolessa välin sitten bensahanat lakkasivat toimimasta ja huoltamo suljettiin.



Missä kaikki autot on?... Ei ole Essoa ollenkaan, ollenkaan, ei ollenkaan.

Lauantaina oli huutokauppa Essolla, jossa myytiin kaikkea mahdollista irtainta, mitä huoltamolla oli. Kävimme aamupäivällä, ennen streettanssikilpailuihin menoa, katsomassa huutokaupan antia. Huoltamon sisätilat olivat täpötäynnä kansaa, joka huusi huolamon keittiön ja kahvion irtainta. Siinä näytti menevät kipot ja kapot, sekä isot pesukoneet ym. laitteet. Paikan päällä taisi olla enemmän muita alan yrittäjiä huutamassa tarpeellista tavaraa itselleen.
Ei siellä oikein mitään meikäläisille ollut, joten siirryimme ulkopuolelle tarkkailemaan mitä siellä oli.



Pihalla oli kahvio huutokauppaväelle ja muuta mielenkiintoista tutkittavaa.



Korjaamopuolella olisi ehkä ollut jotain kiinnostavaa ainakin miehen puoliskolle, mutta emme jääneet niitä haikailemaan.



Pysäköintimerkeilläkään ei ole enää mitään virkaa, kun ei tarvitse pysäköidäkään tontille, johon rakennetaan tulevaisuuden ABC-huotamoa....ehkä sitten on jo entistä ehommat pysäköintipaikatkin.



Mononenkin oli tullut paikan päälle, mutta onneksi ei asiakaskäynnille vaan näyttämään hienoa autoaan, joka kyllä kiinnosti monia huutokaupassa kävijöitä. Olikohan tuo auto myynnissä vai vaan esittelyssä? Aika upean näköinen vanha ruumisauto.



Käväisin vielä Puksun asemalaiturilla napsimassa muutaman kuvan ja sitten sanoimme hiljaiset hyvästit pitkäaikaiselle palvelupisteelle. Katsotaan, minkälainen palvelupiste tähän tulevaisuudessa rakennetaan.

Pikkuhiljaa entisestä kotikaupunginosastani on kaikonnut liikeyrityksiä. Ensin katosi posti ja pankkipalvelut, sitten koko liikekeskus ja nyt huoltamo. Terveyskeskuskin lopetti toimintansa ja enää on Alepa ja joku pikku Siwa, apteekki ja jokunen juottola sekä kiska ja kukkakauppa. Kampaamoitakin taitaa vielä jokunen olla ja eipä kai sen kummosempia yrityksiä olekaan. Nykyään pitää kai kulkea asioimassa työmatkan varrella tai naapurilähiössä. Näin täällä kaupungissakin puretaan ja lopetetaan liiketoimintaa.

Lauantaiaamusella heräsimme yllättävän helposti aamulla jo varttia yli viisi. Keitin pannullisen kahvia, josta osan laitoin termariin. Tein satsin voileipiä ja otin pakkasesta pullaa kirpparille mukaan evääksi, sekä vähän muutakin kassin pohjalle. Mies haki auton ja sitten pakkaamaan tavaroitaan siihen, pienen epäilyn kera, ettei kaikki mahtuisikaan autoon.



Tässä on edellisen päivän saaliiksi kertynyttä kierräystavaraa eli jonkin verran väärän kokoisia tai mallisia vaatteita kirtoon.



Olen ostanut jossain vaiheessa kirpparilta suloisia nalleja, mutta nyt nämäkin keltaiset karvakuonot pakattiin kassiin ja jätin kotiin vain ruskeita pörrönalleja. Kaikki tavarat mahtuiva autoon ja lisäksi mukaan tuli vielä jonkin verran kellarista kantautunutta tavaraakin. Onneksi hallin kirppispaikat olivat isoja. Mies lainasi työpaikaltaan vielä pari taittopöytää, jotta oli tarpeeksi pöytätasoa, eikä myöskään tarvinut vuokrata vitosen vuokralla pöytää, myyntipaikan lisäksi.

