Pyhäinpäivän aamuna suuntasimme ensin matkamme Prisman parkkihallin kirppikselle. Ennen muinoin tuo kirppis oli lähes joka viikonloppu, vaan ei enää siitä lähtien kun kaupat ovat olleet auki myös sunnuntaisin. Tänään oli niitä harvoja poikkeuksia vuodessa, jolloin pyhäinpäivän vuoksi oli kaupat suljettu ja parkkihallin pääsivät valtaamaan kirppismyyjät. Toki olisi ollut itselläkin oiva tilaisuus lähteä myymään, vaan ei ole ollut oikein inspistä siivota kaaappejaan sitä varten. Mitäpä sitä meikäläinen ihan oikeasti tarvisis, vaan on tullut vuosien mittaan sellainen tapa vaan lähteä kirppiksiä koluamaan lähes joka viikonloppu. Tänään löysin parit helmet, jotka voin halutessani purkaa ja tehdä niistä mieleiseni. Lisäksi löytyi Petri Laaksosen cd-levy ja niitä minulla on jo ennestään muutama kerääntynyt. Sopii musiikiltaan juuri muutenkin tähän pyhäinpäivään. Tarpeeksi harrasta ja kaunista kuunneltavaa. Lisäksi löytyi nippu punaisia, kantikkaita kirjekuoria...joulua ajatellen. Sitten löysin vielä käden mallisen posliinikulhon joka näytti niin kauniilta ja oli "pakko" ostaa.

Kirppisreissun jälkeen otimme äidin matkaan ja lähdimme hautausmaalle viemään kynttilöitä läheisten haudoille, tapamme mukaan. Kamerakin oli tietenkin matkassa ja laitanpa teille näytille mitä kaikkea hautausmaalla kävellessään voi nähdä.

Isän haudalla...

Suojelusenkeli eräällä haudalla

Piti jäädä lukemaan, mitä kirjaan oli kirjoitettu...

Kaunis, vanha enkeli...

Hautausmaan kujaa. vanhojen puiden katveessa

Pieni enkeli, oli uupunut aivan...

Väsynyt, vanha puurisit...

Kortteli 18

Kun kukaan ei enää muista....

Ruusunterälehdin siroteltu hauta

....ja askeleet pois päin vie ja tunnen tuskaa...

....kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään..........

Hautausmaan vanha vesitorni

....kukaan ei ole kotona....

Hautausmaan toimistorakennus

Oli käyty isän, isovanhempien, serkun ym. sukulaisten ja tuttavien haudoilla ja oli aika palata kotiin. Kutsuimme äidin meille syömään yönyli uunissa kypsenyttä karjalanpaistia ja siinä tein vielä perunamuusia ja salaattia ym. lisukkeita ruoaksi sekä jälkiruoaksi pakastimen pohjalta löyhdetystä ternimaidosta tehtyä uunijuustoa. Pyhäinpäivä on perinteisesti se oma juttuni, ei Halloween.

 

Tänään 10.3.2011 vietettiin Maailman munuaispäivää ja samalle päivälle sattui myös EU:n vapaaehtoistoiminnan vuoden haastekampanjan avajaispäivä. Avajaisia vietettin Helsingissä kolmen sepän patasaan läheisyydessä. Siellä oli monia vapaaehtoisjärjestöjä ja toimijoita paikalla. Niin minäkin olin päättänyt lähteä potilastoverini Maijan kanssa katsomaan ja kuuntelemaan mitä paikan päällä on ohjelmaa ja puheita tarjolla, kera hernekeiton ja lämpimän mehun.

Onneksi olin pukeutunut lämpimästi, vaikka kevät keikkuen yrittääkin tulla. Vielä kuitenkin tarvitaan toppahousuja, legginsejä ja paksua kaulahuivia, myssyä ja rukkasia. Niillä tosin pärjäsikin vallan mainioisti.....ainoa ongelma vaan oli se, että kuvatessa rukkaset ovat tiellä ja sormet hieman kylmettyivät. Tunniksi oli tuntitili.fi järjestänyt haastatteluluontoista ohjelmaa. Paikan päällä oli hyvin arvovaltaisia haastateltavia ja tv:stä tuttu juontaja Minna Kuukka.

Presidenttimme Tarja Halonen oli lupautunut puhujaksi ja hän kertoi vapaaehtoistyön tärkeydestä ja mitä hän on itse tehnyt sillä rintamalla, kuinka palkitsevaa se on ja siitä saa paljon uusia ystäviä.

Itse olen vuosikymmeniä tehnyt vapaaehtoistyötä. Kun oikein tarkaan miettii omaa elinkaartaan ja sitä missä on ollut mukana, niin huomaa vapaaehtoisuuden kulkeneen rinnalla jo lasten kouluvuosista saakka. Toimin jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten koulun luokkatoimikunnissa molempien lasteni luokilla. Muistan kuinka porukalla leivoimme joulutorttuja pikkujouluihin ja myyjäisiin, teimme vohvelitaikinaa ja myimme vohveleita luokkatoimikunnan nimiin eli keräsimme rahaa luokkaretkiä ja leirikouluja varten. Samoin tuli toimittua pojan futisseuran hyväksi ja piedettyä myyjäisiä ja kirpputoritempauksia. Työrintamalla toimin vuosikausia luottamusmiestehtävissä, työsuojeluvaravaltuutettuna ja työsuojeluasiamiehenä. Se auttaminen ja vapaaehtoisuus tuli jotenkin osaksi minua, vaikka melkein vahingossa jouduinkin mukaan tuohon ammattijärjestötoimintaan. Sitten sairastuin ja ammattiyhdistystoiminta muuttui potilasyhdistystoiminnaksi ja -järjestötoiminnaksi. Olen nyt parinkymmenen vuoden aikana toiminut potilasjärjestön ja -yhdistyksen vapaaehtoisena erilaisissa tehtävissä. Olen ollut erinäisissä työryhmissä ja hallituksissa, jakanut elinluovutuskortteja, pitänyt kerhoa, ollut vertaistukijana, kokemuskouluttajana ja auttanut niissä asioissa joissa olen voinut ja jaksanut.

