...joka laivoja rakastaa.

Keskiviikkona oli mahdollisuus päästä Helsingin edustalle kuvaamaan meren pinnallista elämää. Lähdimme osteoporootikkojen matkassa illallisristeilylle Doriksella, joka kiersi 1½ tuntia Helsingin edustalla. Matkan aikana, aterian lomassa, ehdin kuvata mitä ihanampia purjeveneitä sekä -laivoja.



Puhtaat, valkeat purjeet ja laiva on lastattu iloisella porukalla....ainakin voin niin kuvitella.



Tässä toinen upea, isokokoinen purjelaiva, jossa purjeet olivat kiinnitettyinä. Mahtavan komeit siellä meren aalloilla.



Lasketuin purjein seilaa laiva kauniina kesäpäivänä, kyydissään lastillinen väkeä.



Tässä kaksiväriset purjeet paatissa ja aurinko kultasin meren pinnan. Vaikuttavan näköistä.



Tässä toinen valkopurjeinen laiva, jonka purjeet näyttivät tosi kauniilta, taivaaan sineä vasten.



Merellä seilasi myös lukuisia pieniä purjeveneitä. Välillä oli hupaisan näköistä, kun näkyi ulkomaan lautta, erikokoisia purjelaivoja ja -veneitä, soutuveneitä ja moottoriveneitä lähes samalla alueella. Sulassa sovussa sinne aalloille kaikki mahtuivat.
Puolitoista tunita meni tosi vikkelään ja olisinpa kyllä vielä pidempään merellä viihtynyt. Paljon tuli kuvia napsittua, muistakin kohteista, kuin veneistä. Tässä hieman tämän reissun antia.

Niinkuin meri
on ihmisen elämä,
tyynet ja tyrskyt
siinä vaihtelevat,
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko
kirkkaampana kuin koskaan.
Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle uskallettava mennä,
sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain surullinen sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa.

Eilen kävin Kirsin kanssa katsomassa Savisudin ja hänen opiskelutovereiden "Matkalla" kevätnäyttelyä  Stoassa. Aamuvarhaisella tein vielä Savisudille Onnittelukortin valmistujaisten johdosta ja kukan toimitin jo edellisenä päivänä, sillä se oli liian painava mukaan vietäväksi.


Onnea Savisuti!

Olipa Stoassa paljon kauniita taideopiskelijoiden käsien töitä näytillä. Tässä ystäväni Savisudin aikaan saannoksia.



Tässä muutama Savisudin esillä olleista patsaista. Kiitos mukavasta näyttelystä ja aikaa saimme menemään viihtyisästi näyttelyssä. Näyttelyn päätteeksi menimme Kirsin kanssa kahveelle sekä shoppailemaan.

Tällä viikolla oli sitten viimeiset kuntosaliryhien uurastukset, ennen syyskauden alkua. Eilen...heh, siis toissapäivänä (kun ollaan jo tässä vaiheessa seuraavan vuorokauden puolella) loppui tiistaisen kuntosaliryhmän kevätkausi.



Hieman lyhyeksi tosin on tämä kevätkausi jäänyt, sillä on ollut flunssaa ym. kipuiluja, sekä joskus sattuu sitten vaan päällekkäisiä menoja samalle päivälle, kuten kokouksia tai labrakäyntejä.



Tykkään käydä täällä salilla, sillä monena vuotena on ollut lähes sama ryhmä ja vetäjällemme ei kyllä kukaan vedä vertoja. Joka kerta on ihan omanlaisensa alkulämmittely ja hän todella paneutuu siihen. Laitteetkin ovat ns. hydrauliset laitteet.



Keskiviikon salipaikalla ei tosin ole hydraulisia laitteita, mutta alkujumppa ja loppuvenyttely, kuten tiistainakin. Tässä ryhmässä on ollut se kiva puoli, että puolet porukasta on oman yhdistyksen väkeä ja toinen puoli on osteoporoosiväkeä. Tosin itse kuulun molempiin yhdistyksiin, sillä onhan minulla myös osteoporoosi. Olemme käyneet porukalla melkein aina salin jälkeen kantakahvilassamme torin laidassa. Sitten on mukava jälleen rentoutuneena ja vertaistuneena lähteä kotiin, arjen kuvioihin.

Nyt nämä viikottaiset kuntoilut ovat toistaiseksi takana päin ja kesän aikana voi sitten enemmän harrastaa hyötyliikuntaa. Sitä saakin varmaan touhuta, kunhan mökkimaisemiin pääsee. Uskon, että haravoimista riittää vielä keväällekin.  Puutarhassa möyrihiminen onkin sitten ihan oma lajinsa. Tosin syksyllä sitten taas huomaa, että kunto kaipaisi kohentamista ja vie oman aikansa kunnes taas sitten tuntuu jaksavansa paremmin.

Keskiviikkona olimme vielä kuntosalin jälkeen yhdistyksen askartelukerhossa, jossa kuulimme ikonitaiteilija Salme Salkolan harrastuksesta ja kaikkea mahdollista ikonitaiteesta.



Kuulimme kaikkea mahdollista ikonimaalauksesta.



Tässä pyhästä Birgitasta, joka syntyi 1300-luvulla Ruotsissa. Pyhä Birgitta oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen, ja hänestä tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys.

Ilta oli hyvin mielenkiintoinen ja juttua olisi ollut aiheesta kyllä vaikka päiviksi, mutta ilta suuntasi yötä kohti pikkuhiljaa  ja oli kotia lähdön aika.

Kotitalon portaiden edustalla seisoessani, huomasin hahmon kyyhöttävän kävelytiellä ja tällainen veitikka siellä paikallaan istuskeli ja ihmetteli. Ei kavahtanut ohikulkevaa miestäkään ja ensin yritin ottaa kuvan kauempaa, mutta pikkuhiljaa lähensin askeleitani. Loppujen lopuksi olin vain noin kymmenen metrin päässä ja otin muutaman kuvan, ennen kuin villikani meni matkoihinsa. Näitä kaneja näyttää olevan, enemmän kuin Väiski-Vemmelsääriä. Pupulla on pitkät korvat ja pöö-pee-rööpää. Kanilla ei ole niin pitkiä korvia, mutta onko sillä pöperöpää....minkäköhän lainen se sellainen oikein on?



Kohta taitaa saada viljelypalstojen istutukset kyytiä. Kuka vei tulppaanit? Syyllinen voi olla tässä tai lajitovereissa.

Kevättä kohti tässä mennään, itse kukin. Jos mie saisin jouten olla....no tästä se luppoaika alkaa, vai alkaakohan. Tiistaina on kyllä koko päiväksi jo koulutuspäivää ja kokousta.

Aamusella piti herätä normaalia aiemmin, ehtiäkseen ajoissa laboratoriokokeisiin. Onneksi pääsin sairaalan labraan jonottamatta, sillä sattumoisin olin seuraava asiakas. Pääsin siis välittömästi näytteiden oton jälkeen jatkamaan matkaa, blogiystävääni MarLia tapaamaan.  Huomion Kirran lippusalossa lipun. Tänään liputettiin kaikissa Hyksin klinikoissa, sillä Helsingin Yliopistollinen sairaala täytti tänään 50-vuotta.



Ehkäpä meillä ei olisi erikoissairaanhoitoakaan, ilman Yliopistollista Keskussairaalaakaan, joten kiitos Hyksille!

Ratikalla jatkoin matkaan Kamppiin, jossa jo MarLi minua odottikin. Päädyimme jutustelemaan Valion jäätelöbaariin. Ennen, vanhaan hyvään aikaan, näitä Valion jäätelöbaareja oli Helsingissäkin vähän joka kulmalla ja kouluaikoina ne olivat suosikkipaikkojamme. Enää ei taida olla muita, kuin tämä ainoa ja varsin pienikokoinen jätskibaari Kampin liikekeskuksessa. Oli siis "pakko" tilata isot jätskiannokset ja minä tulin valinneeksi sen, jossa oli kaikkea sellaista mitä meikäläisen ei pitäisi syödä eli oikea proteiinipommi. Kerrankos sitä juhlitaan ja herkutellaan...



Tällainen BananaSplit on ollut herkkuannokseni jo ammoisista ajoista lähtien, joten ei ollut valinnan vaikeutta, vaikka hieman omaa tuntoa kyllä kolkutti.

Lähes pari tuntia kului yhteistä aikaa ja päätimme vielä poiketa Hobby Pointissa. Kaikkea mielekästä sielläkin olisi ollut, mutta nuukuus iski, joten tyhjin käsin sieltä lähdin. MarLilla oli kiire jo muualle, mutta minä poikkesin vielä Sinellissä. Sieltä ostin muutaman hileliimaputkilon, isoja ja pieniä akryylikirjaimia sekä erivärisiä kirjekuoria. Tiimarista ostin vielä iltapäivällä Onnea-leiman.

Enempää en jaksanut kaupungilla kävellä, joten suuntasin matkani kuntosalia kohti, vaikka hieman etuajassa olinkin. Kuvasin odotellessani tienoota ja Kuntosalirakennusta. Odotellessani kuntosalille pääsyä, ihastelin yläaulassa salissa olevia pieniä koululaisia. Yleensä ei tuolla Liikuntaviraston paikassa näy lapsiryhmiä, mutta tänään jostain syystä niitä oli. Mikä riemu kuului liikuntasalista ja kun hieman uteliaana heitä tarkkailin, niin näytti siltä että liikuntatuokio tuntui kerrassaan riemastuttavalta. Nykyään osataan ehkä paremmin innostaa liikuntaan, kuin silloin 60-luvulla, kun oli pakko tehdä kaikkea sellaista, joka ei mitenkään jaksanut innostaa, kuten pukkihyppyjä ja puolapuissa roikkumista.



Tosin meidänkin kuntosali ryhmän alkujumppa on kerrassaan loistava. Ohjaajamme panostaa siihen kerta toisensa jälkeen ja lähes joka kerta alkulämmittely on erilainen ja todella tehokasta. Sitten on aikaa n. 40 minuuttia olla laitteissa ja lopuksi on tehokas loppuvenyttely. Tänään harjoittelimme tasapainoilua. Sekin on tärkeää liukkaita keliä ajatellen ja varsinkin kun sairastamme kaikki osteoporoosia.



Tänään oli hieman pakastavan oloista, mutta kaikesta huolimatta Käpylinnan asuintalon seinustalla kukki lumikelloja. Helmikuuta ja kukat kukkivat ja lisäksi huomioin, että kadun varrella kävellessäni ruusupensaassa oli silmuja.

Tänään soitteli aamupäivällä terkkari ja ilmoitti, että näytteestäni oli löytynyt kahdenlaisia pöpöjä, joten uusi antibiottikuuri olisi tarpeen. Lääkärini oli kirjoittanut viikon kuurin ja resepti pitäisi hakea terveysasemalta. Aamupäivä vaan näytti venyvän pitkäksi. Oikeastaan heräsin taas tuohon terkkarin puhelinsoittoon ja kello oli noin yksitoista. Eihän tämä peli vetele. Olinhan jo eilen nukkunut puoleen päivään ja illalla vielä sohvalle telkkaria katsoessa kahdeksi-kolmeksi tunniksi. Mitenkä taas oli niin vaikeaa nousta ylös. Lopulta sain kammettua itseni vuoteesta ja mihinkäs muualle kuin tietokoneelle. Pakko oli käydä tarkistamassa saapuneet sähköpostit ja kommentit, joita ei kovin montaa ollutkaan. Soittelin eräälle pitkäaikaiselle ystävälle, josta en ollut kuulut mitään muutamaan vuoteen. Tuli mukava olo puhelun jälkeen. Hänellä oli tänään (siis tiistaina) synttäripäivä ja päätin ottaa puhelimen kauniisti käteeni ja soitella. Samoin eräällä toisella ystävälläni oli myös synttärit, mutta häntä en tavoittanut, joten palaan huomenna asiaan. Soittelin vielä liittoon jalkahoidon tiimoilta ja muuta virallista asiaa. Aika vaan kului kuin siivillä ja olisi ollut monia kommentteja jätettävä blogeihin, mutta ei auttanut, jos meinasi ehtiä terveysasemalle ennen sen sulkeutumista. Kävelymatkaa oli noin 1½ kilometriä ja meikäläinen saa olla hieman skarppina, kun paikkapaikoin on vielä liukasta. Terkkarikeskus oli auki ja sain reseptini sekä pyysin tulosteen vuoden-kahden tulehdustiedoista, jotta voin ottaa ne mukaan helmikuun vuosikontrollikäynnille. Viisaampaa ehkä varautua, että tutkimustulokset ovat "mustaa valkoisella" kädessäni, sillä koneelta ehkä kukaan lääkäri ei viitsi mennä niitä penkomaan. Reseptin saatuani suuntasin kohti lähiön keskustaa. Kävin kirpparilla  ja apteekissa, sekä sain kyytipojan paikan päälle.



Apteekista tuli samalla haettua säkillinen muitakin lääkkeitä, sillä varastoni oli jo huvennut kolmessa kuukaudessa ja tämä antibiottikuuri lisäksi. Ärsyttävää, että antibiotti on taas sellaista, joka pitää ottaa kaksi tuntia ennen syömistä tai tunti sen jälkeen. On taas laskeminen milloin syö ja milloin ottaa mitäkin lääkettä. Ei saa ottaa rautta, magneesiumia, happolääkkeitä, maitohappobakteereja ym. saman aikaisesti, vaan on pidettävä tunnin-kahden väliaika. Siinähän viikko vierähtää mukavasti ja toivottavasti nyt tämä pöpökuuri tehoaa. Ikäviä kokemuksia vaan toissa vuodelta vastaavanlaisesta tulehduskierteestä, joka vaikutti jo maksankin toimintaan. Pitänee toivoa, että tämä tästä taas "lutviutuu":

Kävimme siis samalla reissulla kirpparilla. Joku ihmeen housubuumi näyttää mulla olevan meneillään. Tänään löysin mukavan näköiset vapaa-ajan puuvillaiset beiget trendikkään näköisen housut ja ostinhan ne myös. Ne sopivat kuin valetut, mutta lahkeissa näyttää aina olevan aivan liian paljon pituutta, joten pitänee lyhentää ja siirtää sellaisia hihnoja ylemmäs.



