Eilen maalasin taidekerhossa jo edellisellä kerralla aloittamani työn tähän vaiheeseen. Vielä en ole varma, onko se valmis tai pitäisikö tuota taustaa hieman korjailla. Tiedä tuleeko näistä tauluistani ikinä "ihan valmiita" ja loppujen lopuksihan ne unohtuvat jonnekin kaapin kätköön kuitenkin.



Tämä maalaus on tehty akryylimaaleilla, joilla yleensäkin maalaan. On niin helppoa maalata päälle, jos työ ei miellytä, kuten tässäkin tapauksessa olen tehnyt. Tosin en ole varma...miellyttääkö se nytkään?

Jotenkin tämä talventulo näyttää olevan niin masentavaa aikaa. Tekisi vain mieli aamulla nukkua pitkään ja olla lähtemättä mihinkään. Heräsin vasta puoli yhdentoista maissa ja kuvataidekerhon olisi pitänyt alkaa tasalta. Hetken tuijottelin pakattua kärryäni, jossa oli taidetarvikkeeni, että jaksaisinkohan lähteä taiteilemaan. Mieli teki hieman lähteä, mutta väsymys meinasi antaa periksi ja olisi siis tehnyt mieli jäädä kotiin. Päätin kuitenkin lähteä, kun soittaessani Eijalle, hän houkutteli minua tulemaan. Sinne kerhoon päästyäni, ei harmittanut yhtään että lähdin. Lähtö tuntuu olevan aina niin vaikeaa.

Otin jouluisen tekokukan mukaan malliksi ja sen avulla ajattelin maalata vähän jouluista taidetta. Tein työni jälleen taulupohjalle akryylimaalein.



Tässä kerhopäivän kädenjälkiäni. Eija olisi jo halunnut tämän taulun minulta ostaa...täytyy miettiä. En ole juurikaan arvannut omia tekeleitäni myydä ja tuntuu vaikealta arvioidan niiden arvoa. Täytynee katsoa löytyykö tähän sopivia kehyksiä. Minulla on monia valmiita kehyksiä, mutta ne taitavat olla hieman liian isoja tähän työhöni.

Nyt tekee mieli maalailla jouluisempia aiheita.

Tosin tämän päivityksen onnistumiseen meni aikaa, kun vuodatuksessa näytti taas olevan ongelmia. Parempi kai myöhään kuin ei silloinkaa. Tämä talviaikaan siirtyminen ja muutenkin pimeä jakso vetää niin väsyneen olotilan, että aamulla ei tahdo saada itseään sängystä kammettua ylös. Aivan hämmennyin taas aamupäivällä, kun oli tarkoitus lähteä taidekerhoon ja herätessäni kello näytti yhtätoista. Kerhon virallinen aloitusaika olisi silloin, mutta se on hyvin vapaamuotoinen ja aina siellä ei edes ole ohjaajaakaan. Soitin Eijalle, joka käy myös kerhossa ja hän olikin jo paikan päällä odottelemassa muita tulijoita. Lupasin siis tulla hieman myöhässä. Tuumasta toimeen ja olinkin jo puolen tunnin päästä matkalla kerhoon ja vartin päästä paikanpäällä.
Olipa taas hyvä, että tuli lähdettyä, vaikka hetken tuumin, että en mene myöhässä ja jään kotiin. Kotona ei kyllä tule tehtyä mitään tauluja, joten ainoastaa aikaan saa jotain jos menee muiden kanssa maalailemaan. Tänään sain aikaan tällaisen työn akryylimaaleillani.



Tämä taulu ei ole kovin iso eli koko on noin 30x24 cm. Oli tarkoitus tehdä isompi, mutta kun ei oikein jaksaisi kantaa mukanaan isompia taulupohia. Tämä on tehty valmiiksi pingotetulle kankaalle. Tuleepa taas yksi työ kaapin päälle. Välillä ihmettelen, että mihin ihmeeseen näiden töitteni kanssa oikein joudun?