Tulee mieleen, että tässä maassa on valtavasti vapaaehtoistyötä, kunhan vaan löytää sen oman saran, josta on kiinnostunut ja vaikka ei olisikaan tarjolla ns. palkkatyötä tai terveys ei ole enää siinä kunnossa, että pystyisi tekemään täyspainoista palkkatyötä, niin aina on jossain joku joka tarvitsee sinua. Se voi olla joku mummo tai vaari naapurissa tai vanhainkodissa......Aira Samulin sanoi kauniin sanan: Vanhuudenkodissa. :)

Aira Samulin oli myös puhumassa Eu:n vapaaehtoistoiminnan vuoden avajaisissa omasta panoksestaan vapaaehtoistoiminnassa ja lupasi antaa ainakin 61 tuntia ajastaan vapaaehtoistoimintaan ja varmasti tulee kyllä reilusti enemmän anettua.

Iloinen ja pirteä näyttelijä Eija Vilpas oli myös puhumassa ja kertoi toiminnasta jossa kerätään vaatteita ja liinavaatteita ym. tavaraa rajan taakse lastenkoteihin.

Päivän ohjelmassa oli mukana myös ihan tavallisia vapaaehtoistoimijoita eli Hannu-vaari, joka kiertää kerhoissa, kouluissa ja päiväkodeissa puuhaamassa lasten ja nuorten kanssa kaikkea kivaa. Näitä vaareja ja mummoja varmaan kaivataan enemmänkin vapaaehoistoimintaan. Sitten oli partiolaispoika Henkka, joka jo nuoresta iästään huolimatta oli ollut paljon mukana vapaaehtoistoiminnassa partion kautta.

Juontajilla ja kordinaattoreillakin oli omaa kokemusta vapaaehtoisuudesta....se voilla vaikkapa joku pienikin kertaluontoinen palvelus tai apu. Tuli taas mieleeni, että kohta niitä vapaaehtoisia tarvitaan vaalikampanjoissa, niin vaalityön tekemisessä ja äänestyksessä, kuin myös lipasvahteina. Sitä hommaa minäkin olen monesti tehnyt ja kerännyt varoja kansanterveydelle.

 

Tässä se nyt sitten on....Munamies, jota niin kovasti odotettiin paikan päälle. Sympaattinen munamieskin lupasi kantaa kortensa kekoon ja oli ihan vapaaehtoisesti ottanut osaa tv:n putous-ohjelmaan. :)

Tunti meni siinä haastatteluja ja julkkiksia seuratessa ja just kun päätimme lähteä sopalle, niin areenalle ilmaantui nuori sporttinen nainen, joka alkoi liikuttamaan yleisöä. Sitten vasta huomasin, että siellähän olikin tutun näköinen jumppari....meidän viime vuotinen vesijumppaohjaajamme. Oli ihan pakko palata toviksi tekemään pienet sporttiset hyppelyt ja sitten vasta siirtyä soppajonoon ja juomaan kuppi kuumaa mehua.

Hieman jäi vaan harmittamaan, ettei oman järjestön väkeä näkynyt paikalla kuin kaksi toimitsijaa ja minä sekä ystäväni Maija. Joka tapauksessa meillä oli ollut iloinen ja antoisa aamupäivä. Vielä siirryimme lämmittelemään Sokkan kahvioon ja tavaratalossa törmäsimme pariin tuttuun, joten sekin oli vielä piristävä tapaaminen kaiken tuon ohjelmanumeron jälkeen. Illalla oli vielä sen verran puhtia jäljellä, että jaksoi mennä Talin keilahallille harjoittelemaan viikonlopun Vammaisurheiluliiton kisoja varten. Silloin on suuntana Mikkeli.

 

Saimme viime jouluna lahjaksi mieheni kanssa elämyskokeilun hohtogolfiin. Keilailua olikin jo tullut tuossa muodossa kokeiltu, mutta ei vielä tätä golfausta. Aikaa kului ja jotenkin tuntui niin orvolta lähteä kokeilemaan jotain sellaista, joka tuntui niin nuorten jutulta ja vielä johonkin Flameingoon eli isoon elämyspaikkaan. Lahjakortti oli jo mennä umpeen eli olisi ollut voimassa vain jouluaaton aattoon. Niinpä tilasin viime lauantaina meille rata-ajan ja lähdimme iltapäivällä kokeilemaan miltä tuo golfailu tuntuisi. Netistä luin, että paikan päällä olisi 10 normaali hohtogolfrataa ja lisäksi olisi neljä rataa kauhualueella. Kuulosti aika pahalta. No, pitihän se kokeilla.

Pekka kokeilee onneaan

Oikeastaan tuntuikin ihan heti mukavalta tuo hohtogolfaaminen. Siihen aikaan ei vielä ollut kovin pahaa ruuhkaa radoilla kun mentiin, mutta jo hetken päästä paikalle valui ihmisiä ja nuorisoporukoita golfaamaan. Menimme vähän epäjärjestyksessä ratoja, jotta ei tarvinnut jonotella ihan numerojärjestyksessä.

Joukossa oli myös hieman kimurantteja rataosuuksia, mutta ne olivat hauskan haasteellisia.

Näytti hauskan näköiseltä, kun pallot ja mailanpäät hohtivat fosforiväreissään.

Paikka oli somistettu hauskoin laittein ja neonvärisin koristein.

Hui, vuorossa ne karmivat kauhualueen rataosuudet. Ne olivat ovien sisällä piilossa, jotta eivät perheen pienimmät pääsisi sinne ja pelästyisi. Kaksi karmivaa kummitusta oli jo oven yläpuolella.

Tuo oli kyllä aika paha, kun ruumiit nytkyivät ja rämisivät paikallaan ja tilassa oli kummallinen tuhkan haju. Kunnialla saimem kuitenkin rataosuudet läpi.

Kummitusosuus jatkui vielä tämän pisteen jälkeen kerran ja sitten oli viimeinen kohde, jossa piti ampaista pallo hain suuhun. Ei yhtään hassumpi kokemus ja onneksi ehdimme käyttää viimevuotisen joululahjamme, ennen kuin se olisi ollut mitätön. Saattaisipa tuonne toisenkin kerran joskus eksyä.