Ostin muutaman arkin tuollaisia tarrakukkia, jos johonkin kortteihin tai muuhun tarvitsee. Löysin myös peltisen purnukan, jonne suunnittelin jo virkkuukoukkujani. Lisäksi muoviseen rasiaan oli muovipussin päälle laitettu hopeoitu kaulakoru ja rasian reunus oli teipattu tiukasti kiinni. Kotona vasta hoksasin, että korusta puuttui kaksi kiveä ja ketjukin oli koruun kuulumaton, sillä se oli vaan laitettu korun yli, mutta ei soipinut siitä omasta rieästä, joka ketjulle oli tarkoitettu. Tällaistakin sattuu, jos ei kulje silmät mukana.

Käytiin vielä siskon sekä tyttären luona, joten ilta oli pulkssa, kun oltiin vasta kotona.  Täällä viis vielä kuikuilen, kun ajanhallinta on aivan pielessä. Onneksi tähän ei täydy enää soveltaa työelämää.
Kuntosalinkin jätin tänään ihan sovinnolla väliin, sillä päällimmäisenä asiana oli reseptin hakeminen ja muuten olisi tullut kiire. Eihän sitä paitsi oikein jaksa vajaakuntoisena kuntoillakaan. Katsotaan jos vielä huomenissakin otan iisisti ja jätän huomisetkin salihikoilut väliin.

Tänään tuprutti sitten vihdoin ja viimein valkoista haituvaa. Mitäköhän se mahtaa olla? Lunta varmaan. No, lyhyestä virsi kaunis....luulenpa, että huomenna tässä 0-kelissä on vain muisto kaukainen, tuosta lumesta. Kummityttö ja kaveri olivatkin rientäneet äkkiseltään pyllymäkeen, sillä näissä maisemissa tuo lumi on tänä talvena ollut harvinaista herkkua lapsille ja sukset, sekä pulkat ovat jääneet vähälle käytölle. Joku innokas oli pyörittänyt ison lumipallon portaiden eteen, keskelle tietä. Pitihän se kuvata, sillä saattaa olla, että näitä palloja on vähissä tänä talvena, ellei pakkasherra satu yllättämään.



Kyllähän tuo lumi hieman valaisee maisemaa, mutta toivoisin sen ehkä pidempään viipyvän. Olisihan se mukavampaa kuvailla kuuraisia koivun oksia, kuin synkkää syksyisen kaltaista maastoa.



Tämän verran iltasella oli lunta, mutta katsotaanpa mitä aamusella enää. Traktorikin on tänään jo muutamaan otteeseen kolistellut pihamaalla, joten on jaksanut sataa.

Illalla sen verran astuin siis ulkosalle, että autolla käväistiin keilahallilla ja tunnin verran taas harjoittelimme kaatoja. Mukavaa ajanvietettä sekin ja eiköhän keilaaminenkin kuntoa kohota. Kolmena päivänä peräkkäin viikossa, on ollut liikunnallista harrastusta. Eilen sain uuden kuntosaliohjelman, joten pitäisi kai hieman taas saada puhtia lisää. Maaliskuun lopulla lähdemmekin sitten tsemppaamaan Elinsiirtoväen Liikuntaliiton (ELLI) Euroopanmestaruuskisohin Rovaneimelle oikein linja-autoporukan kanssa. Onhan sitä matkaa, mutta olenhan ollut bussikyydillä Ylläkselläkin, joten eiköhän se siitä.

Viikolla ostin itsepalvelukirpparilta tällaisen manikyyrisetin. Siinä on ladattavan laitteen lisäksi erilaisia hiontateriä ym. osia, sekä kynsilakan kuivauslaitekin mukana. Laitteesta pulitin 8 euroa.



On meinaan mietittävä, että miten onnistun pitämään jalkani edes jossain kunnossa, jos kunta ei ole valmis antamaan erityisterveydenhoidon lakkauttamaa hoitoa muille kuin diabetestä ja reumaa sairastaville. Tosin en ole antanut periksi senkään suhteen, että hoito noin vain lakkautettaisiin. Olen vienyt asiaa eteenpäin hoidettavaksi. Nyt vain odotellaan.

Tuli tuosta mieleeni hieman Eino Leinoa mukaellen:
" Ken vaivojansa vaikerataa, on vaivojensa vanki.
Se oikeutt' ei maassa saa, ken itse sitt' ei hanki."



Aamusella testasin onnistuuko tällä "hiomalaitteella" eli manikyyrisetillä lyhentämään kynsiään ja niitä kipeitä kulmia, niin ettei ohenna samalla ihoaan. Täytyy olla kyllä aika tarkkana ja lisäksi kun ei aivan hyvin nää mitä nurkan takana on. Jalka ei enää tässä iässä taivu naamatasolle, kuten pienellä vauvalla. Lisäksi kun kynnen kulma taittuu kierosti jalkapohjan suuntaan. Jotain haituvaa näyttää irronneen, joten ainakin ensiapuna tällä voisi yrittää itsehoitoa. Pitäisiköhän vielä käydä joku jalkaterapeutin pikakurssi. Nythän voisi kunta järjestää näitä pikakursseja itsehoitoon, niin ei tarvittaisi enää ollenkaan kunnallisia palveluita. Voitaisiin itse määrittää tautimme ja pyytää vain reseptiä hoidoksi.

Onpa ollut tohinaa ja tohina sen kun jatkuu. Tuli vähän huono omatunto, kun olen lyönyt blogiani laimin. Viikko on sisältänyt kaikenlaista säpinää. Perjantaina olimme Ravintola Mestaritallissa potilasyhdistyksen pikkujouluissa. Koskaan aiemmin en siellä ollut käynyt. Paikka oli viihtyisä, vaikka vesisade ulkona ei tuonout joulutunnelmaa lainkaan juhliin mennessä. Sisällä kuitenkin tunnelma oli huipussaan. Söimme mahamme täyteteen "kiellettyjä" jouluherkkuja. Pöytä oli katettu maittavalla jouluaterialla. Ensimmäinen virallinen jouluateria joka vuosi tuntuu niin ainutkertaiselta, että sitä syö hullun lailla mahansa täyteen.
Juhlissa vieraili tietty ihan oikea Korvatunturin joulupukkikin...uskokoon ken tahtoo.



Pukilla on säkissään monta pakettia, joita hän jakoi kilteille aikuisille. Tottakai mekin olimme kittejä olleet, joten saimme myös lahjapaketit. Uteliaisuus oli tietty niin suuri, että pitihän ne paketit heti aukaista, ettei jää vaivaamaan ...



Punainen paketti sattui minulle ja sieltä tuli esiin kaunis huopatehtaan tekemä piparin mallinen, iso pannunalunen. Se oli tosi nätti ja sopii mukavasti joulupöytään padan alle. Kiitos ja kumarrus joulupukille.
Toki näihin juhliin kuului myös tanssia. Juhlissa piti ottaa ilo irti ja tanssia koko juhlan edestä, mutta samalla oli myös ilo tavata sellaisia tuttuja, joita ei ole pitkään aikaan tavannut.

Viikonloppu menikin aika tarkkaan joulupukin apulaisen tehtävissä. Piti kierrellä kaupasta toiseen etsimässä pikkuväelle lahjoja. Etukäteen oli tietysti katseltu kuvastoja ja mietitty hieman mitä kenellekin ostaa, mutta todellisuus olikin tarua ihmeellisempää. Kauppojen mainokset näyttävät monesti tulevan ennemmin kuin tavarat kauppoihin. Näin koimme Hobbarissa, että kaikki kyselemämme tavarat olivat saapumatta ja kukaan ei tiennyt, että tuleeko ennen joulua vai vasta joulun jälkeen. Piti siirtyä muihin myymälöihin. Sitten ei löytynyt oikeita kokoja, värejä, tavaroita ym. Varattiin Cittariista loppunut tuote infon kautta lähicittarista, jossa kuulema olisi. Ikävää hyppimistä paikasta toiseen. Hoidin samalla myös tyttären ostoksia, joten turhauttavaa soitella joka ostoksen perään, kun ei saanut mitä etsi. Loppujen lopusi tuntui, kuin pää kärsisi tällaisesta juoksemisesta tosi paljon. Pää kipeänä saavuimme kotiin ja sunnuntaina uusi lenkki eli etsimään niitä lahjoja, joita lauantaina emme löytäneet. Alkuperäiset suunnitelmat piti muuttaa, kun tavarat olivat muistakin kaupoista loppu ja ottaa lisäsuunnitelmat käyttöön. Illalla sitten huomioimme, että Honkkari oli napannut pari euroa liikaa tarjoustuotteesta ja samoin puuttui yhdestä tuotteesta tärkeä osa. Maanantaille riitti siis vielä virheen korjaamista ja uusi lenkki Vantaalle. Homma tuli oikaistua ja nyt on urakka aika hyvin hallinnassa.

Yksi tärkeä joulunalustehtävä on joulukorttien väsääminen. Yleensä olen lähettänyt satakunta korttia, mutta tänä vuonna pitää kyllä laittaa stoppia hankkeelle, sillä rahat eivät riitä moiseen merkkimäärään. Olen viikonlopusta lähtien yrittänyt väsätä omatekoisia 3D-kortteja jonkun kymmenen kappaletta ja tänään vielä illallla leikkelin kymmenkunta kuvaa. Korteissa menee aika lailla aikaa ja vielä pitäisi katsoa kenelle ennen kaikkea pitäisi kortteja lähettää.
Joka päivä on ollut vähän sinne sun tänne menoja. Maanantaina suuntasin kulkuni kuvataidekerhoon, vaikka kotonakin olisi ollut paljon tekemistä. Eilen oli viimeinen tiistain kuntosali tänä vuonna, joten sitäkään ei voinut jättää väliin.Tosin ei olisi kyllä kannattanutkaan. Tavallisuudesta poiketen nautimme kuntosalilla pakertamisen välillä juhlavasti glögiä sekä pipareita.
Tänään suuntasin matkani entiselle työpaikalleni, jossa senioreille tarjottiin maittava joululounas ja hieman musiikkia makupalaksi. Samalla sain tehtyä hieman ostoksia henkilökunnan myymälässä, jonne ei juurikaan tule mentyä ilman asiaa sinne päin.
Ettei tekeminen viikolla ihan kesken loppuiisi, niin huomenissa olen menossa joulupuuron keittoon potilasyhdistykseen, jossa on kauden viimeinen maksakerho, jota juhlisamme pikkujoulutunelmissa. Perjantaina pitäisi ehtiä pyykkitupaan ja ne joulukortitkin pitäisi vielä saada postiin, ennen kuin menee kalliilla hinnalla. Taitaa tulla hieman jouluvalvojaisia, jos ei muuten hommat luonnistu.

Joskus tuntuu, että mikään ei mene niin kuin pitäisi. Eilen oli selkeä taroitus ensin odottaa lääkärin soittoa, sitten mennä reippaana kuntosalille ja lopuksi yhdistykseen vetämään askartelukerhoa.
Aamupäivän aikana olin totuttuun tapaan koneella, mutta "hyvissä ajoin" päätin sammuttaa kapistuksen ja kerätä askartelukerhoa varten tarvittavat tykötarpeet. Kaikki muu löytyi pienen etsinnän jälkkeen, mutta kaksipuolinen teippirulla, jonka olin jokunen aika sitten Biltemasta osatnut, oli kadoksissa. Ei auttanut muu kuin penkoa jokaikinen paikka mikä tuli mieleeni. Jossain vaiheessa se oli aiemminkin kadoksissa, mutta näin rullan ehkä viime viikolla jossain. Tiedä sitten, että otinko sen *parempaan talteen* vai päätinkö muistaa missä se olisi, kun tarvitaan. Ei harmainta aavistustakaan. Monesti täpärästä tilanteesta pelastaa siippa, jolle nytkin soitin, että oletko nähnyt kaksipuolistateippiä missään. Ei hänkään muistanut missä sen näki.
Loppujen lopuksi huomasin myöhästyväni kuntosalilta, joten ei auttanut muu kuin jättää se väliin ja jatkaa etsintää, mutta kuin maa olisi sen nielaissut. Miehellä oli omassa varastossaan pari kerää vähän vahvempaa kaksipuolista teippiä, mutta se ei mielestäni ole niin hyvää askarteluun, kun tuntuu että sormet ym. on siinä samassa nipussa kiinni, kun meinaa liimata paperia kiinni. Ei jäänyt paljon vaihtoehtoja, joten piti ottaa ne mukaan, jotta edes askartelukerhoon ehtisi ajoissa. Kassikin painoi yllättävän paljon, mutta mukaan piti ottaa kaiken varalle sitä sun tätä. Olenkohan muuten tulossa vanhaksi vai vaikuttavatko nämä syömäni lääkkeet niin tuohon muistiin vai onkohan kyse pelkästään järjestemättömyydestäni?



Yksi syy tähän taitaa olla se tavaroiden paljous ja yleinen kaaos. Tässä vain yksi esimerkki kaappini sisällöstä. Näitä komeroita on kolme vierekkäin ja kaikissa yllinkyllin roinaa. Lisäksi on monia muita lipaston laatikoita, kirjahyllyn laatikoita ja tavaroita löytyy milloin mistäkin. Pitäisikö hankkia henkilökohtainen arkistointiavustaja vai miten saisin nämä askartelu-, maalaus- ja käsityötarvikkeet joteinkin järjestykseen. Turhauttavaa etsiä tavaroitaan sieltä sun täältä. Yhtä kaappia on turhaa alkaa siivoamaan yhdellä kertaa, kun pitäisi osata päättää miten ylipäätään järjestää roinansa ja mistä pitäisi osata luopua.