Olin taidekerhossa ja koska opettajaa ei ollut paikalla, saati sitten muita maalareita, niin piti tulla toimeen omin avuin. Lisäksi olen tottunut maalaamaan aina jonkilaisen mallin tai astelman mukaan, mutta nyt ei ollut oikein mitään edes mukanakaan.
Ensin päätin kokeilla taulupohjaan akryylimaaleilla rosaa pohjaa. Miltäköhän näyttäisi ruusu siinä, mutta onnistuukohan sellaisen teko ihan "ulkomuistista"?
Tässä kuitenkn tämän päivän tekeleeni.



Tämän päivän uurastusta....ei ehkä niin taiteellinen, mutta ruusu kuitenkin.

Paluumatkalla piipahdin vielä saksalaiskaupassa, sillä saamieni tietojen mukaan siellä oli tarjolla taiteiljatarvikkeita. Mukaani lähti kolmen laisia maalauspensseleitä ja maalauskangasta.



Ostin siis isokokoisen maalauskangaslehtön, jossa on 10 arkkia puuvillakangasta kaikenlaisille maalaustekniikoille.

Yhdessä sivellinsetissä on viisi silikonipäistä "sivellintä". Toisessa taas on 7 erikokoista pyörösivellintä (3kpl) ja lattasivellintä (4kpl), joiden harjakset ovat nailonia. Kolmannessa taas on 7 erikokoista viuhkasivellintä, joissa harjakset ovat siankarvaa.

Tällaisia ostoksia ja taidetta tällä kertaa.

Tämän taulun tein syyskuussa yhdistyksemme kerhoillassamme. Jäi hieman vaivaamaan tuo taustan väri, joten sitä ajattelin kotosalla silloin hieman tuunailla. Maalasin sen oranssin väriseksi, mutta se jäi kaivertamaan mieltäni. Jotain siitä puuttui tai jotain olisi pitänyt olla toisin.

Tänään menin taas moneen viikkoon kaupungin järjestämään kuvataidekerhoon. Sielläpä ei ollutkaan tänään muita maalareita, kuin minä. Sen kerran kun sinne jaksan raahautua, niin onkin kato käynnissä ja ope oli muissa hommissa eli asettamassa näyttelyä yläkerrassa. Kun sinne asti olin raahautunut, niin päätin istua vaikka yksin taiteilemassa.  Tuunaukseni jälkeen tauluni näytti tältä.



En tiedä, että onko se edelleenkään hyvä. Joskus tuntuu siltä, että kun alkaa muuntaa tekemäänsä työtä, niin siitä ei ikinä tulekaan hyvää ja kaunista. Tämä kuvaus on hieman kostea, joten siksi näyttää vähän laikukkaalta. Vieläkö kaipaisi jotain? Minä en todellakaan ole mitenkään kovin hyvä näissä varjostuksissa ja etupäätään taiteen näkemisessä. Maalailen vaan ihan huvin vuoksi ja ajan kuluksi.

Tänään oli potilasyhdistyken askartelukerho, jossa päivän teemana oli akryylimaalaus. Tosin meitä ei ollut montaakaan kuvataiteesta tai sen opettelusta kiinnostunutta paikallla...harmi. Meillä ainakin oli hauskaa ja tarkoitus oli maalata hedelmälautasen mallin mukaan oma versio.



Tämän mallin mukaan oli tarkoitus ottaa esimerkkiä ja itse sitä hieman muunnella mieleisekseen.



Tässä oma yritykseni aiheesta. Tosin kuvakulmani maalaessa oli hieman huono, joten värit ja valot tulivat vähän omasta "hatusta".



Kotona sitten yritin hieman laveerata työtä ja samalla vedin pensselillä koko työn päältä, jolloin kuvasta tuli hieman hailakka. Sitä sitten yrittelin korjata. Loppujen lopuksi taas jäin miettimään, että olisiko sittenkin näyttänyt paremmalta alkuunsa vai vieläkö kannattaa mennä lääppimään. Ihan kuin siitä kuitenkin jotain puuttuisi...mutta mitä?