 

 

Tämä blogini on jäänyt vähän huonolle huolenpidolle kesän jälkeen ja siitä olen tietenkin tuntenut hieman huonoa omaatuntoa. Tätä blogia on tullut pyöritettyä jo kohta nelisen vuotta ja ei kai ihme, jos joskus tulee vähän sellainen olo, ettei oikein jaksa joka paikkaan revetä. Haksahdin taannoin tuonne Facebookin puolelle ja siellä on tullut viime aikoina roikuttua luvattoman paljon. Pahukset sitten kesivät sellaisen Farmin, jossa voi virtuaalisesti hoitaa maatilaa ja hankkia kaikenmaailman mammonaa ja eläimiä sekä kasvillisutta plantaasilleen. Siihenhän sitten haksahdin, kun poika ihmetteli, etten minä ole sinne vielä tullut ja kohoitti kokeilemaan. Sinnehän se nettimummo sitten jäi kiikkiin ja blogi jäi huonolle hoidolle.

Pääsääntöisesti olen viimeaikoina osallistunut valokuvahaasteisiin, koska tuo valokuvaus on minulle edelleenkin ollut päällimmäisenä harrastuksena. Kamera kulkee aina mukana ja tulee napsittua kuvia milloin mistäkin. Viikottaisia haasteita mihin osallistun ovat valokuvatorstai, numerokuvahaaste sekä värikollaasihaaste. Monesti kuvien etsimisessä menee kovasti aikaa, sillä en ole niitä tallentanut mitenkään numerokuvia ajatellen ja valokuvatorstain kuva-aiheita kun ei tiedä etukäteen ja harvoin saa ihan uunituoretta kuvaa haasteeseen. Värikollaasit ovat ehkä helpompia selailla Picasan kautta ja tehdä samalla mielekkäistä, oikean värisistä kuvista kollaasit.

Taiteilemassa olen käynyt kerran viikossa, kun olen ehtinyt. Nyt viime viikkoina on ollut muita menoja ja vähän päänsärkyäkin, joten olen joutunut missamaan taidekerhokäynnit.  Viikkooni kuuluu myös kuntoilua. Maantaisin käyn edelleen vesijumpassa ja yleensä sen jälkeen menemme maksansiirtoystävieni kanssa kahville johonkin lähitienoon kuppilaan. Tiistaisin on sitten kuntosalin vuoro, jonne menen erään ystäväni kanssa. Siellä on tullut käytyä jo vuosikausia. Kuntosaliliikunta ja vesijumppa kuuluvat Osteoporoosiyhdistyksen järjestämiin liikuntamuotoihin. Sitten olen vielä keskiviikoisin tai torstaisin käynyt mieheni kanssa keilaamassa. Ennen meillä oli potilasyhdistyksen keilaporukka, mutta nyt säästösyistä se peruuntui ja olemme käyneet ihan keskenämme keilaamassa.

Saloninsoluhuivin sain kuitenkin aikaiseksi, kun lupasin tehdä sellaisen työkaverilleni 75-vuotislahjaksi.

Paljon olisi tehtävää, vaan aika ei oikein riitä kaikkeen mitä mieli tekee. Kaapit pursuavat lankoja ja askartelumateriaalia. Joulukortteja pitäisi tehdä, niin kuin myös käsitöitäkin, vaan joku inspis puuttuu. Mistäköhän saisi sen kipinän taas taiottua. 

Välillä pitää myös antaa hetki lapsenlapsille, joita on viisi ja ihan pian tulossa jo kuudes. Odotamme innolla uutta tulokasta. Mitä taas terveyteen tulee, nin tänään olen menossa labraan ja perjantaina on sitten kontrollikäynti keskussairaalassa. Toivotaan, että sillä rintamalla kaikki hyvin. Helmikuussa tulee tällä maksalla uutta elämää kuluneeksi jo 15-vuotta ja ensimmäisestä siirrostakin tulee kuluneeksi siihen samaan aikaan peräti 19-vuotta. Vuosi sitten leikattiin huulesta okasolusyöpä ja arpi on hyvin parantunut, vaan vielä on tunnottomuutta huulessa ja odotan kutsua toimenpiteeseen, jossa polvesta otetaan rasvaa ja siirretään huuleen eli ns. rasvansiirto. Sillä yritetään saada huulen seutua hieman pehmeämmäksi, ettei iho kiristäisi niin kovin. Näin pakkasilmoilla tuntuu vielä kummallisemmalta tuo huulen iho, kun ei oikein ole mitään tuntoa ja kiristääkin ikävästi. Viime viikolla otetiin leuasta uusi koepala, kun siinä on ollut ihorikko jo viime keväästä asti ja hammaslääkärini oli huolissaan siitä. Ottivat siten Töölössä poliklinikalla koepalan, sain tikin pois perjantaina ja ensi perjantaihin odotan lääkärinsoittoa koepalavastauksesta.

Sellaista tällä rintamalla ja yritän pikkuhiljaa panostaa paremmin tähän blogiini. Toivottavasti ymmärrätte. Anteeksi, kun en ole ehtinyt ja jaksanut niin kovin kommentoida blogejanne, mutta yritän siinäkin tehdä parhaani tulevaisuudessa.

 

Pikkuhiljaa tunnelma tiivistyy ja pitää jättää ehkä tämä bloggailu hieman taka-alalle ja keskittäytyä kesäloman viettoon. Viikon aikana olen hakenut kampaajalta kesälookin ja käynyt jalkojenhoitajalla. Maanantaina käväisin siis hovikampaajallani Mellunmäessä. Sinne pitänee mannä kahdella bussilla. Ensimmäinen kuski oli sellainen "formulakuski", joka veti mutkat suoriksi ja teki äkkijarrutuksia. Jäädessäni pois bussista kuski veti liikennevaloissa jarrut yllättäen pohjaa. Nauratti, kun eräs hieman päihtynyt mies kysyi milnulta bussista pois jäädessäni: "Mitäs tykkäsit olla ton Keken kydissä"? Heh, hyvä havainto...todellinen Keke.