Pääsimme helposti melko ensimmäisten joukossa myyntitorille. Autosta tavarat parkkiruutuun ja niitä sitten järjestämään paikoilleen. Olin pakannut markiisikassiin eväät, mutta kävikin ikävä yllätys. Jokunen aika sitten löysin kirpparilta koriseellisen ja kauniin termoskannun, johon kahvin olin laittnut. Hallissa yht'äkkiä havaitsin, että kassista tulee lorona ruskeaa nestettä parkkiruutuun. Katsaus kassiin ja siellä oli lorona tuo keittämäni kahvi. Ennen kuin sain termarin sieltä ulos, nin se oli aivan tyhjä. Huomasin, että tervarin säiliö oli hajonnut. En tietääkseni ollut sitä kolauttanut mihinkään, mutta jospa siihen tuli joku lämpötilan vaihtelu ja hajosi ihan fysiikasta johtuvista syistä eli saatoin laittaa kuuman kahvin viileään termariin. Äkkiä tyhjensin kassini sisällön muovikassiin, pelastaakseni muut tavarat kassista. Lattian putsasin sitten parilla vähemmän arvokkaan näköisellä t-paidalla ja kannun sekä paidat vein roskikseen parkkiruudun lähettyville. Mies tuli vielä hätiin ja siivosi loput märät lattialta ja vei roskat roskiin ja märän kassin autoon.

Sitten pääsin tuumasta toimeen eli järjestämään tavaroitani. Aamutuimaan jo parveilee kassikasan ympärillä trokareita ja muita aamuvirkkuja asiakkaita, vaikka kirppishalli aukeaa myynnille vasta klo 9. Jotenkin tuntuu ärsyttävältä, jos vieraat ihmiset menevät penkomaan toisten tavaroita ennen kuin ne ovat edes esillä.
Asiakkaita oli aika lailla kirppiksellä ja samaan aikaan oli ulkona markkinat, joka omalta osaltaan vaikutti ehkä tuohon ihmismäärään. Aika hyvin sain myytyä ja vaatteitakin meni yllättävän hyvin. Johtui ehkä siitä, että minulla oli sen verran harvinaisen värisiä vaatteita, kun muilla oli paljon tummia ja talvisen värisiä vaatteita. Nämä omat värinihän ovat joko sellasia, että ne ihastuttaa tai sitten vihastuttaa.
Pääsäätöisesti myin vaatteitani eurolla tai kahdella, mutta jokunen yksilö saattoi maksaa jopa vitosen. Sen kalliimmalla en myynyt. Vieressä oli jobbareita, jotka myivät 10-20 euron välillä ja näytti heilläkin kauppa käyneen. Tosin vähän närästi itseäni, kun ihmiset tinkasivat sitten noista pienistäkin hinnoista eli 50 centistä euroon olisivat maksaneet. Välillä annoinkin, mutta kun kahdella eurolla myin useamman verhon, niin siitäkin tarjottiin ensin vain euro. Samoin ulkolainen rouva halusi ostaa puoli tusinaa kahvikuppeja, joista pyysin 4 euroa. Lopppujenlopuksi alensin puolla, kun rouva halusi. Tutkivat leimoja pohjassa ja mies tarjosi euroa tuosta puolesta tusinasta. Sanoin, ettei hän saa edes kaupasta maitolitraa sillä hinnalla. Sanoi, että vaimo haluaa kupit ja hän tarjoaa euroa. Päätin, että kahta euroa alle en niitä anna, joten maksoi sen kaksi euroa. Aidoista Reybanin aurinkolaseistakin eräs pari olisi ollut valmis maksamaan neljä euroa kympin sijasta. Toki kirpparilla kannattaa hieman tinkiä ja itsekin joskus näin teen, mutta tolkku se siinäkin on oltava. Aika monta tavaraa saa eurollakin myydä, jotta saa kirpparipaikan vuokran maksettua. Eräs pariskunta kyseli, että mitä pakka maksaa ja kun kerroin, niin olivat hämmästyneitä, sillä luulivat että se maksaa vain murto-osan siitä.
Nauratti hieman kun asiakas osti puseron eurolla, maksoi siitä vitosella ja annoin kaksi kahden euron kolikkoa takaisin. Hän pisti kovan metelin, että "enhän minä tuosta puserosta niin paljon maksa, kun luvattiin eurolla". Sanoi mieleeenkin, että kastos nyt kuin otti noin paljon ja minä sani takaisin vain nämä kolikot. Mies siinä selvittämään, että aivan oikeinhan se on eli kädessä oli neljä euroa. Sitten tuo nainen vasta tajusi ja oli kovin nolona pyytäen anteeki ja he lähtivät vikkelään paikalta pois.