Parina maanantaina olen käynyt kuvataideryhmässämme. Tämän työn työstäminen vaan ei oikein tahtonut sujua. Alkujaan siitä tuli varsin herkkä ja hyvä, mutta innostuin yrittämään siihen hieman auringon kajoa. Plääh, sitten työ näyttikin yllättäen suttuisalta. Levittelin siihen valkoisa pohjaväriä ja yritin uudelleen. Jätin työ viikoksi mietintäasteelle. Tänään sitten kaivoin sen jälleen esiin. Työ ei edelleenkään miellyttänyt. Tänään sitten laitoin sen jälleen kerran uukiksi. Tiedä häntä sitten mitä siitä jälleen tuli. Tällainen taulu tälläkertaa, vai puuttuukohan siitä vielä jotain? Akattelin, että se olisi hieman talvinen eli alkutalven pakkasen puremaa ja muuttolintuja.

Tänään olin taas muutaman viikon paussin jälkeen taidekerhossa, jossa meitä kokoontuu nykyään vain neljä "nauravaa" taiteilijaa. Ryhmä siis on vallan vapaamuotoinen ja kukin maalaamme mielitekojemme ja kykyjemme mukaan aivan vapaasti oman mielikuvituksen mukaan. Itselläni jäi kai joku "Ylläsvaihde" päälle ja mieli teki harjoitella maalaamista Ylläksen ruskasta. Välillä tuntui, ettei tästä taas mitään tule, mutta sitten puhuin puhelimessa välillä ja yritin järjestellä vetämäni kerhon asioita. Tuli jopa hieman kiukkuinen olo, kun asiat menivät toisin kuin oli tarkoitus. Sitten aloin räiskimään värejä tuputtamalla pensselillä ja lopputulos näyttikin mielestäni paremmalta kuin työni alku. Harrastelijateidettahan tämä vain on, mutta mukavaa sellaista kuitenkin.

Ruskien taival

Kumpa sen sanoa taitaa tai kuvaksi maalaa. Tällainen taideteos tällä kertaa.

Nauravat taidemaalarit kokoontuivat taas tänään maanantaina toimintakeskuksesssa. Viimeksi jäi se fiiliksetön työ kesken. Pakkohan se on saada johonkin päätökseen. Hauskassa porukassa taas intoa löytyi. Välillä käväisimme punnituttamassa itsemme "kevytkenkäisissä". Mitään erikoista en ollut kyllä painoni eteen tehnyt viikon aikana. Täytyy jopa tunnustaa herkutelleensa mökkimatkallakin nameja. Onneksi ei kuitenkaan mittari näyttänyt enempää kuin viimeksi. Oikeastaan se olikin 800 grammaa vähemmän. Ei se mitään laihtumista varmaan ole, vaan paino heittelee kilon molemmin puolin ja ehkä siihen vaikuttaa myös nesteenpoistolääkitykseni. Vähän aikaa viivyimme ryhmässä ja sitten kauhea hinku mennä takaisin maalaamaan. Vaikea taas mennä sanomaan omasta työstään, että onkohan se valmis vai vieläkö kannattaa mennä sitä lääppimään. Signeeraan nimeni siihen sitten kun oletan sen olevan valmis. Noita vuoristomaisemia en ole juurikaan harrastanut, joten se tuntui aika hankalalta näin aloittelijana. Tämä taulu on edelleenkin akryylimaalaus.

vuoristomaisema

Lauantaina on saatu kutsu miehen koulukaverin syntymäpäiville mökkipaikkakunnalle. Mietin pitkään mitä hänelle antaisin. Lupasimmekin mennä yhteen kimppalahjaan, mutta minusta tuntui himan hullulta, että jonkun omatekemään taidonnäytteseen menisi osallisena. Niinpä päätin kuitenkin antaa henkilökohtaisesti itse maalaman taulun. Juhlija omistaa järvenrantamökin, joten ajattelin tämän taulun kuvaavan vähän sitä tunnelmaa, jonka mökkirannasta voi astia. Olenhan esitellyt tätä taulua jo aiemmin, mutta eilen sitten saatiin siihen kehyksetiki miehen avustuksella. Nyt vaan iloisesti odottelemaan huomisia pippaloita. Vaikka vielä tuota oikeaa kylkeä aristaakin, mutta toivotaan, että tanssi sujuisi kaikesta huolimatta maamiesseurojen talolla.