Tarkoitus oli vaihtaa toiseen bussiin, mutta en muistanut millä bussilla pääsisin kyseiseen paikkaan. Pysäkillä istui eräs vanhus, joka näki "ysifemman" menevän ulommaista kaistaa pitkin. Kuskilla ei siis ollut aikomustakaan koukata pysäkille. Mummo jo meinasi sännätä tien yli loikkien, kun minä ja se mies varoittelimme menemästä autojen sekaan. Mummo huitoi ja bussi kiepsahti tien laitaan, hieman pysäkin yli, niin mummo pääsi kyytiin. Minä loikin perässä, kysyäkeni meneekö bussi sinne minne olin menossa. Kuski kohautteli olkapäitään, sillä oli virolainen ja tiesi näköjään Metroaseman sekä Itäkeskuksen, mutta ei tiennyt mistä ajoi. Menin summassa kyytiin ja tuijottelin pysäkeiden bussinumeroita ja totesin olevani siinä bussissa kuin pitikin. Aikamoinen reissu kampaajalle, kun kuskit olivat vähän mitä sattuu. Onneksi sentään pääsin bussista ulos, sillä tuntui että kuski ajoi jatkuvasti sisäkaistalla ja ehkä hänellä ei ollut tarkoitustakaan ottaa ihmisiä kyytiin.

Häälahjan ostin samalla reissulla, sillä lauantaina pääsemme juhlistamaan häitä Oulussa, jossa miehen veljenpoika vihitään. Ihanaa mennä häihin, vaan on meillä ajomatkaa riittämiin. Sitten koittaa mökkiloma, kun juhlat on ensin juhlittu. Tänään  oli kaaosmainen päivä, sillä hääkortti ja pari onnittelukorttia piti tehdä jälleen tähän hössäkkään. Huomenna on sitten kiirus pakata kaikki tavarat ja käydä vielä apteekissakin täydentämässä lääkevarastoa.

Tänään Itellamies kiikutteli mukanaan postilaatikkomme pari lehteä. Montaakaan lehteä en ole tänä vuonna tilannut. Lähinnä käsityölehtiä, vaikka välttämättä niistä ei tule mitään tehtyä tai sitten tekemiset jäävät vain ajatusasteelle. Kotiliesi tuli ikään kuin vahingossa lisätilauksena. Olin sen tilannut ihan vaan kokeeksi ja luulin sen olevan jatkotilaus, kun lasku tuli edellisen kauden päätyttyä. Vasta sen maksettuani havaitsin, että tilaukseni oli aiemman laskun mukaan ollut määräaikainen, eikä jatkuva. Minusta on kyllä aika ikävää, että lähettävät laskuja jatkotilauksesta, vaikka ei ole lehteä tilannut....Tietenkin ajattelevat, jos tilaaja meneekin lankaan ja luulee tilanneensa lehden. Nyt kun tämä kausi loppuu, niin en taatusti maksa ropoakaan lisää.
Monesti lehdet jäävät vielä selaamattakin, kaiken muun kiireen ohella. Nyt päätin heti ottaa lehdet käsittelyyn ja tiirailla onko niissä mitään innostavaa.



Ilokseni bongasin uudesta Modasta mökkipaikkakunnan käsityöyrittäjä Anu Pylsyn haastattelun. Kesäisiin käyntikohteisiini kuuluu Desing Anu Pylsyn ateljeessa käynti tai joskus jopa parikin kertaa kesässä. Ihailen hänen tarmoaan, jolla nosti itsensä isosta tragediasta menestyväksi yrittäjäksi, jolle myönnettiin tänä vuonna vuoden käsityöyrittäjä-tunnustus. Kirjoitin hänestä blogiini runsas pari vuotta sitten.
Modassa oli kyllä myös kauniita käsitöitäkin, joita tekisi mieli kokeilla, mutta pitäisi jostain saada se kipinä työn touhuun.

Kotiliettäkin selailin ja siitä luin heti pari artikkelia, joissa kerrottiin elämän tragedioista ja miten niistä kyseiset henkilöt ovat selvinneet. "Tule vielä ilo"...vakavan sairauden jälkeen sen ei uskoisi tulevan, mutta yleensä tulee se päivä vielä, kun vaan ei anna periksi. "Pienin ja sitkein askelin" selvisi nuori nainen liikenneonnettomuuden aiheuttamsta tragediasta ja elämä jatkuu. Nämä selviämistarinat houkuttavat minua lukemaan, sillä onhan omakohtaisia kokemuksia selviämisestä ja tiedän, että ne pistää moneen kertaan tunteet päälaelleen, sekä itsellään että läheisillä. Siinä artikkelissakin toinen henkilö tuumasi, että yksi hyväsana ja katse voi nostaa ihmisen pystyyn, vaikeanakin hetkenä.

ELÄKKEESEEN KOROTUSTA

Tulipa Ilmariseltakin kirje. Jee....eläkkeeseen on tulossa indeksikorotus, joten eläke nousee 4,95 prosenttia....tosin vuokra nousee vielä enemmän, joten se siitä vajaasta neljästä kympistä.



Joulukortteja olen tänä jouluna saanut taas yllättävän paljon, vaikka itse en voinut tänä jouluna lähettää kuin parikymmentä korttia henkilöille, joille joulun toivotus oli nyt erittäin tarpeen. Tosin on sitten muutama sellainen ystävä tai sukulainen, jolle on ihan pakko muistaa laittaa kortti. Minä en hävitä näitä kortteja joulun jälkeen, vaan laitan ne muistojen laatikooni, jossa on jo lähes 35 vuoden takaiset postit. Siinäpä sitten perillisille pohtimista, että mitä niillä tekisi. :))

Tänään on kulunut neljä tuntia puhelimessa, parin hyvän ystävän kanssa ollaan parannettu maailmaa. Itse soitin Tupulle ja sairaalaystäväni soitteli minulle, pitkästä aikaa vaihdoimme kuulumisia. On se hyvä, että edes jouluna tulee hoidettua näitä sosiaalisia ystävyyssuhteita puolin ja toisin.

Lauantaina oli Etelä-Suomen yhdistystemme alueellinen vertaistukikoulutus uudessa Liittomme toimistossa. Meitä oli paikalla yli 20 henkilöä. Olin oikein tyytyväinen päivän antiin ja hyvään, iloiseen seuraan. Luennoitsijakin oli loistava ja aiheena käsittelimme kohtaamisia.

