Ystävättäreni lyhyeksi jäänyt avioliitto katkesi ikävällä tavalla....syöpä vei miehen aivan liian varhain. Tänään tein aamulla hänelle suruvalittelukortin ja laitoin sen illalla postiin. Tosin hauajaiset ovat huomenna, mutta en ehtinyt tutustumaan tähän hänen mieheensä, joten laitan hänelle kortin ja ei kai haittaa, jos se menee perille vasta hautajaisten jälkeen. Otan sydämestäni osaa, hänen menetykseensä.

Et ole sittenkään yksin

Istuin vielä iltamyöhään tietokoneen äärellä, kunnes kännykkään tuli viesti. Havahduin, sillä viesti tuli kaukaa ystävältä, jonka mies oli hyvin vakavasti sairas. Sydän pamppaillen avasin viestin ja kyyneleet sumensivat silmäni, sillä luin vististä, että hänen miehensä nukkui pois tänään, vaikean sairauden uuvuttamana.
Tuntui vain niin pahalta, sillä ystävätär oli vihitty vasta runsaat kuukausi sitten, miehensä kanssa.
Laitoin viestin hänelle, että soita jos haluat. Hän soitti äsken ja juttelimme tovin puhelimessa tapahtuneesta.

En ole koskaan tavannut miestä, mutta suru tuntui niin sanoin koskettavalta. Elämä vaan on joskus niin epäreilua. Syvä osanottoni ystävälleni sekä hänen läheisilleen.

Sytytä tänne virtuaalikynttilä Jokelan koulussa surmansa saaneiden muistoksi.
Kynttilän voi sytyttää myös täällä.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy."



Syvä osanottoni suruunne, jotka olette menettäneet tänään ikävällä tavalla läheisenne Jokelan koulun ampumatapahtumassa. Voimia tulevaan!

"Niin kuin muuttolintusen tie,
taivasta kohti matka vie.
Kuin unelma kiitävi elämä pois,
kirkkaus rantahan kodista maan."

Laitathan tämän viestin mahdollisimman monelle tiedoksi:

Huomenna illalla sytytämme muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille, keittiön ikkunalle klo 18:00. Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa, jotka vielä keskiviikkoaamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen.

Huomenna vietetään Pyhäinpäivää eli entiseltä nimeltään Pyhäinmiesten päivää. Itse menen huomanna hautausmaalle viemään isän, mummon ja vaarin sekä setien ja serkun haudoille kynttilät. Wikibedia kertoo tarkemmin pyhäinpäivän vieton merkityksestä.



Itselleni tuli mieleeni virsi, jossa lauletaan "Rauhan saivat pyhät Herran, jotka kerran, taistelivat päällä maan. Kun me heitä muistelemme, kaipailemme sinne taivaan kunniaan."
Päivällä herkistyin kuuntelemaan tätä edesmenneen taiteilija Kirkan kappaletta "Kyyneleet".
Sen voi kuunnella You Tubesta.

Huomenna ehkä joku tulee kolkuttelemaan ovelle ja kyselemään, että karkki vai kepponen. Keppospäivää eli Halloweenia vietään wikipedian mukaan lokakuun viimeisenä päivänä. Minun ajattelutyyliini se ei oikein sovellu. Itse kunnioitan enemmän näitä poisnukkuneita. Karkit ja kepposet saavat minun puolestani olla ja keskityn lähinnä Pyhäinpäivän viettoon.

Oikein hyvää ja rauhallista Pyhäinpäivää kaikille ja rauha läheisten muistolle!

Kuten edellä jo kerroinkin, niin viikonvaihteessa olin koulutuspäivillä. No, ei siinä mitään, mutta tänään taas sattui eteeni sellainen "lentävä matto" episodi. Tilaisuudessa olin viemässä jotain roskaa keittiön roskikseen, kun toimiston keittiön matto oli jäänyt kuprulle ja jalka sattui menemään kuprun alle ja niin tuli taa ennalta odottamatta sellainen ilmalento. Voiko tämä olla enää totta? Muutama viikko sitten lensin lahjakkaasti Kolilla kalliolla. Tosin silloinkin oli onni matkassa, jolloin olisi voinut tapahtua paljon pahemmin. Suojelusenkeli taisi silloinkin kulkea vierelläni.
Pari viikkoa sitten kompastui mökillä vanhaan kantoon, kun puiden kaatoa kuvailin. Kanto oli jäänyt kasvaneen heinän suojaan piiloon, enkä sitä huomannut. Sillon kirpaisi jo ennestään auki olevaan polveen, mutta suuremmilta vammoilta silloinkin selvisin. Viime viikonloppuna en onneksi toikkaroinut, mutta tänään sitten taas aivan ennalta arvaamatta taasen.
Lento kävi niin vikkelään, että ykskaks huomsin makaavani lattialla mahalleen, jolloin leukani kolahti suoraan voimalla lattiaan. Siinä kiroilin tovin ja pääsin ylös avustuksella. Totesin, että leukaan tulee mojova mustelma. Käsivarressa oli ihorikkoa ja pientä ruhjetta, kuten jo kahteen kertaan loukkaamassani polvessa. Onneksi taaskaan ei mennyt luita poikki. Käsivarsi on tänään juilinut, mutta vaikea sanoa, että tuliko se kaatumisesta vai viime yönä epämukavasti nukuttua vieraassa sängyssä ja vääränlaisella tyynyllä.

