Arkisto
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
Kategoriat
19.11.2007 - 20:53
Järki ja "tunteet" voittivat tehyn työtaistelukiistassa.Onnittelut hoitajille!
Muutaman päivän päästä ehkä Suomi palaa terveysrintamalla taas takaisin ruotuun. Ainoa mieltä kaivertava asia tässä näin potilaan näkökulmasta ajatellen on vielä se, että kun menoja syntyy kunnille runsaasti enemmän, niin jostainhan ne pitänee takisin ottaa. Verojenkorotus on tietty yksi odotettavissa oleva muoto ja potilaisiin kohdistuva terveyspalveluiden korotusmaksu. Siis loppujenlopuksi me kansalaiset ja eritoten me pitkäiakissairaat olemme jälleen se ryhmä, jonka eläkkeistä kuluja paikkaillaan.
Voin kuitenkin olla kovin helpottunut tietäessäni, että sairauden sattuessa voin hakeutua jälleen hoitoon.
Tänään minulla oli varattu aika jalkaterapeutille keskussairaalaan. Ongelmana on ollut varpaiden kynnet, joiden reunat ovat sisäänpäin käpristyneet. Viimeksi jo yritettiin laitaa ns. jousia niihin, onnistumatta. Nyt sain tämän kerran ikään kuin korvauksena ja uusi yritys. Viimeksi varpaani oli jo niin kipeä, että pelkäsin viikkoja sen tulehtuvan. Miehen kenkien turvin ja väljien sukkien kanssa sain pikkuhiljaa varpaani jokseenkin kuntoon. Tänään jo toivoin, ettei sitä jousta tarvisisi turhan takia sovitella ylenmääräisiä kertoja. Laskin taas, että yli kaksikymmentäkertaa jousi työnnettiin kynnen väliin sovittaen, ennen kuin noin 40 minuutin työskentelyn jälkeen onnasi. Toivottavasti se pysyy siinä ja iho ei ole päässyt kovin paljon ärsyyntymään taas. Elinsiirtopotilailla kun on suurempi mahdollisuus saada infektioita lääkityksen ansioista, sillä vastustuskyky on lääkitysksestä johtuen niin matala. Ei kai se helppoa ole nuorella jalkaterapeutillakaan, kun rautalangasta joutuu vääntämään sellaisia jousia. Onneksi tämän viikon terveyskäynnit ovat tältä erää ohi.
Kirurgisen sairaalan portaat
Palatessani sairaalasta kiirehdin vielä haastatteluun. Olin lupautunut terveydenhoito-opiskelijan lopputyötä käsittelevään haastatteluun. Mielelläni olen näissäkin avuksi, sillä haastateltavia ei ole välttämättä niin helppo löytää. Monikaan ei välttämättä jaksa eikä halua ajatella enää sitä sairastamisvaihettaan ja ikäviä muistoja siitä.
Muutaman päivän päästä ehkä Suomi palaa terveysrintamalla taas takaisin ruotuun. Ainoa mieltä kaivertava asia tässä näin potilaan näkökulmasta ajatellen on vielä se, että kun menoja syntyy kunnille runsaasti enemmän, niin jostainhan ne pitänee takisin ottaa. Verojenkorotus on tietty yksi odotettavissa oleva muoto ja potilaisiin kohdistuva terveyspalveluiden korotusmaksu. Siis loppujenlopuksi me kansalaiset ja eritoten me pitkäiakissairaat olemme jälleen se ryhmä, jonka eläkkeistä kuluja paikkaillaan.
Voin kuitenkin olla kovin helpottunut tietäessäni, että sairauden sattuessa voin hakeutua jälleen hoitoon.
