Äitienpäivä meni lapsistani etäällä, sillä lähdimme mökille, koska kevät tuppaa olemaan kiireistä aikaa. Silloin kun olisi ilmojen puolesta otollista lähteä mökkeilemään, niin muut menot eivät anna välttämättä myötä. Tämä oli ensimmäinen viikonloppu keväällä, jolloin saatoin lähteä mökille. En oikein raaskinut sitä jättää käyttämättä, sillä seuraava otollinen aika olisi ollut mahdollisesti vasta parin viikon päästä. Lisäksi kun en tiedä tuosta huulioperaatiostakaan mitään, niin ei viitsi jättää tilaisuuksia käyttämättä. Kuka sen on sanonut, että äitienpäiväkahvit pitää nauttia juuri silloin sunnuntaina. Ainahan voi kahvituksia siirtää parempaan ajankohtaan.

Sunnuntai-aamusella sain kuitenkin kauniita tekstiviestejä. Perjantain oli esikko lähettänyt isänsä mukana minulle kauniin runkoruusun, jonka istutin jo mökkipuutarhaan.



Tällaista minä olen himoinnutkin. Pitäneeköhän tuo runkoruusu ottaa talveksi pois maasta vai riittääköhän, että juuret ja oksan suojaa talven kylmältä?



Kotiin palattuamme odotti olohuoneen pöydällä ihanainen paketti. Siinä oli mummin lempipojun ihqu konttauskuva. Onpa ollut jo matkaa tovi kontata ja kuinkakohan paljon lienee edessä päin? Raaskiikohan tuota tyynyä käyttää tai ainakin sitä voi ihailla päivät päästään. Aivan suloinen vaavin taidekorttikin oli mukana. Jo pienestä pitäen sitä on aloitettava harrastamaan taidettakin.

Kiitos ihanat lapset ja lastenlapset!

Tänään käväisin tervehtimässä omaa äitiäni, kun emme eilen päässeet.



Tänään vasta ehdin tehdä kortinkin äidille. Onneksi olin värittänyt kuvan jo etukäteen, niin lopputyö sujui sutjakkaammin.



Ostin viikonloppuna äidilleni lohenpunaisen ruukkuruusun, jonka vein tänään hänelle. Kiitos kaikesta tähän astisesta omalle, rakkaalle äidille!

Sunnuntaina vietetään taas äitienpäivää. Tahdon myös itse toivottaa kaikille äideille, sijaisäideille ja isoäideille oikein hyvää äitienpäivää.



Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas, verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.

Vain sydän äidin - tunnet sen -
näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
se tuntee hultas, tuskias.

On paikka, missä lohdun saa:
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.

(kirj. Lyydia Koidula)

Oikein paljon onnea Äideille!

Missä sitä ollaan oltu tänään.... kysy vaan?



Puolelta päivin huriselimme Tapiolaan LänsiAuto-areenalle katsomaan streettanssin SM-kisoja, joissa vanhin lapsenlapseni kilpaili junioireden joukossa.



Liput lunastin eilen lipputoimistosta ja kisoja olisi päässyt katsomaan jo ihan aamusta, mutta tulimme puolen päivän maissa, sillä junioreiden pienryhmien ja muodostelmatanssien kisat olivat vasta loppusuoralla.

Aiemmin en tällaisia kisoja ole ollutkaan katsomassa, mutta nyt pääsin ekaa kertaa seuraamaan. Tämä on aivan muuta kuin aikuisten harrastama kilpatanssi eli ei mitään vaikoita tai lattareita, vaan katutanssia parhaimmillaan. Päivä oli tosi mielekäs ja monia tosi loistavia tanssiesityksiä pääsimme seuraamaan koko päivän aikana. Tässä pieniä koosteita:



Vauhdikasta menoa ja ihmettelin useaan kertaan päivän aikana, että miten ihmeessä nuoret saavat jäseniään liikuteltua niin nopeaan tahtiin ja käytössä näytti olevan koko kroppa. Pieniä seitsemänvuotaita taitureitatkin oli kilpailemassa ja tosi taitavia vielä kaiken lisäksi. Tästä katutanssista on tullut aikamoinen suosikkitanssilaji.



Askeleet ja liikkeet menivät vielä hyvin tahdilleen ja muodostelman mukaisesti....hauskaa seurattavaa.



Tässä yksi ryhmä junnuja ja koreografit olivat tosi loistavia ja hyvin esitettyjä.



Kilpailuissa annettin sijalukuja, ei pisteitä ja mitä pienempiä lukuja tuomaristo näytti, niin sitä parhaaampi olii sijoitus kisoissa. Tuolla ylhäällä näkyy tuomaristoa tuloksineen.



Ilo taisi olla ylimmillään, kun juniorimme voitti ryhmänsä kanssa pienryhmässä neljännen sijan, joka ei sekään huono, sillä itse olivat tehneet oman koreografinsa esitykeen ainoana ryhmänä.

Muodostelmaryhmässä junioreiden sijoituksella nappasivat toisen sijan eli hoepaa. Tästä on hyvä jatkaa.
Eipä ollut mikään turha käynti, sillä mitallisija antaa mahdollisuuden MM-kisapaikkaan.

Siitä on tullut jo jonkinlainen traditio, että tulee käydyksi Malmitalolla ottamassa vappua vastaan, vappupäivisin. Näin olemme tehneet jo aika monena vuotena. Niinpä tänäänkin suuntasimme matkamme sinne, puolen päivän tuntumassa. Otin mukaani kameran, kuten arvata saattaa ja siellä oli kaikkea mukavaa, joka oli ihan pakko ikuistaa.



Oli luvassa monenlaista mukavaa, unohtamatta perheen pienimpiä. Heitä oli paikan päälle tullut viihdyttämään Teatteri ILMI Ö:n Elämysautomaatti.
Luvassa oli monenmoista kivaa esitystä....riippuen siitä, mistä narusta sattui vetämään.



Tämä Pelle luki lapsille lehteä, jossa oli hassuja juttuja.



Pelle pelle miettii näkkileivän puolikkaita....



Mahtoivat lapset ihmetellä pelleä, jolla oli neljä kättä.



...hups, söikö pelle sen ilmapallon? Siinäpä kumma juttu.

Näitä ja monia muita temppuja elämysteatteri esitteli lapsille ja aina uudestaan ja uudestaan piti päästä jonoon, jos saisi kokeilla jotain uutta ja ennen kokematonta. Aikuisenakin oli hauska seurata hauskoja esityksiä ja lasten iloa.



...ja ettei aikuisia vallan unohdettaisi, niin luvassa oli Tanssiorkesteri Saksa Brothers, joka soitti tunnelmallista ja tuttua tanssimusiikkia ja vähän muutakin.  Tosin emme menneet tanssilattialle, mutta seurasimme vilinää innokkaasti ja kuuntelimme musiikkia.

Välillä maistui hyvältä munkkikahvit ja sima Malmitalon kahvilassa. Kävimme sitten katsomassa esillä olevaa taidenäyttelyä. Taulut olivat erikoisen värikkäitä, mutta silmä tottui niihin nopeasti ja ne olivat tosi iloisia. Jokin niissä sai iloiseksi. Sopisi varmaan koristamaan ja piristämään lasten huoneita kummasti.



Tosi kauniita värisävyjä on osattu käyttää. Tuntui, kuin niiden pinta olisi ollut käsin kosketeltavissa.

Lapsille oli vielä järjestetty paperinarukukkien tekoa, sekä johdoista saattoi myös tehdä kukkia. Seurasin hetken siinä sivussa, mitä lapsiperheet tekivät.

Lähdimme lopulta kävelemään kotia kohti, mutta mutkan kautta. Kiertelimme leikkikentän kautta, vanhan oppikoulun pihapiirin syrjästä ja ihastelimme matkalla kedon kukkia sekä luontoa ja kauniita pihapiirejä. Kotiin tultuamme huomasimme, että olimme olleet liikeneessä jo nelisen tuntia. Kylläpä aika meni joutuin, mutta mukavaa oli ollut ja kaikkea kaunista näkyi kadun aurinkoisella puolen. Edellä jo kerroinkin, miltä se vapun nurja puoli näyttää. Kuitenkin vietän mieluummin tällaista vappua, kuin Viljon kaltaista.



Illalla ihmettelimme kotipihan puussa olevia ilmapalloja. Jouluna koristellaan joulukuusi ja vappuna voi sitten korisella tällaisen vapputammen pihalleen.

Simakin maistui erittäin hyvälle, mutta harmittelin, että ne munkit ja muffinssit jäivät kyllä paistamatta.

Oikein hyvää ja kirkasta vappua kaikille! Tästä se kevät alkaa.
Tämän vuotisesta vappuaatosta tuli mieleen lapsuuden aikaiset vaput, jolloin oli lupa laittaa polvisukat jalkaan ja vappu tiesi kesän tuloa ja lämpimiä ilmoja. Monina vuosina on ollut niin kylmää ja koleaa, ettei ole tullut edes mieleenkään vaihtaa niin kesäisiin tamineisiin. Jospa se kesä siitä pikkuhiljaa tulee.

Tästäkin on tulut jo eräänlainen traditio, että käymme Malmitalolla katsomassa vappuohjelmaa ja tällaista meininkiä on tänä vuonna luvassa:

Tanssiorkesteri Saksa Brothers, lapsille Teatteri ILMI Ö:n Elämysautomaatti ja muuta hauskaa vappuhulinaa. Ravintola avoinna – simaa ja samppanjaa, sillileipiä ja vappupullia. Elämysautomaatti on suuri vaaleansininen laatikko, jossa Teatteri ILMI Ö:n näyttelijät piilottelevat, kunnes joku painaa haluamansa esityksen kohdalla nappulaa – ja saa mitä tilaa. Nämä lyhyet sketsit koostuvat mm. klovneriasta, mimiikasta, nukke- ja esineteatterista sisältäen roppakaupalla huumoria ja yllätyksiä. Teatteri ILMI Ö:n automaatista putkahtelevat elämykset soveltuvat kaikenikäisille ja kaikenkielisille. Elämysautomaatin löytää vappuna Malmitalon parvelta, mistä on myös mukavat näköalat aulaan ja tanssilattialle.
Kevättä rintaan ja iloryppujä pintaan!

Viikonlopulla on monet ystävät ja sukulaiset muistaneet minua kortein, tekstiviestein ja virtuaalisin onnitteluin. Kiitos kaikille muistamisesta!

Postipate on kiikuttanut muutaman kauniin kortin ja osan sain henk-koht käteen tuotuna.



Ihania kortteja ja onnitteluita, joiden joukossa oli myös pikku-ukolta saamani kuva-albummi, johon oli tallennettu mummille rakkaimpia muistoja pikku-miehen ensimmäisistä elämän kuukausista. Aivan ihania...ihanaa, että olen saanut tutustua tähän pieneen elämän alkuun. Kiitos siitä!



Kiitos äiti ja Kati!

Minua muistettiin kauniiden ruukkukukkien sekä kukkakimppujen kera. Viikonvaihteen kukkaloistoa tarjolla ohessa.



Kiitos Kirsi!



Kiitos Maiju!



Kiitos ystäväni Tuula ja Seppo!