Kerhoon ehdin hyvissä ajoin kuitenkin ja meitä oli monta innokasta askartelijaa paikan päällä. Illalla ehdin kotiin viimeisellä poikittaislinjan bussilla. Soitin siipalle, että tulisi pysäkille vastaan. Jostain kumman syystä sen aistiin toisen äänestä, milloin toinen tekee jotain mielelään tai sitten "pitkin hampain". Näin taisi käydä nytten, kun kerroin lähteväni juuri bussilla kaupungista ja monelta olisin mahdollisesti kotipysäkillä. Kuulostelin tilannetta ja huomioin, että ei hän kuunnellut ja kun äkäisenä kyseli milloin kyseinen auto olisi pysäkillä, niin läväytin ettei sitten tarvitse tulla ollenkaan. Päätin siis mennä pysäkiltä yksi kotiin, vaikka selkää särki ja kassi painoi liikaa. Arvasin, että puhelin pirahtaisi uudelleen ja laitoin sen äänettömälle. En vastannut tulevaan soittoon vaan istuin kylmän rauhallisesti paikallani. Huomasin ääniviestin ja kuuntelin, mutta en reagoinut. Hetken päästä tuli tekstari, että hän on pysäkillä.  No, siellähän hän odotteli kiltisti, mutta minulla oli sen verran adrenaliinia veressä, että en halunnut huomioida vaan kävelin pysäkin ohi. Hän tuli kiltisti perässä. Ihmettelin, kun eräs naishenkilö käveli ohessa ja jäi tuijottamaan meitä. Hieman näreissäni ajattelin, että mitä hän mahtoi katsella. Hetken päästä selvisi, että hän kuvitteli 'tuon miehen' lähtevän seuraamaan minua ja oli siten skarppina. Pyyteli anteeksi erehdystään ja näin meitä kaikkia nauratti ja hän toivotteli meille hyvää yötä. Eipä tullut mieleenikään, että omalla käytöksellään voi aiheuttaa hieman epäluuloa ympäristössään. Loppumatkasta kiukku oli jo karissut ja jutustelu kävi normaaliin sävyyn. Kivahan oli kun hän tuli pysäkille vastaan, mutta oli soittaessani herännyt iltanokosilta ja pää oli vähän sekaisin, kun vastasi puhelimeen. Aina ei siis ihan voi tulkita oikein toisen ajatuksia, kun puhelimessa tai netissä keskustelee.

Teippirullakin on edelleen kateissa, joten Biltemaan ostamaan vain uutta ja se täytyy sitten laitaa tiettyyn paikkaan, josta sen osaa tarvittaessa ottaa ilman etsimättä sen enempää.

Eilen piti puolenyön aikaan läheä kaupunkiin vastaan linja-autoasemalle pohjoisesta päin tulevaa sukulaismiestä. Harvoin stadissa tallaa siihen aikaan vuorokaudesta ja ehkä pitää hieman olla varuillaan kaikenkarvaisten epämääräisten tallaajien varalta. Ihmettelin, kun matkalla ei liikenteessä ollut kovinkaan paljon autoja. Päästyämme stadiin, niin vähissä oli vastaantulijatkin. Kaupunki oli ikäänkuin unessa. Muutama ravintolasta palaava matkalainen vain oli liikenteessä, mutta ei niistä mitään haittaa näyttänyt olevan.



Kampin liikekeskuksen seinään oli laitettu kaunis sinertävä valokoristus. Niin hiljaistakin on ja hämärtää.



En ihan oikeasti osaa sanoa mitä tämä kuvaa, mutta taitaa olla jotain nykytaidetta. Tällainen rakennelma oli Kampissa vasta vihityllä Koiviston aukiolla, entisen Linja-autoaseman edustalla...riippuen tietenkin onko edusta vai takapiha eli miltä puolelta tätä katsoo.



Tässä näkyy taustalla toinenkin taideteos sekä entinen linja-autoasema, vaan edelleenkin on niin hiljaista.



Tämä toinen teos oli pienistä hopeanvärisistä tuuliviireistä tehty. Sellaisista, joita vapunmaissa pikkulasten käsissä kieppuu tuulessa. Kivan näköinen rakennelma.



Kuva on Kampin kauppakeskuksen päädystä. Pikkuhiljaa hiippailimme matkahuollon linja-autoasemalle, johon matkalainen oli juuri saapumassa. Ihmettelin kovin, ettei hänellä ollut minkään valtakunnan matkatavaroita. Onkohan tämä tyypillistä miesten logiikkaa...lähteä matkalle ilman ainoataan matkatavaraa tai vaihtovaatteita. Riittää, että on lompakko ja kännykkä matkassa ja muusta ei sitten ole väliä. Täytyy kyllä todeta, että jo seuraavana päivänä eli tänään tulikin hieman ongelmaa siitä, että mitenkä ladata kännykkä, kun meidän huushollissamme ei ollut sopivaa laturia. Kannattaisi kai hieman miettiä ennalta mitä matkalla tarvitaan. Tänään matkalaisen reitti jatkui vielä yhdeksi yöski matkanvarrelle ja sieltä kotiin mukaansa ostamallaan autolla.  Miehet menivät vasta kahden jälkeen nukkumaan ja aamusella ihmettelin, että mitenkä olohuoneessa on aivan täydet valot. Luulin jonkun unohtaneen ne päälle viiden aikaan aamusella. Vieras oli jo hereillä, mutta minulla ei kyllä kolmen tunnin huonosti nukutun yöunen jälkeen ollut minkään laista halua nousta ylös. Vähennettiin hieman valoa olohuoneesta ja niin painuin takaisin nukkumaan ja mies heräsi jonkun ajan päästä vieraan seuraksi.  Minun oli ihan pakko jatkaa aamusta uniani kymmeneen asti. En kyllä jaksa muutaman tunnin unella, kun joutuu syömään roppakaupalla väsyttäviä lääkkeitä. Päivällä jätin sovinnolla kuntosalin pois, kun piti tehdä vieraalle ruokaakin ennen hänen poistumistaan.
Illalla vielä oli naapurissa Tupperit, jotka runsas viikko sitten sovittiin omien kutsujeni jälkeen. Sellaista tohinaa näinä päivinä. Huomenna reippaana kuntosalille, odotellaan lääkärin soittoa ja illalla askartelemaan kerhoon joulukortteja.

Tänään aamusella oli pikkuisia vierailulla ja päätin tehdä pitkästä, pitkästä aikaa mannapuuroa. Kaapissa oli tölkki valmista mustikka-vadelmakeitto puuron kanssa nautittavaksi.



Täytyy kyllä todeta, että tämä maistui makoisalta niin mummille, kuin tytöillekin. Täytyy kai otttaa tavaksi vähän useammin tehdä muitakin puuroja, kuin kaurapuuroa. Tosin sitäkään ei tule päivittäin tehtyä, vaan silloin tällöin kun sattuu tekemään mieli.

"Puuro miehen tiellä pitää....vellillä ei jaksa kuin veräjälle asti", sanoo suomalainen sananlaskukin.

Sanotaan, että eläkeläisellä ei ole vapaa-ajanvietto ongelmia. Joskus just sellaisia päiviä, että menoa on vähän joka puolelle ja sitä varsinaista luppoaikaa ei sitten tahdo juurikaan jäädä.
Eilen aamusella kasasin likapyykit matkaan ja suuntasin pyykkituvalle. Mikä "onni" taas odottikaan, sillä olin epähuomiossa laittanut varauslukkoni väärän päivän kohdalle ja varattu aikani olikin ollut jo edellisenä päivänä. Ikävässä tapauksessa olisin joutunut viemään likapyykkini takaisin kotiin ja saanut odottaa seuraavaa vapaata sopivaa pesupäivää taas parin viikon verran. Onni siis siinä mielessä, että joku oli näköjään perunut juuri alkamassa olevan vuoron ja näin sain kuin ihmeen kaupalla seuraaavn vuoron varattua itselleni. Pyykit siis koneeseen ja tuumasta toimeen.



Pyykkituvassa tulee kyllä kieltämättä välillä hieman jännittynyt tunnelma. Kaksi tuntia aikaa selvitä kolmesta koneellisesta pyykkiä. Ne pitäisi saada samassa ajassa myös lingottua sekä kuivattua ja mankeloituakin. Tosin pyykit voi kyllä jättää pariksi tunniksi kuivaushuoneeseen kuivumaan, mutta sitten ei ole oikeutta enää mankeloida eikä käyttää pesutuvan muita palveluita. Nämä kuivaushuoneet ovat mielestäni sen verran tehottomia, jotta parissa tunnissa ei kyllä aina pyykitkään ehdi kuivua. Siksi käytänkin lähes yksin omaan kuivausrumpua. Yleensä kyllä tuppaa käymään siten, että olen puolisen tuntia pyykkituvassa hieman "varkain". Mielestäni tässäkään suhteessa ei tule ongelmia, jos seuraava pesijä on suvaitsevainen naapuri. Pesukoneethan pyörivät noin 40 minuuttia ja vasta sen jälkeen seuraava käyttäjä saa pestyt pyykkinsä linkouksen jälkeen kuivaajaan ja sitten vasta mankeliin. Näin siis joustolla voinee aiempi pesijä käyttää ainakin puoli tuntia noita jälkiselvitykseen tarkoitettuja laitteita. Aina ei kuitenkaan tilanne ole näin yksinkertainen, vaan on käyttäjiä jotka haluavat olla tilassa aivan yksin ja lukevat sääntöjä niin kirjaimellisesti, että he ovat varanneet pesutuvan laitteineen kahdeksi tunniksi ja silloin siellä ei saa olla muita, vaikka kuivausrumpu ja mankeli seisoisivatkin käyttämättöminä siihen asti kun he niitä tarvitsevat.  Onneksi perääni tuli vanha lapsuuden tuttavani, joten ei ollut tällä kertaan mitään ongelmia sen suhteen ja pyykit tuli pestyä, kuivattua ja mankeloitua. Enää ei tarvitse sitten kuin kotona suoraan kaappiin järjestää.

Muutaman tunnin päästä siitä, lähdin maksakerhoon. Tätä kerhoa siis olemme ylläpitäneet yhdistyksessämme jo toistakymmentä vuotta. Se on suosittu kerhotoiminta maksasairaiden ja maksansiirron saaneiden kesken. Nyt meillä oli teemallinen päivä ja yhdistys oli järjestänyt sinne Lootuksesta rentoutustekniikkatuokion vetäjän neuvomaan meitä. Itselläni ei ole ollut jumppamattoa, mutta ystävättäreni Tuula kävi Tarjoustalossa ja osti minullekin sellaisen lilan jumppamaton sinne, ettei tarvinnut kovalla lattialla maaten rentoutua. Tämä tekniikkalaji oli aivan uutta ja siinä keskityttiin vallan hengitysharjoituksiin. Tämän tekniikan myötä kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja olo tulee jotenkin rennommaksi ja kevyemmäksi. Juominen on tärkeätä tämän harjoittelun aikana. Kiinnostuneet voivat tutustua siihen tekniikkaan heidän kotisivuillaan.
Kerhossa oli vielä opiskelija, joka halusi haastateltavia opinnäytetyötään varten. Itse suostuin tähän haastatteluun ja parin viikon päästä sovimme tapaamisesta. Pari tuntia vierähti aika aktiivisessa merkissä.

Tämän jälkeen lähdimme muutaman kerhotoverin kanssa jatkamaan matkaa Talin Keilahallille, jossa jo puoliso odottikin paikanpäällä. Tästä keilailustakin on tullut jokaviikkoinen harrastus. En minä mitään huippusuorituksia tavoittele...enkä sellaisiin pystykään. Kivaa on viikottain harjoitella ja saada onnistumisen iloa pienistä saavutuksistaan ja kilpailla vain itsensä tai puolisonsa kanssa, ihan leikkimielellä. Ne kiertoliikkeet ja vauhdit eivät sovi meikäläisen osteoporoottiselle luustolle, joten sitä pitää kuitenkin etupäässä kuunnella vain oman kroppansa ääniä.



Eilinen tulokseni tosin ylitti tämän alkusyksyn pelituloksen....eilen sain toisella kierroksella 123 pistettä. Oikeat keilaajathan kyllä tekevät ihan toisenlaisia tuloksia.

Päinvä oli vauhdikas ja monen moista menoa täynnä. Loppujen lopuksi nukkumaan mentyäni, yöuni oli harvinaisen hyvää ja sikeää. Aamupäivällä heräsin puhelimen soittoon ja kello näyttikin olevan jo noin yhdentoista pintaan. Hieman hävettää nousta siihen aikaan päivästä, mutta joskus on tosi mukavaa, kun voi nukkua niin hyvän ja piristävän yöunen.

Nyt kaikki viettämään Pyhäinpäivää....ja jotkut sitten viettävät sitä Halloweeniäkin. :) Muistattehan, että huomenna on kaupat kiinni ja tänään pitää ostaa viikonlopun sapuskat.

Rauhallista Pyhäinpäivää ja muistakaa niitä poisnukkuneita läheisiänne ja ystäviänne!

