Joskus tuntuu, että mikään ei mene niin kuin pitäisi. Eilen oli selkeä taroitus ensin odottaa lääkärin soittoa, sitten mennä reippaana kuntosalille ja lopuksi yhdistykseen vetämään askartelukerhoa.
Aamupäivän aikana olin totuttuun tapaan koneella, mutta "hyvissä ajoin" päätin sammuttaa kapistuksen ja kerätä askartelukerhoa varten tarvittavat tykötarpeet. Kaikki muu löytyi pienen etsinnän jälkkeen, mutta kaksipuolinen teippirulla, jonka olin jokunen aika sitten Biltemasta osatnut, oli kadoksissa. Ei auttanut muu kuin penkoa jokaikinen paikka mikä tuli mieleeni. Jossain vaiheessa se oli aiemminkin kadoksissa, mutta näin rullan ehkä viime viikolla jossain. Tiedä sitten, että otinko sen *parempaan talteen* vai päätinkö muistaa missä se olisi, kun tarvitaan. Ei harmainta aavistustakaan. Monesti täpärästä tilanteesta pelastaa siippa, jolle nytkin soitin, että oletko nähnyt kaksipuolistateippiä missään. Ei hänkään muistanut missä sen näki.
Loppujen lopuksi huomasin myöhästyväni kuntosalilta, joten ei auttanut muu kuin jättää se väliin ja jatkaa etsintää, mutta kuin maa olisi sen nielaissut. Miehellä oli omassa varastossaan pari kerää vähän vahvempaa kaksipuolista teippiä, mutta se ei mielestäni ole niin hyvää askarteluun, kun tuntuu että sormet ym. on siinä samassa nipussa kiinni, kun meinaa liimata paperia kiinni. Ei jäänyt paljon vaihtoehtoja, joten piti ottaa ne mukaan, jotta edes askartelukerhoon ehtisi ajoissa. Kassikin painoi yllättävän paljon, mutta mukaan piti ottaa kaiken varalle sitä sun tätä. Olenkohan muuten tulossa vanhaksi vai vaikuttavatko nämä syömäni lääkkeet niin tuohon muistiin vai onkohan kyse pelkästään järjestemättömyydestäni?



Yksi syy tähän taitaa olla se tavaroiden paljous ja yleinen kaaos. Tässä vain yksi esimerkki kaappini sisällöstä. Näitä komeroita on kolme vierekkäin ja kaikissa yllinkyllin roinaa. Lisäksi on monia muita lipaston laatikoita, kirjahyllyn laatikoita ja tavaroita löytyy milloin mistäkin. Pitäisikö hankkia henkilökohtainen arkistointiavustaja vai miten saisin nämä askartelu-, maalaus- ja käsityötarvikkeet joteinkin järjestykseen. Turhauttavaa etsiä tavaroitaan sieltä sun täältä. Yhtä kaappia on turhaa alkaa siivoamaan yhdellä kertaa, kun pitäisi osata päättää miten ylipäätään järjestää roinansa ja mistä pitäisi osata luopua.

Kerhoon ehdin hyvissä ajoin kuitenkin ja meitä oli monta innokasta askartelijaa paikan päällä. Illalla ehdin kotiin viimeisellä poikittaislinjan bussilla. Soitin siipalle, että tulisi pysäkille vastaan. Jostain kumman syystä sen aistiin toisen äänestä, milloin toinen tekee jotain mielelään tai sitten "pitkin hampain". Näin taisi käydä nytten, kun kerroin lähteväni juuri bussilla kaupungista ja monelta olisin mahdollisesti kotipysäkillä. Kuulostelin tilannetta ja huomioin, että ei hän kuunnellut ja kun äkäisenä kyseli milloin kyseinen auto olisi pysäkillä, niin läväytin ettei sitten tarvitse tulla ollenkaan. Päätin siis mennä pysäkiltä yksi kotiin, vaikka selkää särki ja kassi painoi liikaa. Arvasin, että puhelin pirahtaisi uudelleen ja laitoin sen äänettömälle. En vastannut tulevaan soittoon vaan istuin kylmän rauhallisesti paikallani. Huomasin ääniviestin ja kuuntelin, mutta en reagoinut. Hetken päästä tuli tekstari, että hän on pysäkillä.  No, siellähän hän odotteli kiltisti, mutta minulla oli sen verran adrenaliinia veressä, että en halunnut huomioida vaan kävelin pysäkin ohi. Hän tuli kiltisti perässä. Ihmettelin, kun eräs naishenkilö käveli ohessa ja jäi tuijottamaan meitä. Hieman näreissäni ajattelin, että mitä hän mahtoi katsella. Hetken päästä selvisi, että hän kuvitteli 'tuon miehen' lähtevän seuraamaan minua ja oli siten skarppina. Pyyteli anteeksi erehdystään ja näin meitä kaikkia nauratti ja hän toivotteli meille hyvää yötä. Eipä tullut mieleenikään, että omalla käytöksellään voi aiheuttaa hieman epäluuloa ympäristössään. Loppumatkasta kiukku oli jo karissut ja jutustelu kävi normaaliin sävyyn. Kivahan oli kun hän tuli pysäkille vastaan, mutta oli soittaessani herännyt iltanokosilta ja pää oli vähän sekaisin, kun vastasi puhelimeen. Aina ei siis ihan voi tulkita oikein toisen ajatuksia, kun puhelimessa tai netissä keskustelee.

Teippirullakin on edelleen kateissa, joten Biltemaan ostamaan vain uutta ja se täytyy sitten laitaa tiettyyn paikkaan, josta sen osaa tarvittaessa ottaa ilman etsimättä sen enempää.