Väkisinkin tulee muistelleeksi tässä iässä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Löysin muutama päivä sitten, yläkaappia penkoessani, vanhat kansakoulunaikaiset muistokirjani. Ennen vanhaanhan oli tapana kiikuttaa luokkatovereille ja ystäville muistokirjaa, johon piti sitten jättää joku muisto vanhuuden päiville.
Ensimmäisessä, kolmannella luokalla ostetussa muistokirjassa, oli takakansi puoliksi poikki ja siinä luki tunnistettavasti muisto:

Hieman hiljaiseloa täällä blogirintamalla on ollut viikonvaiheessa ja sen jälkeen. Viikonloppu kului mukavissa merkeissä eli täytin tänään vuosia. Muisti alkaa pikkuhiljaa heikkenemään, joten olikohan se taas 23-vuotta tai jotain sinne päin...ei jaksa muistaa. Jos ihan tarkkaan ajattelen, niin taitaa olla jo runsaasti yli, mutta eihän sillä väliä. Iällähän ei ole mitään väliä, jos ei satu olemaan juustosta kyse.

Sunnuntaina oli iso kasa sukulaisia täyttämässä torppaamme. Minulle kun vanheneminen ei merkitse ikääntymistä, vaan armorikkaita päiviä, joita olen saanut lisää. Niistä kaikista olen tosi onnellinen. Ilman niitäkään en olisi saanut elää ja nähdä viiden lapsenlapseni syntymää. Kiitos näistä.

Eilen nuorin kummilapsistani eli kummityttäreini täytti 10-vuotta. Halusin muistaa tyttöä jollain mukavalla lahjalla. Sellaisella, josta olisi iloa ja hyötyä vuosiksi eteenpäin. Ajattelimme mieheni kanssa, että osataisimmeko tytölle ompelukoneen. Ensin tuli tietenkin mieleen joku käytetty kone, sillä uudet ompelukoneet tuntuivat olevan aika huikeissa hinnoissa. Hieman katselinkin jo netistä, jos sieltä sattuisi löytymään joku kohtuuhintainen kone ja sopumatkan päästä. Aikaakaan ei ollut viikolla asian miettimiseen eli tiistaina oltiin näillä tuumin liikkeellä ja torstaina oli sitten se juhlapäivä.
Käytiin lähiön eräässä, käytettyjä koneita myyvässä liikkeessä. Tarjolla olisi ollut yksi käytetty Toyota-merkkinen, parikymmentävuotta vanha ja huollettu ompelukone, metallirunkoisena. Kauhistelin hieman hintaa, sillä käytetystä ja vanhasta koneesta ei oikein viitsi maksaa 150 euroa. Niinpä päätimme jättää sen asian hautumaan ja suuntasimme tien toisella puolen olevaan Royal-tukkuun. Ajattelin, että saakohan sieltä koneita, näin yksityisasiakkaana. Saipa hyvinkin. Tarjolla oli uusi, hyotyommel-automaattikone, vapaavarrella ja hintaa 120 euroa. Takuutakin luvattiin 3 vuotta ja maksuaikaa parissa erässä. Näin päätimme ostaa tytölle aivan uuden koneen ja ehkä siihen kimppaan saisi muita sukulaisia mukaan.



Onneksi saimmekin, sillä näin ollen hintaakaan ei tullut meille kuin alle 20 euroa, kun tytön isä otti osaa siihen suuremmalla osalla.



Kylläpä tytöllä oli iloinen ilme, kun viimein eilen sitten näki synttärilahjansa. Annoin hieman pikaohjeistusta hänelle koneen käytössä. Kävimme läpi muutamia turvallisuuskysymyksiä ja neuvoin sammuttamaan koneen käytön jälkeen katkaisijasta sekä vetämään varmuudeksi vielä johdon pois seinästä. Lisäksi vatoittelin neulankäsittelystä ja puolaamisesta. Puolasimme yhdessä lankaa ja langoitimme koneen. Kokeeksi teimme yhdessä helponlaisen jumppapukupussin, jotta tyttö saisi hieman tuntumaa koneeseen. Lupasin avustaa koneen käytön opettelussa.
Uskon, että tyttö vielä innostuu, kun vaan saa mahdollisuuden ommella ja sehän toteutuu vain omalla ompelukoneella. Nykyään on koulussa tekstiilikäsityötä ja teknistä käsityötä. Näyttää siltä, että tekstiilikäsityö tuntuu hänestä kiinnostavammalta. Toivon, että koneella olisi käyttöä ja onhan siinä ainakin konetta jo aikuisikään asti, ellei muuten satu sitä hajoittamaan.

Iloisia ompeluhetkiä kummitytöllemme!

Oikein Iloista ja aurinkoista Pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Perjantaina vietettiin Tarjan pävää eli kahviteltiin....Vihdoin siis sain aikaiseksi kutsuta Anittan ja Maijun meille visiitille. Maiju toki on käynyt meillä aiemminkin, mutta Anitta oli ensikertalainen vieras. Viikko oli ollut tosi kiireinen, joten päätin pyytää hieman apuvoimia kakun tekemisteen. Onneksi apu löytyi läheltä ja lopputuloskin oli kyllä todennäköisesti kauniimpi mitä omani olisi ollut.


Kirpsakka Margarita-kakku

Makukin oli tosi hyvä...vaikka hieman kirpakka, mutta silti raikkaan makuinen. Kaikki meni ja enää ei ole kuin muisto jäljellä. Kiitos kakusta.


Nimpparikahvitusta

Kiireissäni leivoin vielä perjantaiaamupäivällä mustikkapiirakan. Homma jäi kyllä aika loppusuoralle, sillä aamulla herätessäni tuntui kuin kurkkuni olisi ollut ihan raastinrautaa. Tuntui siltä, että flunssa teki tuloaan.
Ei mitään suuria vierasmääriä ollut tulossa, mutta muutama sisaruksista ja äitee sekä sisarusten lapsia. Päivä huristi mukavasti ja onneksi olo ei vielä perjantaina ollut ihan niin kauhea.



Aivan oman värisiä ruusuja sain Anittalta, kiitos...jostain kumman syystä kaikki näyttää tietävän mistä minä pidän.



Näin ihania ruusja sain perjantaina. Mieskin muisti ruukkuruusuilla....oho, mistäs nyt kenkä puristaa? Hän kyllä ilmoitti, ettei sitten sovi odottaa enää mitään naistenpäiväruusuja, vaan tässä on samassa nekin.



Illalla vielä veli tuli lastan kanssa ja veljenlapset olivat halunneet tuoda minulle kolme lasista kukkaa. Kaunis ajatus lapsilta. Kirsiltä san koruja ja Maijulta korttimateriaalia. Kaunis kiitos!



Kauniita kortteja sain postitse sekä ihan suoraan lahjuksienkin kanssa. Muutama aivan ihana käsintehty korttikin. Maijun piti tehdä mulle ihan oma, jotta tulisi oikean värinen. Onpas kauniisti ajateltu.

Päivän päätteeksi olin kyllä aika naatti ja yöllä sitten tuntui, että tauti tästä pukkaa päälle. Toivottavasti vieraani eivät kärisneet tästä. Kiitos kaikille onnittelusita...Ennen se oli Putte-possu, joka vietti nimppareita....nyt on Nasu-possun vuoro...ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukana.

Huomenna vietetään Tarjan päivää, joten onnea kaikille kaimoilleni ja toki kaikille Taruillekin. Tarja-nimi on ollut allakassa v. 1950 lähtien.


Tämä taideteos "kaimastani" on v. 2005 Kiasman edestä

...kuten maamme "äidille" eli meidän Pressallemme.

Kahvipannu on kuumana iltapäivällä...jos kahvihammasta kolottaa. TERVETULOA!


.....kakku tosin on toisen näköinen, mutta virtuaalisesti nauttikaa jälleen kermakakun kera kahvia.



Ihanat ystävät ovat jo etukäteen muistaneet kukkasin, kortein sekä korujen kera. KIITOS!

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille teille ja pitäkää toinen toisistanne huolta!

Lähes huomaamatta livahti ohi itseltänikin laskurini 150 000 kävijämäärän lukema. Uskomatonta, että täällä on käyntyt vajaan kahden vuoden aikana näin paljon vierailijoita.
Blogini ei ole ollut tavanomainen käsityöblogi tai askartelublogi, vaan olen kirjoitellut aika laidasta laitaan kaikesta mitään elämääni kuuluu. Välillä mennään kovaa ja toisinaan täytyy hiljentää vauhtia. Tänään tuntuu siltä, että lepo on parasta lääkettä. Ehkä tuo antibiottikuurikin hieman väsyttää ja kun vihdoin ja viimein sain itseni kammettua ylös sängystä, niin taivas oli jo synkeän harmaa, aivan kuin iltasella. Saattaahan olla, että taivas on ollut harmaa ja synkeä koko päivänkin. Tähän synkkään päivään päätin tuoda vähän iloa tähän blogimaailmaani, joten sattumalta surffaillessa löysin tämän kauniin Mammun enkelipohjan. Enkeleitä edelleen, mutta vaihtelu virkistää. Toivottavsti pohja näkyy kaikilla hyvin. Kommentoikaa, jos on ongelmia.



"Tänään tahtoisin antaa Sinulle pienen lahjan. Se olisi sidottu ystävyyden kultanauhalla. Se olisi kääritty hyvyyden voimapaperiin. Se olisi tuoksuvia ruusuja jotka KIITOKSEN kanssa tahtoisin ojentaa suurena kimppuna sydämellesi."

(Lähde: Positiivarit)

Laitan blogiarvonnan vähän jälkijättöisesti pystyyn helmikuun puolella, kun on taas monin verron aihetta lauluun. Kiitos kaikille blogiystäville ja muillekin kävijöille. Toivottavasti viihdytte edelleen.

Onko mielessänne jotain, josta toivoisitte minun enemmän postaavan tai onko jotain jonka voisin jättää väliin.

Oikein hyvää ja Onnekasta Vuotta 2008 ja kiitos kaikille blogiystäville kuluneesta vuodesta ja kommenteistanne. Toivotan samalla teille kaikille Oikein paljon terveyttä sekä iloista mieltä tulevalle.


Tästä vuodesta kiitän,
ystäväni siihen liitän.
Toivotan sinulle paljon hyvää,
vuodelle tulevalle hymyä syvää

Viime viikosta olen jo hieman virittäytynyt joulutunnelmaan. Torstaina olin maksakerhomme joulupuurolla. Viidestä litrasta maitoa teimme joulupuuroa ja vain yksi annos jäi kattilan pohjalle, joten aika hyvä menekki. Kerhossa oli yli kaksikymmentä henkilöä, joten tunnelma oli huipussaan. Näin joulun alla on mukava pitää vähän tavallisuudesta poikkeavaa kerhoiltaa. Tontut jakoivat lahjat. Lähes jokainen oli tuonnut tullessaan vitosen arvoisen paketin. Olen muutamana vuotena tehnyt niin, että pyydän jokaisen laittamaan lahjansa säkkiin ja samalla nimilappusen kulhoon. Näin arvomme paketit, jolloin "aputonttu" ottaa yhden paketin kerrallaan pussista ja samalla nimilappusen tonttuhatusta, johon olen ne laput siirtänyt kulhosta. Näin lahjalle löytyy saaja ja eikä tule jaettua mitenkään "pärstäkertoimen" mukaan.
Tämäkään siis ei ollut mitenkään sovittu, että minulle sattui ihana enkelikirja, joka on tosin paljon arvokkaampi kuin tuon mainitun lahjan arvo piti olla.