Jossain vaiheessa ninulle tuli pieni nälkä ja pyysin miestä hakemaan kahvikupin sitten kanttiinista, kun omat kahvit meniivät maahan. Saatuani kahvia, mies lähti tupakille. Soittelin hetken päästä, kun en löytänyt eväskassia mistään. Kyselin mieheltä, että veikö hän sen autoon. Ei kuulema ollut edes nähnyt sellaista ja ajattelin, että kukapa se minun eväitäni varastaisi. Mies sanoi vieneensä vain rikkonaisen kannun roskiiin ja sen toisen "rätin". Tuumasin, että ei hän voinut sitä viedä, koska itse heitin kannun roskiin. Sitten hänelle tuli kiirus katsomaan mitä oikein roskiin oli vienyt. Kappas vain, sieltä oli löytynyt muovikassi, johon oli pakattu evääni, nahkahanskani, termosmukit. Hän tuumasi, että voileivät ovat tippuneet roskikseen, josta ei niitä voinut onkia, joten haki minulle sämpylän kanttiinista. Myöhemmin pengoin tuota kassia ja ihmettelin, että siellähän oli leipäpussi eikä missään roskiksen pohjalla.
Kyselin mieheltä jossain vaiheessa, että mitä hän puhui niistä leivistä ja sanoi, että roskiksen pohjalla oli leipäpussi, jossa oli kuusi voileipää. Sanoi, että katsoo siihen kassiin ja ihmetteli suuresti, että ne leipäni olivat tallessa. Lienee roskikessa ollut jonkun muun leipiä, hehhee.

Tarvistin pienen tauon ja mies jäi tuuraamaan. Jätin hänelle pari kymmiä vaihtorahaa, jos joku jotain ostaisi poissa ollessani. Joku oli käynytkin ostamassa eurolla ja kun pyysin siipalta rahat takaisin kassaani, niin hän antoi paperisen parikymppisen. Kysyin, että missä on myyntirahat, niin hän tuumasi ettei enempää ole, kun hän sai tuon parikymppisen. Höh....jätä pukki kaalimaan vartiaksi. Näinhän se miehen logikalla menee, joten tuumasin, että hän on myynyt tavaran ilmaiseksi, sillä hän on antanut asiakkaalle kaksikymppiä pienenä rahana ja sai takaisin setelinä. Ei oikein leiville lyö sellainen kaupustelu.


Kirpparimyyjä touhunsa keskellä...


sinisiä, punaisa "ruusunnuppuja" kannan kädessäni.....

Päivä oli viimein pulkassa ja kotiin tuli viemisiä melkolainen läjä, vaikka myyntiin menikin aika paljon tavaraa. Vietiin ne saman tien kellariin ja ovi meni just ja just kiinni, kun olihan sinne paljon enemmän vietävää, kuin edellisenä päivänä siellä oli ollut tavaraa. Osahan sinne vietävistä tavaroista oli täältä kotoa sinne vietyä myyntikamaa. Pitänee ottaa uusiksi tämä kierrätyspäivä jossain vaiheessa, jotta pääsee näistä tavaroita eroon.

Päivä oli ollut fyysisestikin aika raskas, sillä selkä hieman valitteli siihen tyyliin. Olinhan joutunut seisomaan melkein koko ajan seitsemästä kahteen kirpputorilla. Mikä tässä reissussa oli kuitenkin parsta, niin tällä kertaa ei tullut törsättyä kirppiksiiin viikonlopulla vaan kaikki tuotto oli puhdasta voittoa.

Illalla oli hieman väsynyt ja pieni lepohetki oli paikallaan ennen ruokailua.