Lauantai-iltana sattui pieni kömmähdys, josta jo eilen tulinkin kertoneeksi. Tässä kömmähdyksen tulos:



Miehen "lipsahduksen" seurauksena hänen vuoden vanhat moniteholasinsa kärsivät aika kovan kohtalon. Niistä oli toinen linssi mennyt aivan piloille naarmuuntumisen seurauksena, sekä toisesta linssissä oli joku pieni naarmu. Lisäksi sangan  kiinnityskodasta oli mennyt maalia pois, sekä kehyksien reunasta.
Käytiin tänään näyttämässä laseja Instrulla, jossa tekivät kustannusarvion. Korjaus olisi tullut maksamaan yli 250 euroa eli suunnilleen saman mitä maksoimme silmälaseista kaikkineen. Vastaavat uudet maksaisivat 551 euroa ja sanottiin ettei vanhoja kannata korjauttaa, kun on niin monesta kohti rikki.
Kävimme laskelman kanssa vakuutusyhtiössä ja heti kun olemme saaneet korvauksen tilille, niin voimme tilata uudet lasit, muuten olisi pitänyt olla tuo 551 euroa maksaa ennen tilausta tai ainakin yksi neljännes siitä. Huomenna pitää ilmoittaa vakuutusyhtiölle lopullinen summa ja sitetn odottaa korvausta. Siihen asti miehen pitänee pärjätä noilla naarmuisilla laseillaan.
Onneksi siis oli laajennettu kotivakuutus, joka korvaa. Näin ollen omavastuu on laseista 130 euroa. Hyvä niinkin, sillä koko summa olisi ollut aika myrkky nieltäväksi.



Tällaista jälkeä taas tulee, kun komapstuu maton reunaan ja lyö leukansa vauhdilla lattiaan. Tosin olisi siitäkin voinut pahempaa jälkeä syntyä. Tänään on olleet käsivarret aika kipeät. Tiedä sitten tuliko ne kaatumisesta vai enteileekö ne flunssaa. Flunssa on ainakin iskenyt parempaan puoliskoon. Kohta puolin voi varmaan jo tilata aikaa terveysasemalta influenssarokotukseen, joka anetaan riskiryhmille.

Hieman nauratti tänään kun mami tuli vastaan veljentytön kanssa. Kummitytär ihmeteli ensin leukaani ja mustelmaa ja sitten puolisoni silmäkulmaa. Onneksi äiti tiesi mitä on tapahtunut, sillä muuten olisi kyllä epäillyt nyrkkitappelua. Toinen sai ikään kuin silmäkulmaan tällin ja minä leukaan, mutta onneksi asiat ovat aivan toisin. Emme ole riidoissa, vaan sulassa sovussa edelleenkin.

Eilen käväisin postissa sekä apteekissa. Postin vieressä sijaitsee Malmitalo ja siinä kirjasto. Rakennuksen takana on puistikko, jossa harvoin tulee käytyä, sillä se jää ikään kuin piiloon. Se on kyllä aikamoinen paratiisi, jos siellä ei satu kulmakunnan kundeja olemaan ryyppäämässä.

Kuulin siellä olleen taidetta ja pitihän sitä mennä kuvaamaan.


en kesytä villejä eläimiä....

Viikon Tabermann:

Tänä hämmennyksestä hämmennykseen
ajelehtivana yönä
en löydä vieraita mantereita,
en kesytä villejä eläimiä,
en laske uhman kruunu päässäni
verkkojani myrskyyn

Niin kuin lempeät laineet
koskettavat rannan arkaa otsaa,
niin minä toivon
että joku minuakin

Että olisin
hiljainen ranta
johon laine varoen saapuu


- Tommy Tabermann

Tämän "villihevosen" luota siirryin ihailemaan puistossa vielä kukoistavia kukkasia. Tässä muutama ruusu. Vielä viimeisiä kukintoja oli punaisissa, keltaisissa ja valkoisissa ruusuissa. Tässä minun lemppariruusuni.



Tässä teille virtuaaliruusua kiitokseksi, kun käytte täällä kurkkimassa ja kommentoimassa.

Apteekkikeikan jälkeen siirryin toiselle puolen rataa, jossa on myös se kirppis missä minulla on tapana käydä. Lähettyvillä on vanha rakennus, jossa sijaitsee mm. vanha apteekki, mutta minä käyn ainakin toistaiseksi vielä Yliopistollisesessa, mutta joskus tulee kyllä mietittyä, että palvellaanko siellä samalla lailla kuin pienemmässä apteekissa.
Apteekin katolla näyttää olevan jokapäiväistä elämää....kas tässä teille vilaus siitä:



Näitä puluja on katolla yleensä aivan mustanaan tai harmaanaan. Nyt oli vain tämän verran. Onkohan se katto jotenkin erityisen lämmin, kun siellä viihtyvät? Näyttää katto olevan vanha tiilikatto. Puluthan näyttävät asuvan vallan "kerrostalossa", kun jokaisella on oma pykälänsä ja yksiönsä siinä.

Eiliset kirppisostokseni jo esittelinkin, mutta tänään taas poikkesin ja aina melkein jotain löytyy, vaikka vasta olin siellä eilen käynytkin.



Vaalenpunaista kreppipaperia löytyi rulla. Voisikohan siitä tehdä enkelille mekkoa, jos joskus sen enkelin oppisin tekemään. Tuo paperi on aika vahvaa ja kivasti rypytettyä paperia. Löysin toistakymmentä vuotta vanhan Novitan lehden "Perhealbumi", jossa näyttää olevan myös lapasia, sukkia ja myssyjä tähän aikakauteenkin sopivia. Lisäksi ostin Suuri Käsityö-kansion, kun niitä lehtiä on tullut tilattua. Pysyvät ehkä paremmin löydettävissä ja kasassa.  Lisäksi löytö eli tuo matto. Olin juuri katsellut sellaista Anttilan kuvastosta ja tänään kaupunkireissulla poikkesin Anttilassa. Tuolla puolentoista metrin mittaisella matolla oli kirppiksellä hintaa 5:50 ja Anttilassa samainen matto olisi maksanut 25 euroa.  Säästöähän tuli taas liki 20 euroa. Pitää ostaa vielä yksi pitkä samanlainen, jota käytiin jo kyselemässä Kodin Ykkös-Anttilasta, mutta kolmen metrin matto oli loppu. Laitettiin sellainen tilaukseen. Sillä on kyllä hintaa 45 euroa.
Nuo eteisen lattialla olevat matot ovat tuutavilta "perua" ja ne on ainakin 20 vuotta olleet meillä ja varmaan 10 vuotta tuttavaperheellä. Nyt ne alkavat näyttää niin synkiltä ja pitkä matto on aina oven välissä jumissa. Haluan hieman piristävämpää väriä eteiseen. Tosin maton pitää olla helppohoitonen, jota voi pestä tarvittaessa itse.



Pieniä turkooseja helmiä on aika lailla tässä helminauhassa. Maksoin siitä 1,20 euroa. Ajattelin purkaa tämän ja tästä saa vaikkapa enkelikoruihin päitä tai helmikoruihin purkuhelmiä, jos ei muuten tätä kaulakoruna halua säästää.




Kun en Anttilasta mattoa saanut mukaani, niin sitten sattui käteeni tällainen pieni kameran jalusta. Se on ehkä hyvä, jos haluaa ottaa itselaukaisimella kuvia tai tarkkaa kuvaa jonkun alustan päällä. Usein käsi vipattaa, jos täytyy kuvata jotain tarkkaa ja sitten kuvasta tulee huono. Sain sen vielä aika edullisesti, kun olen katsonut muita mainoksia, niin tuollainen on maksanut n. parikymmentä euroa. Nyt maksaoin siitä 6,99.

Tällaisia retkiä tein eilen ja tänään. Tosin tänään tein myös poliklinikkareissun, mutta siitä sitten erikseen.

Pari päivää on tullut vietettyä "lastenhoitajana". Siksi oli tänäänkin paras lähteä lasten kanssa ulkoilemaan. Tänään oli siis sovinnolla jätettävä tiistainen kuntosalipäivä väliin ja oltava "sitterinä".
Niinpä tuli otettua taas kamera mukaan päiväkävelylle puistoon.



Kävelymatka oli mielenkiintoinen ja kauniskin. Puistotien varrella oli kauniita lehtikuusia. Nuo kävyt olisivat ehkä somia myös ovikransseissakin.



Paljon oli ihmettelemistä pikkuisillakin. Musta kissa vilisti huimaa vauhtia pellon poikki, kun kävelytietä tuli vastaan kolme isokokoista koiraa. Kissa katsoi parhaaksi mennä piiloon, kuten pikkuinen hoidokki sen ilmaisi. Muutama harakka etsi niityltä murkinaa.



...mutta eipä tämä harakka tainnut tykätä kamerastani, kun lähti lentoon. Hauska tuo kuva....ihan kuin olisi punnukset siipien päisssä. Hetken katselin kamerasta kuvaa ja mietin, että mitä nuo "rullat" ovat. Taisi siipien liike olla niin hurjaa, heh-hee, että tuli tuollainen hassu kuva.



Mitä ihmettä? Onko tämä taidetta vai onko puut merkitty ihan syystä tällaisella pinkillä maalilla? Näitä oli aika paljon lenkkimatkan varrella. Sopiva värisävy minun matkalleni.



Yksi varis vain...istui koivussa...



...silivatiseilaa, silivatiseilaa...sekin lensi pois. :)



Tiu-tau tilhi...Eipä ollut pihlajia eikä muitakaan marjoja saatavilla. Ehkä joku houkutus kuitenkin puistossa oli kun noita tilhiä lenteli puissa aika paljonkin.



Leikkipuiston siimeksessä oli mukavia liukumäkiä. Siellä viivähdimme oman aikamme. Sitten piti palata takaisin ruoka-aikaan. Tässä vielä yksi syksyn viimeisempiä ruusuja, joka vielä jaksaa punertaa, mutta pian siitäkään ei ole enää kuin muisto jäljellä. Syyshalla vei kauneimman ruusun...

Aika aktiivista on parin päivän aikana ollut, mutta ihan mukavaa kuitenkin. Tosin kotosalla on kaikki hieman vinksin vonksin, kun ei ole senkään vertaa mitään ehtinyt tekemään...sitten viime viikon jälkeen. Viikonloppuhan meni mökillä ja pari päivää sitten vieraissa.

Tänään, ilmasta huolimatta, oli lähdettävä Keskussairaalaan laboratoriokokeisiin. "Ensin tuli vettä ja sitten tuli vettä ja sitten tuli lunta ja märkää..."
Eihän sille mitään mahtanut, kun mentävä oli kuitenkin. Meilahden sairaala-alue oli vinksin vonksin tai ainakin heikun-keikun. Normaali kulkureitti oli suljettu ja pääsisäänkäynti oli siirretty sairaalan toiseen syrjään eli oikean puoleisen, matalan rakennuksen päähän.



...eli tuohon jossa on teksti rakennuksen sisäänkäynnin päällä. Aika paha paikka, sillä pyörätuolipotilaat ym. jotka eivät pääse kävelemään, niin heidän täytyy mennä hissillä jostain mutkan takaa ns. normaaliin sisääntuloaulaan. Itsekin ajattelin olevani "kaukaa viisas" ja menin portaikosta kerrokseen kaksi, jossa on aiemmin ollut väliaikainen laboratorio. Kappas vaan, eihän siellä enää mitään labraa ollut. Kyselin vastaantulevalta hoitajalta, joka neuvoi kolmanteen kerrokseen eli siihen entiseen sisääntuloaulan kerrokseen. Tallustelin sitten takaisin kerroksen ylöspäin ja sieltähän se uusi laaboratorio löytyikin. Tila oli uusittu siten, että jokaisella näytteen ottajalla oli oma lukittava huonnensa.
Näiden hyljinnänestolääkkeitteni vuoksi pitäisi näyte ottaa tasan 12 tuntia siitä, kun lääke on illalla otettu, jotta pitoisuus näyttää oikein. Tämän pitoisuuden mukaan sitten määrätään lääkemäärä, joka estää hylkimisen. Otin numerolapun ja ainakin viisitoista henkilöä oli jonottamassa ennen minua ja aikaa tuohon näytteiden ottoon olisi ollut noin 10 minuuttia. Mikä tässä systeemissä takkuaa on se, että yhtään valkotakkista laboratoriohoitajaa ei näy huutamassa potilaita sisään tai muuten lähettyvillä, jolta voisi kysyä apua tai ilmoittaa, että täytyisi päästä ennen aikojaan vastaanotolle. Yhden ns. vieraan hoitajan näin jollekin neuvomassa numerolappukoneella ja oli pakko mennä siihen viereen kyselemään, että mitenkä toimin päästäkseni oikeaan aikaan näytteiden ottoon. Onneksi tämä henkilö oli ystävällinen ja kävi sanomassa hoitajille, että odotustilassa on asiaksas, jolta pitäisi ottaa klo 10 näytteet. Näin pääsin oikeaan aikaan sisään, mutta huomautin asiasta, että jokin systeemi tässäkin pitäisi olla. Hoitaja kehoitti vastaavassa tilanteessa vain koputtamaan jotain ovea, jotta tieto menisi perille.
Verinäytteitä otettiin tällä kertaa tavanomaiset maksa-arvot, munuaistoimintakokeet, kalium ja fosfori. Lisäksi pitkäaikais verensokeri sekä normaali veren kuva ym. Ihmettelin hieman, että hoitaja ilmoitti siinä olevan myös kilpirauhaskokeen. Olin sitä jo pyytänyt syksystä, jolloin vastaanotolla ollut gastrolääkäri lupasi sen otattaa, mutta olikin unohtanut merkitä sitä listaan. Pyysin seuraavalla kerralla, mutta toinen lääkäri ei pitänyt sitä aiheellisena. Nyt se olikin määrätty ja olikohan ylilääkäri ottanut sen huomioon, kun ilmoitin laihtuneeni puolessa vuodessa laihduttamatta yli 10 kiloa. Monelle siirtotutulleni on kehittynyt kilpirauhasen toimintahäiriötä. Lisäksi kun oma isäni on sairastunut aikoinaan myrkkystruumaan ja leikkauksen jälkeen joutunut syömään niitä tyroksiinia. Hyvä, että vihdoin ja viimein arvo kontrolloidaan.
Kuvittelin perjantaina näytteiden otossa olevan vähemmän väkeä, mutta hoitaja sanoi että ovat ensin kiertäneet osastoilla, joita on 15 kerroksessa aina 2 osastoa ja sitten käyneet kahvilla ja vasta sen jälkeen pääsevät hoitamaan polikliiniset näytteiden otot.
Kotiinpäin tullessani pyrytti räntää ja ilma oli aika kolea, joten näpit tuntuivat kohmeisilta. Oli pakko piipahtaa Sokoksella ihailemassa tavaroita ja vaatteita, ennen kuin arvasin takaisin kotiin päin kaupungista läheä.
Varvastakin vihoittelee, sillä syyskuussa laitettu jousi varpaan kynteen lähti vajaan viikon päästä laitosta. Viime viikon aikana varvasta on alkanut vihoittelemaan ja kynsikin lohkesi. Täytyy toivoa, ettei se tulehdu. Yritin soittaa myös keskussairaalan jalkojenhoitajalle, joka ei vastannut kiireiden vuoksi puhelimeen.
Saahan nähdä minkälainen vastaanottopäivä se Meikussa ensi viikon perjantaina mahtaa olla.
Nyt pakkaamaan ja mökille. Parasta on kai ottaa lämpimiä vaatteita paljon mukaan, jos vaikka lunta sattuu tupruttamaan.