Tämä kirja sisältää valtavan määrän tietoa ja uskomuksia enkeleistä sekä ihania enkelikuvia.



Olen tosi iloinen tästä "joululahjastani". Kiitos paljon lahjan antajalle.

Lauantaina oli pakko tehdä joulusiivous, sillä muuten olisi tullut hieman kiire sen suhteen. Se ei meinaan medän kaltaisessa huushollissa olekaan ihan "helppo nakki". Onneksi mies lupautui auttamaan ja viemään matot ulos. Oikeastaan hän sai minut houkuteltua tähän kamalaan projektiin. Eihän siinä mitään muuta, jos kaikki olisikin niin helppoa, kuin saamassani kännykkäviestissä sanottiin:

"Oon kuullut, jotta kannattaa pistää kartemummaa pellille ja pelti kuumaa uunii.Sitte vaa kasteloo villasukan tolulla, viskaa sen sohvan alle, nii johan o samantien joulutunnelma valmis. Haisoo iha pullalata ja pirttiki puhtaalta. Ei tartte kuurata lattiaa polovet ruvella, eikä paistaa julumaa pullataikinaa aamukolomee."

Tuli jo tehtyä siis sen vanhan kaavan mukaan eli polvet ruvella konttasin jopa sängyn allakin. Siellähän sitä pölyä todella oli ja yritin kiskoa sänkyä irti seinästä, jotta paremmin saisin villakoirat talteen. Ei siinäkään vielä mitään, mutta sitä mukaan kun etenin imurin kanssa, niin matkan varrella tuli tämän tästä sellaista roinaa vastaan, että olematon sappenikin rupesi kiehumaan. "Jollakin" on tapana jemmata sängyn alle sellaista roinaa, joka ei mahdu muualle ja sieltä löytyi vaikka mitä sinne kuulumatonta. Ennen kuin tuon roinan sai tieltä pois ja lattian puhttaaksi, niin homma tuotti ylimääräisiä hikipisaroita.
Onneksi tuli iltapäivään mennessä paikat siivottua ja pikaisesti piti ehtiä vielä ruokakauppaan ja äidille synttärilahjaa ostamaan. Hemtexissä kului aikaa sen verran, että hupsita, kun menimme Cittariin niin siellä unohduimme katselemaan miesten takkeja ja pian kuulutettiinkin, että kauppa suljetaan viidentoista minuutin kuluttua. Onneksi tiesin suunnilleen mitä piti kaupasta ostaa, joten juoksujalkaa suunnistimme niille hyllyille ja kassalle. Kotona huomasin, että aika uuden nahkahanskani olivat kadonneet. Oikeastaan ne "katosivat" jo edellisen päivän kauppaostoksilla, mutta löytyivätkin kauppakassista. Sanoinkin kauppareissulla Cittariin mentäessä, että "katsopa kuinka nämä ovat hyvät ja lämpimät....Harmittaisi kovasti jos katoaisivat". Eipä olisi kannattanut moista manata, sillä sille tielle taas olivat kadonneet ja nyt ei löytynyt edes kauppakassistakaan. Sitten alkoin hieman 'kypällä' suututtamaan koko illan, sillä kauppahan oli mennyt jo kiinni, joten ei päässyt edes etsimään niitä.

Sunnuntaina oli Joulukuun markkinat torilla ja  samalla päätettiin mennä Ostoskeskukseen tarkistamaan, jos hanskoja löytyisi. Hemtexissä eivät olleet, joten Cittariin ja samat mutkat kiersimme kuin edellisenä päivänä. Kappas vaan, joku oli nostanut hanskat miesten housurekin päälle. Siinä ne tutut mustat nappanahkaiset rukkaseni nököttivät odottamassa omistajaansa. Olin tosi iloinen, että löysin ne. Jospa muistaisi täst' edes jättää ne vaikka autoon, kun menee ostoksille tai jos mukana on kassi, niin laittaa heti sinne. Onneksi tavara palasi takaisin omistajalleen, joten nyt ei harmita lähskään niin 'kypällä'.
Markkinoiden jälkeen suuntasimme matkamme äidin luokse. Äiti täytti oikeastaan eilen eli maantantaina 79 vuotta, mutta juhlistimme sitä jo sunnuntaina. Mietimme siskon kanssa, miten ennen vanhaan mummot olivat paljon vanhemman näköisiä kuin nykyään. Meilläkin mummo oli jo vanhan ajan mummomaisen näköinen, vaikka kuolikin suheellisen nuorena. Samoin oli äidinäitikin aikoinaan. Raksas elämäntyö varmaan vaikutti osaltaan siihen, että ihmiset vanhenivat ennen aikojaan. Nykymummot ovat aivan toisen näköisiä kuin silloin ennen ja he voivat hoitaa kuntoaan ja terveyttään monella tapaa, entisaikojen tapoihin verrattuna.

Maanantaina oli kuvataidekerho, mutta samalla oli toimintakeskuksessa Suomen pariskunnan säestämänä yhteislaulutuokio. Näitä yhteislaulutuokioita on muutman kerran vuodessa ja tämä jouluinen laulutuokio virittää jo mukavasti joulutunnelmaan. Lauloimme monisivuisen lauluvihon lähes kannesta kanteen. Toimitakeskuksessa saimme kahvia tai glogiä sekä piparia ja joulutortut.  Pyysin Irjaa ja Taunoa esittämään vähän vaivihkaa äidille syntymäpäivälaulun. Äiti ihmetteli, että onkohan täällä jollain mullakin syntymäpäivä kuin hänellä. Kerroin, että laulavat hänelle sen laulun. Äitikin oli selvästi iloinen kuullessaan tämän ihanan kappaleen  Illan kynttilöistä.  "...Nyt on vanha ja ikkunan luona, istun katsellen yön tähtihin. Taasen nään lapsuusaikani armaan, niin kuin ennen taas käyn kotihin..."
Vielä menimme maalaamaan ystäväni Eijan kanssa, vaikka olimme kaksin ja opettajaakaan ei näkynyt talossa. Tuon kuvani esittelen myöhemmin.

Vielä oli illalla ohjelmaa, sillä Meiju Suvas oli tulossa kirkkoomme laulamaan joululauluja yhdessä Tapanilan kantaattikuoron kanssa. Sinne olin jo sunnittelut meneväni ja sain houkuteltua myös mieheni mukaan, sillä yksin ei olisi ollut niin mukavaa istua sielläkään. Yleensä nämä jouluiset lauluhetket saavat hieman joulutunnelmaa aikaiseksi. Meijulla on hieno ja kantava ääni, joka saa oman arvonsa vielä kirkossa, jossa on hyvä akustiikka. Lisäksi en voinut olla ihailematta kantaattikuoron esitystäkään. Meijun lapsi ystävineen oli Lucia-kulkuessa kirkossa. Ihania pieniä Lucia-neitosia.
Meiju oli niin läsnä kuulijoitaan ja kutsui joululaulukonsertin jälkeen ihmisä reilusti jutustelemaan kanssaan. Itsekin hain nimmarit vapaaehtoiskontertista ostamaani ohjelmalehtiseen. Samalla pyysin lupaa ottaa hänestä valokuvankin. Aiemminkin olen ollut hänen esittämäänsä joulukonserttia kuuntelemassa, sillä hän on oman kaupunginosa-alueen julkkiksia.



Kirkkokonsertin jälkeen Meiju oli läsnä kuulijoilleen.



Oli tosi hieno konsertti ja näin pääsin sopivasti mukavaan joulutunnelmaan. Illalla katsoin telkkarista vielä elokuvan "Äideistä parhain". Mietin, että miltä oikein on mahtanut tuntua pienistä lapsista, joutuessaan pois kaukaa kotoa, vieraaseen maahan ja vieraan kielen keskelle...ilman omaa äitiä. Tätinikin on aikoinaan ollut sotalapsena Ruotsissa ja ajattelin, että mitenkä yksi perheen monesta lapsesta on laitettu vieraaseen maahan ja miltä hänestä on mahtanut tuntua siellä. Mitä tämä kokemus on sotalapsille jättänyt mieleen?
Elokuvan jälkeen sain inspiksen silittää vielä ikkunaverhot ja laittaa keittiötä hieman jouluisempaan asuun. Olohuoneeseenkin vaihdoin toiset ikkunaverhot, jotta puhtassa huoneessa olisi myös puhtaa ja jouluisen väriset verhot, vaikka ne aiemmatkin olivat lähes saman väriset, mutta vaihtelu virkistää. Tänäään on tiedossa oiken synttärien suma eli kolmella  sukulaisella on tänään synttärit. Ehkä menemme yksille....ehkä kaksille. Vipinää siis riittää joulun alla syntyneilläkin kaiken muun lisäksi. Onnea tämän päivän kaikille sankareille!

Tänään menimme Maijun kanssa Helsingin Vanhaan Satamaan Naisten joulumessuille. Jos joskus olen ollut siellä aiemmin, niin siitä on aikaa varmaan vuosikymmeniä. Kokemus oli tosi mukava ja tuttujakin löytyi myyntipöytien takaa.

Itse en voinut aivan hurjasti pistää himojani valloilleen, vaikka vähän joka puolella oli tosi ihania kättentöitä...käsitöistä koruihin ym. Löytyipä lisäksi vielä suuhunpantavaakin.

Hupaisen hattuostoksen jälkeen suuntasimme kulkumme pikkuhiljaa Angorinan myyntikojua kohti. Tosin emäntä itse oli kiertelemässä, mutta tuttuja oli silti pöydän takana myyjän paikalla. Olin jo aiemmin käynyt kuolaamassa hänen blogistaan yhtä pinkin sävyistä värjättyä villalankaa, mutta arvasin kyllä, että sitä on enää turha haikailla. Löytyi kuintenkin ihan kivan väristä lankaa siitä huolimatta.



Nämä langat lähtivät messuilta matkaani. Tuo hahtuvalanka on toiselta myyjältä ja Angorinalta on tuo liukuvärjättylanka.

Jossain vaiheessa onnistuimme näkemään myös itse Catariinan, kun palasimme uudelleen Maijun kanssa ihailemaan näitä lankoja.



Olisihan tuossa ollut vielä vaikka kuinka paljon ihania lankoja, mutta kun kaikkea ihanaa ei aina voi ostaa yhdellä kertaa ja pitää vain tehdä valintoja.



Hyvin iloisia olimme tästä ensitapaamisestamme ja tässä Catariina esittelee ihania lankojaan.



Maiju nyt on eksynyt vähän väärälle puolen pöytää, mutta kyllähän hänkin sinne vanhasta tottumuksesta sopii.  Kuvassa Catariina itse, sekä apuvoimana toiminut lankamyyjä Anitta sekä Maiju. Savisutikin oli paikanpäällä, mutta hän oli tässä vaiheessa alueella, mutta nähtiin me kuitenkin muutamassa käänteessä.
Muitakin tuttuja siis näimme ja sattumoisin osuin mökkipaikkakuntamme Desing Anu Pysyn myyntipöydälle. Anun pöydältä lähti matkaan tuliaisiksi "tiskirätti":



Olisihan Anulla ollut tosiaan paljon muuta ostettavaa, mutta ehkä sitten kesäaikaan voin ajan kanssa piipahtaa siellä Ateljeessa, kun ohi ajamme. Ehkä tuollaiseen tiskirättiin ei raaski pöytäänsä pyyhkiäkään.