Ennen kotiin lähtöä soittelin miehelle ja kyselin kyytiä. Hän kehoitti tulemaan bussilla. Puhelun aikana hän varoitteli, että edellisenä iltana oli sattunut "kummia". Selvisi, että hänkin oli ottanut "lipat" ja kaatunut portaittemme edessä astuessaan ns. tyhjän päälle. Ei voi olla totta....kumpikin on kompastellut tahoillaan. Tosin hänelle oli tullut iso ruhje poskeen ja silmäkulmaan. Lisäksi silmälasit olivat kärisineet kaatumisesta. Harmillista, sillä hän ei suinkaan käytä niitä laseja päivittäin, mutta just silloin ne olivat silmillä. Kaatumisen seurauksena moniteholinsseistä toiseen tuli armottomia hiekasta aiheutuvia naarmuja ja sanka kärisi maalivaurioita. Tiedä onkohan mitään toivoa saada esim. kotivakuutuksesta korvausta vai pitääkö kärisiä nahoissaan. Eihän sille mitään mahda, kuten ei minun kamerallenikaan, joka kärsi kaatumisestani Kolilla. Jotenkin kyllä pisti tämä episodi hieman hymyilyttämään. Ollaan oltu naimisissa jo yli kolmekymentä vuotta ja ehkä tässäkin tapauksessa taisi olla jotain telepaattista mukana. Tosin ei ehkä kaikkein parhaimmassa muodossa.
Toivottavasti ei nyt naapurit luule, että täällä on käyty vallan käsirysyä, kun emäntä on ollut "matkoilla".  Tosin toivon nyt, että se halkkarin matto siellä toimstolla saa kyytiä johonkin suuntaan. Pitkään jo olen pelännyt, että joku siinä loukkaa itsensä.

Viikolla tuli poikettua paikallisella kirppiksellä ja automme veimme "puluparkkiin". Hyvin tyypillistä, että pulut majailevat siellä parkkihallissa, parkkihallin seinissä olevat aukot on kutakuinkin verkotettu. Tosin pääseehän linnut sisään sieltä mistä autotkin.



Parkkimaksukin näyttää olevan maksettu, joten mikäs siinä on lämpimän konepellin päällä siinä siivellä levätä. Konepellillekin sopii sitten ruikauttaa hieman ylimääräistä.



Tällaisia lehtokotiloita on näillä main ihan pilvin pimein. Niitä tapaa kävelyteiden varsilla ja puron varrella sekä parkkipaikalla ja päiväkodin pihapiirin tuntumassa. Mikä ihmeellistä, niin ne suorastaan viihtyvät nokkosten lehdillä. Aamusella kun lähdin kaupunkiin, niin kosteasta maasta ne olivat kiivenneet nokkosten lehdille ja roikkuivat niissä.



Eilen tutkailin tätä etanaa: "Etana, etana näytä sarves...onko huomenna poutaa"...Niin se etana näytti sarvensa ja poutaa on kyllä tänään ollut.



Pitkästä aikaa eilen ajattelimme mennä naapurilähiön k-markettiin. Kappas vaan, ei siinä mitään kauppaa enää ollut, ei ollut valokuvaamoa, ei ollut rautakauppaa, ei ollut kirppiksiä eikä ollut ravintolaakaan. Ainoat kaupat jotka olivat, niin eläintarvikeliike ja jonkun vanhantavaran myymälän varasto. Kaikki muut myymälät olivat sulkeneet ovensa. Pitkään on keskusteltu tämän Ostarin purkamisesta ja nyt se näyttää olevan totista totta. Ovissa oli jo visiot rakennettavasta asuinrakennuksesta. Tämä lähiö on pikkuhiljaa jäämässä vaille niitä vähäisiäkin palveluja. Täällä olemme viettäneet avioliittovuosistamme lähes puolet. Jäljellä on Alepa ja Siwa sekä kioski ja kukkakauppa ja muutama ravintola sekä apteekki. Toivottavasti edes se pankkiautomaatti on siirretty jonnekin, kun yksi poistettiin aiemmin ja toinen jäi ostarin kupeeseen ja nyt siinä paikassa oli vain peltiläpyskä. Terveyskeskus on lopettanut ja palvelut siirretty toiseen lähiöön. Taloja tulee näköjään lisää, mutta palvelut saa väistyä tieltä. Iso vanhusten asuintalokin tyhjennettiin ja vanhukset saivat lähteä muualle...kuka mihinkin. Siihen huonokuntoiseen taloon suunnitellaan jotain aivan muuta. "Ei aina oikein jaksa ymmärtää..."