Nyt ollaan jo kovaa vauhtia menossa viikonvaihdetta kohti. Tuntuu ettei ehdi oikein mitään tekemään. Maantantaina pysyttelin vain vesisateen vuoksi tiiviisti kotosalla päiväsaikaa, mutta kyytimiehen tultua töistä vasta lähdimme liikkeelle.
Ensin poikettiin paikallisella työväentalolla, jossa oli kenkämyynti, jossa myytiin tehtaan hinnoin monen moisia kenkiä. Tosin itseäni houkutti mennä katsomaan tanssikenkiä, vaikka erityisemmin ei olisi ollut varaa tällä hetkellä sellaisiin. Kokeilinkin muutamia kenkiä, mutta jätin ne vielä "mieltä kutkuttamaan"...jospa seuraavalla kerralla raaskisin ostaa ne. Kuitenkin päätin ilahduttaa siippaa ostamalla hänelle tanssikengät eli jospa näin pääsisi vaikka vähän useammin tanssimaan itsekin siinä siivellä. Talvi tulee pikkuhiljaa ja mökkikiireet jäävät. Pitäisiköhän pitkä talven aikana herätätellä hieman unhoon jääneitä harrastuksia ja lähteä lavatansseihin.



Eiköhän näillä kengillä kelpaa partnerin tanssia?

Itselleni sitten taidan ostaa uudet tanssikengät tuonnempana. Täältä saa hienoja kenkiä ja myös muuhunkin käyttöön tehtaan hinnoin. Löydät sivulta myös päivittyvän aikataulun, missä kiertävät milloinkin.

Eilen olin jo taas kuntosalilla ja ei mitään ongelmia enää reiden suhteen. Taisi naksahtaa jalassa tosiaan jotain viimeviikolla paikoilleen, kun ei enää kaatumisen jälkeen ole sen koomin vaivannut. Onni onnettomuudessa. Eilen oli jännä päivä eli mummi sai monen vuoden takaa pikkuisen hoidettavakseen illaksi. Vähän jännitti kolmekuisen pikku-ukon hoitaminen. Tosiaan ei tullut mitään ongelmia ja pikkuinen oli lähes koko ajan yhtä isoa hymyä. Pienet unoset tuli nautittua välillä. En voinut olla ihmettelemättä kuinka tuo pieni mies onkaan saman näköinen, kuin se oma pikkuiseni kolmatta kymmenettä vuotta sitten. On kuin olisin siirtynyt ajassa vuosikausia takaisin päin. Hellyyttävän näköisiä ja oloisia nuo pienet vauvat.

Tänään olikin sitten ihan kuin olisin ollut töissä. Meillä oli Munuais- ja maksaliiton maksaprojektin ohjausryhmän kokous. Se on sellainen isomman tiimin ryhmä, jossa pohditaan maksapotilaiden tarpeita ja palveluiden kehittämistä. Oli oikein antoisan tuntuinen työryhmän palaveri. Toivottavasti vielä työmme kantaa hedelmää. Kokouksen jälkeen vein Kolin matkakuvat cd:lle poltettuna yhdistyksen toimistoon tulevaa lehteä silmällä pitäen.
Muuten menneellä viikolla tarjottiin yhdisyksen toimesta Kirralla maksaosastolla kahvit potilaille ja hoitohenkilökunnalle maksapäivän kunniaksi. Meidät otettiin yhdistyskaverini kanssa oikein iloisesti siellä vastaan.
Kotiin tultuani huomasin, että leipä oli lähes loppu ja niinpä aloitin heti sämpylätaikinan teon. Salkkareita katsellessa sämpylät paistuivat uunissa ja taas saatiin lämpimäisiä. Katsoin vielä illalla BB.täkin. Tuli mieleen arkinen ajatus, että onkohan tuollaisia pinkkejä arkkuja saatavilla, jos sellaisen toivoisin itselleni viimeiseksi makuupaikakseni. Aika ruusuista unta voisi sellaisessa nukkua.



Hyvin siis näyttää olevan sämpylät uunissa ja varsin nopeasti tällaiset valmistuu. Vähän useammin kai pitäisi harrastaa tätä leipomistakin.

Huomenissa olisi edessaä vielä vähän kirjallista materiaalia yhdistyksen lehteen kirjoitettavana. Illalla jo uskaltaa varmaan lähteä keilaamaan, kun viime viikon kuumeen kourissa ja jalkasäryn vuoksi jätin senkin väliin. Perjantaina sitten on aamusta lähdettävä keskussairaalaan labrakokeisiin. Seuraavalla viikolla onkin sitten määräaikaiskontrolli eli neljän kuukauden välikontrolli. Samalla näkee missä mennään munuaisarvojen kanssa. Viikonlopuksi mökille, jos ei vallan lunta tuiskuta tai mitään pikku-ukkoja isompia tipu taivaalta.

Tässä sitä taas ollaan eli keskellä eläkeläisen arkea....

Tänään herätyskello (lue: kännykkä) herätti aamutuimaan kello kahdeksan. Tämä on aivan liian aikaista yökukkujalle, jolla on tapana mennä nukkumaan siihen aikaan kun Hesarin jakaja kopistelee porraskäytävässä postiluukuilla. Kuka jaksaa nousta tuohon aikaan pyykkitupaan....ei auta itku markkinoilla, vaan herättävä on jos meinaa ehtiä pyykille varattuna aikana. Vuosia  kun on tottunut käymään pyykkituvalla äiteen kanssa yhdessä ja nyt on yski tuosta urakasta selvittävä. Tosi seikkahan se on ja kaksi tuntia aikaa selvitä komen koneellisen kanssa ja linkoamisesta sekä kuivaamisesta ja mankeloimisesta. Tosin sitä kuivattavaa jää kyllä vielä puolisen tunita yliajan eli naaprin pesuajalle, mutta eihän sitä kuivausrumpua voi seuraava pyykinpesijä käyttää puoleeen tuntiin, kun hänene pyykkinsä on vielä koneessa. Naapurisovulla yleensä selviää siitäkin, mutta ei aina. Tänään taas selvittiin ja urakan jälkeen kotiin. Parin tunnin päästä kiiruusti pysäkille ja kohti stadia. Ystävättären kanssa hieman shoppailemaan ja sitten maksakerhoon. Mikä on maksakerho?
Se on potilasyhdistyksen kerhotoimintaa, jossa samaa kokeneet eli maksansansiirron saaneet ja maksasairaat voivat vaihtaa ajatuksia ja kesksutella pari tuntia mieltä askarruttavista asioista. Tosin siellä myös nauretaan paljon. Tänään oli hallituksen kokous samaan aikaan ja hieman piti toppuutella ihmisiä puhuaan rauhallisesti ja häiritsemättä kokousväkeä. Hauskaa kuitenkin oli taas ja kuukauden päsätä uudelleen kokoonnutaan.

Sieltä sitten lennossa torstain keilavuorolla Taliin. Talissa olikin yllätys, kun entinen puheenjohtajamme Espanjasta oli visiitillä Suomessa ja tuli keilaamaan kanssamme. Yllätyksellinen päivä.



Tosin MarLin hihatin on nyt tänään jäähyllä, kun homma meni uusiksi eli mittojen puuttuessa siitä tuli hivanen liian pieni. Lisäksi pikapikkaa piti opetella tekemään pieniä solmuja, jotan uusilla eväillä ja paremmalla onnella uutta pukkaa. Tosin hihattimen ensimmäinen virallien käyttöpäivä on ilmoitettu olevan ensi viikon vaihteessa, joten pitäisi kai saada pikapikaa valmista, ettei tule kiirus. Tosin ei ole mitään mittoja edelleenkään, joten toivottavasti osaan tehdä oikean kokoisen ihan "summaarum"...Toivottavasti myös lanka riittää, että ehdin. Pienoisia paineita pukkaa.



Eilen jo vähän varkain aloitin kokeilemaan tästä toiseta kerästä tätä pienempää solmua. Tänään posti toi takaisin alkuviikosta lähettämäni solmuhihattimen malliksi taas uutta, astetta isompaa varten.



Huh...Tässä näette sitten eron. Tuo vasten puoli on niitä yli-isoja solmuja ja oikean puoleinen solmukuvio on näitä pienempiä. Tosin ei kyllä vielä osaa sanoa, tuleeko tästä hihatin vai hiirelle nuttu....Jännitystä kehiin. :)

Huh-huh...Nyt tämä päivitysurakkakin on vihdoin valmis. Kuvien lataaminen kesti taas ikuisuuden eli taas jossain tökkii. No, hyvä että on hommat hanskassa, ennen Hesarin jakajan kopinaa. Kumma juttu tänään, että sähköpostitse saapuvat vuodatuksen kommentti-ilmoitukset saapuivat illalla klo 22 maissa, kun kommentit olivat tulleet jo aamupäivälllä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Ne hämmästyttää, kummastuttaa, nettikulkijaa.

Firman eläkeläisille järjestettiin tänään retki Kirkkonummelle ja firmamme maatilalla. Kävimme Kirkkonummella Pokrovan luostarikirkossa.



En ole kyllä aiemmin tiennytkään sellaisen olemassa olostakaan. Täällä voitte tutustua tämän luostarikirkon toimintaan ja sijaintiin.
Saimme kuulla hyvin mielekkään tarinan isä-Haritonilta tästä paikasta ja sen vaiheista. Nautimme aamupäiväkahvitkin siellä herkullisen herukkajuustopiirakan kera. Lisäksi saimme käväistä "turhuuksien torilla", jossa myytiin ortodoksisia pieniä muistoesineitä sekä tilan tuotteista tehtyjä hilloja, marjamehuja sekä kuivattua teetä. Oli ihan pakko ostaa kotiin tuomiseksi purkillinen valkoista mansikkahilloa. Enpä ole ennen moista nähnytkään tai saati sitten kuullutkaan. Lisäksi myytävänä oli myös valkoista vadelmahilloa, mutta sellaisia olen kyllä nähnyt...jopa mökillä vatukossa yhden puskan... albiinoja varmaan.



Eihän se ihan valkoiselta hillolta tosin näytä, mutta on kuulema valkoisista mansikoista ja maistuu lettujen kanssa tosi herkulliselta mustikkahillon kera...ketoi yksi luosariyhteisön veljistä.

Itse kirkko oli hyvin kaunis ikonikuvineen ja maalauksineen, mutta siellä sisällä ei saanut valokuvata. Siksipä ei ole mitään kuvaa sieltä.



Tässä kuitenkin tämä kirkko ulkoa päin eli ulko-ovan luota kuvattuna. Kirkko on puulämmitteinen, kuten kuvasta näkyy.

Täältä voitte lukea isä Haritonin mietteitä....antaa ajattelemisen aihetta.


Tässä kaunis lehtikultainen Pokrovan ortodoksisen luostarikirkon kellotapuli.



Isä-Hariton poistumassa tässä kuvassa esittelytilaisuuden päätyttyä ja me jatkoimme matkaa edelleen linja-autolla kohti Tuohilammen tilaa.



Tuohilampi on entisen työpaikkani omistama maatila ja koulutuskeskus. Siellä kävimme viettämässä piristävää iltapäivää. Tosin ei siinä kovinkaan paljon luppoaikaa jäänyt, kun Konsernin pääjohtaja toivotti meidät tervetulleksi ja tarjosi kuohuviiniä firman tulevan 90-vuotispäivän kunniaksi. Pienoisen toimintakertomusen päätteeksi meitä odotti maittava lounas ruokasalissa. Sen jälkeen oli aikaa sanoa, pelata tai vain seurustella muiden mukana olleiden kanssa. Aika meni seurustellessa ja päivä päättyi päiväkahviin, jonka jälkeen linja-autokyydillä huristelimme kohti Pääkaupunkia. Onhan se mukavaa, että kerran vuodessa meitäkin muistetaan retkellä ja sitten vielä joulun maissa joululounaalla. Tosin tunsin taas olevani "eläkeläisistä" niitä nuorempia. Eihän sille mitään toki mahda, kun on joutunut jäämään 40-vuotiaana jo eläkkeelle. Tosin näihin retkiin edellytetään, että on ollut saman firman palveluksessa vähintään 15 vuotta...minä olinkin oikestaan 20 vuotta, mutta opintovapaa aikani vähennettiin tuosta ajasta eli -1, 5 vuotta.