Vielä löytyi ostoskassiin muutama kauneus. Minulla on rosan värinen iso lasisydän, mutta nyt sain edullisesti tuollaisen...hmmm...ehkä ruispuolukkapuuron (?) värisen sydämen ja lisäksi ostin hieman sekundaa olevan keraamisen enkelin koristeeksi.
Ruokapuolelta ostin rosollia rasian sekä pari joulutorttua itsenäisyyspäivän iltaa ajatellen. Rosolli sopii uunissa muhivan karjalanpaistin kylkiäiseksi ja joulutorttukahvit Pressan itsenäisyyspäivän juhlia katsellessa, kahvin painikkeeksi.

Messuilla meni reippaasti monta tuntia ja illalla jalat olivat aivan puutuneet ja pistelivät molemmista lonkista reisien mitalta. Joku hermo varmaan pinteessä tai kuitenkin selästä nämä tällaiset ongelmat johtuva ja välillä ei jaksaisi pitkiä aikoja seistä tai olla pystyssä. Oli tosi mukava päivä, vaikka ilma oli kaukana kauniista itsenäisyyspäivästä. Ikävän tuntuinen vesisade juhlisti itsenäisyyspäivää. Illalla polteltiin tuikkuja ja muita kynttilöitä sekä pihallemme sytytimme kaikki mahdolliset jouluvalot ja kynnteliköt. Illan kohokohta oli tietenkin ihaillaPressan itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsuttuja juhlijoita ja heidän vaatetuksiaan.

Edit 8.12.2007:
Ihan pakko on tulla vielä lisäämään, jos joku haluaa vähän iloa harmaaseen arkeensa. Maijun blogissa voi ihailla sitä hassua hattua, jonka hän löysi messuilta. Saa kuulemma luvan kanssa nauraakin. :)) Riihipeikon valmistamia hattuja ja tätä mallia voi ihastella täältä. Sama malli nähtävissä talvimallistossa.

Onnea 90-vuotiaalle Itsenäiselle Suomelle! Oikein iloista juhlapäivää kaikille...


Sytyttäkäämme juhlapäivänä kynttilät...

Samalla voitte käydä kuuntelemassa You Tubesta "Maamme Laulun" ja ihailla sitä kautta kaunista maatamme.

Menneen päivän puolella eli 5.12.2007 vietettiin Kansainvälinenvapaaehtoistoiminnan päivää.
YK:n yleiskokous on pyytänyt jäsenmaidensa hallituksia huomioimaan 5:nnen joulukuuta kansainvälisenä vapaaehtoistoiminann päivänä. Päivän tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta vapaaehtoistoiminnan tärkeydestä ja saada ihmisiä tarjoutumaan entistä enemmän vapaaehtoisiksi.


Kahvipöydästä puuttuu ihanaiset joulutortut. Tein tarjolle Tupperkusuilla osamallani muotilla pikkupipareita, joiden päälle laitettiin homejuustoa. En ole erityisemmin homejuuston ystävä, mutta tämä maistui hyvälle.

Olin päivällä potilasyhdistyksessä järjestämässä vapaaehtoispäivän kunniaksi kahvitusta. Paikalle oli kutsuttu yhdistyksen vapaaehtoisia ja ajatus oli myös samalla juhlistaa Suomen 90-vuotista Itsenäisyyttä. Samaan aikaan oli kaupungissa järjestetty järjestöille yhteinen tapahtuma, johon olisimme myös voineet ottaa osaa. Sattui vain tämä tilaisuus sen kanssa päällekäin. Puolen päivän aikaan tuli tv:stä "iloinen vartti", jota seurasimme toimistolla.
Harmiksemme, kaiken 'vaivan näkömme'  jälkeen hieman suretti, kun paikalle ei ilmestynytkään kuin yksi kutsutuista ja muutama hallituksen jäsen. No, nautimme mukavan glögitilaisuuden ja torttukahvit ja kuuntelimme samalla isänmaallista musiikkia, sekä hieman joulutunnelmaakin mukana.
Järjestelyhommissa  aamusella alkoi tosin tuntua siltä, että olisi parasta ehkä lähteä kotiin. Tiedättehän....niitä aamuja, jolloin kaikki menee alkujaan jo pieleen. Ensin kiiruhdin pysäkille ja olin katsonut aikataulusta väärin, joten bussi meni nokan edestä ja jouduin odottelemaan 20 minuuttia, joka näin stadilaisen näkövinkkelistä tuntuu usein pitkälle ajalle. Glöginlämmmittämisessä pitäisi aina olla skarppina. Ajattelin laittaa keittolevyn ensin kuumemmalle, jotta glögi hieman nopeampaa lämpenisi. Jossain vaiheessa toisen järjestön työntekijä ihmetteli, että mitä oikein olemme keittämässä, kun takalevy on tulikuuma ja levynsuojus siinä päällä (hieman kärventyneenä). Hups, olikin näköjään väärä levy....ehkä tottumuksesta, sillä kotona saattaa nappulat olla eripäin. Kahvinkeittokaan ei sujunut ongelmitta. Odottelimme kahvin valmistumista...porot olivat pannussa, mutta mitään ei tippunut lasikannuun. No, selvisihän sekin, että säiliössä ei ollut vettä laisinkaan. Asia korjaantui ja kahviakin saatiin. Yritimme saada tv:tä päälle, mutta emme onnistuneet yrityksistä huolimatta, kunnes huomasimme, että sivuseinämässä olikin katkaisijanappula. Samoin kävi cd-soittimen kanssa, kun emme saaneet sitäkään pyörimään. Löytyipä siitäkin arvoituksellinen nappula, jota painamalla kierrokset nollaantuivat ja levy lähti pyörimään ja ääntäkin kuului. Joskus tuntuu vaan silät, että ei olisi pitänyt lähteä minnekään kotoa. Loppu hyvin, vaikka vapaaehtoiset eivät olleet innostuneet tästä huomionosoituksestamme. Päivä ehkä ei ollut mitä parhain, sillä olihan se juhlapäivän aatto.

Kaiken päätteeksi menimme vielä kuntosalille rehkimään ja sieltä vasta suoraapäätä kotimaisemiin ja kauppaan. Jostain kumman syystä kaupoista oli Karjalanpaistit kaikki loppu, mutta onnistuin saamaan viimeisen paketin S-marketista. Ehkäpä karjalanpaisti kuvastaa jotenkin tätä Suomea.

Liput liehuivat isäinpäivän kunniaksi lipputangoissa.

Isäinpäivä alkoi kakun koristelulla, jonka olin tehnyt edellisenä iltana valmiiksi, kostuttanut sen sekä täyttänyt ja laittanut jääkaappiin mehustumaan yön yli. Minulla ei ollut sen kummempaa visiota kakun koristeluun, vaan mietin mitä tarveaineita kaapistani sattuu löytymään. Tällainen kakku siitä sitten syntyi.



Kakun tein ns. sienikakun ohjeella, joka on mielestäni takuuvarma onnistumaan. Se on kuuden munan kakku...normaalisti teen juhliin 8 munan kakun, mutta nyt kun kyseessä oli vain oman perheen juhlapäivä, niin typistin kakkua parin munan verran. Kakun kostutin säilykeananasmehulla, johon oli lisätty hieman vettä. Päällimmäisen kerroksen pohjaosan kostutin suurelta osin persikoiden liemellä+vedellä. Täytin kakun karviaishillon ja survotun banaanin seoksella. Olen kerran aikaisemmin tehnyt sairaalaan lääkäreille ja hoitajille sellaisen kakun ja kehuivat vallan kakun makua. Nyt päätin laittaa tähän, kun sain kesällä ystävättäreltäni maalla purkin karviaishilloa ja se oli vielä käyttämättä. Ehkä olisin vielä reippaammin voinut karviaishilloa laittaa, mutta pelkäsin kai että siitä tulisi liian kirpakkaa. Makean ja kirpeän yhdistelmänä ei ollenkaan hassumpi maku.
Päälle laitoin Flora-vispiä sekä säilykepersikkaa ja muutaman kuution säilykeananasta. Lisäksi leikkelin tuoreesta mehukkaasa ananaksesta koritesuikaleia kakun keskelle ja pakasteesta metsävadelmia. Muutama pakasteesta otettu puuutarhamansikkakin pääsi joukkoon. Tämä on tällainen extempore-koristelu.

Kun sain kakun koristeltua, niin suunnistimme nopeasti Prisman parkkihalliin kirppikselle, joka onkin viimeinen ennen itsenäisyyspäivää, sillä muina pyhinä on taas joulun alla kaupat auki ja parkkis ei ole tähän tarkoitukseen käytössä. Kerron ehkä myöhemmin näistä löydöistäni.
Sen jälkeen olikin kiirehdittävä kotiin, sillä perunat odottivat altaassa kuorijaa ja ruoka piti valmistaa ennen kuin vieraat eli lapset perheineen ehtisivät tulla syömään ja isäinpäiväkaffeelle.
Ruokakin tuli valmiiksi, lapset perheineen saapuivat ja ilo oli ylimmillään pikkuväen kanssa. Ateria näytti maistuvan ja kakkuakin tuli tuhottua ja toivon mukaan se oli syömäkelpoista. Illalla pikkuhiljaa torppa rauhoittui ja vielä piti käydä oman isän muistoksi täällä:



Vein isäni haudalle 120 tuntia kestävän kynttilän valaisemaan viikon verran, sitä enkelin vartioidessa haudalla.

Olin niin väsynyt illalla kotiin tultua, että kuvia ladatessani koneelle, alkoi silmät lurpahdella niin, että piti mennä sohvalle pötkölleen ja siihen sitten nukahdin "maajussia katsellessa". Hieman ehdin nähdä loppusuoraa ja vielä BB-häätöä sen jälkeen. Nyt taas hieman piristyneenä kirjoittelen tätä postausta.



Ostin lasteni isälle puntin verran tällaisia pinkkejä ruusuja kiitokseksi.
Suurin ilon aihe ukillekin oli varmaan pikkuiset lastenlapset. Ukin syli on kysyttyä tavaramerkkiä pikkuisille.

Edellisistä Tupperware-kutsuistani on kulunut jo joitain vuosia aikaa. Sain blogiystävältäni Marsulta pyynnön pitää kutsut. Oikeastaan olinkin jo niitä ajatellut keväästä asti, kun ystävättäreni toivoi minun pitävän kustut ja halusi tulla tyttärensä kanssa mukaan. Näin sitten tuli mahdollisuus kutsujen järjestämiseen.
Kutsuillahan on tapana, että emäntä tarjoaa kahvia esittelyn jälkeen.
Siksi pitikin eilen aamupäivällä jo uurastaa keittiössä, sillä iltapäivällä oli vielä ennen kutsuja värjättävä niitä lankoja, josta jo ehdinkin kirjoittaa teille.

Jotain makeaa ja suolaista piti leipoa ja langanvärjääjillekin tehdä vähän murkinaa, jotta jaksavat vielä kutsuihin asti.