Hieman kyllä nauratti, kun edellisenä päivänä "pinna" oli niin kireällä monista asioista, joihin ei saanut tukea. Kouluttajamme mainitsi elämänasenteesta, jossa otti esiin ajatusmallin "ASIA ON". Luokittelemme mielessämme asioita huonompiin ja parempiin. Oma suhde asiaan tekee siitä huonon tai hyvän.
Siis olisiko perjantaina pitänyt ajatella potuttvista asioista, että ne vaan ovat niin ja ne täytyy hyväksyä sellaisenaan.

Tuli tuossa mieleeni tämä tyyneysrukouskous:



Ehkä joskus kannattaisi miettiä, miten asiaan suhtautuu ja joitaillekin asioillehan ei voi mitään, joten asia kannattaa ottaa tyynesti. Tosin jossain asiassa kyllä edelleen haluan pitää puoliani ja silloin jostain kumman syystä ne adrealiinit pulpahtavat pintaan. Sen verran periksiantamaton haluan olla, että oikeuksista ja heikompien asioista haluan pitää kiinni.

Tuli vielä mieleeni Maaria Leinosen runo, heikompien puolesta:



Liiton uusi toimisto oli avara ja paljon enemmän tilaa kuin entisessä. Olipa mukavaa päästä sinne tutustumaan. Kurssillamme näyttelimme kohtaamisia näytelmäharjoittein. Nauroimme suunnattomasti mahtaville improvisionäyttelijöillemme. Täytyy todeta, että koulutusaiheet ja kouluttajat menivät oikein nappiin.



Tässä oiva vertaistukipari.

Launtaina olimme vielä päivän päätteeksi eräissä eläkeelle pääsy juhlissa. Siinäkin kaiksi samaa kokenutta, eli vajaakuntoista jotka työmaailmassa tulleet päähän potkituiksi. Näin se menee...tänä päivänä ei ole välttämättä enää sijaa vajaakuntoisille työyhteisössä.

Sunnuntaina aamupäivällä kirppiksellä ja iltapäivällä olimme lapsenlapsen futismatsia katsomassa Porvoossa ja kyyditsemässä tyttöä kisoihin.


Tämä maali ei sentään ollut futiskisan pelimaali.

Tytöt voittivat matsin 3-2, joten ei ihan turha reissu. Sieltä suoraan jo toisiin treeneihin. Joten on nykynuorten elämä kiireistä. Harrastuksia harrastusten perään, mutta parempi se kuin toimettomana ja pahoja tekemässä.  Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun pari kymmentä vuotta sitten kuljimme jatkuvasti kentän laidalta toiselle, kun poika pelasi futista.

Tänään meillä oli askartelukerho yhdistyksessä ja oli tarkoitus alkujaan askarrella pääsiäiskortteja, mutta koska pääsiäinen olikin näin nurkilla, niin päätimme keksiä jotain muuta. Alkuunsa olimme jo suunnitelleet, että menemme tuttavamme Salme Salkolan ikoninäyttelyä katsomaan kirjakauppa Kirjataivaaseen.
Sattuipa vaan niin ikävästi, että yksi sun toinen oli sairastunut tai näin pääsiäisen alla muita kiireitä, joten minä ja ystävättäreni Sirkka ehdimme ainoastaan näyttelyyn.
Aiemmin en ollut edes tuossa kirjakaupassa käynytkään ja omistaja esitteli meille Galleria Leon, sekä pohjan alla olevan tilan eli varastokerrokseen tehdyn lisänäyttelytilan. Kirjakaupassa oli useiden taiteilijoiden töitä näytilla kirjamyynnin lisäksi.
Salme tarjosi meille pientä purtavaa ja samalla tutustuimme hänen taidokkaaseen Ikoninäyttelyyn. Ihmettelen suuresti, että kuinka joku oppii tuollaisia maalaamaan. Työ on vaativaa ja takkojen kriteerien mukaista. Työ ja kurssit tekijäänsä ovat varmaan neuvoneet 25 vuoden ajan.
Kauniaisten kirjastossakin on nähtävissä hänen ikonejaan ja niitä voi ostaa ja tilatakin häneltä. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu ikonikortteja, joista enemmän täällä.



Ikonitaiteilija töittensä ääreellä. Kiitos Salme, että kutsuit meidät näyttelyysi ja esittelit ja kerroit meille ikonimaalauksesta kaikkea mitä vaan halusimme tietää.Ehkä jotain jäi mieleeni. Huhtikuussa kuulemme sitten enemmän ikonien maalauksesta.


Kirjakaupan puolella oli vielä lisää ikoneja....



Eilen oli myös kulttuuriluontoinen päivä, vaikkakin hieman toisen lainen kuin tänään. Menimme isolla porukalla seuraamaan "Kunnon komediaa" Pohjola-yhtymän harrastelijateatterin kutsusta. Monena vuonna olemme käyneet katsomassa heidän esityksiään ja aina ne ovat yhtä hurmaavia. Ei tarvitse ottaa mitenkään vakavasti ja naurua piisaa. Olimme entisen luokkatoverini kutsusta ja kiitos taas tästä mukavasta teatterituokiosta...piristi kummasti.


Kiitos PoKo:lle. Olitte loistavia. :)

Päätettiin lähteä ystäväpariskunnan kanssa keilaamaan ja perjantaina soittelin keilahalleja läpi, etsien normaalikeilavuoroja, mutta huonolla tuloksella. Monissa paikoissa oli keilakilpailuja päivällä ja illalla vain hohtokeilailua. Se ei oikein tässä iässä kiinnostanut, joten jatkoin soittamista. Loppujen lopuksi päädyimme Taliin, jossa käymme normaalistikin keilaamassa. Varasin kaksi rataa ja houkuttelin vielä lapsenlapsenikin mukaan.
Perillä yllätyimmekin, kun kyseessä olikin hohtokeilaus. En sitten sieltä tajunnut soittaessa varmistaa. No, kokemushan tämäkin, joten näin päätimme siis keilata hohtokeilausta, vaikka paikan päällä olleista suurin osa oli lapsiperheitä. ja nuoria. Oikeastaan tunnelma oli ihan mukava näin lauantai-illalle. Sali pimeni ja valot vilkkuivat ja musiikki soi, ei mikään riehakas discotunnelma kuitenkaan. Äkkiä siihenkin pimeän hohtoon silmä tottui.