Ensinnäkin eilen olimme kyläreissulla ja sieltä palatessamme näimme ajomatkalla peräti yhdeksän kuumailmapalloa aurinkoisella taivaalla. Äkkiä nappasin laukustani kameran, muttä *argghhh*....eihän siinä ollut mitään muistikorttia, kun olin päivällä kiireessäni ladannut kuvat tietokoneeseeni ja siihen se kortti sitten oli jäänyt pöydälle. Pahus, sillä kerrankin kun näkee jotain ennen näkemätöntä, niin sitten ei voi kuvata. Aina pitäis kai olla varalla toinen muistikortti jossain kassain sopukassa. Voitte sitten vain kuviella miltä näytti 9 isoa kuumailmapalloa sinisellä taivaalla lähes yhdessä läjässä.

Viime yönä ei uni tullut sitten millään. Pyörin ja hyörin sängyssä ja lisäksi huoneilma oli aivan liian lämmin, vaikka ikkunakin oli avoinna. Oli meinaan ukkosta ilmassa, kun oli niin hautovaa. Aamuyöstä sitten sain unen pääsä kiinni ja tietty sitten aamukin venyt yllätävän pitkälle lähes puoleen päivään, ennen kuin pääsin ylös sängystä. Todellisuudessa kello oli jon niin paljon, että työläisillä oli siihen aikaan päivästä jo lounasatuko. Tosin oma aamukahvitaukoni venyy muun kiireen keskellä monesti tuonne neljän hujakoille, jolloin puoliso tulee töistä. Tämä on tätä elämää. No, siitä sitten kärsin taas, kun ei voi olla hereillä silloin kun posti-Pate on matkassa. Todennäköisesti on soitellut meikäläisen ovikelloa, mutta olen vaan vetänyt hirsiä sillä aikaa. Herättyäni näin postiluukun alla lappusen, jossa kerrottiin että minulle on saapunut isokokoinen kirje. Ilmoituksessa luki, että posteljooni on käynyt oven takana ennen yhtätoista. Todennäköisesti siis en ole unen läpi kuullut kellon soittoa, kun vielä se "varakorvanikin" oli yöpöydällä.
Tällaista saapui postipaketin mukana, jonka iltasella noudimme postista.

Olin ajatellut jo edellisenä iltana, että lähden asioimaan taajaman keskustaan, mutta herättyäni totesin, että ei sovi mennä tietokoneelleenkaan, kun ukkonen kolistelee hirmuisesti taivaalla. Piti keksi jotain vähemmän riskialtista. Olen jo keväästä asti tuijottanut eteisen kulmassa lojuvaa kankaista koottavaa "pyykkipussia", jossa mulla on ollut ns. luettuja tai vähälle lukemiselle jääneitä lehtiä. Päätin tyhentää sylillisen niitä kerrallaan pussukasta ja kävin läpi niiden sisältöä. Revin herkullisen näköisiä reseptejä irti ja bongasin vanhoista Pirkka-lehdistä niitä neuleohjeita, joita ennen vanhaan niissä oli. Uskokaa täi älkää, mutta pussukassa oli jopa viisi vuotta vanhoja aikakausilehtiä. Kaikkea se ihminen laiskuuttaan säästää ja joskus ihan muuten vaan. Olis kyllä oikea suursiivon aika ja kirppiksellekin olisi asiaa syksymmällä. Tosin ei tällä kertaa ostamaan, vaan myymään. Kohta seinät ratkeaa ellei hieman vähennä tätä roinaa täältä.



Nähtyäni Meemun blogissa myynnissä olevat kirppislangat, niin en voinut vastustaa noita värejä. Seiskaveikan oranssi-pinkkiraitakin oli niin houkuttavan pirteän väristä, että kyllä siitä jotain keksii. Minulla oli jo varastossani tuota rosaa Teddyä, joten siitä saa lisää samaa lankaa, jos on tarvis. Samoin mulla oli tuota Jasmin-puuvillalankaakin. Lisäksi tuo Violan vaalenpunaninen lanka oli niin suloisen ihanan väristä...tiedättehän minut...en voinut vastustaa. Lisäksi oli kolmatta kerää tuota Chic Mohairia, josta vaikka kapean Salomonin solmuhuivin voisi tehdä. Tosin lankaahan on pilvin pimein ja nyt on vielä haastetilkkujan tekeillä. Tosin en näitä lankoja siihen haasteeseen käytä. Lisäksi olisi yksi huivi tehtävä lahjaksi ja siihen ei taida olla passelia lankaa varastossa, joten pitäisköhän mennä jälleen lankakauppaan. Ihan vaan lahjalankoja ostamaan...ei muuta..ei, ei, ei.

Aamupäivällä täällä hieman haamuilin, mutta nyt on aika paljastaa uusi pohjustus eli kesälook. Kävin tänään leikkauttamassa hiukseni ja väriäkin laitettiin kaksin verroin päähän. Tänään kävin aivan uuden tuttavauuden luona kampaajalla ja hieman jännitti minkä näköinen on lopputulos. Tämä on mielestäni aivan mukava kesätukka...pientä värisävyeroa voi olla entiseen, mutta ei haittaa. Täytynee siis paljastaa tämä kesälook teillekin, kuten jo lupasin.



Ensin jos uskallan paljastaa nämä niskahiukseni ja sitten tulee sivuprofiili.



Eiköhän näillä hiuksilla jaksa kuumemmillakin kesähelteillä. Tosin tämän päivän ilman mukaan ei osaa taas kuvitella niitä hellepäiviä, kun sataa vaan. Heinäkuulle sitten on tilauksessa kauniita kesäpäiviä. Toivottavasti tilaus on mennyt ajoissa perille, jotta niitä ilmojakin pitelis.

Aamulla katsoessani ulos parvekkeen ovesta, näytti  tällaiselta:



Kävimme äidin kanssa pesutuvassa ja hetken kuluttua alkoi kuulua moottorisahojen pärinää. Kävin välillä kotosalla ja sillä aikaa oli tapahtunut, jolloin näytti tältä:



Korkea pensasaitamme oli kaadettu juuria myöten. Yksitoistavuotta sitten sille tapahtui aivan samoin. Olen useampana vuotena valitellut aidan korkeutta. Taloyhtiön isännöitsijä sanoi, että ei kuulu heille, vaan puisto-osastolle. Puisto-osastolla sanottiin, että he tekevät puistosuunnitelman mukaan. Sitten kun he aikanaan tulivat, niin leikkasivat kadun puoleista laitaa ja kyselin, että miksi eivät leikkaa siitä päältä. Sanoivat, että tekevät vain linjaleikkausta. Pieni piha on ollut tosi pimeä ja ikäviä piikikkäitä oksia on kasvanut korkeutta noin kolmeen metriin ja leveyttäkin niin, että olemme muovipintaisella aitaverkolla ohjanneet sen kasvua hieman, ettei pikkulapset revi itseään niihin piikkeihin.



Pesutuvasta kotiin tultua näyttikin jo tältä. Risukasat olivat korjattu talon päätyyn yhteen nippuun ja piikkejä näytti olevan pitkin pihaa. Täytyy vain varoa, että ei saa auton renkaisiin sellaisia, kun pakkaa huomenna mökkitavaroita taas. Toki piha tuli valoisammaksi, mutta kuitenkin taas ihmettelen, että on tämä touhua. On pelkkiä ääripäitä. Ensin kasvatetaan kolmeen metriin pensaita ja sitten pikotaan maata myöten. Ei näytä olevan mitään kultaista keskitietä, että voitaisiin pitää pensaat jotenkin muodossaan ja tasata niitä määrä ajoin. Nyt ollaan ikäänkuin esiintymislavalla, kun nautitaan päiväkahvia kesälämpimällä parvekkeella. Ei ole sitten minkäänlaita yksityisyyttä. Onneksi on tuo pieni verkkoaita tuossa välissä, että voi hieman loitolla pitää niitä kurittomia lapsia, jotka keksivät sitä jäynää, kuten vappunakin. Laitoin siitä ilmoituksen aluelehteen, joka tulikin eilen. Yhdeksän ikäinen kummityttäreni ihmetteli poikien touhuja ja totesi, että "en minä vaan voisi mitään sellaista tehdä omalle kummitädilleni". Olipa herttaista ja kumpa lapset osaisivat ajatella, että jokaisen oven takana asuu jonkun lähimmäinen ja kenenkään elämäntilanteesta ei tiedä, jos ei tunne. Jokaisen yksityisyyttä pitää osata kunnoittaa ja antaaa rauha. Tänään kävi taas joku ipana pimputtamassa ovikelloa ja sitten juostaan kovaa karkuun. Tämä on ollut hyvin tyypillistä meillä. Selkävammaisena, ollessani pyörätuolissa, ei suinkaan ollut mukavaa kammeta kipuineen ylös sängystä ja raahautua ovelle, joka saattoi kestää montakin minuuttia, eikä siellä ollutkaan ketään. Olivat vain kiusaa tekeviä tenavia. Silloin välillä otti tosi paljon aivoon, kun turhaan piti ovelle raahautua, kun jokainen askel oli työtä ja tuskaa.
Tänään veimme uuden auton takaisin liikkeeseen, jotta voisivat katsastaa sen sekä vaihtaa oman radion ja soittimen siihen. Sitten huomenissa sanomme hyvästit vanhalle Carinalle ja vaihdamme 11 Corollan jälkeen Matzaan. Tuntuu tosi oudolta ja ihan kuin olisi pettänyt hyvän kaverin, kun ei olekaan enää merkkiuskollinen. Raha se on välillä, joka ratkaisee.
Illalla olimme sitten vielä keilaamassa. Siellä oli hieman hiljaisempaa. Oli varmaan monella vaikeaa valita, että katsooko jääkiekko-ottelua vai lähteekö keilaamaan. Meitä ei niin tuo kiekkotouhu kiinnosta, joten keilaamaan ilman muuta. Siinä tämä päivä taas hurahti ja huomenna nokka kotin baanaa ja mökille.

Tänään olin taas ikionnellinen, kun sain viesä sen yöuntani häirinneen kapistuksen takaisin klinikalle. Arvatkaapas vaan mitenkä se moinen verenpainemittari häiritsi eilisen päivän ohjelmaani. Ensinnäkin kun näpyttelin tietokoneella, niin kaksikymmentä minuuttia meni tosi reippaasti ja sitten stop....hurinaa ja istu aloillasi minuutin verran, että kone saa pumpattu kävivarteen ilmaa ja sitten hampaat irvessä odotettelin paineen laskevan mansetista. Sama toistu monta kertaa päivän aikana 20 minuutin välein.
Mies oli saanut inspiksen lähteä autokauppaan koeajamaan uudempaa autoa. Tähän nykyiseen rotiskoon on uponnut viime viikkoina sievoinen summa rahaa. Ensinnäkin talvilomalla meni etupyörän laakeri hajalle ja se teki sievoisen aukon talousmenoihin. Sitten oli katsastuksen vuoro ja se "ilkeämielinen katsastaja" potki kaikki lokasuojat hajalle ja kirjoitti, että ainosataan asiallinen hitsaus sallitaan. Lisäksi oli muitakin korjauskehoituksia, jotka siis oli syytä tehdä. Niinpä auto on nyt kunnossa, mutta tiedä kuinka kauan taas. Niinpä lähdimme vain käymään siellä liikkeessä ja koeajelulla. Niinhän siinä taitaa käydä, että auto muuttaa meille. Tosin ei kotiin asti, mutta parkkipaikalle.
Samalla reissulla sitten käytiin kirpparilla ja kaupassa. Minusta tuntui koko ajan, että muut kuuntelevat ja ihmettelevät kun se verenpainemittari piti niin kovaa ääntä mitattaessa verenpainettani. Illalla sitten kotona ajattelin, että kiva mennä nukkumaan ja ehkä saan nukuttua kun asetan tyynyn käteni alle ja yritän saada käden siihen rennosti lepäämään. Kuinkas ollakaan. En nukkunut viime yönä kuin n. puolentunnin mittaisia torkkuja. Aina kun mittari alkoi pumpata ilmaa, niin hätkähdin. Monesti jouduin vielä kääntämään kättäni toiseen asentoon, sillä mittari pumppasi aina vaan lisää ilmaa käsivarteen ja välillä tuntui että veri lakkaa kokonaan kiertämästä. Aamulla tuntuikin jo, että sormenpäitä kivisti ja niissä ei ollut mitään tuntoa. Eihän se ihme, kun mittari on 24 tuntia tasatahtiin pumpannut käteen ilmaa.  Vielä oli pidettävä ns. päiväkirjaa tekemisistään tuona aikana. Piti siis merkitä milloin syö, ottaa lääkkeet, menee nukkumaan, herää, kävelee, katsoo telkkaria tai mitä muuta sitä sitten tekeekin. Eihän sitä sitten paljon muuta ehtinytkään tehdä kuin kontrolloida itseään ja tekemisiään. Nyt vaan odotellaan sitten niitä virallisia tuloksia viikon verran.

Klinikalta kävelin parille kirpparille. Tosin minulla ei yleensä ole tapana käydä UFFin kirppiksellä, sillä siellä kaikki maksaa lähes yhtä paljon kuin kapuassa. Tavalliselta kirppikseltä saa paljon edullisemmin. Nyt oli vaan 3 euron päivä. Kaikki maksoin maksimissan sen verran. Ostin yhden t-paidan. Kävelin uudehkolle Pelastusarmeijan kirppikselle. Taisi olla eka ja vika kerta kuin siellä käyn. Housut, hameet ja puserot maksoivat 15-20 euroa. Sillä hinnallahan saa jo alennusmyynneistäkin ja ainakin Tarjoustalosta. Niinpä poistuin sieltä ostamatta yhtikäs mitään. Pitäköön tavaransa.
Hyppäsin raitiovaunuun ja menin sairaalaan katsomaan maksansiirron saanutta tuttavaani. Aika kului sairaalassa useita tunteja. Istuimme sairaalan puistikon reunassa ulkoilmassa ja otimme valokuvia.