Ensin päätin tehdä tälläisia :

PEPIN PINKIT LEIVOKSET



Näiden leivosneliöiden pinnalle on käytetty Sunnuntain Kuningatartuorejuustoa, punaisen väristä tomusokeria sekä nomparelleja. Leivosten ohje löytyy täältä Raision sivustolta eli se on Sunnuntai-reseptejä. Maistuu varmaan pienemmille ja miksipä ei isommillekin. Ainakin on niin soman värirsiä. Yleensä tulee tehtyä mokkapaloja, niin välillä voi vaihtaa hieman väriä.

Halusin kokeilla myös tätä Hellapoliisin ohjetta. Tuli mieleen kesän rommi-rusinajäätelö, joka on yksi suosikeistani.

ROMMI-RUSINAKAKKU



Ainoa vika, että unohdin laittaa tuon rommirusinarahkan joukkoon rommissa marinoidut rusinani. Ihan varta vasten laitoin rommia asiaan ja rusinat jääkaappiin yöksi marinoitumaan. Aamulla nostin ne pöydälle ja tavasin "muka" tarkkaan reseptin joka rivin, jotta kaikki tarveaineet varmasti ovat tulleet mukaan. No, ei siinä isoa vahinkoa syntynyt, sillä saattaahan olla että kaikki eivät olisikaan pitäneet siitä vahvemmasta rommi-rusinan mausta. Tuon pohjan pinnassa kun oli jo suklaarusinoita ja rahkassa on itsessään rommirusina-aromia. Lisäksi kiehautin rommitilkan, johon lisäsin ne liotetut liivatteet.
Koristeluvaiheessa sitten ne rusinat pääsivät lautasen reunustalle, josta niitä sai halukkaat napata lautaselleen. Tuon kakun koriselu jäi apurille, joten se ei ole omien käsieni työtä....kaikessa tohinassa.
Mausta voin kaiken vastuun kyllä ottaa itselleni.

Rommi-rusinakakun ohjeen siis nappasin täältä.

Edellisenä iltana leivoin pullaa pakkaseen ja samalla tein kesän mustikoista piirakkaa tarjolle illan kutsuille.

MUSTIKKAPIIRAKKA PULLATAIKINASTA:



Jotain suolasitakin piti leipoa, joten tein kaksin kappalein:

KINKKU-JUUSTOPIIRAKKA



Aiemminkin olen tehnyt tällaista piirakkaa, mutta nyt huomasin ohjeessa lisätyn ruohosipuliruorejuustoa tuohon täyteeseen ruokakerman lisäksi ja päätin kokeilla. Se antoi siihen oman kivan makunsa. Tämäkin ohje löytyy Raision sivulta ja on myös valmiin piirakkataikinapakastepussin kyljessä. Tälläkertaa turvauduin valmiisiin pohjiin, kun oli muutenkin tarpeeksi tekemistä aamupäivälle ja pienoinen pelko, että kaikkea en yksin ehdi tekemään.



Tässä kutsujen leivonnaistuotoksiani tarjolla.

Tässä nämä omat tarjoiluni illan kutsuille ja tuote-esittelijämme teki vielä paikan päällä pienen
esittelyn merkeissä tällaisia pipareita, jossa on täyteenä tuorejuustoa:



Nekin maistuivat hyviltä.

Kutut menivät mukavasti ja oli oikein rattoisa ilmapiiri. Tällaiset tuotekutsut ovat mukava tapa tavata ystäviä ja tutustua naapureihin. Nyt varsinkin tämä tilaisuus tuli kivasti tämän kaikille hieman henkisesti raskaan viikon päätteeksi, jotta tuli vähän muuta ajateltavaa.
Nyt vaan odottelemaan, että mitä sitten tulikaan tilattua ja muuta mukavaa, jota emätä saa tuotelahjaksi kutsuista. Kiitos Marsulle opetuksesta lankojen värjäyksessä ja lisäksi tuote-esittelystä. Kiitos myös teille, jotka olitte mukana perjantaina kutsuillani. Oli kiva päivä.



Tällaisia ihanuuksia oli mm. tarjolla ja paljon, paljon muuta...

Tämäkin pyhäpäivä siis takana päin. Ollaan vietetty sanan varsinaisessa merkityksessä pyhäinpäivää. Tosin innostuttiin aamupäivällä järjestämään ikuisuusprojektiani eli vaatehuoneen  siivoamista. Pääsin siihen vaiheeseen, jotta ylähyllyillä ja lattiatasolla  olevat tavarat saatiin järjestettyä. Hyvä niinkin, sillä siinä se oli mielestäni kaikkein hankalin homma.
Jotain sellaista on kätköissä, jota ei ainakaan voi hävittää, kuten äidin kotoa yksi vanha rippipuku eli noin 60 vuotta vanha. Lisäksi pitkälti toistasataa vuotta vanha äidin äidin isänäidin vanha kirkkohuivi, joka on silkkilangasta tehty, mutta se saattaa hieman syödä itseään. Muutamia pieniä reikiä siihen on vuosikausien saatossa ilmaantunut. Lisäksi on vanha kastemekko, joka on ollut lapsillani sekä oma vihkipukuni ja häähuntuni 33 vuoden takaa. Jotain ei voi pistää pois ja täytyy katsoa mitä vaateläjästä raaskii hävittää, ettei taas tule jätettyä pahan päivän varalle. Kävipä osittain niin, että tongin muutamaa jo kirppiksellä käynyttä tavarakassia ja niistä bongasin muutamat jo pieneksi jääneet houstut, jotka nyt mahtuivatkin aivan hyvin päälle. Tosiaan saattaa välillä käydä niin, että karsimisen sijasta tuleekin lisää vaatteita hyllyille.
Joku päivä kun jaksan, niin otan tuon loppu-urankan tekeleeksi ja täytyy kyllä karsia niitä vaatteita, joita ei kuitenkaan käytä tai ovat tulleet isoiksi. Jotain laitoinkin jo äidin kassiin...on hyvä, kun on kaksi siskoa ja äiti, jotka voivat tarvittaessa kierrättää vaatteitaan keskenään.

Tuon urakan jälkeen piti keskittyä ruoanlaittoon. Pyhäinpäivän kunniaksi päätin tehdä Karjalanpaistia ja ostin muutaman pikkuisen joululaatikon sekä tein makeahkoa makaroonilaatikkoa sekä perunasosetta ja salaattia.
Lähdimme vielä valoisaan aikaan hautausmaalle kynttilöitä sytyttämään haudoille. Kamera oli tietenkin myös matkassa.



Aamutuimaan alkoi täällä pääkaupungissa sadella ensilunta. Pihan tuntumassa oleva rinne oli lumisen kaunis.



Paikoittain oli lunta satanut jo vähän runsaimminkin. Ilma tuntui kolealta ja hieman pakastavaltakin. Täytynee kai jo pikkuhiljaa kaivaa kaapista talvijalkineet sekä paksut käsineet suojaksi.



Hautausmaalla oli kaunista lumipeitteineen ja palavine kynttilöineen. Meillä oli tarkoitus käydä useammalla haudalla viedä kynttilöitä niille. Matka kulku itäisestä laidasta lähtiseen laitaan. Matkan varrella näimme kesyjä oravia, jotka odottivat makupaloja ihmisiltä. Minun teki tietenkin mieli kuvata kurreja, mutta ne vilistivät yleensä sitten jo vauhdilla matkaan, kun huomasivat kyseessä olevan vain kamerani. Tässä kuitenkin yksi kuva piiloon pyrkivästä oravasta.



Hautausmaalla on valtavasti isoja kuusia, joten kävyistä ei taida ainakaan olla pulaa. Jotain mupellettavaa taitaa siis kuitenkin löytyä.



Hautausmaalla on paljon vanhojakin hautoja ja osalle vielä viedään kynttilöitä, mutta oli myös paljon sellaisia hautoja, joilla ei ole kukaan varmaan aikoihin käynyt. Itse viemme yleensä joka kerta käydessämme eräälle vanhalle sukumme sukuhaudalle ainakin yhden kynttilän, koska siellä ei varmaan ole enää elossa sellaisia ihmisiä, jotka siellä kävisivät. Tässä haudassa on isäni tätiä ja setiä haudattuna, joista itse en ole elämäni aikana tavannut ehkä kuin  kahta heistä.



Hautausmaalla on vanha vesitorni ja lunta oli valkoisenaan sen juurella. Pian alkoi iltakin painua mailleen, kun saavuimme kotiin pyhäinpäivän reissultamme.



Tässä paluumatkallani nappaamani kuva pellon reunaltamme.
Sitten soitin äidille ja pyysin käymään. Tarjosin aterian ja istuimme iltaa tv:n äärellä ja joimme iltakahvia ja paistoin uunissa vadelmaisia raakapakastepullia, kun en jaksanut itse väsätä mitään sen kummallisempaa. Näin vietimme tämän päivnä. Harmitti hieman, kun en tiennyt että tänäänkin olisi ollut kirppari Prisman parkkihallissa...mutta säästyihän rahat ja tuli vaatehuonetta järjesteltyä hieman parempaan järjestykseen. Huomenna uusin kujein ja ehkä sitten jonnekin kirppiksellekin voisi suunnistaa.

Elinsiirronsaaneiden maailmanmestaruuskisat eivät saa siinä mielessä julkisuutte kuin muut maailmanmestaruuskisat. Joukko suomalaisia elinsiirronsaaneita on ollut parhaillaan Thaimaassa kilpailemassa mm. yleisurheilun saavutuksista ja myös keilailussa ja maratonissa. Ennakkotietojen mukaan on yhdistyksemme jäseniä saanut parikeilailussa kultaa sekä yksi siirtopotilas yhdistyksestämme 5 km katujuoksussa hopeaa. Hopeaa on saanut toinenkin elinsiirron saanut omassa sarjassaan katujuoksussa. Lisäksi kultaa on Suomelle tullut sulkapallossakin. Pronssia on tullut myös golfin lyöntipelissä.
Hyvä Suomi!
Muita tuloksia löytyy täältä. Hienoja saavutuksia jälleen. Kyllä kelpaa huomenna joukkueen palata jälleen koti-Suomen kamaralle.



Saahan nähdä miten tässä meikäläisten keilaporukassa jäädään ihan alakynteen, kun kaksi maailmanmestaria saapuu keilailemaan porukkaamme jälleen. Tosin meikäläisten keilaaminen on lähinnä harjoittelua ja ajanvietettä. Saavutukset eivät ole niin tärkeitä, mutta kivahan se toki on onnistuakin välillä. Tuli viimeviikolla ostettua omat keilailukengät, niin ei tarvitse käyttää salin kierrätyskenkiä, jotka ovat olleet monien jaloissa vuoron perää.
Tässä eilistä harjoitusta....porukka oli hieman kutistunut, kun osa oli siellä Thaimaassa kisoissa.



Eihän näillä tuloksilla vielä maailmanmestaruuskisoihin lähdetä ja on sitä paremminkin heitetty...näin sitä eilen. Hieman varoi noita uusia jalkineitaankin, kun ei oikein osaa sillä lailla oikeatyylisesti muutenkaan vielä ottaa niitä askeleita. Lisäksi keilapallot ovat niin arvokkaita, joten ennen pelivuoroa yrittää joutuin hakea telineestä itselleen sopivan painoisen pallon ja aina ei osu aukkojen kokokaan yksiin eli tuppaa olemaan hieman liian väljäaukkoinen pallo. No, kokemus tekee sitten ehkä mestarin. Vastahan tässä puolivuotta jokseenkin ollaan harjoiteltu ja vain kerran viikossa, joten ei sitä sovi vielä mitään huipputuloksiakaan odottaa. Tosin huipputuokset eivät ole tärkein asia, vaan osallistuminen ja liikunta. Kivaa, että on löytynyt joku yhteinen harrastus, jonne voi kerran viikossa yhdessä mennä.