Tässä eilisen ja tämän päivän aikana olen käynyt kirppiksillä. Muutama asia ihmetyttää kierrellessäni eri kirpputoreilla. Ennen vanhaan Pelastusarmeijan kirpputoreilta sai edullisesti tuotteita. Pelastausarmeijanhan pitäisi olla köyhien asialla. Kuitenkin nykypäiviän hinnat niissä ovat huippuhintoja. Hinta ja laatusuhde ei aina kohtaa ja monesti saakin huomata, että kaupassa myydään halvemmalla. Itse olen joskus vuosi sitten ostanut kankaisen pyykkikorin ihan oikeasta kaupasta...olikohan Ikea, jos en ihan väärin muista? Sattumalta näin perjantaina paikallisen Pelastusarmeijan myymälässä samanlaisen ja uteliaisuuttani katsoin hintaa. Hui kauhistus...Sellainen halpakaupan kangaspussukka maksoi siellä 10 euroa. Itse olen maksanut omastani muutaman euron liikkeesä. Lisäksi Pelastusarmeijalla ei saa tinkiä. Tavarat on lahjoituksena sinne viety, mutta kuulema "ammattihinnoittelijat" hinnoittelevat ne ensin. Eräs nuorehko mies kyseli keinonahkaisen takin hintaa, vanhakin kuin mikä. Myyjä sanoi, että ei missään nimessä alle 15 euroa, kun sehän on melkein ilmainen. Harvoin itse mitään sieltä ostan...Kerman Saven kulahtanut uunivuokakin maksoi 8 euroa. En tarkalleen tiedä mitä kaupassa maksaa, mutta vanha on aina vanhaa. Tavallisilta yksityisiltä itsepalvelukirppiksiltä saa taatusti halvemmalla tavaraa. Pelastusarmeijan tädit toteavat yleensä, että tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Ihmettelen, ettei sitten Suomen vähäosaisia tueta suoraan edullislla ostoksilla. Luulempa, että ne vaateröykkiöt lojuvat myymälöissä vuosikaupalla, kun hinnat ovat pilvissä. Sitten joskus lopputarvesta sitten myydään toppatakkeja -50% alehintaan.

Tänään sitten kävin itsepalvelukirppiksellä, jossa on satamäärin pöytiä ja niissä vaatteita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tosin ihmettelin aika paljon sellaista myyntiartikkelia kirppispöydällä, kuin kermavaahdolla täytetyt laskiaispullat. Sellaisia oli joku leiponut omalle pöydälleen. En ole perehtynyt siihen, mitä sanotaan hygieniapassin suorittamisesta kirpputorimyynnistä ja mitä tulisi tietää elintarvikkeiden säilyttämisetä lämpimässä tilassa. Ainakin näin maalaisjärjellä ajatellen kermaisia tuotteita ei saa säilyttää huoneen lämmössä ja sitten myydä edelleen. Nehän todennäköisesti seisovat pöydällä myynnissä koko päivän ellei vielä seuraavankin.. Kaikkea ne ihmiset keksivätkin rahaa hankkiakseen ja ehkä joku tyhmyyksissään ostaa ja saa mahavaivoja niistä. Itse en ainakaan menisi ostamaan niitä.

Tänään sitten oli Tikkurilassa Vantaan Suurkirppiksen vihoviimeinen myyntipäivä. Kaikki pöytäpaikat lähes ulkoon olivat käytössä. Trokaritkin yrittivät päästä eroon vuosikausia kasaantuneista roinistaan. Kiertelimme siten viimeisen kerran viikonloppuna 13 vuoden ajan vakioksi muodostuneessa kirppispaikassa. Harmillista sinänsä, että tämä kirpputori joutui lopettamaan. Paikalle rakennetaan uutta ja vanha joutuu väistymään tieltä.
Eräs jobbariimyyjä oli jo tyhjentänyt "pöytänsä". Tosin sitä tavaraa oli ollut siinä vuosien varrella niin paljon, että jäätiin hieman ihmettelemään, että minneköhän sellaisen roinakasan kanssa joutuu?  Ei sellaisia määriä voi edes minnekään kellariin viedä ja pois viemiseenkin on varmaan tarvittu iso kuorma-auto tai monta kuormaa pakettiautolla. Siinä myyntipisteessä oli sellainen läjä kenkiäkin, että kun ne on haettu, nin tokkopa myyjä on ikinä tiennyt kasassa sellaisia olleenkaan. Huh-huh.



Onneksi on vielä kirpputoreja jälkellä ja eiköhän sitä menomestoja keksi muillekin viikonlopuille.