Kuinkakohan monta kertaa tuosta ylimmäisen kerroksen parvekkeelta olen aikoinani katsellut kaupungin vilinää ja halunnut päästä osaksi sitä massaa. Nykyään ei enää maksansiirto-osastollakaan ole parveketta, sillä se on vuosia sitten siirtynyt keskelle pitkää käytävää ja osastolla ei ole sellaista paikkaa, josta pitkäaikaispotilaat pääsisivät haukkaamaan happea. Täytyy tulla ihan pihalle asti tavoittaakseen raitista ilmaa. Se on harmi minun mielestäni.


Filmaus voi alkaa....nostakaa Jane puuhun...

Vasta neljän jälkeen suuntasin pois sieltä.Oli niin rattoisaa, ettei olisi malttanut lähteä pois, mutta enhän sinnekään viitsinyt jäädä. Tosin tapasin muitakin tuttuja, jotka olivat yhtä aikaa visiitillä. Lääkäri kurkkasi huoneen ovesta ja naureskeli, että pitäisikö pitää ryhmä kontrolli.

Lähtiessäni kiersin vielä toisen UFFin liikkeen kautta. Sieltä löytyikin enemmän kolmen euron tuotteita ja väri oli....saatte itse arvata. Yksi kotelomekko oli tummempaa pinkkiä, mutta muita en paljasta. Löysin lisäksi suorat siistit housut, kengät ja topin. Kotimatkalla vielä omalla kirpparilla poikkesin ja ostin uuden veroisen puolihameen kuudella eurolla. Kävin kaupassa autokuskini kanssa, joka saapui noutamaan minua kirppishallista. Illalla kävimme veljen lasten kanssa vielä koeajelulla tällä uudella autolla ja huomenna sitten pitäisi lopullisesti päättää. Luulempa, että päätös on myönteinen....sama köyhyys jatkuu taas vuosia. Olipa muuten huolettomapaa tänään mennä, kun ei ollut sitä mittaria enää riesana.

Usein aamutuimaan katselen tietokoneen äärestä kävelytielle sekä vastakkaisen päiväkodin elämää. Tämä harmaapukuinen herrashenkilö istui aidan päällä ja mietti siinä varmaan, että mistäs saisi kunnon ruokaa.

Kaikenlaista tohinaa sitä on ollut torstaista lähtien, joten nyt vasta ehdin kirjoittelemaan hieman tapahtuneista. Torstaina päättyi maksakerhomme kevät jokavuotuiseen kevätkahvitteluun. Mietin pitkään, että minne suunnistaisimme kevätkahville. Onhan Helsingissä paikkoja, mutta kun ei etukäteen voi tietää mitään ilmoista. Olisihan se mukavaa istua jossain ulkoilmaterassissa juomassa kahvia ja nauttimassa leivoksia. Selaillessani nettiä jonkun potilasjärjestön sivuilla, huomasin heidän käyttävätn Aleksi 13 kahvilaa, joka on tavaratalon 5. kerroksessa. Enpä ollut sellaisesta tiennytkään ja se oli vielä Cafe Ursulan ylläpitämä paikka. Siispä sihteerimme varasi sieltä paikat ja menimme isolla joukolla sinne. Mukana oli runsaat 20 henkilöä. Osa heistä oli läheisiä ja muut potilajäseniä. Paikka oli avara ja viihtyisän oloinen. Nautimme kahvit ihanien tuorejuustopiirakkapalasten kanssa.
Meillä oli ihan hauskaa ja viereisessä pöydässä oli ryhmä, jonka puheenjohtajana toimi politikko Stubb. Naiset houkuttelivat, että olisin mennyt ottamaan kuvaa hänestä, mutta en kyllä iljennyt. Sanoin kuvaavani mieluummin tangokuninkaallisia kuin politikkoja.



Tämän ihanan kukkakimpun sain maksakerhon kahvituksessa ystäviltäni Sirkalta ja Pirkolta. He olivat muistaneet, että minulla on ollut syntymäpäivä ja halusivat ilahduttaa minua. Olin tosi hämmentynyt sekä iloinen muistamisesta.
Parin tunnin päästä suuntasimme matkamme Talin keilahalliin. Edellisen kerran olin ollut yksin naispuolisena keilaajana porukassamme, mutta nyt sain houkuteltua neljä muuta naista mukaan. Näin saatiin naisten joukkue. Tuo keilaaminen on vähän tuuripeliä. Eihän me ihan tosissamme sitä tietenkään oteta, mutta olihan ilo voittaa tämä porukka kun pääsin kuitenkin 125 pisteen lukemaan. Tosin tunnissa viisi henkilöä radalla on aika paljon, mutta hyvä kuitenkin kun saa harjoitella. Harjoitus tekee ehkä mestarin.



Mistäs tämä kuva on? Katsellessani Aleksi 13 kahvion ikkunata, vastakkaisen talon katolta kurkisteli tämän näköinen heppu. Kaupungissa on paljon ihania koristuksia, kun vaan osaa katsoa hieman ylemmäs, kuin metrin verran kegän kärjistä.

Torstai siis mennä jollotti turhan nopeasti ja vielä oli perjantai ennen kuin päästiin mökille nauttimaan kevätpäivistä.

Perjantaina oli pakko lähteä ennen mökkitavaroiden pakkaamista apteekkiin hakemaan lääkkeitä. Lähdinkin suhteellisen pirteänä reissuun. Tapasin kauppakeskuksessa useita tuttuja, joiden kanssa aina muutama sana vaihdettiin. Hain apteekista lääkkeet ja samalla en voinut olla poikkeamatta Tiimarissa. Tiedä mitä sieltä sattuisin löytämään. No, just....ei näitä voinut olla ostamatta:



Löysin siis puisia pieniä nukkekodin astioita sekä ihania pieniä kastelukannuja. Lisäksi piti ostaa rasiallinen snadeja pienenpieniä nauloja. Nuo kupitkit pitää varmaan ensin maalata ja vaikka koristellakin, jotta olisivat hieman juhlavamman näköisiä.
Ajattelin käydä vielä samalla reissulla kirppiksellä. Olin kyllä jo heti tullessani kauppakeskukseen poikennut Tarjoustalossa ja näin eläkemaksun kunniaksi hemmottelin vähän itsenäni ja ostin yhden vaalenpunaisen hihattoman puseron, jossa oli rinnuksessa virkattu kukkakuvio ja paljetteja. Tuli vaan jostain syystä mieleen kesä ja tanssilava, joten ehkäpä puserolla olisi sitten käyttöä. Jatkoin matkaani siis kirpparia kohti. Tapasin tyttöystäväni iäkkäät vanhemmat ja he ihmettelivät, että olempa pirteän näköinen jne. Piti kuitenkin tarkentaa, että itseasiassa minulla on aika alhainen verenpaine. Sen kun sain sanottua, niin alkoi silmissä musteta ja tuntui, että pyörryn justiinsa siihen paikkaan. Piti vain sanoa, että nyt mulle tuli tosi huono olo ja silmissä mustenee. Tämä rouva neuvoi, että menisin hakemaan jotain juotavaa kioskista ja jatkaisin hissunkissun matkaani. Niinpä astuin R-kioskiin, josta ostin mehutetran ja kysyin, että onko siellä yhtään tuolia, jossa voisin istua hetken, kun minulla on tosi pyörryttävä olo. Myyjä valitteli, että ei ole  ja kehoitti minua kävelemään mutkan päässä olevan Prisman aulaan, jossa voi istua. Niinpä valuin hitaasti ja harkiten Prisman aulaa kohti. Matkalla seisahdin junasillan putken laitaan, jossa on ikkunoita ja ns. ikkunalauta, johon nojasin ja join hitaasti juomaani. Vihdoin jatkoin matkaani istumapaikkaa kohti. Siellä sitten hetken katsastelin vointiani ja päätin jatkaa kirppikselle. Olo tuntui jo hieman paremmalle, mutta pian tuntui mahan pohjassa, että jos en pian pääse kotiin niin maha on aivan sekaisin. Joku toiminnallinen häiriö ja näitä tulee kyllä aika ajoin, mutta tällaista pimenemistä ei ole sitten aikoihin tapahtunut. Ehkä syy on sitten se hemoglobiini tai sitten verensokeri tai verenpaine laskee nopeasti. Onneksi pääsin ehjin nahoin kotiin. Pakkasin tavarat mökille lähtöä varten ja sitten vaan miehen tultua töistä, laitoimme menoksi ja matkaan.

Aamulla oli varattuna pyykkitupa, jossa kahden viikon välein käyn äidin kanssa pesemässä pyykkini. Onneksi äiti on niin teräskuntoinen, että jaksaa tulla kanssani pyykille, vaikka todellisuudessahan se kai pitäisi olla toista päin. Tyttärenhän se kai pitäisi käydä äidin kanssa pyykillä. Voimat vain ei itsellänikään aina kaikkeen riitä. Reilussa kahdessa tunnissa pyykit on pesty ja kuivattu sekä mankeloitu. Tosin pesin tuplaten toppatakkini...sen vaaleanpunainen, jota joutuu pesemään monta kertaa talvessa. Pesutuvassa muistin, että olisi pitänyt hieroa sappisaippuaa siihen, jotta töhnät lähtisivät tietyistä paikoista, jotka ovat alttiinpia likaantumaan. Mielestäni siis takki ei ollut putipuhdas pesun jälkeen, joten laitoin sen vielä uudelleen kotiin tultuani pyykkikoneeseen. Hieroin sappisaippuaa hihoihin ja kohtiin josissa oli tahroja tai likaläisikiä. Sitten vein sen kuivaushuoneeseen puhaltimen kohdalle kuivumaan. Ihme ainetta se sappisaippua. Sitä muuten saa luontaistuotekaupoista ja se irrottaa hyvin pinttyneet tahrat. Tulipahan taas puhtaammaksi, jotta kehtaa kävellä ihmisten ilmoilla se päällään. Pikkureppukin....se vaaleanpunainen...sai myös pesukäsittelyn.



Lisäsin tämän kuvan (2.3.3007. klo 13:58)
Tällaisessa paketissa myytävänä sappisaippuaa ainakin täällä.

Höpsön kömmähdys: Korjaus päivämäärään 2.3.3007 eli ei kyllä olla tuhannen vuodan päästä täällä enää kommentoimassa, joten kyseessä on todellakin vuosi 2007. Tekevälle sattuu. (5.3.2007) Sappisaippuakin on silloi  jo jotain ihan muuta. :))

Jonkun ajan olin kotosalla blogeissa ja iltapäivällä oli määrä lähteä maksakerhoon. Yht'äkkiä tuli niin armoton väsy. Olin siis niin natti...naatahtanut...eli äärettömän väsynyt. En olisi kyllä jaksanut läheteä yhtikäs minnekään, mutta pakko oli, sillä minähän olen maksakerhon pitäjä. No, ajattelin mennä puolen tunnin nokosille, jos se vaikka vähän piristäisi. Näin teinkin ja heräsin sopivasti ehtiäkseni busille ja kaupunkiin.
Kerhossa oli taas kiitettävä määrä samaa kokeneita ja juttu luisti. Lähinnä se on sellaista vapaata keskustelua ja toisten tsemppaamista. Lähdettiin vielä parin järjestöystävän kanssa Taliin keilaamaan. Mies tuli kotoonta ja haki yhden matkalaisen samalla kyytiinsä. Me "tytöt" mentiin bussilla kaupungista. Seitsemän henkeä oli meidän radalla keilaamassa. Tänään meni jopa aika hyvin ja olin iloinen, kun olin niin hyvässä vireessä, vaikkakin aamupäivä oli niin väsyttävä. Ehkä sekin johtui uusista lääkkeistä tai sitten siitä, että olen joutunut heräämään kolmena aamuna varsin aikaisin, johon en ole tottunut. Oikeastaan se on ihan hauskaa käydä kerran viikossa keilaamassa, vaikka ei mikään ammattilainen siinä lajissa olekaan. On edes joku harrastus, jota voi tehdä yhdessä miehen kanssa viikottain. Muuten hänen "ulkoilemisensa" jää ehkä vain kotioven ja parkkipaikan välille. Ei yhtään pöllömpi harrastus.


tehtävä suoritettu...

Ensiviikon torstaina uudelleen....todennäköisesti.

Postiluukun kolahdus toi tullessaan iloista postia. Poika ja avokkinsa ovat olleet lomailemassa Rukalla. Kortti lomamaisemista tuli postin matkassa. Näyttää lomalaisilla olleen mukavaa. On näköjään uitu kylpylässä ja matkattu Ranuallle eläintarhaan katsomaan jääkarhujakin. Oooh...olisipa ollut mukana.



Posteljooni toi myös tullessaan pari ystävänpäiväkorttia. Ihanaa, että ystävät muistat. Toinen kortti oli entiseltä merkanttikoulutoverilta, jota en ole tavannut aikoihin. Toinen oli taas entiseltä työtoveriltani, joka on tätä nykyään Savon sydämessä asustelemassa. Kesäisin nähdään joskus, kun ehditään poikkeamaan lomamatkan varrella.
Tulipa iso kirjekuorikin potilasyhdistykseltä. Siellä oli kutsu yhdistyksen 40 vuotisjuhliin. Ihanaa, niihin täytyy päästä. Huhtikuussa siis juhlitaan Finlandiatalolla Sanna Pietiäisen konsertista nauttien ja juhlaillallisen merkeissä. Kirjeessä oli jäsenmaksun lisäksi (tosin se ei ollut mikään iloinen posti), Elinsiirtoväen Liikuntaliiton toimittama Elinsiirtopotilaan Liikuntaopas " Korsetti kuntoon ja palkeisiin puhtia". Elinsiirtoväen Liikuntaliittoon kuuluvat järjestöinä Munuais- ja Maksaliitto ry. sekä Sydän- ja Keuhkosiirrokkaat - SYKEry. Tämän oppaan on laatinut entinen aitoja Tuija Helander, joka nykyäänkin on kilpaurheilija, mutta kilpailee Ellin kilpailuissa ja Elinsiirronsaaneiden maailmanmestaruuksista yleisurheilulajeissa. Kiitos Tuijalle hyvästä oppaaasta.