Me naiset pelasimme yhdellä radalla ja miehet toisella. Olipa hieman erilainen lauantai-ilta kuin normaalisti.



Hohtokeilaaman voidaan kyllä mennä jatkossakin . Luulempa, että on helpompaa löytää lauantaisin hohtokeilailupaikka kuin normaaliratapaikka. Monesti kilpailut juuri ajoittuvat viikonlopuille ja on vaikeaa saada normaalia ratapaikkaa tilaamalla. Tosin hohtokeilaus tulee hieman kalliimaksi.

Veimme tytön illalla Vantaalle yökylään ja tullessamme kotiin "Fasun" kautta, niin räpläsin kameraani, kun joskus tekee mieli räpsiä joitain hassuja kuvia ajomatkalla. Yht'äkkiä mies jarrutti ja ihmettelin, että meinasiko ajaa jonkun perään, kun irrotin katseeni kamerastain ja auton edestä vilahti kettu, joka jäi tien sivuun toljottamaan, että mikäs päälle yllättäen meinasi ajaa. Harmi, etten voinut ottaa kuvaa, kun perässä tuli autoja ja emme voineet pysähtyä. Harvoin näillä main kettu tulee tiellä vastaan.
Näin se lauantaikin meni ihan mukavasti.

PERJANTAI-ILLAN HUUMAA:

Lupasin tulevana vuonna siivota vaatehuoneeni, joten nyt lupaus on suoritettu. Perjantaina aloitin projektin tyhjentämällä jo osittain vaatehuonettani ja lauantaina homma jatkui edelleen.Tosin tämän tehtävän suorittamisajankohtaan vaikutti suurelta osin se, että olin varannut viikko sitten Prisman parkkihallista kirpputoripaikan.

Kun vuoden sisällä on painoa pudonnut kymmenisen kiloa, niin arvata saattaa, että se vaikuttaa myös vaatekaapin sisältöön. Kaapissa oli hirmuinen määrä vaatteita. Niitähän tulee ostettua vähän liiankin kanssa välillä kirpputoreilta ja sitten ei muistakaan ehkä mitä kaapissa oikein loppujenlopuksi onkaan. Aloitin siivouksen vaatehenkareista. Yksi kerrallaan otin syyniin. Perjantai-ilta meni mukavasti mannekeeratessa. Jokainen vaate piti kokeilla ensin päällä, että sopiiko vai onko pieni tai iso? Näitä liian isoja tai hieman omasta mielestäni vanhan malliseksi käyneitä, poistin aika surutta kierrätysläjään. Tosin oli myös paljon sellaista, että jospa vielä vähän aikaa tuumaisin, käytänkö vai enkö. Aiemmin osa oli ollut hieman nafteja ostaessani kirpputorilta, mutta nyt iloitisin, että moni ahdas vaate onkin tullut kaapissa ollessaan sopivaksi minulle. Pinosin vaatteita henkareissa olohuoneen nojatuolin selkämyksen päälle. Kierrätykseen menevät viikasin saman tien kirpputorikassiin.

Yht'äkkiä kuului, kops! No niin, pitihän se arvata kuinka siinä sitten käy. Hain kameran, ennen kuin aloitin läjäämään vaatteita lattialta takaisin tuolin päälle, mutta hieman erilailla, jotta ei tämä tapahtuisi toista kertaa.



Kun vaatehuone oli tyhjennetty jokaista henkaria myöten, niin perjantai-ilta olikin sitten jo pulkassa ja lopetin projektin siltä erää siihen.



Tuossa on läjä poikineen henkarivaatteita, jotka piti sitten vielä saada takaisn vaatehuoneeseen siististi laitettuina.

LEPPOISAA LAUANTAITA:

Lauantaina oli vuorossa vaatehuoneen hyllyjen tyhjennys. Tämän urakan pinot piti levittää makuuhuoneen sängyn päälle ja samoin oli mietittävä mitä huosuja, hameita, t-paitoja, puseroita ym. säästää ja mitä laittaa kiertoon. Olin viime päivänä miettinyt pitkien housujen tilannettani. Tuntui, että vanhoista housuista suuri osa lökötti rumasti tai niissä oli liian leveät lahkeet tänä päivänä pidettäviksi. Kun olin levitellyt henkareista löytämäni housuja ja hyllyiltä löytämiäni pitkiä housuja, niin yllätys, yllätys....löytyi aika läjä "uusia" housuja, jotka ovat jääneet korjausta tai lyhennystä vaille hyllyn takanurkkaan odottamaan parempia päiviä. Nyt otin nämä housut kaikki eri läjään, enkä pistänyt niitä kaappiin jälleen odottamaan, vaan pinoon, jotta ne todellakin tulisi korjattua. Siellä oli oikeita aarteitakin eli tosi passeleita housuja. Nyt minulla on ollut vain yhdet housut, jotka ovat olleet ne vakiohousuni ja sitten jos ne ovat olleet pyykissä, niin on pitänyt etsiä sitten vähemmän lemppareita housuja.


Tässä on tusinan verran korjattavia housuja käyttöön.

Vaatteita kertyi sängyn päälle aikamoien läjä. Mitehköhän niitä kaikkia edes ehtii käyttämään ja sittenkin saattaa tulla himo ostaa uusia vaatteita kaupasta tai kirpparilta. Jotenkin tuntuu, että on vaan tapa ottaa kaapista niistä ensimmäisistä silmiin osuneista läjistä esim. joku lempipaita päälle ja niitä tulee vallan käytettyä ja taaimmaissa pinoissa olevat jäävät helposti unoholaan.



