19.11.2007 - 20:53
Järki ja "tunteet" voittivat tehyn työtaistelukiistassa.Onnittelut hoitajille!
Muutaman päivän päästä ehkä Suomi palaa terveysrintamalla taas takaisin ruotuun. Ainoa mieltä kaivertava asia tässä näin potilaan näkökulmasta ajatellen on vielä se, että kun menoja syntyy kunnille runsaasti enemmän, niin jostainhan ne pitänee takisin ottaa. Verojenkorotus on tietty yksi odotettavissa oleva muoto ja potilaisiin kohdistuva terveyspalveluiden korotusmaksu. Siis loppujenlopuksi me kansalaiset ja eritoten me pitkäiakissairaat olemme jälleen se ryhmä, jonka eläkkeistä kuluja paikkaillaan.
Voin kuitenkin olla kovin helpottunut tietäessäni, että sairauden sattuessa voin hakeutua jälleen hoitoon.
Tänään minulla oli varattu aika jalkaterapeutille keskussairaalaan. Ongelmana on ollut varpaiden kynnet, joiden reunat ovat sisäänpäin käpristyneet. Viimeksi jo yritettiin laitaa ns. jousia niihin, onnistumatta. Nyt sain tämän kerran ikään kuin korvauksena ja uusi yritys. Viimeksi varpaani oli jo niin kipeä, että pelkäsin viikkoja sen tulehtuvan. Miehen kenkien turvin ja väljien sukkien kanssa sain pikkuhiljaa varpaani jokseenkin kuntoon. Tänään jo toivoin, ettei sitä jousta tarvisisi turhan takia sovitella ylenmääräisiä kertoja. Laskin taas, että yli kaksikymmentäkertaa jousi työnnettiin kynnen väliin sovittaen, ennen kuin noin 40 minuutin työskentelyn jälkeen onnasi. Toivottavasti se pysyy siinä ja iho ei ole päässyt kovin paljon ärsyyntymään taas. Elinsiirtopotilailla kun on suurempi mahdollisuus saada infektioita lääkityksen ansioista, sillä vastustuskyky on lääkitysksestä johtuen niin matala. Ei kai se helppoa ole nuorella jalkaterapeutillakaan, kun rautalangasta joutuu vääntämään sellaisia jousia. Onneksi tämän viikon terveyskäynnit ovat tältä erää ohi.
Kirurgisen sairaalan portaatPalatessani sairaalasta kiirehdin vielä haastatteluun. Olin lupautunut terveydenhoito-opiskelijan lopputyötä käsittelevään haastatteluun. Mielelläni olen näissäkin avuksi, sillä haastateltavia ei ole välttämättä niin helppo löytää. Monikaan ei välttämättä jaksa eikä halua ajatella enää sitä sairastamisvaihettaan ja ikäviä muistoja siitä.
19.11.2007 - 22:01
Tutut on portaat minullekin, vaikka en siellä enää pariin vuoteen ole käynytkään, hoidot ja lääkärit kun ovat nyt täkäläisiä.
Noita samoja ajatuksia on ollut minullakin,, jostainhan nuo rahat on revittävä.. Onneksi ei kuitenkaan lakko alkanut! Kuulostaa hurjalta tuo kynsioperaatio,,auts! Tsemppiä!
Tarjuska ite
19.11.2007 - 22:09
Tiinuli: Uskon, että samankaltaisia ajatuksia pyörii monen pitkäaikaissairaan mielessä tänään. Kädet voi nyt pistää kyynärpäitä myöten ristiin, kun sopivat ajoissa kiistan. Tsemppiä sinullekin! :)
20.11.2007 - 00:11
Hienoa, hoitajat taas töissä. Arvasin kyllä, että näin tapahtuu, eivät voineet päästää ihmisiä irtisanoutumaan. Nuo kynnenkasvamiset väärään paikkaan on kivuliaita juttuja, itse kaivan silmät vettä valuen kynteni kasvamaan suoraan. Kynsijousetkin kyllä tuttuja mutta onneksi en pitkään aikaan ole niitä tarvinnut. Tutut on portaat.