Edit 1. 9.2.2007, klo 18:24

Lisäänpä tähän vielä eilisen iloisen yllätyksen Pirkolta. Kerhossamme,  ystäväni Pirkko, oli hiljattain saapunut Kiinan matkalta. Matkatuliaisina hän toi ihanan hiirulaisen ja antoi sen minulle, jos minulla olisi ns. pieniä lapsenlapsia kelle se kelpaisi. Sanoin, että mullekin kelpaisi, kun olen niin lapsenmielinen. Hiirulainen oli niin houkuttavan värinen ja näköinen, joten ajattelin sen somistavan kivasti pikkuista reppuani



Sainpa vielä kymmenisen kiinni silitettävää kaunista kiinalaita kuvaa, jotka voi kiinnittää tekstiiliin.



Vaikka Postipate ei näitä tuliaisia tuonutkaan, niin lentopostina ne sentään tuli Kiinasta asti ja minullekin pöydän toiselta puolelta kerhossa.

Aamuvarhaisella suunnistin kulkuni iranilaiselle hovikampaajalleni. Onneksi tutkin vielä varmuuden vuoksi aikataulut ja reitin netistä. Bussi olikin muuttanut kulkureittiään ja teki muutaman kilometrin kiepin, ehkä olisin muuten luullut hypäneeni väärään bussiin. Perille päästiin, mutta aika kylmissäni olin, sillä jouduin odottelemaan pysäkillä edellisen auton mentyä nokan ohi, vaihtaessani bussia.

Nyt on entistä ehompi hiusmallikin taas. Varaahan ei ikinä olisi, mutta siitä huolimatta tein radikaalin päätöksen ja leikkautin hiukset sekä otin permanentin. Nyt pysyy hiuksetkin paremmin myssyn sisällä talvipakkasellakin. Kulmatkin on muotoiltu ja värjätty. Siinä sivussa satuin mainitemaan, että mulle kasvaa lääkkeistä johtuen ihokarvoja ja ikävät viikset, mutta onneksi olen vaaleaverikkö. Kampaaja kysyi, että haluanko hänen poistavan ne. Sanoin, ettää kyllähän se käy. Ihmettelin, että hän otti rullalankaa..sitoi sen kaulansa ympärille ja  asetti langanpätkät sormiensa väliin. Sitten siitä vaan nopein liikkein "hirttämään" ihokarvojani. Vähän ikävän tuntuista pistelyä, aivan kun kulmakarvojen nyppimisessäkin. Hetken päästä homma oli hoidettu ja viikeset olivat tipotiessään. En pä ollut aiemmin tuollaisesta keinosta kuullutkaan. Se kuulema on turkkilaisten ja initialaisten ikivanha tapa, jolla myös säärikarvojaan poistavat. Kaikkea uutta sitä oppii muista kulttuureista.



Edit 1:(22:50): Yleisön pyynnöstä julkistan vielä tämän itsestäni nappaamani permiskuvan, kun kukaan täällä torpassa ei ole hereillä tähän aikaan, kuin itse yökyöpeli. Kai tästä jotain tolkkua saa. :)

Aikaa oli sopivasti, jotta ehtisin kuntosalille. Olin varmuuden vuoksi ottanut tossut ja t-paidan mukaan. Tosin matka oli hieman mutkikas. Jouduin neljällä julkisella kulkuvälineellä menemään salille. Ensin linja-autolla, sitten metrolla ja kahdella raitiovaunulla. Perillä olin kuitenkin vajaassa tunnissa.

Kotiinpäin tullessa poikkesin pikaisesti itsepalvelukirpparilla. Paljoa ei ollut varaa tuhlata, mutta ostin viisi käsityölehteä 0,20 euroa kappale. Lisäksi ostin parit euroan kaavat. Löysin vielä 10 centin siemenhelmet, jotka purin tyhjään purkkiin. Lisäksi ostin tiskinkuivauspurnukan (metallisen). Kirpputoria ei yksinkertaisesti vaan voi ohittaa.  Enää huominen ja sitten torstaina lähdemme Tukholmaan.

Eilen oli pari lastenlasta yökylässä mummilassa. Aamusella kävin pyykkituvassa ja sitten kotiin. Tein lapsille ruokaa ja lähdin kaupunkiin maksakerhoa vetämään. Maksakerho on toiminut yhdistyksessä jo toistakymmentä vuotta ja se on paikka jossa samaa kokeneet voivat ja saavat puhua omasta sairaudestaan, mutta myös muustakin. Kokoonnumme hyvin vapaamuotoisesti ja porukassa on kiva vaihtaa ajatuksia ja tavata muutenkin heitä. Joukkoon mahtuu niin maksansiirron saaneita kuin maksasairaitakin läheisineen. Näin joulun jälkeen, ennen loppiaista mietin että onkohan tulijoita. Oli meitä paikan päällä tällä kertaa kuusi henkilöä, yleensä on ollut yli kymmenen. Yhdistys oli varannut Talista pari keilavuoron parille radalle torstai-illoiksi, joten lähdin heti kerhon jälkeen sinne tutustumaan. Mies sekä tytöt hakivat minut kaupungista ja suuntasiimme matkamme kohti Talia. Vuokrasimme kaikille neljälle kengät ja siitä sitten kokeilemaan uusia harrastuksia. Olen joskus kokeillut keilaamista kuntoutuksessa ollessani, mutta siitäkin on aikaa varmaan 15 vuotta. Alkuunssa heitot olivat vähän hakusessa, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi jopa hieman onnistaakin. Tästä voisi saada vaikka yhteisen harrastuksen torstai-illoiksi. Katsotaan nyt jatkossa miten jaksan.



Hieman jännitti tämä heittäminen ja askeleihin ei oikein osannut paneutua, kun piti yrittää keskittäytyä tuohon keilapalloon, ettei se vie mennessään.



Joskus jopa onnisti ja joskus ei sitten sinne päinkään.



Oli alkuunsa vaikeaa löytää sopivaa keilapalloa, sillä kaikki tuntuivat liian painavilta meikäläiselle. Sitten kuitenkin löydetiin tyttöjen kanssa pari sopivan kevyttä keilapalloa, joita minäkin jaksoin nostaa.
Meillä kaikilla oli oikein hauskaa ja katsoataan miehen kanssa jos vaikka ensiviikon torstaina lähdettäisiin uudelleen.
Keila-illlan päätteeksi poikkesimme Hessburgerin kautta ja ostimme pientä murkinaa, nauttien niistä kotosalla.

Tänään aamulla avasin yllättyneenä sähköpostin, johon Hallatar oli lähettänyt joulukuun avaukseksi sähköisen joulukalenteri.
Paljastettakoon ensimmäisen luukun salat sanat:

"Ensi henkäyksestä viimeiseen hengenvetoon.
Alku ja loppu meille tuntematon.
Mutta se, miten aikamme käytämme,
on omissa käsissämme."

Totta siis joka sana ja sopii vallan hyvin tuon valokuvatorstain postaukseni tukeen.

Tänään on sitten tosiaan eka päivä joulukuuta. Kurkista joka päivä tästä Positiivareiden kalenterista itsellesi hyvää joulumieltä. Pistäpä kaiuttimet vielä päälle, niin jo tulee joulun tunnelmaa.

Muuten olekos jo ajatellut tai tuskaillut jouluaskareittesi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä? Ainakin Martat neuvoivat jossain, että älä siivoa vaatehuonetta, ellet meinaa asua siellä jouluna. Uskaltaiskos kurkistaa tuonne minun vaatehuoneeseeni. Jos siellä meinais asustaa jouluna, niin sen siivoaminen vaatisi jo aikamoisen urakan.


Kannattaa varmaan noudattaa Marttojen neuvoa...ei täällä viitsi jouluna asustaa

Jos nyt kuitenkin haluat jonkinlaista joulusiivousta tehdä, niin käypä lukasemassa Marttojen ohjeet joulusiivouksen tekemisestä. Martat antavat muitakin jouluvinkkejä sivuillaan.

Otetaan rauhallisesti. Vielä on jälkellä 23 päivää.

Tänään löysin Lidl'stä koruntekijän työkaluja setin edullisesti. Ostin pyöröpihdit, kärkipihdit ja tonget ja mitäs nämä yhdet onkaan....en minä kaikkia työkaluja tunne. Pääasia kuitenkin, että hommat hoituu tarvittaessa. Viiden euron pintaa maksoi koko satsi.



Jospa niitä koruja tulis vielä vaikka tehtyä. On varalla yhteen koruun ja korviksiin tykötarpeet.



Joulutonttukin muisti tänään minua vapaaehtoistoiminnan hyväksi tehdystä työstä ja meille jaettiin kokouksessa pienet paketit. Aah...kun tuoksui hyvällle. Paketissa on kuulema Tiramisukahvijauhetta ja sitähän voi nauttia ihan kahvina tai leivonnaisten muodossa. Tuoksu oli tosi houkutteleva. Keraaminen tonttu oli paketin kyljessä. Tuli pikkiriikkisen jouluinen olo ja lopuksi nautimme ensimmäiset jouluglogit tänä vuonna.


jouluglögiä ja pipareita...

TORSTAIN TOUHUJA

Eilen aamusella kiirehdin Yliopistolliseen Sairaalaan laboratoriokokeisiin. Menomatkalla päätin piipahtaa äkkiseltää Korvaklinikalla, sillä kuulokuntoutuksesta palattuani kaipailin letkun pätkää, jotta olisin saanut laitteeseeni uuden kumiletkun jo kovettuneen tilalle. Lisäksi kuulolaitetta pitänee välillä pestä vaikusta ja tuon letkun irtisaaminen on sitten työtä ja tuskaa. Siihen laitteeseen se taas on jämähtänyt ja samalla kun yrittää vetää letkua pois, niin yleensä lähtee laitteen suussa oleva suodatin irti. Muutama sellainen minulla oli varastossa, mutta letkua ei löytynyt siis mistään. Lisäksi olen taas onnistunut hävittämään laitteen ohjekirjasen, joten piti kysymän jos uuden saisin. Letkunpätkä maksoi euron ja ostin varalle niitä kaksi. Lisäksi kysyin suodattimia ja ne ovat ilmaisia, kun taas viimeksi kysellessäni joku sanoi, että osta maahantuojalta. Ihmeellistä, sillä nyt näin kun laatikon päässä josta virkailija sen otti, luki että "ilmaisia". Onneksi löytyi ohjekirjanenkin hävinneen tilalle. Mistäs kyllä tietäisin, että vaikka olisi täällä jossain isojen paperivuorieni välissä.
Sitten kiirehdin laboratorioon. Voi jessus, kun siellä oli taas väkeä. Laskin, että ainakin 25 henkilöä on ennen minua menossa ja minun näytteet pitäisi ottaa 12 tuntia siitä  kun olen ottanut iltalääkkeeni. Laboratoriossa otetaan ns. Syklosporiinipitoisuus, joka on hyljintälääkettä ja pitoisuus kertoo kuinka paljon minulla on veressä tuota lääkeainetta vielä aamulla, kun illalla olen ottanut lääkkeeni. Sen tuloksen mukaan lääkäri sitten tarkistaa onko annostus sopiva vai pitääkö sitä laskea tai nostaa.  Siinä vartin istuessani tuli pieni ahdistus, että eihän tästä mitään tule. Vielä olisi toistakymmentä potilasta ennen minua ja aika tulee täyteen. Niinpä rohkenin astua labratilaan ja etsiä vapaan hoitajan, jolle selitin asiani. Hän ohjasi minut vapautuvan hoitajan luokse, joten pääsin heti sisälle. Tuntuu hieman nololta tietenkin ohittaa koko jono, mutta sitten lohduttauduin sillä, että tämähän on hätätilanne, sillä koe pitää ottaa ajallaan, muuten tulos on virheellinen.
Olisin mennyt kahvioon aamupalalle, mutta muutin suunnitelmaa, sillä kahviossa oli valtaisa joukko opiseklijoita odottamassa jonossa vuoroaan. Taisi olla muutama kymmenen ja siksi otin vain lasillisen vettä, jotta sain lääkkeni huuhdottua kurkusta alas.

Junalla palasin kotiin kaupungista. Pois jäädessäni junasta, puhelimeni soitti Ticoticoaan. Siellä olikin gastropolin hoitaja, joka soitteli että antamissani verinäytteissä on tapahtunut virhe. Olivat laboratoriossa laittaneet d-vitamiinikokeen väärään putkeen ja se oli sitä myöten pilalla. Hoitaja kyseli, että koska voisin tulla uusimaan näytteen ennen ensi viikon vastaanottoa. Sanoin meneväni käymään Malmin sairaalan labrassa, kun muutenkin on asiaa sinne päin. Joten pienen jaloittelun jälkeen kävin verikokeessa. Sitten olikin molemmat kyynärtaipeet teipatut näytteiden ottojen jälkeen.
Käytiin lapsen ja lastenlapsien kanssa kauppaostoksilla. Parkkihalliin mennessämme vanhanko mieshenkilö huiskutteli jotain ja päätimme pysäyttä ja kysyä, jos hänellä on joku hätä. Mies kertoi, että hänellä on sydämentahdistaja ja nyt tuli tosi huono olo kauppareissulla, eikä hän jaksa hakea autoaan seuraavaslta tasanteelta. Jouduimme pysäköimään automme ajokaistan laitaan siksi aikaa. Takana tulev