Tervetuloa taas kotimaahan Elinsiirtoväen Liikuntaliiton kilpailijat ja Onnea voittajille!

Tänään nimipäiväänsä viettä Wikipedian mukaan Marjatta, Jaana, Marjo, Marita, Maritta,  Marjut, Marianne, Marjaana ja Marjukka. Toivottavasti almanakka on samaa mieltä.

Onnittelut kaikille blogitutuille, jotka kantavat Marja-nimeä tai sen johdannaista nimeä.





Marjoja on Blogimaaimassakin niin monenlaisia ja monen näköisiä, mutta kaikki yhtä ihania


Tasapuolisesti Onnea kaikille...Marjalle, Marjolle, Marjatalle, Maritalle, Marjutille, Mariannalle, Marjaanalle, Marjukalle ja Jaanalle!


Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun tilastojen mukaan Suomessa on 15.8.2005 mennessä ollut yhteensä 52 262 Marja-nimistä henkilöä. Tilasto alkaa vuodesta 1899. Etunimien lukumäärissä ovat mukana kaikki väestötietojärjestelmään merkityt, myös kuolleiden henkilöiden, nimet. Tilastoissa ovat mukana ensimmäisten etunimien lisäksi muut annetut etunimet.



KUKKAONNITTELUNI!

Jörg Zinkin sanoin (kirjasta: Näillä kukilla kiitän sinua):

Kultaiset auringot,
huolettomina ja itsestään varmoina
ne loistavat taivasta vasten,
nämä keltaiset kukat, jotka ojennan sinulle.

Niillä kiitän Sinua hilpeydestäsi,
iloisuudestasi,
pilvilinnoistasi ja
suruttomista aikeistasi.

Useinkin meidän on otettava
itsemme ja toisetkin kevyesti,
naurettava toisillemme,
eihän se ole niin tärkeää,
onko kaikesta hyötyä.

Tämä kulta lehahtaa tiehensä
kuin perhonen - ja meidän
on autettava toisiamme luottamaan
tähän kultaan.

Yllätys, yllätys...Sain Verkkolehti Media in res:ltä "Rockin' Girl Blogger" kunniamaininnan. Suurkiitos Kirsille ja olen aivan iloinen tästä huomion osoituksesta. Kirsi on myöntänyt tämän tunnustuksen muutamalle muullekin blogilaiselle ja perusteluina ovat:
Kaikki nämä loistavat naiset ovat osoittaneet ihailtavaa sinnikkyyttä jollain elämänalalla. He valavat samalla elämänuskoa Blogistanissa.



Mietin, että kenellekä minä tämän kunniamaininnan antaisin ja mieleeni tuli ensimmäisenä nämä blogiystäväni, joille haluan tunnustusta jakaa. Tässä perusteluni:  Hallatar, joka omalla sinnikkyydellään on tarponut eteenpäin monista vaikeuksista huolimatta ja jaksaa silti aina tsempata muita omalla positiivisella tavallaan. Lisäksi annan tunnustuksen myös Nelmille, joka on lämpimin ajatuksin muistanut minua ja monia muitakin elämän käänteissä.

Edit-täti huomauttaa ja lisää kolme tunnustusta Kirsin kertoessa, että niitä voin jakaa viidelle blogilaiselle. Päätin jakaa tunnutuksia myös Savisudille sekä Papulle, jotka vievät tärkeää elinluovutuskorttiasiaa bloginsa kautta eteenpäin "Elinluovutuskorttinapin" kautta. Näin mahdollisimman moni kanssasisareni pääsee jatkamaan tätä "rokkaamista" elämässä eteenpäin eli saadessaan jatkoaikaa hyvän tämän jaettavan tiedon kautta. Lisäksi annan viidennen tunnustuksen Leenalle, joka liikuntarajoitteisuudestaan huolimatta touhuaa ahkerasti vapaaehtoisrintamalla sekä puhuu vammaiten puolesta. Lisäksi hän jaksaa ilahduttaa pikkuista "salarakastaan" ja pieniä lapsia viikottaisilla vierailuillaan sekä kertoo niistä hauskasti meillekin. Pistetään positiivista elämän asennetta kiertoon. Onnea rokkaavat naiset! Olisin niin mielelläni antanut tunnustuksen monelle muullekin tuntemalleni blogitutulle....olisipa niitä voinut antaa vaikka kymmenen. Tosin toivon, että te muutkin saatte vielä tämän tunnustuksen joltakin toiselta.

Lomat ovat takana päin. Tosin onhan meikäläisellä lomaa joka päivä, mutta itse olen lomalla silloin kun siippanikin on. Huomenna alkaa eräällä henkilöllä työpäivä. Tosin juhannuksen aikaan hän totesi mökkinaapureille, että "töissä on niin mukavaa olla". Siinä naapurit hieman ihmeissään sitten miettivät, että mitenköhän se työnteko niin hauskaa mahtaa olla. Puolisoni siihen hieman juhlatuulella toteamaan, että ei tarvitse olla kotosalla. Huomenna sitten nähdään onko se niin hauskaa kauniina hellepäivänä palata takaisin töihin. Helteestä ei paljoakaan loman aikana pystynyt kehumaan, kun ne sateettomat päivät heinäkuulla taisivat mahtua lähes yhden käden sormilla luettaviksi. Ilmasta huolimatta lomaan mahtui kaiken laista hauskaa ja merkittävää. Lisäksi monet paikat tuli kierreltyä ja tuttuja tavattua ja jopa tutustuttua uusiin tuttavuuksiinkin.
Kello on jo ylittänyt uhkaavasti puolen yön, joten suurempia jaarittelematta kerron tämän kesän iloisimman uutisen ensin ja lisää juttua sitten lomasta ja muusta kesän kohokohdista huomenissa. Juhannuksesta odottelimme sukuumme uutta tulokasta, mutta pieni mies päätti odotuttaa hieman itseään ja ilmaantui tähän maailmaan meikäläisten kesäloman aikana. Kuopuksemme avokki pyöräytti ihanan pikkuisen pikku-ukon maailmaan heinäkuun toisen viikon jälkeen. Harmi kun isovanhemmat olivat kaukana syntymäpaikalta, joten puolentoista viikon ikäisenä saimme mökille vieraaksemme ihanan pienen käärön. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa kun viimeksi olen saanut tällaista pientä mussukkaa pitää sylissäni.


Saanko esitellä teille tässä mummin uuden mussukan. Perjantaina kotiin palattuamme oli pakko soittaa nuoret visiitille näyttämään kuinka vaavi on kasvanut parin viikon sisällä. Tänään kävimme jälleen pikku-ukkoa treffaamassa. On se niin suloinen.
Tosin saimme lomalla toisenkin lapsemme perheensä kanssa lähes viikoksi mökille. Säpinää on siis riittänyt ja sopu sijaa antoi pienessä mummon mökissämme.
Launataina oli toinen kesän kohokohta, kun olimme ystävättären syntymäpäiväbileissä Lohjalla. Juhlapäivä oli mahtava ilman suhteen, kuten myös juhlankin suhteen. Oli tosi iloinen juhlapäivä. Tänään olikin pakko päästä Helsingin kirppiskierrokselle moneen viikkoon. Nyt nukkumaan, sillä aamulla on noustava aikaisin pyykkitupaan, sillä loman aikana on syntynyt ammottava pyykkivuori...joten tuumasta toimeen ja pyykinpesuun pesutupaan äitimuorin kanssa.

Pekan päivä tänään on,
Onneksi nyt olkohon.

Nimipäivä Onnittelut miehelleni Pekalle,
sekä kaikille muillekin tänään nimipäiväänsä ja syntymäpäiviä viettäville!

Edit-täti lisää:
Wikipediassa on mukavaa tietoa Pekka-nimestä ja tunnetuista Pekoista.

Tässä osa tekstistä:

Pekka puheessa

• joka pekka, jokainen
• ei pekkaa pahempi, ei muita huonompi
• kahteen pekkaan, jaettuna kahdelle (tai useammalle) henkilölle
• pekkaa kohti, per nenä, mieheen
• pekat ja paavot, tavalliset ihmiset, ketkä tahansa, apostolien Pietarin ja Paavalin mukaan^[3]
• pekka, poistumiskielto, pk, sotilasslangissa, "pekkaa paukkuu"

Juhannus taas oli ja meni, mutta onneksi se tulee joka vuosi uudelleen. Tosin kaikilla se ei ole mennyt mukavissa merkeissä, kun seuraa tiedotusvälineiden tuomia viestejä. Joka vuosi juhannus tuo tullessaan myös kuolonuhreja. Ihmisiä menehtyy liikenteessä sekä hukkuu juhannuksena vesillä. Näin olen itsekin menettänyt yhden serkkuni juhannusaattona. Hänen hukkumisestaan on kulunut jo 17 vuotta. Nuoren miehen elämä katkesi aivan liian varhain, kuten monen tämän vuoden juhlapäivän saatossakin, surullista.

Meidän juhannus alkoi lämpimän ilman saattelemana mökillä. Viikko sitten puolivalmiiksi tehty terassi sai jatkoa tänä viikonloppuna. Miestä alkoi hieman vaivaamaan harvat lautojen välit, joten niitä piti vielä aamutuimaan lauantaina korjata ja tiivistää. Näin teimme vain ulommalle seinustalle, joka on liikenneväylään päin, jotta ei jää kiusaamaan, että tielle jotain epämääräistä näkyisi. Vielä on pohjalaudat käsittelemättä uudelleen puuöljyllä sekä kaiteet maalattava valkoisella maalilla. Ne hommat jääköön ensi viikonloppuun. Viime kesänä ostettu veivattava varjo on toistaiseksi omiaan terassin päällä. Juhannuksen kunniaksi koristelin kaksi vanhaa maitotonkkaa koivun oksilla.



Joka viikko saa ihastella uusia kukkaan puhjenneita kesäkukkia puutarhassa ja luonnossa.



Tässä on lempikukkiani eli idänunikkoja. Niitä ei tullut tällä kertaa kuin kolme kappaletta. Nuo taimet ovat vuosikymmeniä vanhojen perennojen jälkeläisiä.  Tänä vuonna ostin siis yhden vaaleanpunaisen Idän unikon taimen...saas nädhä kasvaako se samanlaiseksi mukeaksi kukkaseksi, kuin nämä. Tosin unikot kuolevat jo muutaman päivän kukinnan jälkeen. Ensi viikonlopulla niistä ei sitten taida olla enää mitään jäljellä.



Mökkimme tontin rajalla, tien varressa kasvaa koristevattupensaita hieman näkösuojana. Nyt nekin kukkivat parhaimmillaan. Minusta niissä on kauniit kukkaset.



"Takametsän" laitamilla, tien vierustalla kasvaa näin keväisin kauniita luonnonkukkiakin. Niistä kauneimpia ovat kissankellot sekä päivänkakkarat. Niistä poimin kauniin kukkakimpun naapuriin käydessämme sunnuntaina päiväkahvilla.