 

Tässä uusi iltaruskotaulu. Tein uuden ja entistä isomman. Eka olikin vain kokoa A5 ja tämä on ehkä neljä kertaa isompi. Ei ikinä tule aivan samanlaista, mutta samaa värisävyä kuitenkin. Useampi maanantai tässäkin meni, kun aina on tyytymätön johonkin ja yrittää korjailla. Sitten tulee vaan huonommaksi. Toisten mielestä oli liian utuinen. Loppujen lopuksi se sitten jäi tähän pisteeseen... mitä enemmän menet pensselillä tuhraamaan, niin sitä enemmän tulee sanomista.  Tällainen iltarusko tällä kertaa.

Ruusu onkin vaikeampi maalata tai piirtää kuin kuvittelin. Tässä tämä kuitenkin... ehkä seuraavalla kerralla sitten on helpompaa??

 

Luulin laittaneeni jo kaikki maalaukseni blogiin, mutta tämä löytyi vielä. Mitäköhän seuraavaksi keksisi? Olen tuherrellut viime viikkoina hiilen kanssa muotokuvia. Lähinnä tämä harrastus jääkin maanataipäiviin, sillä kotona ei ehti, jaksa tai miten sen nyt sitten sanoisikaan. Rästissä olisi ompelutöitä, lähinnä housujen lyhennyksiä... siitä varmaan pitäisi ensin aloittaa. Katsotaan mitä tällä saralla saan aikaiseksi tulevina viikkoina.

Pihlajan maalasin syystalvella 2005. On edelleenkin akryylivärein maalattu. Aika muhkean kokoinen, vai mitä?

Oli ihan pakko kokeilla tällaista maalausta. Tosin kokeilin paperille. Joidenkin intohimo on maalata vuoristoja ja myrskyjä, mutta kuohuava vesi on vaikeata ainakin aloittelijalle....no, ehkä voisi joskus maalata taulupohjallekin.

Tässä on sitä jotain herkkää, joka kuuluu enemmän luonteeseeni. Punainen kukka ja vaaleansininen tausta, kuvaavat enemmät niitä "omia" värejäni.

Joutsentauluakaan ei ollut mitenkään helppo maalata... valkoista ja sinistä ja sitten pitäisi saada vielä erottumaan lumi ja joutsenet.

Talvinen maisema Pikku-Ryöppylästä. Lumea on äärimmäisen vaikea kuvata, näin harrastelijapohjalta. Välillä näkee tauluja joissa on tosi hyvin saatu talvista maisemaa kuvattua....jospa sen taitaisi?

Jotain samaa kuin Kasinniemeä kuvaavassa taulussa....Onkohan tuo mökki liian räikeä. Joskus tuntuu, että jokin mättää, mutta kumpa olisi vaikka Picasso, niin kai se olisi helpompaa. No, nämä ovat kuitenkin ilolla tehtyjä.

Voisikohan sanoa, että Suomalainen järvimaisema...jotain semmoista ainakin yritin.

Pienen pieni kissa, istuu aatoksissa. Miettii kissa krumeluu, missä on se suuri puu... näin opeteltiin lapsena Kirsi Kunnaksen runoa ulkoa lukemaan ja esitettiin sitä pääsiäisnoitana kulkiessa naapureille.  Tälläinen kissa tämä.

Punatulkkumaalaus on edelleen akryylimaalaus. Hyvin talvinen taulu. Pitäisi laittaa pikkuhiljaa kehyksiä tauluihin. Sitten miettiä mihin niiden kanssa oikein joutuu?