Tarjuska ite
20.11.2007 - 01:18
Savisuti: Minä en mitään arvellut tuon lakon suhteen, kun kaikki näyttivät yhtä jääräpäisiltä. :( Kivuliaita kynsimuutokset tosiaan ovat. Niitä ei sovi kovin kaivella, kun infektoituu hyvin helposti. Tutut ovat portaat jo leikkauksienkin jälkeen, jolloin kuntoa opeteltiin hoitamaan portaita ylös - alas rampaten. Siitä pikkuhiljaa lihaskuntoa kohentaen. :)
Anneli
20.11.2007 - 06:11
Tyytyväinen olen minäkin, että irtisanoutumiset eivät toteutuneet, vaikka Sinulla on siihen perustellumpi syy. Minä TEHYläisenä olen iloinen sopimuksesta josko kuitenkin toisaalta se, mistä rahat saadaan, pohdituttaa. Oma ammattini ei ole niin "elintärkeä" kuin ruumis-sairaalassa (toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä nimityksestä-minä siis työskentelen pääsairaalassa) työskentelevien hoitajien.
Taitaa kynsien sisäänpäin kasvu olla melko yleistä.... Minulla leikattiin lähes 30 vuotta sitten (miten siitäkin voi olla niin kauan?) molempien isovarpaiden sisäreunasta kynttä siten että se ei enää kasva laisinkaan. Toisen pottuvarpaan reunaan kyllä kasvaa välillä vaikeasti poistettava piikki.
Portaikko kuva on kaunis, vaikka Sinulle niihin taitaa liittyä monenmoisia muistoja ja tunnelmia.
20.11.2007 - 11:11
Onneksi tosiaan sopimus syntyi. Vaikka kuinka haluan ymmärtää molempia osapuolia niin en silti olisi hyväksynyt ihmishenkien "tahallista" vaarantamista. Hyvät korotukset nyt saivat, eihän vuosien jälkeen jääneisyyttä palkoissa pysty yhdessä hetkessä korjata. Hikikarpaloita on kyllä otsalta pyyhitty =/
20.11.2007 - 11:27
Mitähän se tuo tulleessaan, jos palkankorotus tosiaan koskee vain Tehyläisiä?
Terveisin: huolissaan oleva Tehyläinen
Tarjuska ite
20.11.2007 - 11:48
Anneli: Hoitajien tyytyväisyyden ymmärrän, mutta kyllä ne herrat osaa keplotella sen niin, että raha tulee takaisin siihen pussiin mistä se lähteekin.
Kynsien reunaleikkauksista siis voi tulla myös niitä ongelmia. Tämä oma vaivani on syy-yheydessä käyttämiini lääkkeisiin. Näistä jalkaterapeuteista näyttää olevan huutava pula alalla. Lisäksi kunnat säästävät näissä hoidoissa ja terveyskeskuksissa ei hoitoa anneta kuin reumapotilaille ja joillekin diabetikoille...ainakaan täällä Hesassa. :(
Kukka: Samat ajatukset minulla. Ei taida enää olla ihan pelkästään kutsumusammatti tuo hoitoala. Tosin tuntuu nykyään, että lähihoitajaksi pääsee ihan ketä haluaa ja siihen ei alalle soveltuvuus enää vaikuta niin kuin ennen. Itse olen aikoinani tehnyt työtä epäpätevänä hoitajana ja hinku oli kova allalle, mutta pisteet eivät riittäneet. Nyt työttömiä koulutetaan kilvan hoitoalalle ja kaikista ei siihenkään ole.
Eipä niitä rästejä palkasta kertaheitolla pysty korottamaan tai verokarhu voi niistä valtaosan napata. Voi tämä vielä lisää hikikarpaloita aiheuttaa, mutta onneksi työtä tehdään jälleen. :)
Jantta: Pahaa pelkään, että onkohan se rauha sittenkään laskeutunut maahan vai tuleeko tästä vielä isompi mekkala. Varmaan tehyläisillä on ollut monen moisia tunnetiloja viime aikoina ja vielä ne jatkuu. Tsemppiä!
