Tänään minulla oli aika Meilahden klinikalle osteoporoosilääketiputukseen. Aamulla jo pelästyin, kun kuulin että HUSin sairaanhoitajat marssisivat ulos työpaikoiltaan. Päätin heti soittaa osastolle, että onko saamani aika edelleen voimassa. Etten turhaan tulisi sinne asti. Kerrottiin, että osa hoitajista lähtee, mutta paikalla on hoitajia, joten olen tervetullut osastolle. Lisäksi kehoittivat saapumaan puolisen tuntia aiemmin, jotta voisin kysyä lääkäriltä, jos on jotain kysyttävää, sillä lääkäri lähtisi pois jo klo 15. Siispä kiiruhdin avohoitoyksikköön puoleksi.

Klinikan ulkopuolella tuli muutama kameramies vastaan ja Maikkarin auto oli parkissa siinä lähettyvillä, joten valmistautuivat hoitajien pois lähtöön ja mediakuvauksiin.Sain jopa oikein vuodepaikankin ja minulle tarjottiin sairaalavaatteita, joita en kuitenkaan halunnut vajaaksi tunniksi pukea ylleni. Minulla on vuosien saatossa jouduttu tiputtamaan monia satoja kertoja lääkeaineita suoniin. Välillä suoneni olivat niin huonossa kunnossa, että anestesialääkäri sai niihin vain tippaneulan laitettua ja tippaneula piti vaihtaa silloin joka päivä. Jouduin pitämään puoliani, ettei ketä tahansa saanut neulaa laittaa suoneen, sillä suonista ei olisi ollut pian mitään jäljellä, jos niihin harjoiteltiin kolme tai neljäkin kertaa onnistumatta. Kirralla ei koskaan hoitajat laittaneet tippaneulaa suoneen, mutta muualla olen tavannut näin tehtävän.
Nyt kävi näin ja hoitaja yritti laittaa tippaneulaa ensin vasemman käden selkäpuolelle, jossa on aika huonot suonet. Ei onnistunut ja yritti laittaa toiselle puolelle kämmenselkää onnistumatta sinnekään. Sitten vaihdettiin toinen käsi, johon onnistui, mutta ei sinnekään ilman mustelmaa.

Vasen käteni on nyt aika lailla mustelmalla ja ikävän aristavakin, joten olen tässä pitänyt kämmekkäitä lämmikkeenä käsissäni.



Tiputus kesti noin puoli tuntia. Suonen sisäisesti annettiin kerran vuodessa tiputettavaa Zometa-infuusiota, joka toimiin osteoporoosilääkkeenä. Aiemmin olen syönyt kerran viikossa otettavaa luustolääkettä, mutta yhdessä monien vahvojen lääkkeiden kanssa sain keväällä mahahaavan niistä, joten pyysin tällaista vähemmän mahaa rasittavaa lääkettä. Huomenna näkee sitten, jos siitä tulee sivuavikutuksia. Nyt ei ainakaan vielä tunnu missään mitään erityistä. Minun vointiani seurattiin puolen tunnin ajan osastolla ja sitten pääsin kotiin.

Ulosmarssin vaikutuksia ei näkynyt työpaikalla. Tosin näiden hoitajien ulosmarssihan oli työpäivän päätyttyä eli olisivat normaalistikin lähteneet töistä eli ehkä hieman silmän lumetta tässä lakkotouhussa tämä. Iltavuorolaiset saapuivat työpaikalle totuttuun tapaan. Tosin minun piti mennä toiselle osastolle katsomaan ystävätärtäni, joka oli tutkimuksissa siellä. Hän soitti, että ovat kotiuttaneet hänet, koska osasto suljetaan. Eli jonkin laista lakkojärjestelyjä siellä kuitenkin valmistellaan.

Hesarin sivustolta luin, että suurin osa HUSin päivystyksestä toimii vielä normaalisti. Perjanataina siirretään synnyttäjiä Naistenklinikalle Jorvista ja uusia ei sinne siten oteta vastaan. Viikonloppuna alkaa varmaan potilaiden rahtausta eri paikkoihin. Saahan nähdä miten tässä käy monen sairaanhoitoa tarvitsevan kanssa.



Tällaiselta Meilahden sairaalan piha-alue näyttää tänä päivänä, kun se on myllätty aivan kokonaan. Kuvan nappasin Meikun 11. kerroksen käytävän ikkunasta.