Juhannusaattona kävi kutsu toiseen naapuriin jo perinteisille juhannusjuhlille, jossa poika oli tullut Singaporesta maalle viettämään perheensä kanssa kesälomaa. Naapureita ja sukulaisia oli kutsuttu koolle juhlimaan ja viettämään leppoisaa juhannusaattoa sekä saunomaan. Alkutunnelmaan päästiin mukavasti kiinni muurinpohjalettujen kera, joita ahkerat emännät olivat paistaneet aimo annoksen. Sitä mukaan kun lettuja valmistui, niin tarjoiluvadista niitä tyhjennettiin parempiin suihin. Kahvin kera ne maistuivat tosi herkullisilta, mutta piti taas pitää pintansa ettei söisi liian paljon. Onneksi niissä ei kuitenkaan ollut maitoa, jotta ei tullut minullekaan niin huonoa omaa tuntoa, jotta voisi vähän ainakin laistaa siitä dietistä.

Osa porukasta pelasi lapsiväen kanssa polttopalloa ja sitten oli myös kesäaittaan avattu ns. karaokebaari. Se veti meikäläistäkin puoleensa. Tosin ei niden juhlajuomien vuoksi, vaan olin utelias ja halusin mennä kuuntelemaan nuorten laulua. Itse en ole aiemmin uskaltanut julkisesti laulaa karaokea, sillä se on vähän sellaista mitä pitää saada harjoitella jossain rauhallisessa piilopaikassa, kuten tällaisessa yksityisessä aittabaarissa. Niinpä itsekin uskaltauduin kokeilemaan tuota laulamista. Siihen jäin heti ns. koukkuun. Kimpassa nuorten miesten kanssa ja vähän vanhempienkin, lauloin yhdessä ja erikseen valsseja ja muuta kevyttä musiikkia. Illan saatossa piti kokeilla jotain vähän vaikeampaakin, kuten Juicen kipaleita.



Meillä oli oiken hauskaa ja saunakin oli lämmitetty meitä varten. Illan hämärtyessä puolta yötä kohti, pääsimme talon isännän kyydissä kotimökille, kun meidän isäntä oli sen verran juhlatuulella. Mökillä tulikin pienoinen ongelma kun "juhlija" ei muistanut minne oli laittanut mökin avaimet. Minä kiukuissani soittelemaan vieraspaikkaan ja ihmettelemään, että mitäs tehtäisiin, sillä eihän uloskaan voi jäädä yömyöhään ja aamun on aikaa. Onneksi mies löysi vihdoin kadonneet avaimet ja päästiin sisälle. Aamusella sitä tivaamaan, että minne ne avaimet olivat "hävinneet". Olivat olleet povitaskussa ja kuinkakohan monta kertaa niitä kyselin ja pyysin tarkistamaan taskut. Mies vaan tuumasi, että ei ne ole taskuissa... olipa kuitenkin. Onneksi, sillä ei siinä ulkosalla olisi kyllä aamuun asti voinut istuskella.kylmässään ja itikoiden syöttinä.

Juhannuspäivänä kävimme toisessa naapurissa kahvilla ja pyysin heitä saunomaan. Pitihän uusi terassi koekäyttää ja lupasin tarjota heille illalla tekmääni kinkku-pasta-kasvissaalaattia ja grillasin porsaan kylkipaloja. Naapurit toivat vielä grillimakkaraakin tullessaan. Meillä oli leppoisa illallistuokio pihamaalla ja lämpöiset juhannuslöylyt saunassa.



Saunomisen jälkeen oli mentävä reippaasti meikkaamaan ja vaihtamaan juhlahepeneet päälle, sillä juhannusillan ohjelmassa oli perinteiset tanssit Maamiesseuran talolla. Siellä oli kolmihenkinen orkesteri ja laulajanai Heikki Mikael. Musiikki oli sellaista rentoa ja mukavaa tanssimusiikkia. Ensimmäien tunnin aikana sai reilusti nauttia musiikista, kun tanssilattialla ei ollut useamman kappaleen aikana muita tanssijoitakaan kuin minä ja mieheni. Vasta pikkuhiljaa tuli enemmän väkea ja ne alkuillasta tulleetkin sitten vasta uskaltautuivat tanssiparketille, kun enemmän väkeä oli lattialla.



Tanssimme aika paljon illan aikana. Tanssipaikan vapaaehtoiset toimitsijat tuntevat meidät ahkerina tanssijoina ja huomauttivatkin, että on kiva kun olette tullee taas tanssimaan ja on ilo katsella tanssimistanne. Toki tulee kiva mieli kun joku sanoo ystävällisesti ja kohteliaasti jotakin.
Viime kesänä tansseja oli heinäkuun ajan joka viikonloppu, mutta nyt on vain juhannuksena sekä elopäivälliset ja tanssit kesän lopussa. Ei kannata järjestää enää muita tansseja, kun paikalle tulee vain kourallinen pariskuntia ja orkestereille pitää maksaa ja muutenkin järjesäminen maksaa sekä vie monen ihmisen työpanoksen. Se on harmi, että mökkiläiset sekä paikalliset eivät lähde kun kesällä järjestetään jotakin. Talvella eletään maaseudulla kuitenkin melko virikkeettömässä ilmapiirissä. Nyt sitten ei ole tiedossa muita tansseja kesäloma-aikaan.
Ilta oli ihana ja saimme kokea ne hitaat valssitkin joita aina toivon maaseudulla... siitä huolimatta, että sikäläiset eivät tiedä mitä on hidas valssi. Viimeisenä kappaleena tanssimme vielä "Yön syliin" ja sitten kotimatkaan mökille.
Juhannuspäivänä olikin sitten niin kaunista vielä ja aamukahvit joimme uudella terassilla, nautimme kesäisestä auringosta ja suvituulesta. Tosin itse en kärsi maata auringossa, mutta varjon suojassa täytin ristikkolehteä ja kuunelin lintusten laulua. Kävimme katsastamassa kunnan uimarannan kun muutama kyläläinen oli talkoilla laittanut sen uimakuntoon. Se ei ole näköjään kunnan hoidettavissa, vaikka siellä pidetäänkin kesäisin uimakoulua. Viime kesänä laituri oli koko kesän talviteloilla ja kaikki oli vinksin vonksin. Tänä kesänä onneksi on löytynyt talkoohenkeä ja kukkiakin uimarannalle. Siellä on myös kastelukannu, jotta kuka tahansa voi kastella kukkia. Lisäksi haravoiminen ja nurmikonleikkaaminen kuuluu jokaväen oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jos mielii pitää ranta siistinä. Ehkä sinne tänä kesänä saataa vaikka mennä uimaan, kunhan lähes umpeen kasvaneen rantatien läpi vielä pääsee ajamaan autolla. Tosin niihin puskiin ei sovi mennä näpeillään kajoamaan, sillä ne eivät kuulu niihin jokamiehen oikeuksiin, vaan on yksityisen henkilön omistuksessa ja hän harventaa jos haluaa.



Vielä päiväkahville tuli muutamat naapurit ja sitten iltaa kohti tiskaamaan viikonlopun tiskit ja vielä sitä ennen grillasimme ja nautimme ulkoilmassa aterian ennen kotiin lähtöä. Juhannusvihtakin oli jäänyt testaamatta, joten harvinaista, että vielä ennen kotimatkaa lämmitimme saunan ja nautimme löylyistä ja sen jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Juhannusviikonloppu oli kaiken kaikkiaan mukava ja iloinen. Tosin kokko jäi näkemättä, mutta emme viitsineet jättää väliin kyläkutsua, vaikka naapurikylällä olisi ollut kunnon juhannuskokot ja ohjelmaa.

Enään kaksi yötä keskikesän juhlaan eli Juhannusaattoon. Jaakotar vaikenee, mutta vain hetkeksi...Huomenna suunnistamme mökkiä kohti. Taitaa olla sellaista körökyytiä juhannuksena, kun varmaan moni muukin on liikenteellä samaan aikaan. Täytyy vain toivoa, että kaikilla on malttia tuolla liikenteessä. On niin ikävä lukea juhlapyhien jälkeen niistä maantien onnettomuuksista, sekä vesistöllä tapahtuneista hukkumistapauksita. Tänään olen paljon miettinyt eilistä ikävää matkailuauton ja rekan yhteeentörmäystä Kiikalassa. Aina ne ikävät uutiset jotenkin kosketta, vaikka ovatkin vieraita ihmisiä. Sitä miettii, että kuinka haurasta se elämä todellakin voi olla. Pieniä ihmisiä menehtyi siinäkin onnettomuudessa, jolla olisi pitänyt olla vielä koko elämä edessään. Tosi surullista luettavaa tuollaiset uutiset.



Juhannuksen sääennuste: koko maassa kohtalaista tai navakkaa viinan hajua. Päivällä mölinä on vaihtelevaa ja jossakin päin maata saattaa tulla joitakin järkevän kuuloisia lauseita. Käsivarren seudulla ja napapiirin molemmilla puolilla humala voi nousta 3 promilleen. Loppuviikosta selviää tai melkein selviää. Älykkyysosamäärä on koko jakson ajan hiemana nollan alapuolella.

 

Ukksosen jyrinä,
hyttysen hyrinä.
Koivun tuoksu
mahlan juoksu.
Ongen koukkuja
lemmen loukkuja.
Mansikkamaito,
kesä on aito!


Hauskaa juhannusta!

t. Tarjuska

Tänään toi Posti-Pate tullessaan pakettikortin, jossa luki että maksikirje olisi noudettavissa postista. En kuitenkaan heti aamusta ehtinyt postiin läheä, sillä olin varannut pyykkituvan pariksi tunniksi. Sitten tulikin toinen päivän ylläri eli lapsuudenystäväni ja nykyäänkin vielä sellainen bestis, soitti tulevansa visiitille, jos vain minulle sopii. Mikäs siinä toki minulle sopi ja niin Ani lähti pyöräilemään kaupungista tänne taajamaan.
Muutaman tunnin aikana oli mukava turista kuulumisia ja juoda aamukahvit hyvässä seurassa. Ani lähti kotia kohti polkemaan ja minä odottelemaan ukkoa töistä, jotta pääsisin postiin hakemaan sitä ylläripakettia. Ihan uteliaisuus heräsi, että mitä ihmettä se Tanja on lähettänyt minulle. Vihdoin pääsin postiin ja hain yllättävän ison laatikon, joka ei todellakaan olisi mahtunut postiluukusta sisään. Autossa jo uteliaisuus heräsi ja katsokaapa mitä ihanaa paketti sisälsi. Lisäksi mukana oli ihana korttikin.



Tuntui tosi sydäntä lämmittävältä, että tällaisia blogiystäviä löytyy, jotka haluavat ihan "muuten vaan" yllättää toisia blogituttuja lähettämällä yllätyspaketteja. Tosiaankin tuo laukku on ihan minun oloinen ja sen kai Tanjakin aavisti löytäessään sen Kasil'sin blogista myynnistä.
Sydämellinen kiitos Tanjalle ihanasta kassista.
Illalla käväisin vielä Gigantissa ja nyt sitten tuli ostettua kortinlukija, kun omassa tietokonnessani ei sellaista ylellisyyttä ole ollut vakiovarusteena. Lisäksi paketissa oli lisäosa, jossa on neljä lisäporttia. Nyt saa useampia lisälaitteita liitettyä tietokoneeseen ja portit riittävät.
Tänään sitten on lisäohjelmana se pissan keräys, joka tuntuu aivan turhalta kun sen olen jo kerran tehnyt. No, tässä maksuna toisten virheestä. Tosin jos siitä sitten saa selville vähän oikeamman laisia tuloksia kuin viimeviikolla. Sen mukaanhan munuaiseni toimisivat varmaan loistavasti. Nyt ei saalis ole kyllä lähellekään samaa luokkaa. Tämä lisähomma tietää sitten huomiselle kaupunkiin lähtöä. Onneksi taas torstaina päästään jo juhannustunnelmiin ja mökille, joten tanssikenkiä tässä kiillottelemaan ja juhannusmekkoa katsastamaan kaapista matkaan.