Tänään oli vapaaehtoisjärjestömme kokous vertaistukitoiminnan kehittämisestä. Hyvin kaupunkiin pääsin, eikä tullut mieleenikään iltapäivällä kotiin lähtiessä, että kaupungissa voi olla erityistä tungosta. Maskulla oli tuhatmäärin varmaan Citymartoniin osallistujia. Autoletka seisoi ja siinä saatoimme vain bussin ikkunasta jonon hänniltä tarkkailla maratonin etenemistä. Juoksijoita näytti olevan ihan Töölönlahden laitamille asti. Parikymmentäminuuttia odottelimme siinä letkassa ja yritin ottaa bussissa muutaman kuvan, vaikka näkyvyys ei ollut kovin  hyvä keskikäytävän jälkeen ja kun bussin edessä oli monta autoa. Loppuihan se letka ja matka jatkui.



Kadunlaitama näytti kyllä aika hurjalta tämän maratonin jälkeen. Muovisia juomapikareita oli satamäärin pitkin katua ja niille varatut muoviset jäteastiat kumollaan maassa. Tosin heti oli puhtaanapitomiehet hommissaan, jotta stadi saataisiin jälleen fiiniin kuntoon.
Ilta meni saunoessa ja kortteja tehdessä. Huomenna on meinaan pikku-ukon ristiäiset ja mummilla ja ukilla siten juhlat tiedossa.



Saahan nähdä miten äitini kanssa käy eli pääseeköhän muori ollenkaan lähtemään lapsenlapsenlapsen ristiäisiin. Muori kaatui pihamaallaan pyykkituvan tuntumassa luiskassa ja tippui pyykkikorin päälle katutasolle luiskan päältä. Hui, kauhistus sen tään, sillä äiti on vajaa 8-kymppinen ja hieman vaarallista sen ikäiselle teloa tuolla lailla itseään. Naapureiden painostuksesta meni sitten näyttämään silmäänsä terkkariin ja siellä kuvattiin ja annettiin kotihoito-ohjeet. Tosin silmä oli yöllä muurautunut aivan kiinni. Käväisin eilen muoria katsomassa ja käytiin kaupassakin yhdessä. Pyysin äitiä hautomaan silmää pakastepussilla pyyheliinan läpi. Turvotus oli jo illemmalla laskenut näin, että silmää näkyi jo jonkin verran. Tänään kuitenkin toinen silmä on muurautunut umpeen ja nyt mammalla on molemmat silmät mustana. Aika hurjan näköinen ...ei ainakaan simissä mitään vammaa näkynyt, mutta toivottasti äiti paranee pian. On hieman vaikeaa vanhan ihmisen puuhastella heikkonäköisenä, kun toisella silmällä näki eilen ja ehkä tänään ei senkään vertaa.Olisihan se vielä ollut mukavaakin, että neljännen polven edustaja olisi ollut ristiäisissä mukana.

Edit-täti lisää vielä, että viimeinen arvonnan voittajakin on ilmoittautunut ja ensiviikolla lähtee loppuviikkoon mennessä paketit postiin voittajille.

Minulle taas kävi hyvä mäihä Ixun arvonnassa. Ylläriä pukkaa...kiva ja näin taas hyvä kiertää. :) KIITOS, Ixu!

Tänään olisi isäni täyttänyt 80-vuotta, jos hän vielä eläisi. Siitä on jo kymmenen vuotta aikaa, kun isä vietti 7-kymppisiä ja saman vuoden syksyllä menehtyi sydänsairauteen.
Monesti muistot palaavat mieleen, vaikkakin suru on jo hellittänyt. Olin itsekin vielä tuona aikana aika huonokuntoinen ennen isän kuolemaa. Isä jaksoi omasta tilastaan huolimatta käydä sairaalassa minua tapaamassa ja olla huolissaan lapsistaan.
Äiti ja sisko lähtivät viime viikolla etelään ja äiti sitten muistuttamaan, että ethän unohda viedä isän haudalle kukkaa. Pieni orvokkikin riittäisi, kun vaan muitaisimme. Toki muistin tänään. Otin kynttilän mukaani ja kävin kukkakaupassa ostamassa siskon kanssa yhteisen hortensian. Veimme sen yhdessä mieheni ja vanhemman siskoni kanssa isän haudalle. Tänään siis olisimme voineet juhlia isän syntymäpäivää, mutta niitä emme ikinä päässeet juhlistamaan. Tämä on sitten isän juhlapäivä muistoissamme, että saimme pitää hänet määräajan luonamme.


Sinisen hortensian myötä muistamme isää syntymäpäivänään. Hautausmaalla hyppi iso rusakko. Toivotaan, että sen lempiruokiin ei kuulu hortensiat.