Tänään minulla oli varattu aika jalkaterapeutille keskussairaalaan. Ongelmana on ollut varpaiden kynnet, joiden reunat ovat sisäänpäin käpristyneet. Viimeksi jo yritettiin laitaa ns. jousia niihin, onnistumatta. Nyt sain tämän kerran ikään kuin korvauksena ja uusi yritys. Viimeksi varpaani oli jo niin kipeä, että pelkäsin viikkoja sen tulehtuvan. Miehen kenkien turvin ja väljien sukkien kanssa sain pikkuhiljaa varpaani jokseenkin kuntoon. Tänään jo toivoin, ettei sitä jousta tarvisisi turhan takia sovitella ylenmääräisiä kertoja. Laskin taas, että yli kaksikymmentäkertaa jousi työnnettiin kynnen väliin sovittaen, ennen kuin noin 40 minuutin työskentelyn jälkeen onnasi. Toivottavasti se pysyy siinä ja iho ei ole päässyt kovin paljon ärsyyntymään taas. Elinsiirtopotilailla kun on suurempi mahdollisuus saada infektioita lääkityksen ansioista, sillä vastustuskyky on lääkitysksestä johtuen niin matala. Ei kai se helppoa ole nuorella jalkaterapeutillakaan, kun rautalangasta joutuu vääntämään sellaisia jousia. Onneksi tämän viikon terveyskäynnit ovat tältä erää ohi.
Kirurgisen sairaalan portaat
Palatessani sairaalasta kiirehdin vielä haastatteluun. Olin lupautunut terveydenhoito-opiskelijan lopputyötä käsittelevään haastatteluun. Mielelläni olen näissäkin avuksi, sillä haastateltavia ei ole välttämättä niin helppo löytää. Monikaan ei välttämättä jaksa eikä halua ajatella enää sitä sairastamisvaihettaan ja ikäviä muistoja siitä.
|
|
Noita samoja ajatuksia on ollut minullakin,, jostainhan nuo rahat on revittävä.. Onneksi ei kuitenkaan lakko alkanut! Kuulostaa hurjalta tuo kynsioperaatio,,auts! Tsemppiä!
Taitaa kynsien sisäänpäin kasvu olla melko yleistä.... Minulla leikattiin lähes 30 vuotta sitten (miten siitäkin voi olla niin kauan?) molempien isovarpaiden sisäreunasta kynttä siten että se ei enää kasva laisinkaan. Toisen pottuvarpaan reunaan kyllä kasvaa välillä vaikeasti poistettava piikki.
Portaikko kuva on kaunis, vaikka Sinulle niihin taitaa liittyä monenmoisia muistoja ja tunnelmia.
Terveisin: huolissaan oleva Tehyläinen
Kynsien reunaleikkauksista siis voi tulla myös niitä ongelmia. Tämä oma vaivani on syy-yheydessä käyttämiini lääkkeisiin. Näistä jalkaterapeuteista näyttää olevan huutava pula alalla. Lisäksi kunnat säästävät näissä hoidoissa ja terveyskeskuksissa ei hoitoa anneta kuin reumapotilaille ja joillekin diabetikoille...ainakaan täällä Hesassa. :(
Kukka: Samat ajatukset minulla. Ei taida enää olla ihan pelkästään kutsumusammatti tuo hoitoala. Tosin tuntuu nykyään, että lähihoitajaksi pääsee ihan ketä haluaa ja siihen ei alalle soveltuvuus enää vaikuta niin kuin ennen. Itse olen aikoinani tehnyt työtä epäpätevänä hoitajana ja hinku oli kova allalle, mutta pisteet eivät riittäneet. Nyt työttömiä koulutetaan kilvan hoitoalalle ja kaikista ei siihenkään ole.
Eipä niitä rästejä palkasta kertaheitolla pysty korottamaan tai verokarhu voi niistä valtaosan napata. Voi tämä vielä lisää hikikarpaloita aiheuttaa, mutta onneksi työtä tehdään jälleen. :)
Jantta: Pahaa pelkään, että onkohan se rauha sittenkään laskeutunut maahan vai tuleeko tästä vielä isompi mekkala. Varmaan tehyläisillä on ollut monen moisia tunnetiloja viime aikoina ja vielä ne jatkuu. Tsemppiä!