Täytynee nyt hieman kirjoitella siitä Posion matkasta, kun muuten ehtii tulla uusi viikonloppu jo vastaan. Viime viikko oli sellainen toimelias viikko, joten pääsimme lähtemään reissuun noin kahdeksan aikaan illalla. Suuntana oli ensin Joutsa, jonne veimme parvekelaattoja mieheni kaverin pihamaalle. Tarkoitus oli noukkia ne tulomatkalla mukaan ja viedä mökille.Ensimmäinen etappimme oli  ystäväni Maijan luona Suolahdella. Olimme siellä vasta klo 24 maissa. Iltakahvien (lue: yökahvien) jälkeen rupattelimme vielä muutaman tunnin huomaamattamme ja kello olikin harvinaisen paljon, ennen kuin ehdimme mennä nukkumaan. Aamulla aikaisin oli jatkettava matkaa Suolahdelta Posiolle. Matkakin oli vieras, joten aikaa oli varattava hieman enemmän. Pysähdyimme menomatkalla ensin Vaskikellossa.



Iso kullattu vaskikello toivotti matkailijat tervetulleiksi taukopaikkaan.



Vaskikellossa oli lukuisia erikokoisia kelloja, joita sai soitella. Lisäksi kuului ihanaa kellojen soittoa aika ajoin. Paikanpäällä oli mukava hetken viivähtää ja kuvata noita kauniita kelloja. Sieltä jatkoimme matkaa nelostietä Oulua kohti. Oulusta jatkoimme matkaa Pudasjärven kautta Jurmuun, josta käännyimme Posion suuntaan. Pysähdyimme toisen kerran matkan aikana juustomyymälän kohdalla, josta jatkoimme matkaa jo hieman kiireisessä muodossa, sillä kello näytti uhkaavasti jo lähestyvän iltapäivää. Häätilaisuuden oli määrä alkaa viiden aikaan iltapäivällä ja vielä oli vaihdettava juhlavetimet päälle sekä hieman kaunistauduttava. Olimme Lapiosalmen eräleirikeskuksessa puoli neljän aikoihin ja jäljellä oli noin tunnin verren aikaan majoittautumiseen ja vaatteiden vahtoon. Ehdimme kyllä, mutta eipä jäänyt mitään turhaa luppoaikaa. Lähdimme yhdessä  ystävättäreni perheen kanssa kummapojan häihin eli tämä kummipoika on ystävättäreni poika.
Tilaisuus oli kauniisti järjestetty morsiamen mummolan pihapiiriin. Alttarina toimi saunan kuisti, joka oli asianmukaisesti koristeltu. Siinä pappi vihki parin avioliiton satamaan. Tilaisuus oli normaalista poikkeava, joka pidettiin ulkosalla. Riisien sijasta puhallettiin saippuakuplia pariskunnan saapuessa häävieraiden muodostamaa kujaa pitkin pihan toiselle puolelle. Alkurituaalien ja onnittelujen jälkeen seurasi hetken yleistä keskustelua ym. Sitten siirryimme pitkään telttaan ateroimaan ja kaiken päätteeksi nauttimaan hääkakkua ja kahvia. Tilaisuuteen oli tilattu Lapin tietäjä, joka oli taannoin Suuressa seikkailu-ohjelmassa. Tuo kyseinen seikkailuohjelma muuten nauhoitettiin Posion erämaamaisemissa taannoin.



Häätilaisuudessa Lapin tietäjä piti nuorelle parille luotoaiheisen ohjelmanumeron ja lopuksi sitoi molempien käsiin nyörit, jotka sai poistaa vasta auringon laskun jälkeen, ettei lumous haihtuisi. Samoin hän liitti morsiamen vanhemmat tokkaansa "leikkaamalla" heidän korviensa alaosasta palat pois.



Tässä teroitellaan veistä merkitsemis kuntoon. Ohjelma numeron päätyttyä Lapin seita häipyi hiljakseen metsän pimentoon.



Tässä minä juhlahepeneissäni. Tosin ajattelin kaksi kertaa, että uskallankohan niihin maisemiin tällaisella asusteellä lähteä. Loppujen lopuksi mekko suojasi aika hyvin kuokkavierailta, joita oli saapunut laumoittain juhlapaikalle. Niitä ei oltu odotettu, mutta niinhän kuokkavieraat yleensä tulevat kutsumatta. Meinaan niitä itikoita. Niitä olikin sitten taivaan täydeltä ja parfyymien sijasta kyytipoikana itikkamyrkky oli valttia. Tosin oman itikkamyrkkyni kanssa kävi aika kehnosti, josta kerron ehkä myöhemmin. Onneksi muilla vierailla oli runsaasti myrkkypulloja mukana, jotta saatiin suihkutettua näiltä inisijöiltä. Juhliin kuului myös häävalssi tai sanotaanko hitaat nykyään, kun kaikki eivät sitä valssia ehdi opettelemaan tilaisuutta varten. Nykyäänhän nuoret eivät niinkään perinteisiä vakiotansseja harrasta. Meiltä jäi tanssi nurmikentällä lähinnä vain kokeiluksi. Ei paljon insipiroinut tanssia tahmealla nurmikolla itikoiden seassa. Karaokeakin sai esittää kuka halusi. Juhlan lopuksi laskimme puhallettuja ilmapalloja. Valkean tai vihreän ilmapallon kanssa oli sidottu punainen sydänpallo. Kauniilta näytti pallot sinitaivaalla kantaen hääparille onnea...ties minne niiden matka sitten päättyy.


Pallot valmiina lähtöön sinitaivalle



Kymmeniä palloja leijui taivaalle, kadoten pikkuhiljaa äärettömyyksiin. Tämän ohjelmanumeron päätteeksi osa porukasta lähti Zetorin kyydissä rantamökille jatkoille. Me kävimme vilkaisemassa jatkopaikkaa ja lähdimme sen jälkeen takaisin Lapioniemeen. Vielä illan päätteeksi teimme pienen iltakävelyn alueella. Kamera oli tietenkin taas matkassa ja paljon kuvattaavaa löytyi. Maisemat kun ovat niin erilaisia kuin Suomen eteläosassa olemme tottuneet näkemään. Väkkäräpuita ja karua suo- ja lampimaastoa sekä jylhiä kallioita.



Iltaauringon laskiessa järven pintakin näytti niin tyyneltä ja puut heijastuivat kauniisti veteen. Pienen kävelytuokion jälkeen menimme nukkumaan ja sunnuntaina oli määrä lähteä jatkamaan matkaa takaisin päin välimatkaetappien kautta.

Jatkuu....

Tänään on monelle se tärkeä päivä elämässä. Suvivirren saattelemana pienet koululaiset ovat selvinneet ensimäisen kouluvuoden uurastuksesta.Toisilla on edessä jo useampi luokka ala- tai yläasteella. Osalla on edessä ammattikouluun pääsy tai muu jatkokoulutus. Kuka lopettaa koulunsa kokonaan.

Monen laisia lakkeja jaetaan tänäkin päivänä. On ylioppilaita, teekkareita, kokkeja, merkonomeja, merkantteja ja monen alan ammattilasita.

Kaikille tasapuolisesti toivotan tänään ONNEA JA MENESTYSTÄ elämän tielle!

Samalla onnittelen valkolakin saavia sisarusteni lapsia Mikaelia ja Miraa, tänä suurena päivänä!


kuvassa on 14 vuotta sitten saamani merkanttilakki

Avoin silmin
ja rohkein mielin
opit sielullasi puhumaan
niin monin kielin

mene, mene, lähde
matkaan jo
edessäs, huomaatko,
nousee aurinko.

Vappuaattona nautiin kotioloissa simasta ja itsetehdyistä munkeista. Tosin sen ikävän "mädän" hajun haisteleminen ei kuulunut vapun nautinoollisiin puoliin. Siitäkin olen täten laittanut mielipiteeni paikalliseen ilmaisjakelulehteen.



Simaa tein vanhan ohjeen mukaan muutamaa päivää ennen vappua. Keitin vain puolet ohjeessa mainitusta vesimäärästä. Lisäsin joukkoon ½ kg fariinisokeria ja ½ kg hienoa sokeria, pestyn sitruunan kuoret sekä sitruunan viipaleet. Tosin poistin ensin sen valkoisen osan välistä. Käytin tuoretta hiivaan n. 1/4 tl sekoittaen sen tilkaan simanestettä. Seuraavana päivänä pullotin siman ja lisäsin kuhunkin pulloon teelusikallisen sokeria ja muutaman sitruunan. Sima sai olla huoneen lämmössä lauantaista maanantaihin, jolloin siirsin simat jääkaappiin. Sima oli vappuaattona hyvin onnistunutta ja "terävää", kuten pikkuinen mummin mussukka sitä kommentoi, kun maistui hapokkaaalle.

Munkkejakin päätin leipoa, mutta koska maitoa piti välttää, niin kokeilin tehdä sitä soijamaidosta. Tosin olisin voinut käyttää ihan normaalisti vettäkin, mutta halusin kokeilla miten onnistuu siitä soijamaidosta valmistaa.Muuten tein ihan normaalin pullatakinan ohjeen, mutta ehkä hieman löysempänä. Paistoin munkit rypsiöljyssä valurautapadassa ja lopuksi kieputtelin ne hienolla sokerilla. Ihan maistuvia munkkeja niistä tuli.

Vappuaatto meni ihan kaksistaan kotosalla ja televisiota katsellen, ihan niin kuin mikä tahansa arki-ilta.

Vappupäivänä päätimme läheä Malmitalolle, jossa oli järjestetty tanssimusiikkia ja ilmapallojen jakoa. Istuskelimme kuuntelemassa vanhaa tanssimusiikkia ja jokunen foksikin tuli tanssittua lenkkareilla siinä sivussa.


Kulttuurikeskusksemme Malmitalo


Malmitalolla jaettiin lapsille ja lapsenmielisille yhteensä 500 ilmapalloa...tosin osa oli karannut kattoon, josta niitä ei saanut koukittua. Minäkin sain pari palloa pikkuisille vietäväksi.



Tanssilattiallakin oli tungosta. Lähinnä pieniä piiperöisiä karkeloi äitinsä tai isänsä kanssa lattialla, mutta olipa jokunen aikuinenkin uskaultautunut mukaan. Tässä kuvassa on vain hetki, jolloin orkesteri oli tauolla. Päätimmekin lähteä siinä vaiheessa jatkamaan matkaa kotiin päin.



Palasimme kotiin ja katselimme samalla kuinka kevät oli muuttanut luontoa ja kukkiakin näytti olevan jo monin paikoin kaunistamassa luontoa.



Suomen Vappuna liput