Eilen tuossa hehkuttelin ostoksiani. Tarkkanäköinen saattoi huomata siis minun ostaneen pyöröpihdit sekä kärkipihdit kirppikseltä. Tosin joku aika sittenhän hehkutin, että löysin "halvalla" Lidlistä työkaluja. Eilen sitten Tikkurilassa Vantaan Suurkirppiksellä käydessäni huomasin yhden trokarin pöydällä pyöröpihdit ja kärikipihidt. Kyselin niiden hintaa ja hän esitelmöi, että pihdit ovat korkealaatuisia englantilaisia tuotteita ja nämä ainosastaan ovat enää jälkellä...ovat menneet kuin kuumille kiville. Ajattelin, että jospa ne ovat sitten parempilaatuisempia kuin ne Lidlistä ostamani. Hintaakin oli 3 euroa kappale. Yritin tinkiä niitä  femmaan yhteensä, mutta ei voinut antaa, sillä ne olivat kuulema jo niin halpoja muutenkin, ettei niiden hinnasta pysty tinkimään. Maksoin pyydetyn kuusi euroa noista pihdeistä. Tänään sitten muistin ostokseni ja etsin ne Lidlin pihdit. Kappas vaan....aivan samoja tuotteita eli trokarit ovat käyneet Lidlistä ostamassa tarjoustuotteita, purkaneet paketit ja myivät niitä kappalehintaa. Lidlissä 4 työkalun paketti maksoi alle 5 euroa ja näin ollen kirppishinnaksi tulis paketilta 12 euroa. Kauppa se on joka kannattaa, mutta se ei enää ole kirppiskauppaa, vaan vallan jotain muuta.

Tänään sitten kävimme yhdessä pienemmässä itsepalvelukirppiksessä Simonkalliossa. Sieltä löytyi ale-pödältä "pikkuvikainen mankka". Cd-matkaradioyhdistelmällä oli ollut aikaisempi hinta 5 euroa ja se siis oli alennettu puoleen hintaa eli 2, 50 euroa. Lapussa mainittiin sen olevan pikkuvikainen, joten näppärä mieheni varmaan sen saisi kuntoon. Kotona sitä sitten tarkemmin tutkittuaan huomasikin heti, että soittimessa ei ollut ainoatakaan ruuvia kuoren ympärillä ja sisuskalusita oli poikkastu johtoja ja muuntaja oli palanut. Voiko tällaista enää sanoa pikkuvikaiseksi? Mitä näitä viikonlopun kaupoista voinee tuumailla? Mitäs tästä opimmekaan....kantapään kautta oppiin.

Siis nyt viimein opin, ettei jobbareilta kannata mitään ostaa....ne viilaa linssiin.

Tämä oli ihan pakko laittaa:

Testamentti

Se päivä tulee, jona ruumiini lepää valkoisena sairaalavuoteen valkoisella lakanalla ja lääkärit toteavat, ettei sydämeni lyö eivätkä aivoni toimi enää. Antakaa silloin silmäni hänelle, joka ei koskaan ole nähnyt auringonnousua, lapsen kasvoja tai rakkautta.Antakaa sydämeni hänelle, jonka oma sydän on tuottanut vain loputonta kipua ja tuskaa. Antakaa vereni nuorelle, joka irroitettiin kolariautosta, jotta hän saa elää ja nähdä lastensa leikkivän. Antakaa munuaiseni ihmiselle, jonka elämä viikosta toiseen on koneen varassa. Ottakaa luuni, jokainen lihassäie ja hermo ruumiistani ja keksikää miten niitä hyväksi käyttäen saatte pienen invalidin kävelemään. Tutkikaa joka sopukka, ottakaa soluni jos on tarpeen ja viljelkää niitä niin, että mykkä poika voi hurrata suosikkijoukkueelleen ja kuuro tyttö kuulee sateen ropinan. Polttakaa se mitä minusta jää jäljelle ja sirotelkaa tuhka tuuleen. Jos teidän täytyy haudata jotain, haudatkaa virheeni, erehdykseni, heikkouteni, ennakkoluuloni. Antakaa syntini Paholaiselle, ja sieluni Jumalalle. Ja jos joskus satutte muistamaan minua, tehkää se sanomalla ystävällinen sana jollekulle, joka tarvitsee sitä.