Ette voi olla kiinnittämättä huomiota tähän vaatehuoneeni sisältöön. Mikäs se onkaan hallitsevin väri? Tosiaan, vaikka joukossa onkin muutakin kuin pinkkiä...on myös hieman vaaleansinistä ja mustaakin. Valkosia vaatteita ei ole kovinkaan paljon eli jokunen t-paita tai pusero. Rusket, vihreät, keltaiset, oranssit ym. vaatteet eivät mahdu vaatehuoneeseeni, sillä ne eivät ole nitä minun värejäni. Muistan kyllä nuorena, että ei vielä osannut tai ehkä ei ollutkaan niin väriensä orja, joten niitäkin värejä silloin tuli sisällytettyä vaatevarastoon, mutta ei enää.



Vaatehuoneeni ei varmaan ole koskaan ollut näin tyhjä aiemmin. On vain tullut siivottua hylly kerrallaan vaatteista, mutta ei näin perusteellisesti. Hyllyiltä väheni kyllä aika määrä tavaraa, kuten myös henkareista, mutta näkyykö se lopputuloksessa?



Tässä siivottu vaatehuone. Mikä parasta, niin samalla on lattiapinta-alaa tullut lisää. Myös lattialla lojuneet roinat ja hyllyjen alle jemmatut vanhat kirppiskamat lähtivät vaatehuoneesta pois tai osa niistä hyllyjen alle. Mikä onkaan ollut ärsyttävintä eli päästä sinne vaatehuoneeseen, kun omien vaatteiden lisäksi lattialle oli kertynyt kaiken maailman jouluvalokasseja, työkalulaatikoita ym. roinaa. Onhan siellä hyllyillä ja henkareissa edelleenkin paljon vaatteita, mutta monin verroi sielä lähti kyllä kierrätykseenkin. Nyt voi huokaista helpotuksesta ainakin tämän projektin suhteen. Tosin niitä projekteja riittäisi tässä huushollissa vähän joka komerolle. No, tässähän on koko elämä edessä, joten eiköhän nekin pikkuhiljaa tule siivottua.

Lauantai-illan päätteeksi oli mentävä nukkumaan, jotta jaksoi herätyskellon (kännykän) soittoon herätä klo 5:15 aamutuimaan, sillä kirpputorin parkkihalliin pääsi klo 7 sisään suoraan autolla viemään tavaroitaan.

Enää muutama tunti aikaa katsela analogisia televisiolähetyksiä ja sitten se virallinen digiaika alkaa. Älköön aamulla sitten kukaan ihmetelkö, että miksi televitsiuuni ei tahdo toimia. Meillä on noita digiboxejakin ihan kolmin kappalein. Ensinnäkin kotosalla pitää olla omansa eli sellainen kaapeliverkkoon käypä maskiina. Sitten mökkeröllä pitää olla omansa eli sellainen antenniverkkoon käypä laite. No, näillä lähdettiin liikkeelle, mutta mitäs sitten jos haluaakin nauhoitta jotain mökilläkin. Ostettin toinen boxi, jonka kautta voi nauhoittaa yhtä kanavaa kammarin nurkkaan.Loman jälkeen se sitten tuotiin kotiin säilöön ja "komistus" halusi kokeilla sitä pikkuhuoneen nurkassa olevaan matkatelkkariin. Totesin, että eihän se käy, kun se on antenniverkkoon tarkoitettu. Jotain pikkuantennia siihen kokeilemaan ja ei sitten näkynyt sillä lailla. Ihan vaan varmuudeksi kokeiltiin kaapeliverkkoon ja kappas vaan se toimi. On muuten sama kone kuin olohuoneessakin, mutta toisen ohjekirjassa lukee kaapeliverkkoon ja tässä antenniverkkoon.  Mistä moinen johtuukaan, mutta toimii se täälläkin.



Jokos teillä on digiboxit tai digitelevisiot hankittuna? Tosin meillä näköjään pätkii tämän tästä. On kurjaa katsella jotain ohjelmaa tai uutisia, kun osa tekstistä jää kuulematta. Toivon mukaan nämä "herrojen metkut" alkavat pelaamaan jatkossa paremmin.  Se on nyt sitten DIGI.

Tämän Upponallen runon myötä toivotan teille kaikille blogilaisille ja muille lukijoille Oikein hyvää ja nautinnollista kesää, rakkautta sekä terveyttä elämäänne! Sateisenkin pilven takaa paistaa aina aurinko.



Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin
....Silloin onni on syvin.

Tämän Uppo-nalle runon on kirjoittanut tietenkin Elina Karjalainen. :)

Iloista kesää ja aurinkoa elämäänne!

Eilen Posti-Pate tiputti postiluukusta Moda-lehdeltä saamani lahjan eli "Neuleklassikot". Muutaman viikkoa aiemmin sain Suuren Käsityölehden kylkiäisinä tulleen kirjan eli "Ompele, kirjo, koristele". Ainakin tuossa neulekirjasessa on varmaan kivoja neulemalleja, kunhan tässä innostuu hieman tekemään jotain. On monta rautaa tulessa, mutta tuli on hieman hiiloksella. Täytyy saada hieman kipinää käsitöihin jostain. Tosin jospa sitä runsaan viikon päästä jaksaisi vaikka autossa istuessaan Posiolle eli häihin mennessä virata tai neuloa jotain. Katsotaan jospa hieman kipinää syttyisi.



Enpäs muistanut viime viikolla edes esitellä kuopukseni ostamaa äitienpäivälahjaa. Poika oli hakenut ihan Forssasta asti tällaisen nukkekotikirjan äidilleen. Ajatteli kai, että ei tuosta projektista mitään näytä tulevan ilman ohjeita. Nyt kuulema pitäisi sitten vaan alkaa kirjan mukaan tekemään kaikkea pientä tilpehööriä nukkekotiin. Kivoja juttuja kyllä kirjassa olikin. Inspistä vaan jostain....onhan tässä vielä noita joulun aluspäiviä, niinpä!

Tässä sitä istun vielä tietokoneella ja ihmettelen. Päätin tehdä pienen korjauksen, joka jo pidemmän aikaa on rasittanut. Blogin suosikkilinkit ovat olleet aivan epäjärjestyksessä...ei minkäänlaista aakkosjärjestystä tai muuta logiikkaa. Lisäksi linkitin sellaisia nimiä, jotka ovat vaan jääneet laittamatta ja kuitenkin roikun noilla sivuilla päivittäin. En tosin ole mikään haka tässä ulkoasun muokkaamisessa, mutta kunhan edes itse sivuston tekstissä ja järjestyksessä olisi jotain tolkkua. Toinen asia joka pitäisi saada järjestykseen on nuo kategoriat, mutta saas nähdä mitän siinä hommassa sitten käy.

Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet. Puntteja pitäis mennä heiluttelemaan....kuntosalille meinaan.

Blogiarvonta 10 000-kävijää, suoritettiin jo viikko sitten. Itseasiassa tuo palkinto oli vielä mietintäasteella tai oikeastaan ajatus oli, mutta se oli toteuttamatta. Arvonnassa onnetar suosi Miia (ei omaa blogia). Nyt kun kuvittelen ainakin Miian saaneen jo tuon odottamansa arpajaisvoiton, niin voinen esitellä muillekin tämän arpajaispalkinnon sisällön. Lisäksi esittelen Hallattarelle postittamani linnun.

Arpajaisvoittona lähti paketti, jossa oli Brunbergin tummaa suklaata levy. Novitan Malibusta virkattu kesäkassi, pussi päivänsinen siemeniä, itsetehty onnittelukortti 10 000-kävijälle sekä pari elinluovutuskorttia omaan tai ystävien tarpeeseeen.

Lisäksi lähetin suojelusenkeli Miialle. Näitä teen yleensä jouluksi, mutta tällainen enkeli voi olla koristeena muulloinkin. Se on pehmoenkeli.

Kassi siis tuli tehtyä Novitan ohjeella ja sama on ollut myös Yhteishyvä-lehdessäkin. Tosin laitoin siihen nauhan, jota ei ohjeessa ollut. Sekä tuon kukkasen koristeeksi ja senhän voi halutessaan ottaa siitä poiskin. Langat sain ilmaiseksi taannoin, kun sain uuden jäsenen Novita-klubiin ja näistä langoista sitten päätin tehdä tuon kassin. Sukaa oli Brunbergin tuliaisia Porvoosta.

Toivottavasti Miialle on iloa näistä arpajaisvoitoista.

LINTUNEN

Hallatar taannoin kuulutti lintusen kaavoja. Mökilläni oli aikoja lojunut varastossa joutsenlintu, jolla oli langat sotkeutuneet tuulessa. En sitten enää viitsinyt sitä selvitellä ja niin se jäi sinne tyhjänpanttina lojumaan. Sitten huomasin Hallattaren blogissa, että hän kaipaili sen tapaisen linnun kaavoja. Ajattelinkin, että turhaan joku sellaista alkaa itse sahailemaan, kun minulla on valmis lintu, josta puuttuu vain narut. Niinpä lupasin lähettää lintusen uuteen kotiin. Vihdoin eilen sain pakattua nämä kaksi lahjusta postipakettiin ja sitten vaan posteljoonille eteenpäin vietäväksi.

Lennä lintunen...kuhan saa siivet kantamaan

Hallattaren kortti vasemmalla ja Miian kortti oikealla

Noita kortteja tulee tehtyä aina vain tarpeenmukaan. Ei tunnu olevan aikaa niitä ihan huvikseen näpertää ja sittten kun tulee tarvis, niin kovalla kiireellä etsimään tykötarpeita ja miettimään, että minkäköhän laista sitä osaisi sitten tehdä. Kortti ilman runoa tuntuu niin tyhjältä. Siksi minulla on paljon värssy- ja runokirjoja ja tarpeen tullessa netistä onneksi löytyy sopivia runoja kuhunkin tilanteeseen.

Ehkä tänään on sitten voinut tehdä jonkun iloiseksi. :)

Edit 1. (31.8.2006)

Kassiohje löytyy kuvatekstin alta eli linkitin sen sinne ohjetta kaipaaville. Tosin itse tein pidemmät kannattimet eli olkapäille ylettyvät. Sen pituuden voi jokainen tehdä haluamansa mittaiseksi eli jatkaen vain mallivirkkuuta. Kassinleveyskin on makuasia ja silmukkamäärää kannattaa verrata käsialaansa ja langan paksuuteen. Tee se haluamasi korkuiseksi eli itselläni oli "noin A 4 kokoa" oleva kassi, johon mahtuu mukavasti esim. kansio matkaan. Vuorikankaan voi kiinnittää halutessaan kassin sisäosaan. Nyöriksi virkkasin 170 ketjusilmukkaa+3 kjs (=1. pylväs) ja jatka siitä yksi pylväs jokaiseen ketjusilmukkaan ja päätä langan pätkät lopuksi. Kukkakuvion ohje on kassin ohjeen ohessa.

Illan päätteeksi eli synttäereiltä palattuamme käväisimme ns. Kissakirppiksellä. Se on Helsingin löytökissojen talossa oleva kirppis "Kulkukolli", jossa tuotto käytetään löytökissojen ylläpidon hyväksi. Sieltä joskus sattuu löytymään jotain mielekästä. Nyt löysin monta mukavaa tavaraa. Ensin löytyi Nokialaiset Kontiot mökkimetsään, sitten löytyi Reino-tossut miehelle tai olikohan jotain kopioita mutta sopivat ja tukevat. Löysin pari kirjaakin eli " Kutsu vaikka kukkaseksi" ja toinen oli "Parhaat ruokakutsuni". Löysin pari valkoista Arabian teemakahvikuppiparia. Sitten eteeni tuli taulun kehykset, jotka oli kappaleina, mutta siitä saan varmaan johonkin maalaukseeni raamit. Mies löysi vielä ison cd-radiosoittimen. Yhteensä saimme kaiken 15 eurolla. Saattoi olla, että jotain jäi satsista vielä mainitsematta.

Kotiin tultuamme oli niin kuuma ja tukula olo, joten päätimme lähteä uimaan Kuusijärvelle. Mukaan pyydettiin veljen lapset, jotka päivällä olivat hinkuneet uimaan. Lapset näyttivät nauttivan kesäisestä uimareissusta. Kotiin tultua aika menikin sitten tietokoneella ja ihmetellessä kameran toimintoja.

Näkymä Vantaan Kuusijärveltä

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä....