Tämäkin pyhäpäivä siis takana päin. Ollaan vietetty sanan varsinaisessa merkityksessä pyhäinpäivää. Tosin innostuttiin aamupäivällä järjestämään ikuisuusprojektiani eli vaatehuoneen  siivoamista. Pääsin siihen vaiheeseen, jotta ylähyllyillä ja lattiatasolla  olevat tavarat saatiin järjestettyä. Hyvä niinkin, sillä siinä se oli mielestäni kaikkein hankalin homma.
Jotain sellaista on kätköissä, jota ei ainakaan voi hävittää, kuten äidin kotoa yksi vanha rippipuku eli noin 60 vuotta vanha. Lisäksi pitkälti toistasataa vuotta vanha äidin äidin isänäidin vanha kirkkohuivi, joka on silkkilangasta tehty, mutta se saattaa hieman syödä itseään. Muutamia pieniä reikiä siihen on vuosikausien saatossa ilmaantunut. Lisäksi on vanha kastemekko, joka on ollut lapsillani sekä oma vihkipukuni ja häähuntuni 33 vuoden takaa. Jotain ei voi pistää pois ja täytyy katsoa mitä vaateläjästä raaskii hävittää, ettei taas tule jätettyä pahan päivän varalle. Kävipä osittain niin, että tongin muutamaa jo kirppiksellä käynyttä tavarakassia ja niistä bongasin muutamat jo pieneksi jääneet houstut, jotka nyt mahtuivatkin aivan hyvin päälle. Tosiaan saattaa välillä käydä niin, että karsimisen sijasta tuleekin lisää vaatteita hyllyille.
Joku päivä kun jaksan, niin otan tuon loppu-urankan tekeleeksi ja täytyy kyllä karsia niitä vaatteita, joita ei kuitenkaan käytä tai ovat tulleet isoiksi. Jotain laitoinkin jo äidin kassiin...on hyvä, kun on kaksi siskoa ja äiti, jotka voivat tarvittaessa kierrättää vaatteitaan keskenään.

Tuon urakan jälkeen piti keskittyä ruoanlaittoon. Pyhäinpäivän kunniaksi päätin tehdä Karjalanpaistia ja ostin muutaman pikkuisen joululaatikon sekä tein makeahkoa makaroonilaatikkoa sekä perunasosetta ja salaattia.
Lähdimme vielä valoisaan aikaan hautausmaalle kynttilöitä sytyttämään haudoille. Kamera oli tietenkin myös matkassa.



Aamutuimaan alkoi täällä pääkaupungissa sadella ensilunta. Pihan tuntumassa oleva rinne oli lumisen kaunis.



Paikoittain oli lunta satanut jo vähän runsaimminkin. Ilma tuntui kolealta ja hieman pakastavaltakin. Täytynee kai jo pikkuhiljaa kaivaa kaapista talvijalkineet sekä paksut käsineet suojaksi.



Hautausmaalla oli kaunista lumipeitteineen ja palavine kynttilöineen. Meillä oli tarkoitus käydä useammalla haudalla viedä kynttilöitä niille. Matka kulku itäisestä laidasta lähtiseen laitaan. Matkan varrella näimme kesyjä oravia, jotka odottivat makupaloja ihmisiltä. Minun teki tietenkin mieli kuvata kurreja, mutta ne vilistivät yleensä sitten jo vauhdilla matkaan, kun huomasivat kyseessä olevan vain kamerani. Tässä kuitenkin yksi kuva piiloon pyrkivästä oravasta.



Hautausmaalla on valtavasti isoja kuusia, joten kävyistä ei taida ainakaan olla pulaa. Jotain mupellettavaa taitaa siis kuitenkin löytyä.



Hautausmaalla on paljon vanhojakin hautoja ja osalle vielä viedään kynttilöitä, mutta oli myös paljon sellaisia hautoja, joilla ei ole kukaan varmaan aikoihin käynyt. Itse viemme yleensä joka kerta käydessämme eräälle vanhalle sukumme sukuhaudalle ainakin yhden kynttilän, koska siellä ei varmaan ole enää elossa sellaisia ihmisiä, jotka siellä kävisivät. Tässä haudassa on isäni tätiä ja setiä haudattuna, joista itse en ole elämäni aikana tavannut ehkä kuin  kahta heistä.



Hautausmaalla on vanha vesitorni ja lunta oli valkoisenaan sen juurella. Pian alkoi iltakin painua mailleen, kun saavuimme kotiin pyhäinpäivän reissultamme.



Tässä paluumatkallani nappaamani kuva pellon reunaltamme.
Sitten soitin äidille ja pyysin käymään. Tarjosin aterian ja istuimme iltaa tv:n äärellä ja joimme iltakahvia ja paistoin uunissa vadelmaisia raakapakastepullia, kun en jaksanut itse väsätä mitään sen kummallisempaa. Näin vietimme tämän päivnä. Harmitti hieman, kun en tiennyt että tänäänkin olisi ollut kirppari Prisman parkkihallissa...mutta säästyihän rahat ja tuli vaatehuonetta järjesteltyä hieman parempaan järjestykseen. Huomenna uusin kujein ja ehkä sitten jonnekin kirppiksellekin voisi suunnistaa.