Rastaat ovat tuttu näky meidänkin mökkimaisemissa. Eipä ole kiva havainto kun mehumarjat ovat huvenneet kuokkavieraan suuhun.

Akryylimaalaus Imatrankoskesta. Maalasin sen valokuvasta. Tuo kosken kuohu on mielestäni vaikea saada luonnolliseksi. Toivotaan, että jotenkin onnistuin siinä.

Ilta Nerojärvellä on kuvaus entisen työtoverin mökkimaisemista Kangasniemeltä. Maalasin sen iltatunnelmaiseksi. Taisi tulla hieman liian synkkä. No, pitänee kai laittaa vaaleat kehykset siihen. Annan sen varmaan muistoksi työtoverilleni.

Punaiset lumpeet tuli ikuistettua taulupohjalle v.2005. Tavanmukaan maalasin akryylimaaleilla. Kehystin taulun kullanvärisin raamein.

Tämä on ensimmäinen taulu, jonka olen myynyt. Taulun kuvakoko on A5. Iltaruskoa akryylivärein.

Taulu on maalattu Kasinniemen rannasta eli Kemianliiton kesäpaikasta. Suomalaista järvimaisemaa. Annoin taulun mökkinaapurin Antille lahjaksi, hänen tullessaan miehen ikään 40-vuotta. Piti kuvata se vielä viimeisen kerran ennen luovuttamista pois. Kuvatausta ei niin nätti, kun se on kukkalaatikoiden päällä nojaamassa saunan seinään. Enpä tiedä veikö Antti taulun mennessään Singaporeen vai jäikö se koto-Suomeen tallin peränurkkaan???

Hedelmävati oli ihan ensimmäinen työ jota kokeilin akryylimaaleilla maalata silloin syksyllä 2004, ku menin sinne kuvataideryhmään. Tuon unikkotaulun tein samana syksynä. Molemmat ovat A5-kokoa.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie, Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy." Suojelusenkeli maalattu lahjaksi Sirkalle, ystävälleni, hänen täyttäessään 70 vuotta helmikuussa v. 2005.

Tämän tulppaanitaulun maalasin vuosi sitten. Halusin viedä Kirurgiseen sairaalaan transplantaatiotoimistoon lääkäreille jotain lahjaksi ja kiitokseksi "Lahjasta elämälle", jonka sain 25.2.1995 eli viime vuonna tuli 10v. Leikkausta voisi sanoa  ystävänpäivälahjaksi - uusi elämä. Tässä ei ole miljoonaa ruusua, mutta "miljoona" lämmöllä ennettua kukkasta. Toivotaan, että taulu on paikkansa löytänyt.

Tämä Pikku-Ryöppylä niminen mökkimme sijaitsee Joutsassa. Maalasin tämän taulun akryylimaaleilla syksyllä 2004. Taisi olla ensimmäinen oikea kunnon maalaus. Värit ovat opettajani ohjeen mukaan eli hieman kirkkaampia kuin normaalisti itse olisin käyttänyt. Lopputulos oli parempi kuin osasin kuvitella. Mökki kyllä muistuttaa omaamme. Kehykset pitäisi vielä saada tauluun ja sitten vaikka seinälle.

Auringonkukkamaataulu on ensimmäisiä maalauksiani. On helpompi maalata akryylimaaleilla, kun työn tulosta voi korjata ja paikkailla jos ei ole tyytyväinen sen lopputulokseen. Öljyvärityöskentelyssä on oltava maltillisempi ja lopputulosta ei pysty kovinkaan paljon korjailemaan. Olisihan kiva kyllä sitäkin opetella, jospa joskus tulisi sen verran pitkäjännitteisyyttä, että uskaltaisin. Tämän taulun annoin lahjaksi ystävättärelleni hänen täyttäessään puoli vuosisataa. Ei nyt niin taidokas teos, mutta maalaus kuitenkin.